Muistatko kerran elokuussa,
kanervakankaalla istuttiin.
Elimme nuoruuden toivehissa
ja ystävyyttäämme vaalittiin.
Muistatko silloin, kanervakankaalla,
keltaista kuuta kun katseltiin.
Metsän tuoksut, tuulien juoksut,
niin hiljaa me puhuttiin.
Muistathan senkin, kanervakankaalla,
uniamme kun uneksuttiin.
Leikimme siellä, haaveiden tiellä,
tuulentupia rakennettiin.
Kanervakankaalta polkumme johti,
eri suunnille maailmaa .
Elämän tuulet, näin minä luulen,
taisi haaveemme hajoittaa.
Aina , kun näen mä kanervakankaan,
muistan mä ystäväin sinua.
Kanervankukkien mukana kannan
mä nuoruusvuosien muistoja.
kanervakankaalla istuttiin.
Elimme nuoruuden toivehissa
ja ystävyyttäämme vaalittiin.
Muistatko silloin, kanervakankaalla,
keltaista kuuta kun katseltiin.
Metsän tuoksut, tuulien juoksut,
niin hiljaa me puhuttiin.
Muistathan senkin, kanervakankaalla,
uniamme kun uneksuttiin.
Leikimme siellä, haaveiden tiellä,
tuulentupia rakennettiin.
Kanervakankaalta polkumme johti,
eri suunnille maailmaa .
Elämän tuulet, näin minä luulen,
taisi haaveemme hajoittaa.
Aina , kun näen mä kanervakankaan,
muistan mä ystäväin sinua.
Kanervankukkien mukana kannan
mä nuoruusvuosien muistoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ystävyydestä ,siellä kanervakankaalla, niin poeettista että kylmät väreet kulkee selkärankaa pitkin
Tosi mukava, jos olet saanut väristyksiä runostani))))
Ja kiitos siitä, että jaksoit tarpoa kanssani säkeiden myötä kanervakankaalle tunnelmoimaan.