uusi kissa

kyl se siitä suttaantuu kunhan aikaa kuluu. Meillä kolme hömelöä, kaikki eri pentueista, kaks tytsyistä on saman ikäsiä, yks vuotta näitä vanhempi ja tuleevat toimeen,mitä nyt täytyy ain välillä sihistä ja murista. Mut aika näyttää mitä tulee, uskoisin että niistä tulee kavereita, meillä kaveruuteen tuleminen kesti pari kuukautta, joten älä hätäile ja anna kisujen rauhassa tottua toisiinsa. Lykkyä pyttyyn! =)

Meillä oli aluksi viikon sähinää ja tyttö näytti penskalle kaapin paikkaa. Anna vaan rauhassa tutustua. Jos tulee kunnon tappelu niin lyö käsiä yhteen. Ne selvittää kyllä ne välinsä keskenään. Aikaa se ottaa. Erottakaa sillon kun ette oo kotona. Tosin jotkut kissat ei millään hyväksy toisia kisuja. Tutustuminen voi viedä yli parikin kk. Kärsivällisyyttä siis. Meillä tuntui aluksi toivottomalta mutta nyt on oikein mukavat kissakaverit meillä sovussa. Huomioikaa molempia tasapuolisesti. Tsemppiä :)

Meillä oli kanssa eka kissa parisen vuotta kun otettiin toinen. Uusi tulokas oli terhakka ja rohkea pienestä asti, yritti tehdä tuttavuutta. Vanhempi kissa sähisi kaikille perheessä muutaman päivän ja siihen ei myöskään saanut koskea. Puoli vuotta kesti ennenkuin tuli taas nukkumaan meidän kanssa. Mutta rauha palasi maahan noin viikon/parin jälkeen.
Nykyään ovat hyvät kaverukset, mitä nyt välillä nahistelevat. :)

Kissatalolta haettiin meille ensimmäiseksi kissaksi vuoden ikäinen pirteä typykkä.

Muutaman päivän päästä haimme kotiimme vielä toisen hyljätyn kissa. Arviolta noin nelivuotias poika,todella arka ja kaltoin kohdeltu, mm. ammuttu jalkaan,jonka johdosta kisu ontuu.

No tästähän vasta meteli nousi,pikkulikka ei hyväksynyt uutta tulokasta,ei sitten millään.
Sylki lensi,ja murina kuului pihalle asti.

Mainittakoon vielä että pikkuneiti on kooltaan yli puolet herrasmiestämme pienempi.

Poikaparka olisi kaverin kovasti halunnut, mutta lähestyttäessä pikkulikka moksautti jokakerta kuonoon.

Kaikenlisäksi pienoinen oli niin mustasukkainen ettei isompaa saanut silittää,hyvä jos edes katsoa.Kun yritit lähestyä isompaa, hyppäsi tämä pikkupirpana väliin pomppimaan "MINÄ MINÄ MINÄ, KATSO KUINKA KAUNIS OLEN!!"

Mutta eipä aikaakaan, kun uteliaisuus jo voitti ja sitä oltiin jo nenäkkäin haistelemassa toisiaan.

Aluksi olimme kyllä jo aika epätoivoisia, mutta ei se lopulta vienyt kun viikon kun oltiin jo kavereita.

Nyt kun aikaa on mennyt kuukausi,tekevät kisut kaiken yhdessä. Pesevät toisensa ja käyvät yhdessä pisulla. Tyttö leikittää tätä vanhempaa poikaa, joka on kertakaikkisen suloinen näky pomppiessaan kömpelösti kolmella jalalla mukana.

Vaikka kisut eivät mitään puuhaisikkaan, niin samassa huoneessa ja kosketusetäisyydellä on silti aina oltava.

Aivan varmasti teilläkin vielä ystävystytään.
Ja vaikka meilläkin pikkulikka piti niin jumalatonta mutinaa ja muksauttelikin toista, niin ei hän ikinä kuitenkaan tosissaan kynsillä kovaa satuttanut.

Muista pitää huoli siitä, että vanhempi kisusi saa ehkä vähän entistä enemmänkin huomioita, ettei parka rupea vallaan mustasukkaiseksi.

Hyvää jatkoa!!