Sanotaan että olen jonkin maan politiikkaa vastaan ja jotkin suosikkitaiteilijoistani ovat myös sieltä, niin kuvataiteen kuin musiikin alalta. En pysty sanomaan että vaikka inhoaisinkin kyseisen maan hallitusta niin lakkaisin saman pitämästä kyseisestä taiteesta jota maassa on tehty.
Mielessäni taiteen ja politiikan ei pitäisikään olla liikaa käsi kädessä vaan viestien pitää toimia pikemminkin universaalilla tasolla, sen sijaan että se palvelee aivan tiettyjä intressejä propagandan valjastamana.
Taiteen pitäisi pysyä turvasatamana ja henkireikänä jossa säilyvät ihmisyyden valoisammat ja kekseliäämmät tavat itseilmaisuun ja kommunikointiin, konfliktienkin keskellä.
Mielessäni taiteen ja politiikan ei pitäisikään olla liikaa käsi kädessä vaan viestien pitää toimia pikemminkin universaalilla tasolla, sen sijaan että se palvelee aivan tiettyjä intressejä propagandan valjastamana.
Taiteen pitäisi pysyä turvasatamana ja henkireikänä jossa säilyvät ihmisyyden valoisammat ja kekseliäämmät tavat itseilmaisuun ja kommunikointiin, konfliktienkin keskellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos otetaan esimerkkinä Neuvostoliitto, niin siellä taiteilijoita on aina vainottu, muusikot ovat tehneet lauluja poliitikoista ja ilmapiiristä ja esittäneet niitä julkisesti, silläkin uhalla että joutuvat siperiaan. Kirjailijat ovat kritisoineet poliittista ilmapiiriä ja kuvailleet sitä kirjoissaan realistisesti, ja joutuneet siitä vainotuksi.
Kuten esim. Bulgakovin kirjaa "Master And Margarita" sensuroitiin heti alusta asti, ja siitä tehtiin useita painoksia ja vasta 70-luvulla saatiin alkuperäinen painos julkaistuksi. Minulla on siitä englanninkielinen versio, en oikein luottanut näihin suomennettujen versioiden paikkansapitävyyteen, kun ihan kirjan nimestä lähtien mennään metsään...