ja perunasalaatin voimin. Onko sinulla suosikit valmiissa kaupan ruuissa vai teetkö itse? Minä teen itse salaatin, koska en halua siihen majoneesiä. Perunaa, suolakurkkua, sipulia ja öljykastike. Forssan nakit.
Vuosi vaihtuu nakkien
Anonyymi-ap
43492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
On tullut syöpöteltyä nyt joulusta lähtien, että taidan jättää nakit ja muut lihatuotteet tällä kertaa väliin. Pakkasessa on vielä juureslaatikoita ja niitä voisi syödä.
Yritän syödä jääkaappia tyhjäksi, mutta yksi kinkunpala ehti jo mennä huonoksi, kun en heti alkanut sitä hotkia. Tuntuu pahalta, suorastaan synniltä heittää ruokaa roskiin.
Ei asia niinkään taloudellisesti vaivaa, mutta syyllisyys, kun on ihmisiä joilla ei ole mitään ruokaa. Näin kyllä käy joka joulu.
Pakastimessa on vielä monenlaista, mutta nyt on ykköskohteena jääkaapin nopeampi tyhjennys.
Kivikylän nakit parhaita perunamuusin kanssa.
Stadista löytyi ravintola jossa osataan suomea, tosin vain 3 lausetta hyvä sekin
Ravintoloissa työskentelee myös suomea puhuvia, mutta sai palvelua vain englanniksi. Kolme lausetta sanottiin kuitenkin suomeksi: "Hyvää ruokahalua", "Maistuuko?" sekä ovimiehen lähtiessä lausuma "Kiitos!".
Luin artikkelin alkoholin kuluttamisesta. Pidettiin vaarallisena juoda lasillinen viiniä arki-iltaisissa tapaamisissa, vähitellen viinistä voi tulla paha tapa, joka aiheuttaisi riippuvuutta.
Samahan se on tupakankin kanssa.
Moni muukin asia saattaa muuttua riippuvuutta aiheuttavaksi. Ihminen voi tottua syömään liikaa, hänellä on mieliruokia, hän tilaa aina rasvaisen annoksen, vaikka tietää kaloreitten määrän.
Me vanhenemme, lihoamme, kangistumme, saamme verenpainetaudin, tulemme riippuvaisiksi monista asioista.
Tiedostamme epäterveelliset tavat, vältämme niitä, emme mene heikoille jäille. kunnioitamme liikennesääntöjä. Pitääkö meitä kuitenkin kaiken aikaa varoittaa?
Jäin miettimään, miksi haluamme elää varoitusten ja kieltojen varjossa.
Minä puolestani jäin miettimään onko tuo nakit ja perunasalaatti vielä monenkin uudenvuoden menussa.
Kyllä niitä kuulemma syödään hirveät määrät tänäänkin. Forssan pottusalaatti voitti jonkun testin. Minulla on ruokana omatekemää pizzaa jauheliha- tomaatti-juusto.
Minulle tuo menu oli viimeksi joskus 1970-luvun alkupuolella.
Silliä savuankeriasta ja savulohta vielä pikkasen jäljellä , ja koiruohoviinaa ja jouluolutta .- En osaa oikein päättää että syönkö ennen vai jälkeen saunaanmenon :D
Gubbe 74
Katkarapuleipiä teen. Puolukkamehua kyytipojaksi.
Juustoja tykötarpeineen ja kuohuviiniä🥂
Samoin täällä. Camembertia sekä pieni lasillinen punaviintä.
Pääsin tuosta, lähes puolivuotta jääkaapissa roikkuneesta, Finnairin ranskalaisesta pikkuputelista vihdoin kokonaan eroon. 🍷 Le chaim!
Nakki/peruunasalaattperinne uudenvuodenaattona ei ole koskaan löytänyt tietään meidän huusholliin.
Ei edes Suomessa nuorena, eiköhän me syöty kinkunrippeitä ja laatikkojen jämiä uudenvuodenaattona....
Brietä ja viinirypäleitä, pari lasia kuoihuviiniä saivat juhlistaa vuodenvaihteen.
Minulle on vähän epäselvää tuo suomalainen perinne mitä tulee vuodenvaihteen tarjoiluun. Onko se aina ollut perunasalaattia ja nakkeja?
Täällä pakastealtaat ovat tulvillaan hummereita ja lihatiskillä entrecoteta tai härän fileetä.
Kun oltiin lapsia, ei perunasalaattia edes tunnettu janakit oli ylellisyyttä. Isä kävi talvikalassa, oli tuoretta kalaa juhlaan ja arkeen, suolassa sianlihaa.Riistaakin sai.
Kyllä usein omassa huushollissa nakkeja uudenvuoden vastaanotoksi keitin, lisänä oli perunalastuja, tuoresalaattia,patonkia, juustoa ym. Majoneesinen salaatti ei ole koskaan meillä maistunut.
Kehuskelet miten Ruotsissa syödään hummereita kaupan pakkasesta, mitenkäs sinun huushollissa tyydyttiin juustoon ja rypäleisiin , kun arkenakin on ne kymmenen leikkeleen vadit?
Minulla on se käsitys, että nakit ja perunasalaatti ovat naposteltavia illanistujaisiin, eivät varsinainen ateria. Eikö samaa tarjota myös wappuna?
En muistaakseni koskaan ole korvannut uudenvuoden aterioita nakeilla.
Muutenkin, nakkiateriaan kuuluu kuohkea perunamuusi ja puolukkahillo.
Tämän uv:n aaton illan istuskelin omissa oloissani tv: tä katsellen. Minulle kävi kyllä nakit ja salaatti iltapalaksi Käärijän lisäksi.
Nyt seuraan Wienin konserttia. Perinteinen ohjelma, ei ole ollut tappolistalla, kuten joulun "Illallinen yhdelle" oli. Sekin onneksi pelastui kansan tahdosta.
Vuoden eka päivä on aurinkoinen ja kirpeän tuntuinen. Nyt jo alkaa valo vaikuttaa!
Hyvää mieltä kaikille
tv. Mkr.
En tiedä mistä sinä tuon kehuskelun tempaisit.
Totean vain, mitä juhlaruokia on täällä tarjolla kaupoissa ja kai ne ihmiset niitä ostavat, kun menekkiä on.
Itse en ole syönyt hummeria kuin joskus ravintolassa. Olen kalaruuan ja meren elävien ystävä, mutta nykyisessä taloudessani olen ainoa, joka pitää äyriäisistä , joskus harvoin ostan vähän katkarapuja ihan itselleni.
Kovin tuntuu tutulta lapsuudenajan ruokataloutesi, meillä taisi olla hyvinkin samanlaista.
***
Me syömme ilta-aterian n. kl 19:00 juhlana ja arkena. Minä saatan napostella jotain illemmalla, etenkin kun syön kerralla tosi vähän, joten syön hedelmiä tai jotain pientä välipalaa pari kertaa päivässä. Mies ei syö kuinkaksi lämmintä ateriaa päivässä, sikis puolenpäivän tienoilla nautittu "brunssi" joka korvaa aamiaisen ja lounaan, on tukevampi, leivänpäällisineen jne.
"Kymmenen leikkeleen vati" on neljän osion tapasvati, eli ei siihen mitenkään kymmentä eri sorttia mahdu, pari salamia ja yksi kinkku, kurkkusiivuja tai paprikaa neljännessä osiossa, arkipäivänä. Lisäksi juusto. Ne "kymmenet eri sortit" taisi olla lista vaihtoehdoista mitä laitan tarjoan, koska tarjoilu ei ole aina sama.
Ruotsissa asuneena tiedän, ettei siellä edes kunnon nakkeja saa. Harva noita hummereita tai susäfileitä ostaa. tuskin tarhatätin eläkkeellä ainakaan. Käyn joskus vielä Ruotsissa ja siellä on aina juhlapäivinä lihapullia ja Janssonin kiusausta. Kuorittuja pakastettuja katkarapuja leivän päällä majoneesissa. on hienouden huippu.
Näin se varmaan on, naposteltavaa.
Täällä näytetään myös sitä samaa ikivanhaa kompastelevaa palvelijaa ja emäntää, mutta en jaksanut katsoa kuin puoleenväliin, ei vetänyt suuta edes hymyyn.
Olen tavallaan luonut ikäänkuin omat perinteeni juhlapäivienkin viettoon, jotka ovat muotuotuneet olosuhteiden mukaan ja ajan saatossa.
Ruotsalaisia perinteitä ja tapoja olen omaksunut vain rajoitetusti, suomalaisista perinteistä on jäljellä vain muutama lapsuudesta jäänyt juttu, kuten joulu- ja juhannussauna, itsenäisyyspäivän kynttilät ja sen sellaista.
Kaikki muu on koottu palasista jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, jotka olen valinnut ja omaksunut eri kulttuureista ja rakentanut oman "kuplani" suomalaisen lapsuuden ja monen ulkomailla vietetyn joulun ja uudenvuoden, pääsiäisen ja juhannuksen pohjalle.
Sinunkin kannattaisi päivitäää tietosi siitä mitä ruotsalaiset syövät ja kokemuksesi ruotsalaisesta juhlaruuasta taitaa olla aika pieni. Ja aika vaatimattomista oloista. ;)
Snellmannin nakkeja ostan lähimmästä osuuskaupasta, lenkkiä on sekä snellmannin, atrian että HK:n sinistä. Kivikylää silloin tällöin.
Onhan meidän perheessä onneksi tuloja muillakin kun "tarhatädillä"
Joka perheen piirissä muotoutuvat omat tavat ja perinteet ajan saatossa.
Siksi minusta olisi tärkeää, että lapset saisivat viettää joulut kotonaan sinne saapuvien sukulaisten kanssa.
Jotenkin on surku lapsiperheitä, jotka ajavat autolla sukulaisista toiseen ja syövät samoja ruokalajeja eri pöydissä. Siitäkö ne perinteet syntyvät?
Jokainen taaplaa tietenkin omalla tyylillään, ja mikäs sen ihanampaa, kuin koko suvun yhteiset jouluvalmisteluja
isovanhempien luona.
Mutta muistiini on parhaiten jäänyt ne kotijoulut. Kun esim. pöytä oli aterijoille liian pieni, pantiin sen päälle kamarin ovi ja katettiin sille jouluateria, kaikki mahtuivat hyvin. Kun käytiin aattoiltana lähikappelissa laulamassa ," enkeli taivaan", ja joulupukki oli sillä aikaa käynyt ja jättänyt kuusen alle pyykkikorillisen paketteja.
Mukavia välähdyksiä menneiltä ajoilta.
Mkr.
"Kaikki muu on koottu palasista jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita"
Se on hienoa, jos voi tehdä noin, että vain minulle tärkeät ja rakkaat, mutta se ei vaan kaikilla onnistu, kun pitää ottaa muutkin huomioon.
Mikä sitten on oikein? Määrääkö vanhemmat ja isovanhemmat sen miten joulua vietetään.
Onko lapsilla sananvaltaa?
On niitäkin lapsia, jotka haluaisivat viettää rauhallisen joulun oman perheensä kera, ilman sukulaisia ja suurta hälinää.
Kyllä meidän lapset nautti, kun oltiin maalla mummolassa joulut. Ei me muuanne sieltä ryntäilty, oli lampaita, koiria, kssoja ja hevosia joita lapset rakasti ja hienot ulkoilumaastot ja iso vanha kodikas talo, rakkaat mummo ja ukki.Miten ne lehmien ja muiden eläinten hoidolta olisivat meille päässeetkään lähtemään? Hsrvan muoren perheen kotiin sopii yöksi sukulaislaumoja.
Eiköhän ne sinunkin olot pienipalkkaisena yksinhuoltajana ole aika vaatimattomat olleet.
En edes haluaisi valita muiden puolesta niitä tärkeitä rakkaita asioita. Eikä juhla ole mikään suoritus tai näytös, vaan koostuu JOKAISESTA osallistujasta. Sitä paitsi tämä päivä ja arki on se todella tärkeä. Outoa tehdä ruuastakin tuollainen iso numero.
Se oli silloin se. Kuinkahan monella lapsella on mahdollisuus mennä enää maalaistaloon lehmien luokse viettämään joulua?
Muistelen omaa lapsuuden joulua ja vertaan sitä siihen jouluun, jonka nyt omat lapseni tekevät, niin ainut säilynyt perinne on joulukuusi.
Aika röyhkeää on tulla julkisesti määrittelemään jonkun muun palstakirjoittajan elintaso ja varallisuus tuntematta henkilöä ja tietämättä tuon taivaallista hänen tuloistaan, ekonomiastaan tai elintavoistaan.
"Tietämättömyys on julkeaa." (Sananlasku)
Olet itse moneen kertaan nuo asiat palstalle kertonut.Ei niitä tarvitse arvailla ja itse vinoilit jonkun tuntemattoman vaatimattomista oloista, kun hän kertoi tyypillisistä ruotsalaisista juhlaruuista.
Ei joulun vietto ole vain varakkaita varten.
Aika tunnotonta ylenkatsoa vähävaraisten joulua.
Ruokakulttuurikin on muuttunut sekä Suomessa että Ruotsissa elintason noustessa. Uskonkin tuon perunasaatti/nakkiaterian olevan rakas perinne seitskytluvun opiskelijabileistä ja kaupunkilaiskodeista.
Täällä meillä janssonit ja lihapullat ovat edelleen osa joulupöytää ja joillakin myös juhannus ja pääsiäisateriaa, sillin ja lohen ohella, mutta uudenvuodenvalvojaisissa en ole niitä nähnyt pöydässä, kenenkään kotona, tv-ohjelmissa, kaupan uudenvuodentarjouksissa tai kauppakejujen mainoslehdissä. Arlan uudenvuodenmeny tarjoaa gratinoitua hummeria , taikinakuoressa paistettua häränfileetä ja pannacottaa. (Esimerkiksi)
Minulla ei ole varsinaisesti minkäänlaista erityistä uudenvuodenperinnettä ja se ei johdu varallisuudestani tai sen puuttumisesta (röyhkeää vihjailla siitä julkisella palstalla tietämättä asiasta mitään) vaan siitä että kotioloissa en ole juurikaan juhlinut uutta vuotta koskaan millään muulla kuin jollain kuoharimaljalla kellon lyödessä kahtatoista. Olen toki ollut uudenvuodenbileissä nuorena sekä vanhana, Suomessa viimeiksi vuosituhannen vaihteessa, kun söimme buffet-pöydästä herkkuja ja tanssimme salsaa kahdeksaan saakka aamulla ja vuosituhannes vaihtui eikä maailma loppunutkaan!
Olet kertonut täällä olevasi huono tanssija vailla rytmitajua. On siinä ollut muilla kärsimystä aamuun asti.
Niitä nakkeja ja perunasalaattia myydään yhä Suomessa paljon uudenvuoden ja vapun aikaan. Kivoja helppoja yöruokia, ei mikään huonomman elintason merkki. Miksi nuo syömiset on sinulle niin arka paikka?
Mistähän tuo "huonomman elintason merkki" taas putkahti?
Tai "arka paikka"?
Minusta on mukavaa puhua ruuasta, vertailla ruokakulttuureja asettamatta mihinkään paremmuusjärjestykseen, kokeilla uusia reseptejä, laittaa ruokaa suuremallekin joukolle. Ei sitten pätkääkään "arka paikka".
Valmiissa.
En jaksanut selata, mitä tuo "valmiiksi" tarkoittaa, mutta kerron oman versioni Joulun ja Uudenvuoden vietosta silloin ennen tätä yksinäistä viettoa, mikä on nykyisin oikein ihanaa, koska en koe olevani "hylätty" yksinäinen.
Minulla ja sittemmin miehelläni oli aina tapana mennä minun lapsuus kotiini. Tosin mieheni oli myös "naapurin poika", mutta ei hän kotiinsa mennyt, kuin pakollisen vierailun sinne.
Sitten, kun saimme lapsia, niin heidätkin jo alle kouluikäisinä veimme mummolaan, siis minun äidilleni, ajattelematta, mikä vaiva hänellä oli, kun hoiti karjan ja kaikki ruokailun suhteen.
Tuo "valmiiksi" sai taas omantuntoni murheelliseksi, koska en silloin nuorena ymmärtänyt, mitä todellakin vanhempani joutuivat maksamaan, meidän vuoksi.
Karvas muisto on kuitenkin, kun äitini kertoi, että Jouluksi hän keittää vain hernerokan, siis ei kinkkua? No, olihan meillä kinkku, kaikkine tykötarpeineen, jopa Joulupukki vieraili ja sitten aikuisempana niitä "pukkeja" tuli tuvan täydeltä.
Minulle, kuten lapsillenikin on niistä jäänyt ihanat muistot, mutta nyt lapseni viettävät oman perheensä kansa omanlaistansa Joulua, joka on hyvä, sillä minä vietän rauhallista elämäni ehtoota.
Jokaisen joulunvietto on "oikea" ja "paras" juuri hänelle, tässä iässä. Muistoja on mukava vertailla, mutta ei tämäkään tarvitsisi tulla väittelyksi kenellä on ollut se paras joulu ja ne parhaat muistot.
Jokaisella on oikeus omiin muistoihinsa ja omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa; ei niitä tarvitse asettaa paremmuusjärjestykseen eikä mitätöidä muiden tapaa hahmottaa oma joulunviettonsa.
Minäkin kysyin vain tuosta perunasalaatti/nakkiperinteestä, ilman sarvia ja hampaita.
En näe väittelyä tässä ketjussa.
Onkohan tuo nakki/perunasalaatti paikkakuntakohtaista 🤔
Nuorten kotihipoissa pääkaupunkiseudulla oli 60-70-luvulla (?).
Oli myös kiinankaaliananassalaattia.
Jossain vaiheessa tuli risotto. Riisiä, jauhelihaa, sipulia ja hernemaissipaprikaa.
Opiskelijoiden budjetti oli pieni.
Nykyisin opiskelijabileissa tacopelti, tortillat tai Wolt ☺️
Nachopelti on meillekin tullut lastenlasten kautta. Sanovat sen olevan suosikki, kun nuoret kokoontuvat.
Maissilastuja, jauhelihaa, juustojja ym. tai kasvisversiossa munakoisoa, kesäkurpitsaa jne.
Wolt on myös suosittu. Kun on monta yhdessä ei kuljetusmaksu tunnu.
Kyllä ruokakulttuuri muuttuu koko ajan.
Minulla on jouluruokaa vielä jäljellä: laatikoita, rosollia, kinkkua, juustoja....
Meillä on uudenvuodenaaton ruokaperinne jo neljännessä polvessa, tosin Sveitsistä lähtöisin. Siskollani oli sveitsiläinen kirjeenvaihtokaveri, joka tuli käymään tuoden tuliaisiksi fonduepadan, jota vanhempani käyttivät joskus talvisiin kekkereihin. Siinä kuumennettiin öljyä ja kypsytettiin ohuita lihasuikaleita, mutta aina kun jäi juustonkannikoita, tehtiin juustokastike, johon dipattiin leivänpaloja. Pata periytyi siskolle, mutta mekin ostimme sellaisen omaan huusholliin ja tosi mukavia illatsuja sen ympärillä on vietetty. Myös kasviksia dippailtiin ja joskus sulatettuun suklaaseen hedelmänpaloja. Juustofonduesta tuli nimenomaan uudenvuodenaaton iltaruoka, koska joulusta jäi paljon juustojen loppuja.
Enää ei olla muutamaan vuoteen vieraiden kanssa juhlittu vuoden vaihtumista eikä fondueta kahdelle oikein kannata tehdä. Korvaamme sen hyvin varustetulla juustotarjottimella ja kun Brie- juustoa lämmitetään uunissa, siihenkin voi dipata .
Nakkeja piisaa loppiaiseksikin , onneks on vanha hyvä pieni Helkama ( 45v) vielä kunnossa :)
Skånepåg