Olen 15-vuotias poika Etelä-Suomesta. Viime syksystä viime hiihtolomaan mua kiusasi yksi vuotta vanhempi poika, siis ysiluokkalainen. Se kiusaaminen oli kaikkea laidasta laitaan, ulkonäköön liittyvistä tekijöistä (pitkä tukka ym.)potkimiseen. Kaikista ällöttävintä siinä ihmisessä oli se, ettei se uskaltanut tulla luokse vittuilemaan jos sen jengi ei ollut sitä tukemassa. Sillon kun oli... Huh huh. Ei ole niin ahdistavaa tunnetta kuin kävellä koulun käytävillä ja miettiä, missä joku niin inhottava ihminen on. Se oli aivan kauheaa. Joskus en mennyt edes ruokailuun sen takia. Opettajille en viittiny sanoa mitään. Sitä hommaa jatkui ja jatkui koko talven. Mä itkin useammin kuin kerran sen takia. Mutta keväällä pääsin mukaan meidän koulussa toimivaan näytelmäkerhoon. Se oli upeaa. Porukan kaikki jäsenet olivat ihania ja persoonallisia ihmisiä ja ne auttoivat mut takaisin pinnalle. Kun me esitettiin näytelmä koululle, mä en edes kuunnellut niitä `voi vitun homo!`-huutoja. Mä vain rakastin esiintymistä. Ja ilmeisesti kiusaajani huomasi sen myös. Ei se enää tullut haastamaan riitaakaan, kun huomasi että mun taustalla oli valtava itseluottamus ja se henkisesti niin vahva porukka.
Teatteri auttoi...
willie
4335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno homma, kun selviydyit! Sehän näissä kiusaamisjutuissa onkin oleellista, että antaa kiusaajan huomata, että itse on sittenkin vahvoilla. Olen lukenut asiasta tutkimuksia ja voin vakuuttaa, että kun kiusattu ei enää asetu kiusattavan rooliin (ei suinkaan ole helppo nakki, mutta auttaa, kun edes tiedostaa tuon). On sinun onnesi, että löysit kivan harrastuksen ja sait suunnattua ajatuksesi mukavaan tekemiseen, sait kavereita ja heidän tukensa. On helppoa olla jälkiviisas, mutta minusta olisi kannattanut puhua myös opettajalle ja HETI, ettei tilanne olisi päässyt pahenemaan. Voit onnitella itseäsi voittajana! Onnea myös jatkoon!!
Tuli oikein hyvä mieli kun luin tuon sun kirjoituksesi. :) Anna palaa vaan, kun olet löytänyt jotain josta todella nautit. Näytteleminen on hienoa! Kaikkea hyvää sinulle - rock on! ;D
Lopulta et kuitenkaan pärjännyt ilman "omaa jengiäsi..."
Mitäs sitten kun kaverisi eivät olekaan paikalla?
Mitäs tosta, jos tukeutuu kavereihin, heidän avullaan pääsee joka tapauksessa eteen päin.
Kiusattu tuntee olevansa tosi yksin, ja tilanteet tarvii ottaa sellaisina kuin ne tulee. Ehkä onkin jo paremmat työkalut, kun on kerran päässyt kiusaajan niskan päälle. :-)