Tulipa piipahdettua porukalla Tallinnassa. Reissuun lähtivät puoliltapäivin pankinjohtajakaverini, välittäjätuttuni sekä insinöörismies, joiden kanssa tapaamme viikonloppuisin istuskella kapakassa juttelemassa ja parantamassa mualimaa.
Menomatka taittui näpsäkkäästi helikopterilla, jonka insinöörituttavamme oli vuokrannut reteästi omilla rahoillaan koko porukalle. - Sain sen rupisen luukkuni myytyä, aloitti insinööri keskustelun. - Joku nuoripari otti mielettömän lainan ja raapusti nimensä paperiin tuulipuvun hiha kahisten, jatkoi hän pilkallisesti. - Hyvä kun tajusit myydä, kun vielä sait asunnostasi kuplahinnan, murahti pankinjohtajakaverini mietteliäänä. - Kohta olisi jo ollutkin myöhäistä.
Perillä Tallinnassa poikettiin viinakaupassa ostamassa 40 kossumäyräkoiraa ja muutama leka olutta. - Se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa, totesi välittäjä ottaen samalla pitkät siivut perhekossustaan.
Herätimme huomiota Tallinnan vanhan kaupungin hienoimmassa ruokapaikassa. Välittäjä tarjosi kierroksen kaikille ravintolan asiakkaille ja kertoi piikin olevan auki koko illan. - Suomalainen tuulipukukansa maksaa, huusi välittäjä kumoten samalla kallista viskiä naamaansa. - Möin tällä viikolla viisi kuplahintaista asuntoa, ja nyt provikkarahaa on niin ettei paskalle taivu, örvelsi hän vielä jatkokommentit. Ja kylläpä sen jälkeen selkääntaputtelijoita riitti riesaksi asti.
Pöydässä syötiin pitkän kaavan mukaan, eikä missään säästelty. - Melkein hävettää tämä kuplapukukansan rahoilla rilluttelu, mongersi pankinjohtajafrendini. - Mutta äkkiä em. tunne kyllä unohtuu, jatkoi hän kaviaari suupielistä valuen. Hän kertoi jättivelkoja ottavista pätkätyöläisistä sekä pari tonnia kuussa tienaavista ikuiseen nousuun uskovista, joita pääkonttori on käskenyt rahastaa. Välittäjä turisi surkeista, vanhoista luukuista, joita hän joutuu vastoin tahtoaan esittelemään. - Aina kuitenkin löytyy joku urpo, joka ostaa, myhäili hän jatkoksi. - Ja milläs minäkään uutta mersua olisin ostanut jollen provikkatienesteillä.
Ilta sujui rattoisasti viinaa kiskoen ja naisia naurattaen. Rahamiehillä tuntuu vientiä riittävän myös Eestin puolella, eivätkä kallistuneet hinnatkaan meitä pelottaneet. Joka jätkällä on nimittäin millä mällätä, kun kupla-asunnot on myyty pois ja uudet kämpät ostetaan vasta rommauksen jälkeen.
Takaisintulomatka meni leppoisasti katamaraanilla. - Erästä homeista luukkua en meinannut saada millään kaupaksi kuplahinnalla, tilitti välittäjäystävämme. - Sitten keksin mainostaa, että talossa on laajakaistavalmius, ja johan alkoivat tuulipuvut suhisemaan, jatkoi hän nauraen. Ja kyllä meitä muitakin nauratti hyvinkin taajaan. Voittajien puolella on helppo olla!
Menomatka taittui näpsäkkäästi helikopterilla, jonka insinöörituttavamme oli vuokrannut reteästi omilla rahoillaan koko porukalle. - Sain sen rupisen luukkuni myytyä, aloitti insinööri keskustelun. - Joku nuoripari otti mielettömän lainan ja raapusti nimensä paperiin tuulipuvun hiha kahisten, jatkoi hän pilkallisesti. - Hyvä kun tajusit myydä, kun vielä sait asunnostasi kuplahinnan, murahti pankinjohtajakaverini mietteliäänä. - Kohta olisi jo ollutkin myöhäistä.
Perillä Tallinnassa poikettiin viinakaupassa ostamassa 40 kossumäyräkoiraa ja muutama leka olutta. - Se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa, totesi välittäjä ottaen samalla pitkät siivut perhekossustaan.
Herätimme huomiota Tallinnan vanhan kaupungin hienoimmassa ruokapaikassa. Välittäjä tarjosi kierroksen kaikille ravintolan asiakkaille ja kertoi piikin olevan auki koko illan. - Suomalainen tuulipukukansa maksaa, huusi välittäjä kumoten samalla kallista viskiä naamaansa. - Möin tällä viikolla viisi kuplahintaista asuntoa, ja nyt provikkarahaa on niin ettei paskalle taivu, örvelsi hän vielä jatkokommentit. Ja kylläpä sen jälkeen selkääntaputtelijoita riitti riesaksi asti.
Pöydässä syötiin pitkän kaavan mukaan, eikä missään säästelty. - Melkein hävettää tämä kuplapukukansan rahoilla rilluttelu, mongersi pankinjohtajafrendini. - Mutta äkkiä em. tunne kyllä unohtuu, jatkoi hän kaviaari suupielistä valuen. Hän kertoi jättivelkoja ottavista pätkätyöläisistä sekä pari tonnia kuussa tienaavista ikuiseen nousuun uskovista, joita pääkonttori on käskenyt rahastaa. Välittäjä turisi surkeista, vanhoista luukuista, joita hän joutuu vastoin tahtoaan esittelemään. - Aina kuitenkin löytyy joku urpo, joka ostaa, myhäili hän jatkoksi. - Ja milläs minäkään uutta mersua olisin ostanut jollen provikkatienesteillä.
Ilta sujui rattoisasti viinaa kiskoen ja naisia naurattaen. Rahamiehillä tuntuu vientiä riittävän myös Eestin puolella, eivätkä kallistuneet hinnatkaan meitä pelottaneet. Joka jätkällä on nimittäin millä mällätä, kun kupla-asunnot on myyty pois ja uudet kämpät ostetaan vasta rommauksen jälkeen.
Takaisintulomatka meni leppoisasti katamaraanilla. - Erästä homeista luukkua en meinannut saada millään kaupaksi kuplahinnalla, tilitti välittäjäystävämme. - Sitten keksin mainostaa, että talossa on laajakaistavalmius, ja johan alkoivat tuulipuvut suhisemaan, jatkoi hän nauraen. Ja kyllä meitä muitakin nauratti hyvinkin taajaan. Voittajien puolella on helppo olla!
Vastaukset 7
Vanhimmat
uni sinulla..
Kuka voi sanoa tuon viestin jälkeen, että vuokralla-asujat olisi köyhiä? Pankinjohtaja, insinööri. Kaikilla rahaa, kuin roskaa ja miksi, ovat osanneet ostaa oikeeseen aikaan. Tili tehdään oston yhteydessä!
Ite olen syssyllä varmaan noiden samojen henkilöiden kanssa näytöillä kiertelemässä ja miettimässä keneltä suostuisin ostamaan rommausasunnon pois.
Rahaa on ja voitot ovat suuret. Tuulipukukansa on ottanut lainaa ennätykselliset määrät tänä keväänä. Huoneistokseskus, osuuspankki, aktia ja Erkki Liikanen povaavat rommausta.
Kohta on aika tehdä tili!
Tää herkkupala joka palstalle posahtaa viikottain on oikeesti tosi hauska. Kaverissa on pakinoitsijan ainesta! Jatka samalla linjalla!!
ei auttanut sauna, vihta ja kossu... Vasta sinun jorinasi muistuttivat viikonlopusta... Naurunremakka raikaa.... kyllä klpaa alottaa ´tyäviikko... Ens viikoll toivottavasti taas uudet jutut ja uus matkakohde??
vaikka kirjoittaja taitaa edustaa sitä vastakkaista leiriä ni olipas mainio pakina. Palstan helmiä, joiden takia tätä sontaa viitsii perata :)
Kerta kaikkiaan hyvä ja vieläkin hymy nykii suupielissä.
Suosittelen kirjailijan uraa, saisivat Tervo ja Paasilinna vertaistaan seuraa.
Kirjan nimi voisi olla vaikka: Tuulipukukansan kaski, markkinatalouden julma kosto.