Allekirjoita kansalaisaloite psykiatrisen pakkohoidon lopettamiseksi (YK & WHO suositus)

Anonyymi-ap

Allekirjoita kansalaisaloite pakkohoidon lopettamiseksi! YK ja terveysjärjestö WHO ovat julkaiseet suosituksen mielenterveyslaeiksi, jossa mm. lopetetaan psykiatrinen pakkohoito.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/12942

https://soundcloud.com/tomasukkonen/psykiatria-on-ihmisoikeusrikos

171

1537

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvä idea olisi päästä pakkohoidoista eroon, mutta...
      Tilalle olisi luotava toisenlaisia hoitokeinoja, sellaisia, joista olisi hyvä apu potilaiden hoidossa.
      Valitettavasti edelleen on olemassa oikeasti sairaita ihmisiä, joihin ei välttämättä muut keinot kuin pakkohoito ole riittäviä.
      Sehän olisi todella upea tilanne, jos kehenkään ei jouduttaisi pakkokeinoja käyttämään.

      • Anonyymi

        Aidosti psykoottinen henkilö voidaan myös ottaa talteen poliisilain henkilösuojelun perusteella ja pitää säilössä kunnes selviää, ilman kemikaaleja.

        Ikävä kyllä, pakko "hoitoa" käytetään runsaasti vailla perustetta, ja oikeuden yleisten periaatteiden ja syyttömyysolettaman perusteella on parempi jättää tuomitsematta kuin tuomita väärin, ja tässä tapauksessa on parempi olla vangitsematta tervettä kuin jättää vangitsematta psykoottinen henkilö, ja kuten edellä todettiin ei henkilön suojeluun tarvita mielenterveyslakia, vaan aidon psykoosin tunnistaa kuka hyvänsä, toisin kuin nazi-psykiatrin "tunnistaman" olemattoman "psykoosin".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aidosti psykoottinen henkilö voidaan myös ottaa talteen poliisilain henkilösuojelun perusteella ja pitää säilössä kunnes selviää, ilman kemikaaleja.

        Ikävä kyllä, pakko "hoitoa" käytetään runsaasti vailla perustetta, ja oikeuden yleisten periaatteiden ja syyttömyysolettaman perusteella on parempi jättää tuomitsematta kuin tuomita väärin, ja tässä tapauksessa on parempi olla vangitsematta tervettä kuin jättää vangitsematta psykoottinen henkilö, ja kuten edellä todettiin ei henkilön suojeluun tarvita mielenterveyslakia, vaan aidon psykoosin tunnistaa kuka hyvänsä, toisin kuin nazi-psykiatrin "tunnistaman" olemattoman "psykoosin".

        Poliisi voi ottaa talteen, joo. Mutta hekin kyllä kuljettavat sairaalaan , jos ihminen on psykoottinen.
        Poliisin selliin ei viedä, jos ei ole päihtynyt, tai jäänyt kiinni rikoksesta.
        Psykoottiset viedään sairaalaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Poliisi voi ottaa talteen, joo. Mutta hekin kyllä kuljettavat sairaalaan , jos ihminen on psykoottinen.
        Poliisin selliin ei viedä, jos ei ole päihtynyt, tai jäänyt kiinni rikoksesta.
        Psykoottiset viedään sairaalaan.

        koittakaa jo tajuta-

        psykiatria ei ole hoitokeino-

        vaan itseasiassa luo ongelmia ja pahentaa mielentilaa, ja saattaa vaurioittaa tai jopa tappaa.

        99 prosenttia tai 99,99 prosenttia pakkohoidossa olevista ei oikeasti olisi edes tarvinnut mitään mielentila-avustusta-

        vaan yleensä ongelmat on ihan muualla esim useimiten taloudellisia ongelmia, tai ympäristössä, esim perhe, läheiset jne... monesti sekopää on joku henkilön ympäristössä oleva- saattaa jopa olla henkilön hoitoon ilmoittanut- joka pilaa toisen elämää- psukopaatti eli luonneviainen=


      • Anonyymi

        Tiesitkö että pakkohoito tarkoittaa sitä että potilas ottaa valvotusti lääkkeet? Olen ollut suljetulla ainakin 3 kertaa, eikä siellä anneta muuta kuin ne lääkkeet. Muuta hoitoa ei saa. Se olisi hienoa, jos siellä saisi terapiaa tai jotain mutta nykyinen tilanne on se että ei sieltä saa mitään mitä avohoidosta ei saisi. Päin vastoin, avohoidossa saa paljon enemmän apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiesitkö että pakkohoito tarkoittaa sitä että potilas ottaa valvotusti lääkkeet? Olen ollut suljetulla ainakin 3 kertaa, eikä siellä anneta muuta kuin ne lääkkeet. Muuta hoitoa ei saa. Se olisi hienoa, jos siellä saisi terapiaa tai jotain mutta nykyinen tilanne on se että ei sieltä saa mitään mitä avohoidosta ei saisi. Päin vastoin, avohoidossa saa paljon enemmän apua.

        Silloin kun ollaan osastolla, niin silloin on niin sanotusti pelikaani turbiinissa. Silloin ei olla siinä kunnossa että terapia onnistuisi.

        Osastohoito jaksot venyisivät järjettömän pitkiksi, jos siellä pidettäisiin joku kolmen vuoden psykoterapia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        koittakaa jo tajuta-

        psykiatria ei ole hoitokeino-

        vaan itseasiassa luo ongelmia ja pahentaa mielentilaa, ja saattaa vaurioittaa tai jopa tappaa.

        99 prosenttia tai 99,99 prosenttia pakkohoidossa olevista ei oikeasti olisi edes tarvinnut mitään mielentila-avustusta-

        vaan yleensä ongelmat on ihan muualla esim useimiten taloudellisia ongelmia, tai ympäristössä, esim perhe, läheiset jne... monesti sekopää on joku henkilön ympäristössä oleva- saattaa jopa olla henkilön hoitoon ilmoittanut- joka pilaa toisen elämää- psukopaatti eli luonneviainen=

        Pitäisikö ihmisille siis antaa rahaa pakkohoidon sijaan? Ja pitäisikö siihen olla joku lääkärin diagnoosi, vai riittääkö että joku omainen ilmoittaa että tarvitsee rahaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        koittakaa jo tajuta-

        psykiatria ei ole hoitokeino-

        vaan itseasiassa luo ongelmia ja pahentaa mielentilaa, ja saattaa vaurioittaa tai jopa tappaa.

        99 prosenttia tai 99,99 prosenttia pakkohoidossa olevista ei oikeasti olisi edes tarvinnut mitään mielentila-avustusta-

        vaan yleensä ongelmat on ihan muualla esim useimiten taloudellisia ongelmia, tai ympäristössä, esim perhe, läheiset jne... monesti sekopää on joku henkilön ympäristössä oleva- saattaa jopa olla henkilön hoitoon ilmoittanut- joka pilaa toisen elämää- psukopaatti eli luonneviainen=

        Lääketieteelle eivät kuulu ihmisten taloudelliset ongelmat eivätkä perheen sisäiset ongelmat mitenkään. Lääketiede ei niitä voi korjata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääketieteelle eivät kuulu ihmisten taloudelliset ongelmat eivätkä perheen sisäiset ongelmat mitenkään. Lääketiede ei niitä voi korjata.

        Entä jos pystyy todistamaan että oma uusavuttomuus johtuukin geneettisestä idioluutiosta. Sehän on silloin terveysongelma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        koittakaa jo tajuta-

        psykiatria ei ole hoitokeino-

        vaan itseasiassa luo ongelmia ja pahentaa mielentilaa, ja saattaa vaurioittaa tai jopa tappaa.

        99 prosenttia tai 99,99 prosenttia pakkohoidossa olevista ei oikeasti olisi edes tarvinnut mitään mielentila-avustusta-

        vaan yleensä ongelmat on ihan muualla esim useimiten taloudellisia ongelmia, tai ympäristössä, esim perhe, läheiset jne... monesti sekopää on joku henkilön ympäristössä oleva- saattaa jopa olla henkilön hoitoon ilmoittanut- joka pilaa toisen elämää- psukopaatti eli luonneviainen=

        Psykiatria on hoitokeino pakkomielteisille psykopasteille, jotka kymmeniä vuosia kiusaavat, pahoinpitelevät erilaisin keinoin, seuraavat, vainoavat, valehtelevat jne! Vievätuhreiltaan kaiken terveyden, toimeentulon, turvallisuuden jne! Ja vieläpä nauttivat siittä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria on hoitokeino pakkomielteisille psykopasteille, jotka kymmeniä vuosia kiusaavat, pahoinpitelevät erilaisin keinoin, seuraavat, vainoavat, valehtelevat jne! Vievätuhreiltaan kaiken terveyden, toimeentulon, turvallisuuden jne! Ja vieläpä nauttivat siittä!

        Sitten eikun vähemmän valitusta ja enemmän allekirjotusta.


      • Anonyymi

        Mikä on oikeaa hoitoa ainun mielestäsi ?
        On sairauksia joissa on joskus oltava pakko hoito kun potilas on vaarallinen itselleen ja muille .
        Kun on nähnyt näitä potilaita elämänsä aikana niin ymmärtää ettei mikään puheterapia heihin edes pure mitenkään.
        Usein myös kieltävät sairautensa, ja keksivät muita syitä sille, kuten syyttelemällä muita , sekin kertoo ainoastaan sairaudesta.
        Heitä muka vainotaan, leimataan, kidutetaan, myrkytetään jne lista on pitkä oireista joita on monella. Siis mikä hoito silloin olisi oikeaa, kun vaikka miten selittää asioiden laidan niin nämä siltikin kovasti ovat epäilevällä kannalla .
        Ja huudetaan sitä oikeaa hoitoa , osaamatta edes selittää mitä se on .
        Kun on nähnyt muutamia tapauksia missä sairas käyttäytyy epäinhimillisesti niin sanoppa millainen hoito sellaiselle olisi paras.
        Syyt on tietenkin syvemmällä jokaisessa tapauksessa , ja onko yhteiskunnalla varaa kaikkiin epäluuloihin, joita ihmiset elättelevät .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiesitkö että pakkohoito tarkoittaa sitä että potilas ottaa valvotusti lääkkeet? Olen ollut suljetulla ainakin 3 kertaa, eikä siellä anneta muuta kuin ne lääkkeet. Muuta hoitoa ei saa. Se olisi hienoa, jos siellä saisi terapiaa tai jotain mutta nykyinen tilanne on se että ei sieltä saa mitään mitä avohoidosta ei saisi. Päin vastoin, avohoidossa saa paljon enemmän apua.

        Eikö siellä pakkohoidossa saa puheterapiaa , olen aina luullut että siellä nähdään ihminen ja hänen tarpeensa. Silloinhan juuri olisi hyvin tärkeää että potilas saisi puhua ja kertoa mitä hän kantaa sisimmässään .
        Mutta luulisin että ne puheet ovat ainoastaan muiden syyttelyitä omasta tilastaan , siksi ei puhuminen auta mitään, sillä aikuinen ihminen ei syyttele muita siitä että voi huonosti.
        Vaan kertoo omista tuntemuksistaan miten kokee sairautensa.
        En usko että lääke yksin parantaa ketään .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääketieteelle eivät kuulu ihmisten taloudelliset ongelmat eivätkä perheen sisäiset ongelmat mitenkään. Lääketiede ei niitä voi korjata.

        Lääketieteellä kuuluvat syyt miksi potilas on epätasapainossa eivät ole mitenkään yksityisesti kiinnostuneita kenekään taloudesta vaan tietävät että ihmiset sairastuvat usein kun asiat on päin peetä.
        Kai on olemassa kuraattoreita jotka auttavat potilasta hoitamaan asioitaaan, sillä ei kenellekkään mitään rahallista apua tarjota sairaalassa.
        Ja moni ihminen ostelee osamaksulla tavaroita kun katsoo olevansa oikeutettu siihen , mutta usein sekin menee niin että rahaa ei ehkä olekkaan kaikkiin maksuihin , ja ihminen joutuu vaikeuksiin . Kenen on syy silloin?
        Itse en koskaan suosittele mitään osamaksu kauppoja ja jos ei ole varaa johonki esineeseen niin silloin sitä ei edes osteta ennenkin on varaa. Elämä ei ole helppoa kellään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entä jos pystyy todistamaan että oma uusavuttomuus johtuukin geneettisestä idioluutiosta. Sehän on silloin terveysongelma.

        Moni näistä sairauksista on perinnöllistä , ja sillekään ei voi mitään. Geenien tulosta.
        Jos ihmiset välittäisivät enemmän toisistaan. Niin näitäkin sairauksia olisi vähemmän


      • Anonyymi

        Evoluutiosta tehtyjä psyykke teorioita jotka pavlovin koirilla ja karuselli rotilla testataan ei ole olemassa, eikä sen tilalle saa tehdä mitään gurun suulla teorioita, samaan sadismiin ne tulee perustumaan kuin psykiatria.

        Ihmisen näkymätön sisin on ikuinen ylös kuolemassa ruumiista erkaneva sielu, jonka jumalannyksin tuntee ja tuomitsee.

        Levittääkseen satanismia neon ateisti evoluutio psykiatria (eugenismi) muutti sielu sanan neon ateisti psyykkiksi, joka kuolee kun ihmin kuolee.
        Big farman bisness psyykke on vaarallnen kuin kommunismi, siviilien vankila järjestelmä polittiikasta ja pienimmästäkin kritiikistä,
        Avangitsemisensa ja kiduttamisen oikeuttamiseksi evoluutio psykiatria listasi joka kehon kivun suulla tekemiinsä teorioihin mielisairaudeksi varmistaakseen että jokainen kriitikko koska tahansa voidaan vangita julkis terveydestä, joka on vangitsemis keskus.

        Kommunismi psykiatria evoluutio on diktatorismia joka ei siedä mitään kritiikkiä, ja kidutus vankiloistaan.

        Elämme erittäin vaarallisten sadismiin perustuvien kidutus aikaa.

        Tohtorit pilkkaa kehon tauteja oikein sadisti ilmein mielisairaudeksi, eivät välitä tutkia, koska evollutio eugenismi tutki gurujen suulla että evoluutiossa kehitys kelpoinen ei sairastu ja ne pitää vangita sadisti kidutukseen, jotka sairastelevat. Koska

        Näin sadistinen ja vaarallinen ääri barbaarinen ainakin julkisterveys on kilpailutyimuutensa takia tullut.
        Kauhua se tuo ihmisille.

        Vakuutus terveys veroilla kaikille, olisi sivistyneempi, mutta valtio ei halua niitä maksaa. Suomi haluaa että 50% veroista menee maksan munuisten ja haiman mmyrkyttämiseen, että ihmiset kuolee ja apteekkarit ja rosvo big farma saa max määrän vero rahaa suomalaisen nahasta, tästä syystä kaikki vero raha ohjataan julkkselle joka myy ihmisiä väkivallalla kauppatavarana big farman pilleri kauppatavaraksi, että ihmiset kärsivät ja tulevat itsemurhaiseksi psykiatrien sadisti teoroiden takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aidosti psykoottinen henkilö voidaan myös ottaa talteen poliisilain henkilösuojelun perusteella ja pitää säilössä kunnes selviää, ilman kemikaaleja.

        Ikävä kyllä, pakko "hoitoa" käytetään runsaasti vailla perustetta, ja oikeuden yleisten periaatteiden ja syyttömyysolettaman perusteella on parempi jättää tuomitsematta kuin tuomita väärin, ja tässä tapauksessa on parempi olla vangitsematta tervettä kuin jättää vangitsematta psykoottinen henkilö, ja kuten edellä todettiin ei henkilön suojeluun tarvita mielenterveyslakia, vaan aidon psykoosin tunnistaa kuka hyvänsä, toisin kuin nazi-psykiatrin "tunnistaman" olemattoman "psykoosin".

        Tavallinen tarina . Sairautta potevalta . Siis syyt on muiden aina . On katsottava että ottaa sellaisen hoitajan joka tanssi potilaan pillin mukaan , sekö olisi jotenkin oikein?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö siellä pakkohoidossa saa puheterapiaa , olen aina luullut että siellä nähdään ihminen ja hänen tarpeensa. Silloinhan juuri olisi hyvin tärkeää että potilas saisi puhua ja kertoa mitä hän kantaa sisimmässään .
        Mutta luulisin että ne puheet ovat ainoastaan muiden syyttelyitä omasta tilastaan , siksi ei puhuminen auta mitään, sillä aikuinen ihminen ei syyttele muita siitä että voi huonosti.
        Vaan kertoo omista tuntemuksistaan miten kokee sairautensa.
        En usko että lääke yksin parantaa ketään .

        Kyllähän siellä puhutaan, ihan riittämiin, mutta jos ihminen joutuu pakkohoitoon sen takia, että pää ei tokene puhumisella, niin eihän se silloin voi olla se ainoa keino parantua.

        Kunnon terapiat ovat myös monien vuosien prosesseja. Ihminen kerkiää laitostua siinä ajassa, jos sellaista yritetään tehdä laitoshoidon aikana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni näistä sairauksista on perinnöllistä , ja sillekään ei voi mitään. Geenien tulosta.
        Jos ihmiset välittäisivät enemmän toisistaan. Niin näitäkin sairauksia olisi vähemmän

        Minun lapsuudenkodissani oli kuudesta ihmisestä kolmella mielisairaus. ( tuli aikuis-iässä) Äiti oli mielisairas. Minäkin olen saanut ne Geenit, mutta Jumala on ollut minulle armollinen. Tein töitä julkisella 40 vuotta. Nyt eläkkeellä.
        "jos ihmiset välittäisivät enemmän toisistaan" Missä tämä olisi toteutunut ?Missä kohtaa minun elämässäni olisi ollut sitä "välittämistä"
        Ainoa viisaus on Jumala. Hän auttoi minua.
        Kaikki näyttää nytkin joulun alla teeskentelyltä. Kyllä ne geenit vaikuttaa. En usko aviopuolisoon, hyvä kun ei ole lapsia. Miten näillä geeneillä olisi pärjätty lasten kanssa.Nyt koko lapsuuskotini väki on kuollut. Mielisairasta sisartani autoin. Hänen kanssaan vietin jouluja. Nyt olen yksin, mutta onnellinen. Jeesus on minun kanssani.


      • Anonyymi

        On tilanteita missä pakkohoitoon on se ainut vaihtoehto. Joten miten joku voi edes ehdottaa asiaa joka on pelastanut monen ihmisen hengen. Esim ihmisineen joka pelastetaan itsemurhasta on hoidettava siihen kuntoon ettei enää ajattele sellaisia .
        Sitten on niitä jotka ovat väkivaltaisia ja vaaraksi muille ihmisille , pitäiskö niitä sitten laittaa vankilaan vai mitä sellaisten ihmisten kanssa tehdään.
        Moni joka on sairas hyväksyy ihan itse että on suljetulla osastolla , koska pystyvät ajattelemaan että se on tarpeellista .
        Joten en kirjoittaisi alle koskaan sellaista paperia missä kiellettäisiin hoito ihmiseltä joka ei itse ole edes tietoinen miten sairas hän on.
        Itse olen aina ajatellut että jos saisin sen sairauden niin toivottavasti veistivät pakkohoitoon .
        Olen nähnyt niin monta tälläistä tapausta elämäni aikana että siksi en kirjoita alle .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On tilanteita missä pakkohoitoon on se ainut vaihtoehto. Joten miten joku voi edes ehdottaa asiaa joka on pelastanut monen ihmisen hengen. Esim ihmisineen joka pelastetaan itsemurhasta on hoidettava siihen kuntoon ettei enää ajattele sellaisia .
        Sitten on niitä jotka ovat väkivaltaisia ja vaaraksi muille ihmisille , pitäiskö niitä sitten laittaa vankilaan vai mitä sellaisten ihmisten kanssa tehdään.
        Moni joka on sairas hyväksyy ihan itse että on suljetulla osastolla , koska pystyvät ajattelemaan että se on tarpeellista .
        Joten en kirjoittaisi alle koskaan sellaista paperia missä kiellettäisiin hoito ihmiseltä joka ei itse ole edes tietoinen miten sairas hän on.
        Itse olen aina ajatellut että jos saisin sen sairauden niin toivottavasti veistivät pakkohoitoon .
        Olen nähnyt niin monta tälläistä tapausta elämäni aikana että siksi en kirjoita alle .

        Viimeisenä keinona on sähköshokkihoito

        Sen avulla voidaan ajatusmaailman solmuja avata


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viimeisenä keinona on sähköshokkihoito

        Sen avulla voidaan ajatusmaailman solmuja avata

        *Magneetti stimulaatio.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria on hoitokeino pakkomielteisille psykopasteille, jotka kymmeniä vuosia kiusaavat, pahoinpitelevät erilaisin keinoin, seuraavat, vainoavat, valehtelevat jne! Vievätuhreiltaan kaiken terveyden, toimeentulon, turvallisuuden jne! Ja vieläpä nauttivat siittä!

        Näin onn!ei minkäänlaista rauhaa,kyllä siinä väsyy uhrikin oikein pakkomielteisen sairaan ihmisen tekojen takia,ei sitä tajua jos ei ole joutunut sellaisen ihmisen uhriksi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä on oikeaa hoitoa ainun mielestäsi ?
        On sairauksia joissa on joskus oltava pakko hoito kun potilas on vaarallinen itselleen ja muille .
        Kun on nähnyt näitä potilaita elämänsä aikana niin ymmärtää ettei mikään puheterapia heihin edes pure mitenkään.
        Usein myös kieltävät sairautensa, ja keksivät muita syitä sille, kuten syyttelemällä muita , sekin kertoo ainoastaan sairaudesta.
        Heitä muka vainotaan, leimataan, kidutetaan, myrkytetään jne lista on pitkä oireista joita on monella. Siis mikä hoito silloin olisi oikeaa, kun vaikka miten selittää asioiden laidan niin nämä siltikin kovasti ovat epäilevällä kannalla .
        Ja huudetaan sitä oikeaa hoitoa , osaamatta edes selittää mitä se on .
        Kun on nähnyt muutamia tapauksia missä sairas käyttäytyy epäinhimillisesti niin sanoppa millainen hoito sellaiselle olisi paras.
        Syyt on tietenkin syvemmällä jokaisessa tapauksessa , ja onko yhteiskunnalla varaa kaikkiin epäluuloihin, joita ihmiset elättelevät .

        Itse valitsisin hoitotahdossa ennemmin kuoleman kuin vastaavan hoidon mitä sain osastolla. Mietipä sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On tilanteita missä pakkohoitoon on se ainut vaihtoehto. Joten miten joku voi edes ehdottaa asiaa joka on pelastanut monen ihmisen hengen. Esim ihmisineen joka pelastetaan itsemurhasta on hoidettava siihen kuntoon ettei enää ajattele sellaisia .
        Sitten on niitä jotka ovat väkivaltaisia ja vaaraksi muille ihmisille , pitäiskö niitä sitten laittaa vankilaan vai mitä sellaisten ihmisten kanssa tehdään.
        Moni joka on sairas hyväksyy ihan itse että on suljetulla osastolla , koska pystyvät ajattelemaan että se on tarpeellista .
        Joten en kirjoittaisi alle koskaan sellaista paperia missä kiellettäisiin hoito ihmiseltä joka ei itse ole edes tietoinen miten sairas hän on.
        Itse olen aina ajatellut että jos saisin sen sairauden niin toivottavasti veistivät pakkohoitoon .
        Olen nähnyt niin monta tälläistä tapausta elämäni aikana että siksi en kirjoita alle .

        Ei pakkohoito useinkaan ole kovin toimiva keino itsetuhoisen auttamisessa tutkimustenkaan mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viimeisenä keinona on sähköshokkihoito

        Sen avulla voidaan ajatusmaailman solmuja avata

        Hyi että kuinka sairas psykiatria on. En ikinä antaisi kenenkään antaa minulle sähköhoitoa. Ajattelun ja tunne-elämän ongelmat ei hoidu pidemmän päälle millään sähköllä. Se vaurioittaa kognitiota ja kapasiteettia olla ihminen mitä enemmän moisiin suostuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse valitsisin hoitotahdossa ennemmin kuoleman kuin vastaavan hoidon mitä sain osastolla. Mietipä sitä.

        Kerrot menneessä muodossa, " hoidosta jota sain osastolla ".
        Jatkossa olisi hyvä pysytellä poissa osastoilta, niin ei tule eteen tilannetta, että joutuisi miettimään jotain hoitotahtoa.
        Monet ihmiset kestävät ja tekevät lähes vaikka mitä pysyäkseen hengissä. Siis jos olisi alettava kuolemaa miettimään, tai se tulisi jotenkin ajankohtaiseksi. Vaikeuksista huolimatta elämänhalu voi hyvinkin säilyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerrot menneessä muodossa, " hoidosta jota sain osastolla ".
        Jatkossa olisi hyvä pysytellä poissa osastoilta, niin ei tule eteen tilannetta, että joutuisi miettimään jotain hoitotahtoa.
        Monet ihmiset kestävät ja tekevät lähes vaikka mitä pysyäkseen hengissä. Siis jos olisi alettava kuolemaa miettimään, tai se tulisi jotenkin ajankohtaiseksi. Vaikeuksista huolimatta elämänhalu voi hyvinkin säilyä.

        Itseasiassa, koko hoitotahdon idea on juuri se, että kaikki ihmiset voivat kirjata sinne sen että haluavatko hoitoa viimeiseen hengenvetoon asti vai ei.

        Kaikkien olisi ihan hyvä miettiä, että mitä hoitoa tahtoo, kun ei enää itse pysty tahtoaan ilmaisemaan.

        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00809


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itseasiassa, koko hoitotahdon idea on juuri se, että kaikki ihmiset voivat kirjata sinne sen että haluavatko hoitoa viimeiseen hengenvetoon asti vai ei.

        Kaikkien olisi ihan hyvä miettiä, että mitä hoitoa tahtoo, kun ei enää itse pysty tahtoaan ilmaisemaan.

        https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00809

        Siinä on oikeastaan pulmana se, onko ihminen psyykkisesti hyvässä voinnissa päättääkseen omasta hoidostaan.
        On sitten eri asia, kuka sen ihmisen henkisen voinnin punnitsee, ja millä tavalla.
        Masentuneet aika usein ehkä haluaisivat pahimmalla hetkellään kuolla pois, mutta onko se loppujen lopuksi oikea totuus.
        Useimmiten masennuksellakin on tapana helpottaa, ja mieli, suhtautuminen, kuolemaakin kohtaan voi olla täysin toisenlainen sitten taas, kun voi paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä on oikeastaan pulmana se, onko ihminen psyykkisesti hyvässä voinnissa päättääkseen omasta hoidostaan.
        On sitten eri asia, kuka sen ihmisen henkisen voinnin punnitsee, ja millä tavalla.
        Masentuneet aika usein ehkä haluaisivat pahimmalla hetkellään kuolla pois, mutta onko se loppujen lopuksi oikea totuus.
        Useimmiten masennuksellakin on tapana helpottaa, ja mieli, suhtautuminen, kuolemaakin kohtaan voi olla täysin toisenlainen sitten taas, kun voi paremmin.

        Siksi hoitotahto kannattaakin käydä tekemässä hyvisssä ajoin enmen kuin ui syvissä vesissä.

        Hoitotahtoa voi myös muuttaa kun voi paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerrot menneessä muodossa, " hoidosta jota sain osastolla ".
        Jatkossa olisi hyvä pysytellä poissa osastoilta, niin ei tule eteen tilannetta, että joutuisi miettimään jotain hoitotahtoa.
        Monet ihmiset kestävät ja tekevät lähes vaikka mitä pysyäkseen hengissä. Siis jos olisi alettava kuolemaa miettimään, tai se tulisi jotenkin ajankohtaiseksi. Vaikeuksista huolimatta elämänhalu voi hyvinkin säilyä.

        Joo niin olen pysytellytkin vuosia osastoilta. Masennuksia tulee ja menee jos esim paskoja asioita sattuu. Se on normaalia. Paskaahan eläm on monelta osin mutta ei se lääkityksellä korjaannu joka sotkee asiat uuteen potenssoon.

        Ennemmin ottaisin eutanasian kuin vanhuksena olisin jossain lääkkeissä. Vanhuus ja dementoituminen on ainoa riski että osastolle päädyn.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo niin olen pysytellytkin vuosia osastoilta. Masennuksia tulee ja menee jos esim paskoja asioita sattuu. Se on normaalia. Paskaahan eläm on monelta osin mutta ei se lääkityksellä korjaannu joka sotkee asiat uuteen potenssoon.

        Ennemmin ottaisin eutanasian kuin vanhuksena olisin jossain lääkkeissä. Vanhuus ja dementoituminen on ainoa riski että osastolle päädyn.

        Mitkä asiat on niin paskoja, että menee henkinen elämä ylösalaisin ?
        Paskoja asioitakin voi opetella kestämään, koska sellaisia tulee eteen aina joskus.
        Millä tavalla itse suhtautuu sellaisiin, voisiko suhtautumis- tai ajattelutapaa muuttaa, että ne kestäisi edes vähän paremmin ?
        Ja kyllähän ne paskat jututkin useimmiten menevät ohi, vaikka joskus saattaa tuntua, ettei ne mene.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyi että kuinka sairas psykiatria on. En ikinä antaisi kenenkään antaa minulle sähköhoitoa. Ajattelun ja tunne-elämän ongelmat ei hoidu pidemmän päälle millään sähköllä. Se vaurioittaa kognitiota ja kapasiteettia olla ihminen mitä enemmän moisiin suostuu.

        Valitettavasti sairaudentunnottimilta ei kysytä

        Hoito on heille pakollista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti sairaudentunnottimilta ei kysytä

        Hoito on heille pakollista

        Olin itse aikoinaan pakkohoidossa, ja osaston lääkäri kävi kanssani keskustelun sähköhoidosta, olisinko valmis sellaista kokeilemaan.
        Olin toki valmis, kaikki keinot oli kokeiltava, halusin päästä parempaan kuntoon.
        Asiassa ehkä auttoi vähän sekin, kun olin aina ollut kovin kokeilunhaluinen, aikoinaan väärienkin valintojen suhteen. Nykyään onneksi tarkempi.
        Itselleni sähköstä oli hyötyä. Huomasin sen itse, sekä osaston lääkärikin hyvän tuloksen tietenkin näki.
        Pakolla eivät olisi sähköhoitoa aloittaneet, sen takia etukäteen keskusteltiin, ja lääkäri vielä useammin kuin kerran suostumustani kysyi, halusi varmistua, että ymmärsin kaiken.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyi että kuinka sairas psykiatria on. En ikinä antaisi kenenkään antaa minulle sähköhoitoa. Ajattelun ja tunne-elämän ongelmat ei hoidu pidemmän päälle millään sähköllä. Se vaurioittaa kognitiota ja kapasiteettia olla ihminen mitä enemmän moisiin suostuu.

        Harmi, että sen sähköhoidon sai päättää itse, eikä sitä enää edes käytetä, vaan sen tilalla on ns, magneetti hoito.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olin itse aikoinaan pakkohoidossa, ja osaston lääkäri kävi kanssani keskustelun sähköhoidosta, olisinko valmis sellaista kokeilemaan.
        Olin toki valmis, kaikki keinot oli kokeiltava, halusin päästä parempaan kuntoon.
        Asiassa ehkä auttoi vähän sekin, kun olin aina ollut kovin kokeilunhaluinen, aikoinaan väärienkin valintojen suhteen. Nykyään onneksi tarkempi.
        Itselleni sähköstä oli hyötyä. Huomasin sen itse, sekä osaston lääkärikin hyvän tuloksen tietenkin näki.
        Pakolla eivät olisi sähköhoitoa aloittaneet, sen takia etukäteen keskusteltiin, ja lääkäri vielä useammin kuin kerran suostumustani kysyi, halusi varmistua, että ymmärsin kaiken.

        Minullekin sähköstä oli hyötyä koska persoonallisuushäiriö helpottui ja epävakaan persoonallisuuden diagnoosi muutettiin lieväksi epävakaaksi persoonaksi

        Käyn nykyisin itsenäisesti esim uimahallissa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viimeisenä keinona on sähköshokkihoito

        Sen avulla voidaan ajatusmaailman solmuja avata

        Aivoinfarkti johon appiukko kuoli.
        Rauhoittavan kokemuksen tuossa tekee ESILÄÄKITYS Bentsoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivoinfarkti johon appiukko kuoli.
        Rauhoittavan kokemuksen tuossa tekee ESILÄÄKITYS Bentsoilla.

        Taasko täällä ihmiset jotka ei muista ottaa omia lääkkeitään yrittää kertoa kauhutarinoita toisten ihmisten läkkeistä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän siellä puhutaan, ihan riittämiin, mutta jos ihminen joutuu pakkohoitoon sen takia, että pää ei tokene puhumisella, niin eihän se silloin voi olla se ainoa keino parantua.

        Kunnon terapiat ovat myös monien vuosien prosesseja. Ihminen kerkiää laitostua siinä ajassa, jos sellaista yritetään tehdä laitoshoidon aikana.

        Jos ihminen sekoilee ja häiritsee, asia on selvitettävä.Kutsu poliisit.He ammattitaidolla ratkaisevat asian.Mihin he vievät häirikön.Kos ei putkaan,niin sairaalaan.
        Minun sisareni oli pari kertaa putkassakin.
        Kyllä näissä asioissa toimii ihan maatiaisjärki.Entisellä kotipaikkakunnalla vieraillessaan häntä olisi turhaan pitänyt viedä sairaalaan,koska hänen asuinkuntansa oli muualla.Siis putkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivoinfarkti johon appiukko kuoli.
        Rauhoittavan kokemuksen tuossa tekee ESILÄÄKITYS Bentsoilla.

        Kuoliko sähköhoidon aikana ?
        Aivoverenvuoto voi tulla monista eri syistä, usein liittyy verenkierron häiriöihin, tulppiin ym.


    • Anonyymi

      Tuo on vaaleanpunaista höttöä. Määrärahoja on jo leikattu entuudestaan. Lääkeusko on vahvaa psykiatriassa ja lääkeyhtiöt lobbaavat jatkuvasti lääkekeskeisen hoidon puolesta tukien tieteellistä hienoa lääkekeskeistä tutkimusta mikä sopii ihan hyvin lääketieteelle ja hoitokäytäntö voi näistäkin syistä keskittyä vahvasti lääkehoitoon. Lääkehoito on helppoa hoitoa, koska ei tarvi miettiä asioita syvemmältä vaan katsotaan vaan -oire-lääke. Sinulla nyt vain on tällainen psykoosi niin käytät näitä lääkkeitä vaikka pakolla niin paranet. Näennäisesti muka tehdään jotain.

      Jotta pakkohoidosta voitaisiin luopua pitäisi kehittää vaihtoehtoisia tapoja asioihin lähestymiseen. Jopa Torniossa jossa on avoimen dialogin-hoitomalli, niin kyllä sielläkin pakkohoidetaan ja lääkkeitä tuputetaan, vaikkakin on jo uraauurtavaa, että ihmisen sosiaalinen ympäristö ja dialogisuus otetaan vahvempaan rooliin esim. jo psykoosien hoidossa. Siinä missä jossain vain turrutetaan psykoosioireet lääkityksillä.

      Jotta pakkohoidosta luovuttaisiin, pitäisi niin monen ajattelumallin muuttua. Ei osastojen työntekijät jaksa panostaa monimutkaisempaan hoitoon, he haluavat vaan injektoida häiritsevän Petterin hiljaiseksi. Ei ne jaksa että joku ei nuku yöllä, jos eivät saisi tunkea Petterille unilääkkeitä. Ei ne jaksa ihmisiä. Ei ne jaksa. Ne vain haluaa helppoa hoitoa jossa Petteri istuu tuolissa ja sille sanotaan "Petteri ongelmiesi ydin on psykoosi, ota ne lääkkeesi".

      Siksi parasta muutosta onkin se että itse välttelee palveluita, jotka voivat olla potentiaalisesti harmillisia ja panostaa mahdollisimman paljon omaan itsehoitoonsa. Ottaa vastuuta itsestään. Miettii kaksi kertaa lähteekö resurssipuutteiseen julkiseen hoitoon esim. juuri osastoille joissa mahdollisia väärinkäytöksiä tapahtuu todennäköisemmin ja lakkaa odottamasta että ylhäältäpäin tulee joku apu ongelmiin sikälimikäli siis kokee nykyiset hoitomallit haitallisena. Pysyttelee päihteistä erossa, se on tie ongelmiin. Yrittää ennaltaehkäistä ongelmien pahenemista hakemalla avolta apua ja satsaamalla terapiaan.

      • Anonyymi

        Pakkohoidon alasajon sijaan tässä voisi olla esimerkkejä asioista mitä voitaisiin tehdä:

        lääkevapaat/lääkevähennys osastot joissa kokeillaan vaihteeksi muuta joillekin kroonikoille esimerkiksi kuin yrittää tunkea neliötä kolmiokolosta sisään vuosi toisensa jälkeen. Lääkepurut tehtäisiin varoen ja hallitusti. https://www.bbc.com/news/stories-56097028
        Mutta tällainen maksaa rahaa jos oikeasti tarjolla olisi muunlaistakin hoitoa ja kuntoutusta mitä monilta osastoilta ei saa.

        Ihmisten valinnanvapautta voitaisiin lisätä, esim masennukseenkin tulisi hoitomallimahdollisuuksia joissa voisi kokeilla lääkkeettömiä hoidon mahdollisuuksia mitä voitaisiin kehittää. Pitäisi olla keskiössä se että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kehostaan ilman että biomedikaalinen malli pakottaa ihmiset tiettyyn putkeen asioiden hoitamista.

        Toki hoitomalli voisi juuri määrärahojen puutteessa jäädä aika kehnoksi ja juuri mitään ei pystyttäisi tekemään.

        Jotenkin ehkä saataisiin eri näkökulmia ihmisten hoitoon kuin se että se ja se tauti tarvii lääkkeet ja ihmisten valinnanvapausmahdollisuuksia lisättäisiin kohentaa oloaan.

        Työntekijöitä pitäisi kouluttaa lisää ihmisten haitallisista kokemuksista lääkkeistä, ja pitäisi kuulla myös kokemusasiantuntijoita jotka on löytäneet paranemista lääkemallin ulkopuolella

        Pakkohoidossa voitaisiin potilaalle lyödä vaikka tabletti käteen jossa hän saisi kirjoittaa lääkärikerroilla omat näkemyksensä lääkkeistä ja oireistaan (lääkäri ei aina kuuntele) puolueettomalle taholle joka voisi tarvittaessa katkaista lääkityksen. Ne jäisi myös osaksi dataa jolloin ihmisen tiedoissa lukisi muutakin kuin ulkopuolisen ihmisen kirjoittamat tiedot potilaasta. Lopuksi ihminen voisi kirjoittaa pakkohoitojakson loputtua palautteen hoitopaikasta. Jos jossakin paikassa alkaisi näkyä tiettyjä säännönmukaisuuksia kirjoituksissa niin paikan hoitokäytäntöihin puututtaisiin. Nämä nyt on vain karkeita esimerkkejä mitä voitaisiin tehdä niin että ihmisen oikeusturva paranisi.


      • Anonyymi

        Onhan se tietysti niin että kaikki mikä on pakkoa on kamalaa .
        Mutta ensin pitäisi katsoa sitä puolta asiasta että miten ne kaikista vaikeimmat tapaukset hoidetaan , ihmiset jotka tekee asioita , kukaan ei hyväksy. Nämä potilaan tarvitsevat jonkinlaista hoitoa rauhoittaakseen . Nähnyt kerran erään naisen joka kaahasi autollaan ylinopeuksia ja aiheutti vatåraa tilanteita liikenteessä . Ku; hänet vietiin sairaalaan niin sanoi ettei ole tehnyt mitään väärää vaikka muutamat tienviitat oli kaadellut kaahaamisellaan
        Intti asiattomuuksia ja huusi kovalla äänellä kauan kun susi ja sanoi olevansa yhden rikkaan miehen tytöt ( mitä ei ollut) en tiedä saiko pakkohoitoa mutta sellainen ihminen on peloittava . Niin että miten esim tälläisten sairauksien kanssa tehdään
        Psykiatrian pitäisi olla itsestään selvä vastaanotto kun ihminen on hädässä ja voi pahoin mutta kun niin moni sanoo ettei pääse terapiaan eikä muutenkaan lääkärin vastaan otolle niin joskus menee heiltäkin. Överiksi oman mahdottomuuden tunteensa kanssa .
        Siis onko se mahdottomuus laittaa sairaaloita missä on myös psykiatrinen osasto ja , koulutettuja ihmisiä jotka osaavat auttaa
        Vai jätetäänkö nämä kaikista vaikeimmat potilaan hoidon ulkopuolelle tuskiensa kanssa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoidon alasajon sijaan tässä voisi olla esimerkkejä asioista mitä voitaisiin tehdä:

        lääkevapaat/lääkevähennys osastot joissa kokeillaan vaihteeksi muuta joillekin kroonikoille esimerkiksi kuin yrittää tunkea neliötä kolmiokolosta sisään vuosi toisensa jälkeen. Lääkepurut tehtäisiin varoen ja hallitusti. https://www.bbc.com/news/stories-56097028
        Mutta tällainen maksaa rahaa jos oikeasti tarjolla olisi muunlaistakin hoitoa ja kuntoutusta mitä monilta osastoilta ei saa.

        Ihmisten valinnanvapautta voitaisiin lisätä, esim masennukseenkin tulisi hoitomallimahdollisuuksia joissa voisi kokeilla lääkkeettömiä hoidon mahdollisuuksia mitä voitaisiin kehittää. Pitäisi olla keskiössä se että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kehostaan ilman että biomedikaalinen malli pakottaa ihmiset tiettyyn putkeen asioiden hoitamista.

        Toki hoitomalli voisi juuri määrärahojen puutteessa jäädä aika kehnoksi ja juuri mitään ei pystyttäisi tekemään.

        Jotenkin ehkä saataisiin eri näkökulmia ihmisten hoitoon kuin se että se ja se tauti tarvii lääkkeet ja ihmisten valinnanvapausmahdollisuuksia lisättäisiin kohentaa oloaan.

        Työntekijöitä pitäisi kouluttaa lisää ihmisten haitallisista kokemuksista lääkkeistä, ja pitäisi kuulla myös kokemusasiantuntijoita jotka on löytäneet paranemista lääkemallin ulkopuolella

        Pakkohoidossa voitaisiin potilaalle lyödä vaikka tabletti käteen jossa hän saisi kirjoittaa lääkärikerroilla omat näkemyksensä lääkkeistä ja oireistaan (lääkäri ei aina kuuntele) puolueettomalle taholle joka voisi tarvittaessa katkaista lääkityksen. Ne jäisi myös osaksi dataa jolloin ihmisen tiedoissa lukisi muutakin kuin ulkopuolisen ihmisen kirjoittamat tiedot potilaasta. Lopuksi ihminen voisi kirjoittaa pakkohoitojakson loputtua palautteen hoitopaikasta. Jos jossakin paikassa alkaisi näkyä tiettyjä säännönmukaisuuksia kirjoituksissa niin paikan hoitokäytäntöihin puututtaisiin. Nämä nyt on vain karkeita esimerkkejä mitä voitaisiin tehdä niin että ihmisen oikeusturva paranisi.

        Jossain on masentuneille ollut ryhmä terapiaa jossa saivat tavata toisiaan ja kertoa kokemuksistaan. Hoitajan opastuksella, se siis ilman lääkkeitä , ja moni oli kertonut että tunsi olevansa ihminen kun oli toinen ihminen joka ymmärsi miten hän kokee asiat ja miten suru on painanut


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain on masentuneille ollut ryhmä terapiaa jossa saivat tavata toisiaan ja kertoa kokemuksistaan. Hoitajan opastuksella, se siis ilman lääkkeitä , ja moni oli kertonut että tunsi olevansa ihminen kun oli toinen ihminen joka ymmärsi miten hän kokee asiat ja miten suru on painanut

        Suomessahan on ihan hemmeteisti kaikkee muutakin kun lääkehoitoo, mutta hoidon vastustajat yrittää kiistää niiden olemassa olon, kun niiden haittavaikutuksista ei pysty uskottavasti valittamaan.


      • Anonyymi

        En tarkoittanut pakkohoidolla pakkolääkintää.
        Eli ei minulla mitään psykoosia ole, en tavallaan hyväksy pakkoa lääkityksissä.
        Joskus voi toki olla tilanne, että akuuttiin vaiheeseen, esim. pahaan psykoosiin, jossa on vaaraksi itselle tai muille, niin ensiapuna joku lääke saattaisi olla hyvä.
        Mutta pitkällä tähtäimellä, ei ei. Ongelmat pitäisi pystyä hoitamaan muilla keinoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessahan on ihan hemmeteisti kaikkee muutakin kun lääkehoitoo, mutta hoidon vastustajat yrittää kiistää niiden olemassa olon, kun niiden haittavaikutuksista ei pysty uskottavasti valittamaan.

        Mitä olen ihmisiä kuunnellut, niin vaikuttaa, että vertaistoiminta ja kokemusasiantuntija-systeemit ovat se parhain apukeino.
        Mikä voisi paremmin auttaa, kuin toinen/toiset ihmiset, jotka kärsivät/ovat kärsineet samantyylisistä ongelmista ? Siinä vaiheessa monet vasta ymmärtävät, etteivät ole ongelmiensa kanssa yksin, ainoita, joilla on vaikeaa.

        Asia erikseen tietysti pahat psykoositapaukset, kun niitäkin valitettavasti on. Ei syvällä psykoosissa olevaa voi laittaa esim. ryhmätilanteeseen juttelemaan muiden kanssa kokemuksistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessahan on ihan hemmeteisti kaikkee muutakin kun lääkehoitoo, mutta hoidon vastustajat yrittää kiistää niiden olemassa olon, kun niiden haittavaikutuksista ei pysty uskottavasti valittamaan.

        Voi olla mutta niitä saatetaan tarjota vasta kun terveys on paskana lääkkeiden kanssa. On minullekin tarjottu hyvää hoitoa mutta vasta siinä pisteessä kun lääke haitat oli päässeet pahemmiksi.

        Näyttää myös olevan melko lailla tuurista kiinni pääseekö käsiksi hyviin hoitoihin. On myös tuurista kiinni saako esim terapeutin jonka kanssa natsaa.

        Joku kumma ajatusvamma psykiatriassa on että kaikki ihmiset muka hyötyisi terapiasta kun heille ensin määrätään sedatiivisesti toimivia turruttavia lääkkeitä tai esim tunteita leikkaavia masennuslääkkeitä. Ihmettelen myös lähtökohtaisesti sedaatiota käypänä mielenterveyden hoitona. Moni lääke sedatoi ihmisen.

        Vuosien mittaan seurauksena voi olla yhä turrempi keho, mieli ja alentunut kapasiteetti elää ihmiselämää sellaisena kuin jotkut onnekkaat saavat elää sitä hermoston kanssa mihin psykiatria ei ole päässyt vielä käsiksi.

        Tokihan sekin on potilaiden vika että lääkitykset jää päälle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä olen ihmisiä kuunnellut, niin vaikuttaa, että vertaistoiminta ja kokemusasiantuntija-systeemit ovat se parhain apukeino.
        Mikä voisi paremmin auttaa, kuin toinen/toiset ihmiset, jotka kärsivät/ovat kärsineet samantyylisistä ongelmista ? Siinä vaiheessa monet vasta ymmärtävät, etteivät ole ongelmiensa kanssa yksin, ainoita, joilla on vaikeaa.

        Asia erikseen tietysti pahat psykoositapaukset, kun niitäkin valitettavasti on. Ei syvällä psykoosissa olevaa voi laittaa esim. ryhmätilanteeseen juttelemaan muiden kanssa kokemuksistaan.

        Vertaisuus ja kokemustoimijuus ovat tosiaan olleet viimevuosina sitä kuuminta hottia ja ihan syystäkin, kuten sanoit.

        Mutta niissäkin on ne omat sudenkuoppansa. Kokemustoimijuudessa pitää olla sinut sen oman juttunsa kanssa, ja se pitää olla hyvin taputeltu kaikkine iloineen ja suruineen. Siitä kokemuksesta että prosessi on vielä kesken, ei valitettavasti ole apua kellekkään. Näitä valitettavasti näkee aina aika ajoin, vaikka suurin osa näistä ihmisistä tajuaa sen jo koulutuksen aikana, ja lähtee terapiaan tai jotain vastaavaa.

        Vertaisuudessakin on valitettavasti se vaara, että vertaisuudesta itsestään tulee itseisarvo, eikä siitä, että ihmiset pääsisivät elämässään eteenpäin. Silloin vertaisuus muuttuu vahvistusharhan hakemiseksi. Ohjatussa toiminnassa tämä olisi tietenkin ohjaajan tehtävä huolehtia, että homma pysyy asiallisena.

        Käytännön suurimmat ongelmathan näissä on tietenkin se, että pienillä paikkakunnilla on vaikea järjestää jotain vertaisuus ryhmiä, ja se että niihin ei ole pakko osallistua. Vaikka hoitotaho näkisi että ihminen niistä voisi hyötyä, niin jos ei jostain syystä miellytä, (ja voi pojat, voin kertoa monta syytä, miksi en itse koskaan osallistunut niihin ryhmiin.) niin voi silti tulla foorumeille väittämään, että ei muka ole tarjottu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vertaisuus ja kokemustoimijuus ovat tosiaan olleet viimevuosina sitä kuuminta hottia ja ihan syystäkin, kuten sanoit.

        Mutta niissäkin on ne omat sudenkuoppansa. Kokemustoimijuudessa pitää olla sinut sen oman juttunsa kanssa, ja se pitää olla hyvin taputeltu kaikkine iloineen ja suruineen. Siitä kokemuksesta että prosessi on vielä kesken, ei valitettavasti ole apua kellekkään. Näitä valitettavasti näkee aina aika ajoin, vaikka suurin osa näistä ihmisistä tajuaa sen jo koulutuksen aikana, ja lähtee terapiaan tai jotain vastaavaa.

        Vertaisuudessakin on valitettavasti se vaara, että vertaisuudesta itsestään tulee itseisarvo, eikä siitä, että ihmiset pääsisivät elämässään eteenpäin. Silloin vertaisuus muuttuu vahvistusharhan hakemiseksi. Ohjatussa toiminnassa tämä olisi tietenkin ohjaajan tehtävä huolehtia, että homma pysyy asiallisena.

        Käytännön suurimmat ongelmathan näissä on tietenkin se, että pienillä paikkakunnilla on vaikea järjestää jotain vertaisuus ryhmiä, ja se että niihin ei ole pakko osallistua. Vaikka hoitotaho näkisi että ihminen niistä voisi hyötyä, niin jos ei jostain syystä miellytä, (ja voi pojat, voin kertoa monta syytä, miksi en itse koskaan osallistunut niihin ryhmiin.) niin voi silti tulla foorumeille väittämään, että ei muka ole tarjottu.

        Oikeastaan vertaisuudessakin on vaihtoehtoja.
        Sen ei tarvitse olla sellaista ryhmässä keskustelua, jossa puhutaan kukin omista kokemuksista, tms.
        Se voi olla vaikka jotain yhdessä tekemistä, jolloin samassa yhteydessä yhdessä tehden ihmiset voivat keskustella kaikenlaisista asioista.
        Yhdessä touhuten ja keskustellenkin tulee puhuttua omista ajatuksista, toiveista, kokemuksista, jaksamisesta, jne.

        Ei aina tarvitse olla sellaista etukäteen suunniteltua, että nyt tehdään näin ja näin, tai puhutaan tästä ja tuosta aiheesta.
        Yhdessä tekeminen, mitä se on, sehän voidaan keksiä siinä vaiheessa, kun on porukkaa kasassa. Olkoon se sitten urheilua, käsitöitä, kokkausta, pelaamista, mitä ikinä mieleen tulee ja löytyy tahtoa tehdä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoidon alasajon sijaan tässä voisi olla esimerkkejä asioista mitä voitaisiin tehdä:

        lääkevapaat/lääkevähennys osastot joissa kokeillaan vaihteeksi muuta joillekin kroonikoille esimerkiksi kuin yrittää tunkea neliötä kolmiokolosta sisään vuosi toisensa jälkeen. Lääkepurut tehtäisiin varoen ja hallitusti. https://www.bbc.com/news/stories-56097028
        Mutta tällainen maksaa rahaa jos oikeasti tarjolla olisi muunlaistakin hoitoa ja kuntoutusta mitä monilta osastoilta ei saa.

        Ihmisten valinnanvapautta voitaisiin lisätä, esim masennukseenkin tulisi hoitomallimahdollisuuksia joissa voisi kokeilla lääkkeettömiä hoidon mahdollisuuksia mitä voitaisiin kehittää. Pitäisi olla keskiössä se että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kehostaan ilman että biomedikaalinen malli pakottaa ihmiset tiettyyn putkeen asioiden hoitamista.

        Toki hoitomalli voisi juuri määrärahojen puutteessa jäädä aika kehnoksi ja juuri mitään ei pystyttäisi tekemään.

        Jotenkin ehkä saataisiin eri näkökulmia ihmisten hoitoon kuin se että se ja se tauti tarvii lääkkeet ja ihmisten valinnanvapausmahdollisuuksia lisättäisiin kohentaa oloaan.

        Työntekijöitä pitäisi kouluttaa lisää ihmisten haitallisista kokemuksista lääkkeistä, ja pitäisi kuulla myös kokemusasiantuntijoita jotka on löytäneet paranemista lääkemallin ulkopuolella

        Pakkohoidossa voitaisiin potilaalle lyödä vaikka tabletti käteen jossa hän saisi kirjoittaa lääkärikerroilla omat näkemyksensä lääkkeistä ja oireistaan (lääkäri ei aina kuuntele) puolueettomalle taholle joka voisi tarvittaessa katkaista lääkityksen. Ne jäisi myös osaksi dataa jolloin ihmisen tiedoissa lukisi muutakin kuin ulkopuolisen ihmisen kirjoittamat tiedot potilaasta. Lopuksi ihminen voisi kirjoittaa pakkohoitojakson loputtua palautteen hoitopaikasta. Jos jossakin paikassa alkaisi näkyä tiettyjä säännönmukaisuuksia kirjoituksissa niin paikan hoitokäytäntöihin puututtaisiin. Nämä nyt on vain karkeita esimerkkejä mitä voitaisiin tehdä niin että ihmisen oikeusturva paranisi.

        Harmi, kun tuolta norjanmaalta ei silleen ole viimeaikoina oikein kuulunut, että miten heillä tuon homman kanssa menee. Tai ainakaan niin että omiin korviin asti olisi sitä luotettavaa tietoa tullut.

        Itseäni eniten kiinnostaa ne volyymit. Miten paljon asiakkaita käyttää tätä mahdollisuutta ja minkälaisia yksiköitä niitä sitä lääkkeetöntä hoitoa antaa. Tuosta BBC:n artikkelista kun jäi se mielikuva, että kyseessä on aika marginaalisesta toiminnasta. Eli onko se siitä laajentunut jne.

        Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että toteutuakseen suomessa se vaatisi vaikka jonkun säätiön perustamisen, joka ylläpitäisi tuollaista "yksikköä" tai sitten että se jollain kansalaisalotteella saataisiin leivottua lakiin.

        Vaikka kansalaisaloite antaakin aika vapaat kädet muotoilla niitä aloitteita, niin se saisi olla sen verran valmiiksi pureskeltu, että siitä saisi jo jotain hahmotelmaa, vaikka siitä, että mitä se juuri niillä volyymeilla mitattuna tarkoittaisi vaikka pienellä hytealueella. Aloitetaan siis pienestä, ja yritetään muuttaa pieni pala kerrallaan, eikä kuvitella, että koko hoitojärjestelmä muuttuisi yhdessä yössä.

        Kaikkein tärkeintä olisi tietenkin, että lakialoitetta lähtisi ajamaan sellainen porukka joka nimenomaan uskoo siihen, että se lakialoite nimenomaan parantaa hoitoa, eikä se porukka jonka mielestä se on vain näppärä tapa välttää lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harmi, kun tuolta norjanmaalta ei silleen ole viimeaikoina oikein kuulunut, että miten heillä tuon homman kanssa menee. Tai ainakaan niin että omiin korviin asti olisi sitä luotettavaa tietoa tullut.

        Itseäni eniten kiinnostaa ne volyymit. Miten paljon asiakkaita käyttää tätä mahdollisuutta ja minkälaisia yksiköitä niitä sitä lääkkeetöntä hoitoa antaa. Tuosta BBC:n artikkelista kun jäi se mielikuva, että kyseessä on aika marginaalisesta toiminnasta. Eli onko se siitä laajentunut jne.

        Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että toteutuakseen suomessa se vaatisi vaikka jonkun säätiön perustamisen, joka ylläpitäisi tuollaista "yksikköä" tai sitten että se jollain kansalaisalotteella saataisiin leivottua lakiin.

        Vaikka kansalaisaloite antaakin aika vapaat kädet muotoilla niitä aloitteita, niin se saisi olla sen verran valmiiksi pureskeltu, että siitä saisi jo jotain hahmotelmaa, vaikka siitä, että mitä se juuri niillä volyymeilla mitattuna tarkoittaisi vaikka pienellä hytealueella. Aloitetaan siis pienestä, ja yritetään muuttaa pieni pala kerrallaan, eikä kuvitella, että koko hoitojärjestelmä muuttuisi yhdessä yössä.

        Kaikkein tärkeintä olisi tietenkin, että lakialoitetta lähtisi ajamaan sellainen porukka joka nimenomaan uskoo siihen, että se lakialoite nimenomaan parantaa hoitoa, eikä se porukka jonka mielestä se on vain näppärä tapa välttää lääkkeitä.

        Tässä updeittia Norjasta viime vuodelta.

        https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeastaan vertaisuudessakin on vaihtoehtoja.
        Sen ei tarvitse olla sellaista ryhmässä keskustelua, jossa puhutaan kukin omista kokemuksista, tms.
        Se voi olla vaikka jotain yhdessä tekemistä, jolloin samassa yhteydessä yhdessä tehden ihmiset voivat keskustella kaikenlaisista asioista.
        Yhdessä touhuten ja keskustellenkin tulee puhuttua omista ajatuksista, toiveista, kokemuksista, jaksamisesta, jne.

        Ei aina tarvitse olla sellaista etukäteen suunniteltua, että nyt tehdään näin ja näin, tai puhutaan tästä ja tuosta aiheesta.
        Yhdessä tekeminen, mitä se on, sehän voidaan keksiä siinä vaiheessa, kun on porukkaa kasassa. Olkoon se sitten urheilua, käsitöitä, kokkausta, pelaamista, mitä ikinä mieleen tulee ja löytyy tahtoa tehdä.

        Siitä ei sitten varmasti tule mitään. Kohta ovat kaikki toistensa kimpussa eikä kukaan halua tehdä mitään, ei ainakaan toisten kanssa.
        Siinä on vertaisryhmää, jossa joukossa tyhmyys tiivistyy!


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siitä ei sitten varmasti tule mitään. Kohta ovat kaikki toistensa kimpussa eikä kukaan halua tehdä mitään, ei ainakaan toisten kanssa.
        Siinä on vertaisryhmää, jossa joukossa tyhmyys tiivistyy!

        Omituinen kommentti.
        Miksei yhdessä tekemisestä varmasti tulisi mitään ?
        Sairaaloiden osastoillakin potilaat tekevät yhdessä juttuja, on ryhmiä, ym.
        Mikä saa ajattelemaan, että pakkohoito- tai muut potilaat olisivat toistensa kimpussa ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä updeittia Norjasta viime vuodelta.

        https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/

        Eli tässäkin touhussa on ne samat ongelmat kuin avoimen dialogin mallissa. Ihmiset eivät koe itseään riittävän sairaaksi, että suostuisivat maksamaan premiumia premium hoidosta.

        Eli bisneksen näkökulmasta vähän sama kuin yrittäisi myydä niitä pakastimia eskimoille, ja yrittää huutaa valition tukiaisia apuun, kun tuote ei käy kaupaksi.


      • Anonyymi

        Olen kuullut yhden loppuun palaneen ihmisen kertomusta saitåraalass olemisestaan. Hän oli itkenyt siellä yksin huoneessaan ja hoitaja oli tullut kysymään miten hän voi. Hän sanoi että ainoa asia mitä hän toivoi että hoitaja olisi ottanut häntä ympäriltä kiinni ja sanonut että kaikki tulee olemaan hyvin tulevaisuudessa. Mutta hoitajat eivät lohduta mitenkään kysyjät vaan jos haluaa rauhoittavaa.
        Tämäkin ihminen koki kovia asioita elämässään ja olisi ehkä auttanut jos joku olisi kuunnellut . Siis kun lukee näitä asioita niin huomaa ettö psykiatria ei olekkaan sitä mitä on kuvitellut sen olevan . Moni viestittää ainoastaan kylmyyttä hoitohenkilökunnan taholta .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoidon alasajon sijaan tässä voisi olla esimerkkejä asioista mitä voitaisiin tehdä:

        lääkevapaat/lääkevähennys osastot joissa kokeillaan vaihteeksi muuta joillekin kroonikoille esimerkiksi kuin yrittää tunkea neliötä kolmiokolosta sisään vuosi toisensa jälkeen. Lääkepurut tehtäisiin varoen ja hallitusti. https://www.bbc.com/news/stories-56097028
        Mutta tällainen maksaa rahaa jos oikeasti tarjolla olisi muunlaistakin hoitoa ja kuntoutusta mitä monilta osastoilta ei saa.

        Ihmisten valinnanvapautta voitaisiin lisätä, esim masennukseenkin tulisi hoitomallimahdollisuuksia joissa voisi kokeilla lääkkeettömiä hoidon mahdollisuuksia mitä voitaisiin kehittää. Pitäisi olla keskiössä se että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kehostaan ilman että biomedikaalinen malli pakottaa ihmiset tiettyyn putkeen asioiden hoitamista.

        Toki hoitomalli voisi juuri määrärahojen puutteessa jäädä aika kehnoksi ja juuri mitään ei pystyttäisi tekemään.

        Jotenkin ehkä saataisiin eri näkökulmia ihmisten hoitoon kuin se että se ja se tauti tarvii lääkkeet ja ihmisten valinnanvapausmahdollisuuksia lisättäisiin kohentaa oloaan.

        Työntekijöitä pitäisi kouluttaa lisää ihmisten haitallisista kokemuksista lääkkeistä, ja pitäisi kuulla myös kokemusasiantuntijoita jotka on löytäneet paranemista lääkemallin ulkopuolella

        Pakkohoidossa voitaisiin potilaalle lyödä vaikka tabletti käteen jossa hän saisi kirjoittaa lääkärikerroilla omat näkemyksensä lääkkeistä ja oireistaan (lääkäri ei aina kuuntele) puolueettomalle taholle joka voisi tarvittaessa katkaista lääkityksen. Ne jäisi myös osaksi dataa jolloin ihmisen tiedoissa lukisi muutakin kuin ulkopuolisen ihmisen kirjoittamat tiedot potilaasta. Lopuksi ihminen voisi kirjoittaa pakkohoitojakson loputtua palautteen hoitopaikasta. Jos jossakin paikassa alkaisi näkyä tiettyjä säännönmukaisuuksia kirjoituksissa niin paikan hoitokäytäntöihin puututtaisiin. Nämä nyt on vain karkeita esimerkkejä mitä voitaisiin tehdä niin että ihmisen oikeusturva paranisi.

        Muista vuosia sitten työkaverin joka oli masentunut ja hän kertoi että psykologi oli tehnuåyt ryhmän ihmisistä joilla oli sama ongelma ja tapasi heitä yhdessä . Se oli ollut mieltä piristävää monelle masentuneelle ja olivat alkaneet piristymään kun olivat huomanneet etteivät ole yksin vaivansa kanssa. Siis vaan se että ihmiset saivat tavata kertoa asioistaan ja saada vertaistukea merkiksi tälle ryhmälle paranemista .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kuullut yhden loppuun palaneen ihmisen kertomusta saitåraalass olemisestaan. Hän oli itkenyt siellä yksin huoneessaan ja hoitaja oli tullut kysymään miten hän voi. Hän sanoi että ainoa asia mitä hän toivoi että hoitaja olisi ottanut häntä ympäriltä kiinni ja sanonut että kaikki tulee olemaan hyvin tulevaisuudessa. Mutta hoitajat eivät lohduta mitenkään kysyjät vaan jos haluaa rauhoittavaa.
        Tämäkin ihminen koki kovia asioita elämässään ja olisi ehkä auttanut jos joku olisi kuunnellut . Siis kun lukee näitä asioita niin huomaa ettö psykiatria ei olekkaan sitä mitä on kuvitellut sen olevan . Moni viestittää ainoastaan kylmyyttä hoitohenkilökunnan taholta .

        Siksi en uskokaan psykiatriaan. Koska se korvaa inhimillisyyden ja ihminen ihmiselle kohtaamiset lääkkeillä. Ne kompensoivat sitä että oikeaa kohtaamista tai välttämättä edes auttamista ei ole. Oikeasti välittävät ihmiset on tärkeimpiä ja niitä harvoin psykiatriasts löydät. Löydät vaan kaavamsiseen ajatteluun hurahtsneita kultin edustajia jotka katselee ihmisyyttä niin oudosta perpektivistä


    • Anonyymi

      Kannattaisin aloitetta 👍
      jos Suomessa olisi kehittyneempi tietotekninen infrastruktuuri, sisältäen anonyymin henkilöllisyys identiteetin, jonka nykyinenkin laki mahdollistaa. Toisin sanoen ihminen voisi käyttää kyseisenlaisia tunnistautumisen vaativia kannanottopalveluita näkyvän anonyymisti, kuitenkin yksilöllisellä virallisella tunnisteella.

      • Anonyymi

        "Kannattaminen vaatii vahvan tunnistautumisen. Tunnistautumisen jälkeen voit kannattaa myös muita aloitteita. Nimesi ei tule näkyviin Kansalaisaloite.fi:ssä."


      • Anonyymi

        Tuskin masentunut ihminen on pakkomielteinen ja vaarallinen toisille,on vaan väsynyt johonkin....


    • Anonyymi

      Jos antipsykootit toimisivat, niin miksi ihmeessä joku n. 95% skitsofreenikoista haluasi tehdä työtä, mutta vain n. 20-25% on jossain töissä? Tähän lukuun kuuluvat myös tukityöllistetyt. Lääkkeet ovat jääneet johonkin 50- tai 60-luvulle! D2-reseptorin salpaus ei ole parantanut ihmisiä! Tarvitaan aivan uudenlaisia lääkkeitä. Esim. CBD:tä pitäisi tutkia ennemmän (sen on todettu olevan luontainen antipsykootti), kuten myös glutamaatti hypoteesia ja mm. sarkosiinia.

      YLE:n uutinen CBD:stä: https://yle.fi/a/3-10382477

      • Anonyymi

        Samaa minäkin olen ihmetellyt. Tosin osalle on annettu kenties kokonaan väärä diagnoosikin. Takavuosikymmeninä oli hyvinkin tavallista psykiatrien puolelta tulkita väärin esim. joitakin autoimmuunisairauksia, kuten MS- tautia, hermolihassairauksia ja kroonista väsymysoireyhtymää joksikin aivan muuksia psyykkiseksi häiriöksi ja mt-sairaudeksi.

        Karu totuus on tosiaan se, että aniharvan esim. skitsofreniadiagnoosin saanut ei ole kuntoutunut työkykyiseksi. Lääkäreiden määräämistä lääkkeistä ja hoidosta huolimatta. Siinäpä sitä olisi tutkimussarkaa, että miksi näin on ja miten näin on käynyt? Lisäksi luulen, että esim. joidenkin potilaiden kohdalla liian useat päällekkäiset lääkkeet jopa pahentavat oireita, ja pitävät oireita yllä. Sitä en tiedä, miksi aivot toimivat sillä tavalla, että ne alkavat puskea sitä dopamiinia edelleen liikaa, tai runsain määrin. Tai sitten syynä on jokin muu, joka laukaisee esim. harhoja tms.

        Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeillä ei paranneta, eikä hoideta potilaita yhtään sen kummemmin, tai paremmilla hoitotuloksilla. Eli psykoterapialla, tai keskusteluterapialla saatettaisiin päästä aivan yhtä hyviin tuloksiin.


    • Anonyymi

      Lyhyesti alla olevien, WHO/YK 2023 suosituksen, ydinkohtien yhteenveto:
      - pakkoa käyttävästä biomedikaalisesta lainsäädännöstä on siirryttävä pakottomaan kokonaisvaltaiseen lähetymistapaan ja lainsäädäntöön (s. xvii)
      - siirtyminen medikaalisesti lähestymistavasta holistiseen kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan (s. xiii, 9, 10)
      - pakkohoito ei vähennä vahinkoa hoidettavalle tai ympäristölle (s. 10)
      - pakkohoidon lopettaminen on välttämätöntä ihmisoikeuksien toteuttamiseksi (s. 55)
      - pakkohoito on vahingollista henkiselle ja fyysiselle terveydelle (s. 55)
      - pakkohoito syrjäyttää ihmisen, aiheuttaa traumaattisuutta ja pahentaa alkuperäisiä ongelmia (s. 55)
      - kokemus suosittaa pakottoman hoidon toimeenpanoa (s. 55)
      - pakkohoidon porsaanreiät lainsäädännössä normalisoivat pakkohoidon, eikä pakkohoito vähene (s.92)


      https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/373126/9789240080737-eng.pdf
      Mental health, human rights and legislation - Guidance and practice (World Health Organization and United Nations, 2023)
      Mielenterveys, ihmisoikeudet ja lainsäädäntö - ohjaus ja käytäntö (Maailman terveysjärjestö and Yhdistyneet kansakunnat, 2023)

      p. xvii
      "Legislation on mental health must therefore take a new direction away from the narrow traditional “biomedical paradigm” that has contributed to coercive and confined environments in mental health services (16). To achieve this and fully embrace human rights, the Guidance proposes new approaches, such as setting a clear mandate for mental health systems to adopt rights-based approaches; enabling person-centred and community-based services; raising awareness and challenging stigma; eradicating discrimination and coercion;"

      p. xiii
      "Biomedical model
      The biomedical model of mental health is based on the concept of mental health conditions being caused by neurobiological factors (1, 2). As a result, care often focuses on diagnosis, medication, and symptom reduction, rather than considering the full range of social and environmental factors that can impact mental health. This can lead to a narrow approach to care and support that may not address the root causes of distress and trauma."

      p.9
      "Mental health is a state of physical, mental, emotional and social well-being, determined by the interaction of the individual with society (10). It is shaped by the conditions in which people are born, grow, live, work, and age and cannot be considered in isolation from the realization of human rights and fundamental freedoms.
      As such, mental health and well-being must be addressed holistically, applying multisectoral approaches that involve non-health sectors such as those of education, employment, justice, or the interior"

      p.10
      "Recognition is growing that mental health and well-being are intimately linked to a person’s social, economic, and physical environment, including exposure to poverty, violence and discrimination. However, most mental health systems fail to embrace a holistic approach to care. The biomedical model, which focuses predominantly on diagnosis, medication and symptom reduction, prevails across existing mental health systems. As a result, social determinants that impact people’s mental health are often disregarded, resulting in repeated cycles of trauma, exclusion and violence. For example, people with mental health conditions and psychosocial disabilities face higher rates of unemployment, poverty, homelessness, and incarceration (46–48)."

      p.15
      "There is limited evidence to support the success of coercion in reducing the risk of self-harm, facilitating access to treatment, or protecting the public (106–108). Predicting self-harm or the risk of harming others is both extremely difficult and ethically questionable (109, 110). Although mental health conditions are associated with both suicidal ideation and attempt, there is little evidence that risk assessment tools and coercive mental health treatment prevent suicide (111, 112)."

      p.55
      "Ending coercive practices in mental health – such as involuntary commitment, forced treatment, seclusion and restraints – is essential in order to respect the rights of people using mental health services. Coercion is harmful in terms of both physical and mental health, alienating people from mental health and support systems. Moreover, many persons with mental health conditions and psychosocial disabilities have experienced trauma in their lives. When violence, coercion and abuses occur in mental health services, not only are people failed by the service, they may be retraumatized and their original difficulties compounded (212). Once considered a “necessary evil”, there is growing evidence to support the implementation of non-coercive practices (33, 213)"

      p.67
      "Moreover, there is evidence that even when laws seek to regulate the most exceptional cases, the use of coercion is normalized and coercion rates do not decrease (92)."

      • Anonyymi

        En ala näitä kohtia suomentamaan, voisi kuvitella että tälläisessä "ihmisoikeusvaltiossa" koko oppaan suomentaisi valtio, tai sitten ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ala näitä kohtia suomentamaan, voisi kuvitella että tälläisessä "ihmisoikeusvaltiossa" koko oppaan suomentaisi valtio, tai sitten ei.

        Tärkeempäähän olisi, että ne siinä samassa myös selitettäisiin suomen terveydenhuolto järjestelmä, ja se missä kohdin se ns. eroaa niistä asioista, missä raportissa viitataan lähinnä kehitysmaihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tärkeempäähän olisi, että ne siinä samassa myös selitettäisiin suomen terveydenhuolto järjestelmä, ja se missä kohdin se ns. eroaa niistä asioista, missä raportissa viitataan lähinnä kehitysmaihin.

        Odottele nyt rauhassa että se suomennetaan, ennen kuin yrität siitä jotain lausua.

        Tämän suosituksen toimeen paneminen tarkoittaa mielenterveys eli pakkohoitolain kumoamista.
        Eli tämä laki kumotaan lähivuosina: Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116


    • Anonyymi

      Nähnyt. Kun mielisairaanhoitajalla Silmät lääkkeistä mustuaiset suurina. Joo hoitaa potilaita. Minusta on itse hoidon tarpeessa. Mömmöjä on menny koko isän. Koska aletaan hoitajien mielenterveydestä pitään huolta. On vaarallista että sairaat hoitaa sairaita

    • Anonyymi

      Moni on kuulemma tullut syyttömästi väärin kohdelluksi pakkohoidossa.

      Nyt näiden monien tulisi auttaa tulevia sukupolvia ja käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite jonka avulla lainsäädäntöä muutettaisiin WHO:n suosittelemaan suuntaan.

      Enää noin viisikymmentätuhatta ääntä puuttuu. Helppo loppukiri, koska niin moni tästä vääryydestä on kärsinyt.

      https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/12942

    • Anonyymi

      Niinhän siinä sitten kävi. Ei tullut laki aloitetta.

      Noin 3.5% suomalaisista käy läpi elämänsä aikana jonkinlaisen psykoottisen episodin tai sairauden. Eli lähemmäs kaksisataatuhatta ihmistä. Luulisi että siitä määrästä ihmisä löytyisi jo riittävästi lakialoitteen allekirjoittajia jos he aidosti kokisivat pakkohoidon pelkäksi ihmisoikeus rikokseksi.

      • Anonyymi

        Vaikka olisi tullut.En usko että sitä olisi muutettu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka olisi tullut.En usko että sitä olisi muutettu.

        Täysin järjenvastaistahan se olisi ollut, mutta mielenkiintoisempaa on se, ettei kansalaisaloitteelle löytynyt enempää kannattajia, vaikka kovaäänisimmät pakkohoidon vastsutajat täälläkin väittävät että heitä olisi pilvin pimein.

        Kertoo omaa karua kieltään faktan ja fiktion erosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täysin järjenvastaistahan se olisi ollut, mutta mielenkiintoisempaa on se, ettei kansalaisaloitteelle löytynyt enempää kannattajia, vaikka kovaäänisimmät pakkohoidon vastsutajat täälläkin väittävät että heitä olisi pilvin pimein.

        Kertoo omaa karua kieltään faktan ja fiktion erosta.

        Todellisista kannattajien määristä ei tiedä kukaan.Allekirjoittajia olisi varmaan ollut enempikin mutta mitä sitä turhaa vaivautua kun sille asialle ei tehä kuiteskaan mitään.
        Koska kaikkiin järkevämpiinkiin kansalaisaloitteisiin ei riitä allekirjottajia tarpeeksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täysin järjenvastaistahan se olisi ollut, mutta mielenkiintoisempaa on se, ettei kansalaisaloitteelle löytynyt enempää kannattajia, vaikka kovaäänisimmät pakkohoidon vastsutajat täälläkin väittävät että heitä olisi pilvin pimein.

        Kertoo omaa karua kieltään faktan ja fiktion erosta.

        Onko se sinun mielestä ihmisoikeuksien mukaista rangaista vapaudenriistolla tekemättömästä rikoksesta?
        Tämä on valitettavan moni joutunut kokemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se sinun mielestä ihmisoikeuksien mukaista rangaista vapaudenriistolla tekemättömästä rikoksesta?
        Tämä on valitettavan moni joutunut kokemaan.

        Onko kanssaihmisten terrorisoitni mielestäsi uhriton rikos?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se sinun mielestä ihmisoikeuksien mukaista rangaista vapaudenriistolla tekemättömästä rikoksesta?
        Tämä on valitettavan moni joutunut kokemaan.

        Rikoksista rangaistaan, sairauden takia hoidetaan. Hoito ei ole rangaistus, tarkoituksena on saada potilas tolpilleen, toipumaan sairaudestaan, ja yrittää oppia elämään sairautensa kanssa, jos se on pysyväisluontoinen.
        Pakkohoitoon joutuminenkaan ei ole vapaudenriisto, sinne laitetaan vain silloin, kun pakkohoidolle on oikeasti tarvetta. Sillä turvataan potilaan, sekä muiden oma terveydentila.
        Pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein ketään laiteta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rikoksista rangaistaan, sairauden takia hoidetaan. Hoito ei ole rangaistus, tarkoituksena on saada potilas tolpilleen, toipumaan sairaudestaan, ja yrittää oppia elämään sairautensa kanssa, jos se on pysyväisluontoinen.
        Pakkohoitoon joutuminenkaan ei ole vapaudenriisto, sinne laitetaan vain silloin, kun pakkohoidolle on oikeasti tarvetta. Sillä turvataan potilaan, sekä muiden oma terveydentila.
        Pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein ketään laiteta.

        Pidätkö ihmisen kidutusta hoitona?
        Vuosia sitte me/cfs akuutissa sinne jouduin.Toki yleistä että tämä on väärinymmärretty tila.
        Ei sillä pakkohoidolla ollut kyllä mitään tekemistä hoidon kanssa.Muistutti enempi kiduttamista.

        "Pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein ketään laiteta."
        Ei niin nykyään.
        Olen kyllä kahtonut yhen psykiatriaa käsittelevän dokumentin missä tuli ilmi että kyllä sinne suljetulle on myös päätynyt vääärin perustein.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rikoksista rangaistaan, sairauden takia hoidetaan. Hoito ei ole rangaistus, tarkoituksena on saada potilas tolpilleen, toipumaan sairaudestaan, ja yrittää oppia elämään sairautensa kanssa, jos se on pysyväisluontoinen.
        Pakkohoitoon joutuminenkaan ei ole vapaudenriisto, sinne laitetaan vain silloin, kun pakkohoidolle on oikeasti tarvetta. Sillä turvataan potilaan, sekä muiden oma terveydentila.
        Pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein ketään laiteta.

        Kokeile ihmeessä olemaan siellä niin kovasti kehumassasi pakkohoidossa. Ota vastaan mukisematta pakkoinjektiot.

        Koe olevasi hierarkisessa ja autoritäärisyyteen pohjautuvassa systeemissä olevasi se kaikkein alin, ja että mielipiteitäsi ja näkemyksiäsi ei oteta millään tavalla huomioon hoidosta päätettäessä.

        Saat diagnoosin, joka seuraa sinua koko elämäsi ajan. Minne tahansa menet ja mitä tahansa vaivaa lähdet selvitetyttämään. Olet aina siitä lähtien mt-sairas ja sellaisena sinut ainoastaan nähdään systeemissä.

        Oireiden taustalla olevia syitä ei selvitetä. Ei tietenkään, koska sinulla on vain "psyykesairaus". Millään elämässäsi olevilla asioilla, olosuhteilla ja elämäntilanteella ei ole alalla olevien mielestä mitään merkitystä, eikä väliä.

        Tätä on odotettavissa, etenkin julkisella puolella, jos niihin paikkoihin hakeutuu.

        Tuloksena suuri pettymys ja hämmennys. Käsityksesi ihmisistä ja heidän hyvyydestään ja pyyteettömästä halusta auttaa romuttuu täysin.

        Menetät somaattisen ja neurologisen terveytesi lisäksi kaiken ihmisarvosi mennessäsi psykiatrisen hoidon piiriin.

        Ja se saamasi hyöty on ei-mitään.

        Enemmän on apua ja hyötyä hyvän ja mahdollisimman laajan ja oikeasti auttavan ja kuuntelevan tukiverkoston hankkimisessa itselleen. Tämä on suositeltava neuvo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokeile ihmeessä olemaan siellä niin kovasti kehumassasi pakkohoidossa. Ota vastaan mukisematta pakkoinjektiot.

        Koe olevasi hierarkisessa ja autoritäärisyyteen pohjautuvassa systeemissä olevasi se kaikkein alin, ja että mielipiteitäsi ja näkemyksiäsi ei oteta millään tavalla huomioon hoidosta päätettäessä.

        Saat diagnoosin, joka seuraa sinua koko elämäsi ajan. Minne tahansa menet ja mitä tahansa vaivaa lähdet selvitetyttämään. Olet aina siitä lähtien mt-sairas ja sellaisena sinut ainoastaan nähdään systeemissä.

        Oireiden taustalla olevia syitä ei selvitetä. Ei tietenkään, koska sinulla on vain "psyykesairaus". Millään elämässäsi olevilla asioilla, olosuhteilla ja elämäntilanteella ei ole alalla olevien mielestä mitään merkitystä, eikä väliä.

        Tätä on odotettavissa, etenkin julkisella puolella, jos niihin paikkoihin hakeutuu.

        Tuloksena suuri pettymys ja hämmennys. Käsityksesi ihmisistä ja heidän hyvyydestään ja pyyteettömästä halusta auttaa romuttuu täysin.

        Menetät somaattisen ja neurologisen terveytesi lisäksi kaiken ihmisarvosi mennessäsi psykiatrisen hoidon piiriin.

        Ja se saamasi hyöty on ei-mitään.

        Enemmän on apua ja hyötyä hyvän ja mahdollisimman laajan ja oikeasti auttavan ja kuuntelevan tukiverkoston hankkimisessa itselleen. Tämä on suositeltava neuvo.

        Kokeiltu on.

        Ja kyllähän siellä osastolla näkee, että miksi se pakkohoito on olemassa. Siellä on ihan hyvä tukku niitä ihmisiä jotka terrorisoi muita, ja valittaa siitä, että yhteiskunnassa on lakeja ja käytäntöjä, minkä takia se ei olekaan soveliasta.

        Koskaan vika ei ole heissä, vaan aina aina jossain toisessa.

        Niillä on se pakkohoito laiva lastattu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokeile ihmeessä olemaan siellä niin kovasti kehumassasi pakkohoidossa. Ota vastaan mukisematta pakkoinjektiot.

        Koe olevasi hierarkisessa ja autoritäärisyyteen pohjautuvassa systeemissä olevasi se kaikkein alin, ja että mielipiteitäsi ja näkemyksiäsi ei oteta millään tavalla huomioon hoidosta päätettäessä.

        Saat diagnoosin, joka seuraa sinua koko elämäsi ajan. Minne tahansa menet ja mitä tahansa vaivaa lähdet selvitetyttämään. Olet aina siitä lähtien mt-sairas ja sellaisena sinut ainoastaan nähdään systeemissä.

        Oireiden taustalla olevia syitä ei selvitetä. Ei tietenkään, koska sinulla on vain "psyykesairaus". Millään elämässäsi olevilla asioilla, olosuhteilla ja elämäntilanteella ei ole alalla olevien mielestä mitään merkitystä, eikä väliä.

        Tätä on odotettavissa, etenkin julkisella puolella, jos niihin paikkoihin hakeutuu.

        Tuloksena suuri pettymys ja hämmennys. Käsityksesi ihmisistä ja heidän hyvyydestään ja pyyteettömästä halusta auttaa romuttuu täysin.

        Menetät somaattisen ja neurologisen terveytesi lisäksi kaiken ihmisarvosi mennessäsi psykiatrisen hoidon piiriin.

        Ja se saamasi hyöty on ei-mitään.

        Enemmän on apua ja hyötyä hyvän ja mahdollisimman laajan ja oikeasti auttavan ja kuuntelevan tukiverkoston hankkimisessa itselleen. Tämä on suositeltava neuvo.

        Olen " kokeillut " psykiatriaa ja pakkohoitoa, jopa useamman kymmenen vuoden ajan.
        Pakkoinjektioita ei ollut kuin joitain kertoja osastolla, kun olin tosi huonossa kunnossa, syvässä psykoosissa. Avohoidossa hetken kävin injektion hakemassa säännöllisesti, mutta kun senkin aikanaan lopetin, ei sitä avopuolella kukaan pakottanut jatkamaan.

        Tunsin aikoinaan olevani hierarkiassa sitä alinta pohjasakkaa, mutta kumma kyllä se tunne meni ohi, kun aloin toipumaan psyykeni kanssa.
        En koe olevani loppuelämää psyykesairas, minulla on diagnoosit, mutta en ole itse diagnoosi.
        Sen tiedän, että diagnoosi haittaa somaattisen puolen terveydenhuollossa, on tullut se koettua ja todettua useampaan kertaan.
        On tullut pari lähetettä psykiatrian polille, vaikka olen yleislääkäriin mennyt täysin muista syistä. Ne lähetteet eivät tosin johtaneet mihinkään, kun ei ollut tarvetta psyyken hoidolle.

        Elämässäni olevat asiat, olosuhteet ja tilanteet määritän ihan itse, jos joku toinen ajattelee niistä eri tavalla, sille en itse voi mitään. Harmittaahan se ihan oikeasti, kun diagnoosi haittaa somaattisessa terveydenhuollossa, vika on silloin tällöin vain siellä " korvien välissä ". Kaikilla lääkäreillä ei onneksi ole asennevammaa potilaitaan kohtaan potilaan menneisyydestä huolimatta. Mutta se, että joillain on, sekin on liikaa.
        On olemassa hyviä ja asiallisia lääkäreitä, ja silloin tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, voi saada apuakin somaattisiin vaivoihin.
        Kuunteleva tukiverkosto ei voi auttaa somaattisten sairauksien ja vaivojen takia, ne ei parane jutustelemalla tai kuulijan ymmärryksellä.

        Tavallisimmat somaattiset/fyysiset sairaudet hoidetaan kyllä, jos ne on todettu mahdollisesti laboratoriokokeilla tai kuvantamalla. Esim. tulehdusperäiset flunssat, keuhkoputkentulehdukset, ihottumat, tms. Mutta jos on vähänkin epämääräisempää vaivaa, niin hankalaksi menee. Tosin on vaivoja ja oireita väitetty psyykestä johtuviksi ihan psyykeltään terveilläkin ihmisillä aina silloin tällöin.

        Hämmennystä en ole kovin usein kokenut asioidessani somaattisessa terveydenhuollossa, mutta turhautuminen on tuttuakin tutumpi tunne.
        Helpompaa olisi ollut pysymällä fyysisesti terveenä, mutta ei se aina mene niin kuin Strömsössä.


    • Anonyymi

      En allekirjoittaisi sitä,koskaan . Kun sitä on nähnyt tapauksia missä se on ainoa mahdollisuus

    • Anonyymi

      Tuskin se suositus on suoraan, että LOPETETAAN pakkohoito. Olen nähnyt, että on tilanteita, joissa ei muu auta.

    • Anonyymi

      Mitään pakkohoitoa ei edes tarvittaisi jos näillä ihmisillä olisi sairaudentunto.

      • Anonyymi

        Vaikka ihminen olisi kuinka sairaudentuntoinen, ei se aina estä pakkohoitoon joutumista.
        Sairaudentunnosta huolimatta ihminen voi esim. mennä psykoosiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka ihminen olisi kuinka sairaudentuntoinen, ei se aina estä pakkohoitoon joutumista.
        Sairaudentunnosta huolimatta ihminen voi esim. mennä psykoosiin.

        Sairaudentuntoiset käyttää lääkitystä.
        Eikö lääkitys sitte estä niitä psykooseja?sitä varten ne on ainaki potilaille määrätty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaudentuntoiset käyttää lääkitystä.
        Eikö lääkitys sitte estä niitä psykooseja?sitä varten ne on ainaki potilaille määrätty.

        Ei ne lääkitykset aina estä psykooseja, valitettavasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ne lääkitykset aina estä psykooseja, valitettavasti.

        Ahaa.
        Täälä on kuiteski yks tyyppi mantrannu monet kerrat,Että monet ovat parantuneet täysin lääkityksen ansiosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa.
        Täälä on kuiteski yks tyyppi mantrannu monet kerrat,Että monet ovat parantuneet täysin lääkityksen ansiosta.

        Toki jotkut voivat parantua, mutta on myös heitä, jotka eivät lääkkeistä hyödy mitään. Toki pelkät lääkkeet ei yleensä riitä ainoaksi hoitokeinoksi, tarvitaan muita tukikeinoja rinnalle.
        Lääkkeet auttavat ainoastaan oireisiin, jos niihinkään, sairauden syytä ne ei poista.
        Sama kuin kipulääkkeet vähentävät kipua, mutta eivät poista kivun syytä/aiheuttajaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki jotkut voivat parantua, mutta on myös heitä, jotka eivät lääkkeistä hyödy mitään. Toki pelkät lääkkeet ei yleensä riitä ainoaksi hoitokeinoksi, tarvitaan muita tukikeinoja rinnalle.
        Lääkkeet auttavat ainoastaan oireisiin, jos niihinkään, sairauden syytä ne ei poista.
        Sama kuin kipulääkkeet vähentävät kipua, mutta eivät poista kivun syytä/aiheuttajaa.

        Miksi psykiatria silti pakottaa käyttään lääkettä vaikka potilas ei siitä hyödy?
        Moni sitte joutuu päätyyn ratkaisuun että ostaa ne lääkkeet muttei käytä niitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa.
        Täälä on kuiteski yks tyyppi mantrannu monet kerrat,Että monet ovat parantuneet täysin lääkityksen ansiosta.

        Ahaa
        Onko täällä taaas ihmisiä jotka luulee että suurin osa ei hyödy lääkkeistä, jos on olemassa joku umpi parantumaton psykoosisairas?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi psykiatria silti pakottaa käyttään lääkettä vaikka potilas ei siitä hyödy?
        Moni sitte joutuu päätyyn ratkaisuun että ostaa ne lääkkeet muttei käytä niitä.

        Miksi sairaita ihmisiä joudutaan laittamaan pakkohoitoon, silloin kun heiltä tahtoo jäädä ne lääkkeet ottamatta? Sen kun nyt taas tietäs.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ahaa
        Onko täällä taaas ihmisiä jotka luulee että suurin osa ei hyödy lääkkeistä, jos on olemassa joku umpi parantumaton psykoosisairas?

        Umpi parantumaton ei välttämättä paranekaan, edes lääkityksen myötä.
        Totuus on se, että jotkut kuitenkin pystyvät toipumaan, jopa paranemaan.
        En pysty sanomaan pieni osa, vai suuri osa, mutta osa kuitenkin pystyy vielä pärjäämään, kun alkaa menemään paremmin, joskus ilman lääkkeitäkin.
        Ei näitäkään asioita sovi yleistää, ihmiset ovat yksilöitä. Se, miten käy toiselle, ei välttämättä käy toiselle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi psykiatria silti pakottaa käyttään lääkettä vaikka potilas ei siitä hyödy?
        Moni sitte joutuu päätyyn ratkaisuun että ostaa ne lääkkeet muttei käytä niitä.

        Sitähän kaikki ihmettelee, miksi niitä pakotetaan käyttämään.
        Avohoidossa ei ole pakko lääkkeitä käyttää, mutta sitten jos ei pärjääkään ilman lääkkeitä, ja tulee jokin vaikea tilanne, saatetaan laittaa sinne pakkohoitoon.
        Vuosia sitten lopetin itse neuroleptien käytön, ja ilmeisesti lähes tosissaan lääkäri uhkasi pakkohoidolla, kun kerroin lopettaneeni lääkityksen.
        Hän näki kuitenkin, etten ollut pakkohoidon tarpeessa, joten ei minua sinne passittanut.
        Jos ihminen tarvitsee lääkkeitä, eikä niitä suostu syömään, voivat laittaa pakkohoitoon lääkitäkseen pahoin voivaa ihmistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi psykiatria silti pakottaa käyttään lääkettä vaikka potilas ei siitä hyödy?
        Moni sitte joutuu päätyyn ratkaisuun että ostaa ne lääkkeet muttei käytä niitä.

        Miksi sairas ihminen luulee, että ne lääkkeiden hyödyt ei näy päällepäin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sairaita ihmisiä joudutaan laittamaan pakkohoitoon, silloin kun heiltä tahtoo jäädä ne lääkkeet ottamatta? Sen kun nyt taas tietäs.

        Riittääkö se kriteeriksi pakkohoitoon että on lääkkeet jättänyt ottamatta?mutta muuuten potilas on hyvinvointinen ja toimintakykyinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riittääkö se kriteeriksi pakkohoitoon että on lääkkeet jättänyt ottamatta?mutta muuuten potilas on hyvinvointinen ja toimintakykyinen.

        Eihän se riitä. Siksi pitää ihmetellä ihmisiä jotka siitä nillittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riittääkö se kriteeriksi pakkohoitoon että on lääkkeet jättänyt ottamatta?mutta muuuten potilas on hyvinvointinen ja toimintakykyinen.

        Ei se todellakaan riitä syyksi pakkohoidolle, että on jäänyt lääkkeet ottamatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se todellakaan riitä syyksi pakkohoidolle, että on jäänyt lääkkeet ottamatta.

        Joskus menneinä vuosina riitti.
        Olin kerran lähellä joutua.Olin jo usiamman kuukauden hyvin pärjännyt ilman lääkkeitä.Mutta piti suostua alottaan uudelleen.Psykiatri lujasti vetosi suureen sairastumisriskiin uudelleen.Sano että kirjottaa lähetteen pakkohoitoon jos en suostu lääkitykseen.
        Piti se sitte suostua mutta en kuiteskaan koskaan sitä lääkitystä alottanut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joskus menneinä vuosina riitti.
        Olin kerran lähellä joutua.Olin jo usiamman kuukauden hyvin pärjännyt ilman lääkkeitä.Mutta piti suostua alottaan uudelleen.Psykiatri lujasti vetosi suureen sairastumisriskiin uudelleen.Sano että kirjottaa lähetteen pakkohoitoon jos en suostu lääkitykseen.
        Piti se sitte suostua mutta en kuiteskaan koskaan sitä lääkitystä alottanut.

        Eli et joutunut pakkohoitoon vaikka et syönyt lääkettä?!?! Eli ei sitten kuitenkaan riittänyt?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli et joutunut pakkohoitoon vaikka et syönyt lääkettä?!?! Eli ei sitten kuitenkaan riittänyt?

        Juurikin näin, näköjään.
        Minullekin lääkäri painotti lääkkeen käyttöä ennaltaehkäisyksi mahdollista psykoosia vastaan, osittain jopa pakkohoidolla uhkasi. Ei siltikään hoitoon määrännyt.
        En myöskään alkanut huijaamaan, että olisin ostanut lääkkeet ja muka käyttänyt niitä.
        Kieltäydyin käyttämästä, piste.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli et joutunut pakkohoitoon vaikka et syönyt lääkettä?!?! Eli ei sitten kuitenkaan riittänyt?

        Olisin kait joutunut pakkohoitoon jos en olisi suostunut lääkitykseen.Niin se ainaki sano.
        Psykiatri teki arviointi virheen.Mulla ei ollut suurta riskiä sairastua uudelleen.
        Eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mukamas suostua lääkitykseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sairas ihminen luulee, että ne lääkkeiden hyödyt ei näy päällepäin?

        Minulla näkyi aikoinaan lääkkeiden haitat päällepäin. Paino nousi valtavasti lääkitysten alettua, kuljin leuka rinnassa, katse maassa, olin apaattinen, ryhti oli huono, en ottanut keneenkään katsekontaktia, muutenkin olin aika nuhjuinen joskus, hikinen ja likaiset vaatteet usein. En pitänyt huolta itsestäni.
        Se kyllä näkyi päällepäin, eikä nuo olleet lääkkeiden hyötyjä.
        Myönnän toki, että olin silloin sairas, aika pahastikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisin kait joutunut pakkohoitoon jos en olisi suostunut lääkitykseen.Niin se ainaki sano.
        Psykiatri teki arviointi virheen.Mulla ei ollut suurta riskiä sairastua uudelleen.
        Eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mukamas suostua lääkitykseen.

        Niinhän ne voi sanoa, vaikka eivät hoitoon laittaisikaan. Sellainen on kiristystä, ja kiristyshän on rikokseksi tuomittavaa toimintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän ne voi sanoa, vaikka eivät hoitoon laittaisikaan. Sellainen on kiristystä, ja kiristyshän on rikokseksi tuomittavaa toimintaa.

        Siis kiristystä sekä uhkailua, molemmat rikoksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän ne voi sanoa, vaikka eivät hoitoon laittaisikaan. Sellainen on kiristystä, ja kiristyshän on rikokseksi tuomittavaa toimintaa.

        Sitäpä ei aina voi tietää onko vaan uhkailua.
        En kuiteskaan tohtinut ottaa riskiä että en olisi mukamas suostunut alottaa lääkitystä uudelleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitäpä ei aina voi tietää onko vaan uhkailua.
        En kuiteskaan tohtinut ottaa riskiä että en olisi mukamas suostunut alottaa lääkitystä uudelleen.

        Minä otin riskin, koska oikeasti kiinnosti, joutuuko pakkohoitoon pelkästään siitä syystä, että on jättänyt lääkkeet pois.
        Sitä en tosin voi tietää, mitä olisin tehnyt, tai mitä olisi tapahtunut, jos olisivat pakkohoitoon laittaneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä otin riskin, koska oikeasti kiinnosti, joutuuko pakkohoitoon pelkästään siitä syystä, että on jättänyt lääkkeet pois.
        Sitä en tosin voi tietää, mitä olisin tehnyt, tai mitä olisi tapahtunut, jos olisivat pakkohoitoon laittaneet.

        Mulle tuli se injektiointi mieleen.Jos ne sen keksii,Niin sitte on lopullisesti toivo menetetty.


      • Anonyymi

        Mitään pakkohoitoa ei ole, kun noudatetaan suositusta.

        Suomi on WHO:n jäsen ja oman lainsäädäntönsä perusteella sen on noudatettava myös suosituksia.

        Ihmisoikeusrikollisena natsi-luokka-yhteiskuntana, se ei kuitenkaan toimi omien lakiensa mukaisesti. Siksi koko valtio pitää tuomita kansainvälisissä ihmisoikeustuomioistuimissa, ja asiasta vastaavat virkamiehet ja päättäjät tuomita vankeuteen, määrittämättömäksi ajaksi, pakkolääkittyinä, ovathan he irtisanoutuneet ihmisoikeuksista eivätkä ne heitä koske.


    • Anonyymi

      Luojalle kiitos siitä, että olen oppinut kyseenalaistamaan "ylhäältä päin", hierarkisessa systeemissä olevien taholta tulevia, lähes uskontoon verrattavia käsityksiä, vapautunut mielivaltaisesta systeemistä, jossa uskotaan, että "kyllä lääkkeet parantaa ja hoitaa kaiken kuntoon"! Silmäni avautuivat näkemään sen, että en ole yhtä, kuin diagnoosini. Sain terveyttäni edes osittain paranemaan parempaan kuntoon, kun lopetin "myrkkyjen" käytön. Alkoholi jäi pois. Ei enää totaalista, näännyttävää väsymystä. Toimintakyky parani. Ajatus on kirkkaampi. En ole enää jokin "kävelevä diagnoosi". Kävelykyky on edes osittain palautunut.

      Olen vapaa vääristä profeetoista ja vääristä uskomuksista. Eli psykiatriasta. Jumalalle kiitos siitä!

    • Anonyymi

      En edes usko, että tuo " suositus " oli edes suora suositus. Voihan sitä jotenkin viittailla, mutta jotain ne tosi sekopäät joskus tarvitsee, olen nähnyt. Mikä siis tilalle? Putkaan? Sinnehän ne kai kuuluvatkin. Itsehän ne sanoo, että mielisairauksia ei muka ole olemassa. Siis putkaan vaan häiriköt. Nehän sanovat, että on vain huonoa käytöstä, ei mielisairauksia.

      • Anonyymi

        Putkaan ei viedä kuin päihtyneet ihmiset, selliin viedään pidätetyt rikolliset.
        Sairauden takia häiritsevä ihminen toimitetaan yleensä sairaalaan, jos tilanne hoitoa vaatii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Putkaan ei viedä kuin päihtyneet ihmiset, selliin viedään pidätetyt rikolliset.
        Sairauden takia häiritsevä ihminen toimitetaan yleensä sairaalaan, jos tilanne hoitoa vaatii.

        Mikään sairaus ei aiheuta ihmisessä hairitsevää käytöstä.Kyllä se on pahat henget joka sen saa aikaan.Jotkut ihmiset vaan syystä tai toisesta ajautuvat näitten pahojen henkien vaikutus alueelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikään sairaus ei aiheuta ihmisessä hairitsevää käytöstä.Kyllä se on pahat henget joka sen saa aikaan.Jotkut ihmiset vaan syystä tai toisesta ajautuvat näitten pahojen henkien vaikutus alueelle.

        Jos alkaa henkimaailmaan uskomaan, ehkä se on jo sitten hoidon aika. Etenkin jos se vielä vaikuttaa pahalla tavalla käytökseen.
        Henkiä kun ei ole olemassa, ei pahoja eikä hyviä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos alkaa henkimaailmaan uskomaan, ehkä se on jo sitten hoidon aika. Etenkin jos se vielä vaikuttaa pahalla tavalla käytökseen.
        Henkiä kun ei ole olemassa, ei pahoja eikä hyviä.

        Uskon asiat on henkilökohtaisia.Eikä psykiatrialla ole syytä puuttua kenenkään henkilökohtaisiin asioihin.
        Onhan seki nähty että psykiatria on suhtautunut epäkunnoittavasti potilaitten henkilökohtaisiin asioihin.
        Onko psykiatrian pseudotiede uskon asiatkin määrittänyt sairaudeksi?ei toki mikään yllätys ole jos niin on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon asiat on henkilökohtaisia.Eikä psykiatrialla ole syytä puuttua kenenkään henkilökohtaisiin asioihin.
        Onhan seki nähty että psykiatria on suhtautunut epäkunnoittavasti potilaitten henkilökohtaisiin asioihin.
        Onko psykiatrian pseudotiede uskon asiatkin määrittänyt sairaudeksi?ei toki mikään yllätys ole jos niin on.

        Yksi hyvä tapa erottaa terve ja sairas ihminen on se että onko se niiden usko ihan tervettä vai ei.

        Teoirassahan se on ihan henkilökohtainen asia, että juoko hopeavettä ja luovuttaa kaikki rahansa ja aikansa uskontoon, mutta samalla tavalla kun kaikessa muussakin "sairaassa" niin sehän ei jää henkilöön itseensä, vaan sitten sitä tuputetaan omiin lapsiin ja lähiomaisiin.

        Suomessa on pilvin pimein uskonnon uhreja, eli sekään ei ole mikään uhriton rikos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi hyvä tapa erottaa terve ja sairas ihminen on se että onko se niiden usko ihan tervettä vai ei.

        Teoirassahan se on ihan henkilökohtainen asia, että juoko hopeavettä ja luovuttaa kaikki rahansa ja aikansa uskontoon, mutta samalla tavalla kun kaikessa muussakin "sairaassa" niin sehän ei jää henkilöön itseensä, vaan sitten sitä tuputetaan omiin lapsiin ja lähiomaisiin.

        Suomessa on pilvin pimein uskonnon uhreja, eli sekään ei ole mikään uhriton rikos.

        Juurikin näin, onko se usko tervettä vai ei.
        Laitoksissa tuli joskus nähtyä joitain potilaita, joilla oli maniassaan ne uskon asiat menneet aika lailla " yli ymmärryksen ".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos alkaa henkimaailmaan uskomaan, ehkä se on jo sitten hoidon aika. Etenkin jos se vielä vaikuttaa pahalla tavalla käytökseen.
        Henkiä kun ei ole olemassa, ei pahoja eikä hyviä.

        Henkimaailma on olemassa,Uskot sitä tai et.Tai halusit sitä tai et.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Henkimaailma on olemassa,Uskot sitä tai et.Tai halusit sitä tai et.

        Ei se ole halustani kiinni. Itse en usko, ja jos joku uskoo, niin sitten uskoo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Henkimaailma on olemassa,Uskot sitä tai et.Tai halusit sitä tai et.

        Haluaistiko jollakin maallisella tavalla todistaa väitteesi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaistiko jollakin maallisella tavalla todistaa väitteesi?

        Ei sitä voi todistaa.
        Jos voisin todistaa.Ei se enää uskon asia olisikaan.


      • Anonyymi

        Mitä tilalle?
        Suomessa pakkohoito ei tähtää ihmisen parhaaseen, vaan harhaisen ympäristön "suojeluun".

        "Sinnehän Ne kai kuuluvatkin."
        "Me" ja "ne" kuuluu kansanmurhan termistöön, ja sitä kansanmurhaa toimeenpanevaa elitisti-natsismia edustaa kommenttikin.

        Natsien mielensairautta edustavia houreita ei pidä asiassaan noteerata, ja näiden houreiden varaan koko psykiatria on rakennettu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tilalle?
        Suomessa pakkohoito ei tähtää ihmisen parhaaseen, vaan harhaisen ympäristön "suojeluun".

        "Sinnehän Ne kai kuuluvatkin."
        "Me" ja "ne" kuuluu kansanmurhan termistöön, ja sitä kansanmurhaa toimeenpanevaa elitisti-natsismia edustaa kommenttikin.

        Natsien mielensairautta edustavia houreita ei pidä asiassaan noteerata, ja näiden houreiden varaan koko psykiatria on rakennettu.

        Ja siltikin monet alkavat voimaan paremmin saatuaan apua psykiatrian puolelta.
        Mistäköhän se mahtaa johtua ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siltikin monet alkavat voimaan paremmin saatuaan apua psykiatrian puolelta.
        Mistäköhän se mahtaa johtua ?

        Ja monet eivät ala voimaan paremmin, tai alkavat voimaan plasebolla paremmin tai käy kuin kuin minulle ja tuhansille vertaisilleni, kärsimme PSSD:stä hoidon seurauksena ja tiedämme että jotain meni neurologisesti ja hermostollisesti pieleen hoidossa. Meistä ei sitten ollakaan niin kiinnostuneita enää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siltikin monet alkavat voimaan paremmin saatuaan apua psykiatrian puolelta.
        Mistäköhän se mahtaa johtua ?

        Taloudellisen tuen ansiosta moni alkaa voimaan paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taloudellisen tuen ansiosta moni alkaa voimaan paremmin.

        Onhan sekin yksi asia, joka auttaa voimaan paremmin. Se, että on mahdollista pärjätä taloudellisesti. Mutta sekään ei aina riitä.


    • Anonyymi

      Turhaa vouhotusta. Jokainen järkevä ihminen tietää, että on tilanteita, joissa on pakko käyttää jotain "voimakeinoja". Jos se voimakeino ei olisi pakkohoito, pitäisi laittaa uusi laki, jossa poliisi toimisi rauhan ja järjestyksen tuojana. Se taas edellyttäisi poliisilta uutta koulutusta. Siihen yhteiskunta ei ryhdy. Niillä on riittävän paljon tekemistä ilmankin.
      Kun tämä hörhöily ei ole edes julkisuutta ennenkään saanut, ei se saa nytkään. Itsensä mokaavat, jotka menisivät sinne.

    • Anonyymi

      Mt-puolella ei kunnioiteta ihmisarvoa, eikä noudateta ihmisoikeuteen liittyviä asioita. Mielivalta ja potilaiden autoritäärinen kohtelu on siellä erittäin tavallista ja arkipäivää. Onhan kyse vahvasti hierarkiaan pohjautuvasta systeemistä. Potilaita ja heidän mielipiteitään kuunnella esim. lääkkeiden haittavaikutusten osalta ja jos kuunnellaankin, ne tulkitaan merkkinä sairauden pahenemisesta, tai nähdään sairaudentunnottomuutena.

      Omilla jaloillaankin äänestäminen tämän kyseisen asian, eli pakkohoidon ja muun vastustamiseksi on mahdollinen. Eli yksinkertaisesti ei käytä enää kyseisiä mt-palveluita.

      Suosittelen sitä, että kaikki tekisivät niin.

      • Anonyymi

        Edelliseen tekstiin korjaus: siis kyseisellä alalla ei kuunnella tarpeeksi potilaita ja oteta huomioon heidän mielipiteitään esim. lääkkeiden haittavaikutusten osalta. Tekstistä puuttui olennainen ja tärkeä sana.


      • Anonyymi

        Mt-järjestelmä on osa natsien holokaustia.


    • Anonyymi

      Edelliseen tekstiin vielä jatkoa. Muutenhan niitä palveluita voisi käyttää, jos se "hoidoksi" kutsuttu ei olisi pelkästään diagnosointia, kategorisointia ja lääkitysten määräämistä. Esim. julkisella puolella on näin toimittu vuosikymmeniä ja mikä on sitten se ns. hyöty tuollaisista hoidoista, tai palveluiden annista? Apua hakemaan lähteneiden elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilanteita ei selvitetä. Niistä, ja kuten potilaasta itsestäänkään ei piitata mitään.

      Jos sillä alalla, käytetyissä hoitomenetelmissä, asenteissa ja kohtelussa tapahtuisi muutosta ja uudistuksia, niin sitten asia olisi toinen.

      Mutta pallo on heillä itsellään. Mutta koska alalla on aika paljon sellaista välinpitämättömyyttä ja omat asiat on hyvin, palkka juoksee jne., niin joku tietty ryhmittymä ja heidän hyvinvointinsa ei kiinnosta tarpeeksi.

      • Anonyymi

        Ihan kaikkia potilaitakaan ei aina kiinnosta se oma hyvinvointi.
        Jos haluaisi voida paremmin, etsisi kenties itsekin itselleen sopivia juttuja, joista saisi jotain iloa ja mielenkiintoa elämään.
        On olemassa erilaisia yhdistyksiä, mm. mielenterveysyhdistys, erilaisia ryhmiä, yhteistä toimintaa, vapaaehtoistyötä, ym.
        Vaihtoehtoja on paljon, jos vain itseä kiinnostaa.
        Psyykkisen sairauden taakse liittyy jonkin verran häpeää, joka saattaa estää ihmistä osallistumasta erilaisiin toimintoihin, itsetunto voi olla alhaalla, itseluottamus vähissä, jne.
        Vertaistukitoiminta voisi olla eräs vaihtoehto, koska muutkin toimijat ovat kokeneet samanlaisia asioita.
        Kukaan ei voi parantaa toista ihmistä, ei edes psykiatrit ja hoitajat, heiltä saa tukea, mutta hoitoonsa on osallistuttava itsekin, eikä vain odotettava ihmettä tapahtuvaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan kaikkia potilaitakaan ei aina kiinnosta se oma hyvinvointi.
        Jos haluaisi voida paremmin, etsisi kenties itsekin itselleen sopivia juttuja, joista saisi jotain iloa ja mielenkiintoa elämään.
        On olemassa erilaisia yhdistyksiä, mm. mielenterveysyhdistys, erilaisia ryhmiä, yhteistä toimintaa, vapaaehtoistyötä, ym.
        Vaihtoehtoja on paljon, jos vain itseä kiinnostaa.
        Psyykkisen sairauden taakse liittyy jonkin verran häpeää, joka saattaa estää ihmistä osallistumasta erilaisiin toimintoihin, itsetunto voi olla alhaalla, itseluottamus vähissä, jne.
        Vertaistukitoiminta voisi olla eräs vaihtoehto, koska muutkin toimijat ovat kokeneet samanlaisia asioita.
        Kukaan ei voi parantaa toista ihmistä, ei edes psykiatrit ja hoitajat, heiltä saa tukea, mutta hoitoonsa on osallistuttava itsekin, eikä vain odotettava ihmettä tapahtuvaksi.

        Psykiatria diagnooseineen on samanlainen järjestelmä kuin natsi-saksassa juutalaisten otsamerkit. Natsi-eugeniikan mukaista ihmisten jaottelua eloon jääviin ja tuhottaviin.

        Ei asia tämän monimutkaisempi ole.

        Paran hoitokeino on silloin koko psykiatrisen järjestelmän kaataminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria diagnooseineen on samanlainen järjestelmä kuin natsi-saksassa juutalaisten otsamerkit. Natsi-eugeniikan mukaista ihmisten jaottelua eloon jääviin ja tuhottaviin.

        Ei asia tämän monimutkaisempi ole.

        Paran hoitokeino on silloin koko psykiatrisen järjestelmän kaataminen.

        Ihan on taas turha natseista lähteä syytä etsimään, jos oma asenne on sellainen, ettei ihmisten tarvitse lähtökohtaisesti huolehtia itsestään ja omasta elannosta.


    • Anonyymi

      Eikö se jo mennyt tämäkin uusi kansalaisaloite. Ei saanut media näkyvyyttä, niin kuin ei edellinenkään. Lopettakaa jo tämä joutava höpinä. Pakkohoitoa ei voi lopettaa, koska olisi keksittävä, kuka ne sitten häiritsijät korjaa. Ei ainakaan poliisit. Heidän tieto-taitonsa ei riitä, eikä varmaan halunsakaan.

    • Anonyymi

      Toinen vaihtoehto valittajille on kuolemantuomion mahdollistaminen.

      • Anonyymi

        Yksi vielä parempi vaihtoehto on se, että joko sitä psykiatriaa uudistetaan inhimillisempään, humaanimpaan ja eettisesti oikein toimivampaan, sekä ihmisarvoa ja oikeuksia kunnioittavaan suuntaan. Tai se psykiatria ja sen käyttämät hoitometodit ja hoidot lopetaan kokonaan toimimasta.

        Koska lääketieteen ja siellä toimivien tehtävä on auttaa ja tukea apua tarvitsevia, eikä tuhota heitä ja heidän elämäänsä tai terveyttään. Tämän pitää olla se lähtökohta, ja pohja, josta psykiatriaa harjoitetaan ja tarjotaan kyseisiä palveluita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi vielä parempi vaihtoehto on se, että joko sitä psykiatriaa uudistetaan inhimillisempään, humaanimpaan ja eettisesti oikein toimivampaan, sekä ihmisarvoa ja oikeuksia kunnioittavaan suuntaan. Tai se psykiatria ja sen käyttämät hoitometodit ja hoidot lopetaan kokonaan toimimasta.

        Koska lääketieteen ja siellä toimivien tehtävä on auttaa ja tukea apua tarvitsevia, eikä tuhota heitä ja heidän elämäänsä tai terveyttään. Tämän pitää olla se lähtökohta, ja pohja, josta psykiatriaa harjoitetaan ja tarjotaan kyseisiä palveluita.

        Se on totta, että esimerkiksi lääkkeissä ei ole tapahtunut mitään tajuntaa räjäyttäviä läpimurtoja useampaan vuosikymmeneen, mutta se on taas sairaan ihmisen panettelua, että se olisi huonoa ihmiskohtelua, kun suomessa ihmimen pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle, vaika naapurimaassa joutuu sotarintamalle ilman varusteita.

        Sen verran voisi aina käyttää omia avojaan ja ymmärtää, että edes tulevaisuudessa vaikka hoito kuinka kehittyisi, se ei voi olla mikään avoimen narsismin malli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi vielä parempi vaihtoehto on se, että joko sitä psykiatriaa uudistetaan inhimillisempään, humaanimpaan ja eettisesti oikein toimivampaan, sekä ihmisarvoa ja oikeuksia kunnioittavaan suuntaan. Tai se psykiatria ja sen käyttämät hoitometodit ja hoidot lopetaan kokonaan toimimasta.

        Koska lääketieteen ja siellä toimivien tehtävä on auttaa ja tukea apua tarvitsevia, eikä tuhota heitä ja heidän elämäänsä tai terveyttään. Tämän pitää olla se lähtökohta, ja pohja, josta psykiatriaa harjoitetaan ja tarjotaan kyseisiä palveluita.

        Mikä olisi se humaani tapa parantaa sairaudentunnoton ihminen joka terrorisoi läheisiään ja kasvattaa kieroon lapsensa?

        Millä humaanilla tavalla ylipäätään voitaisiin poistaa pakkohoidon tarve.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä olisi se humaani tapa parantaa sairaudentunnoton ihminen joka terrorisoi läheisiään ja kasvattaa kieroon lapsensa?

        Millä humaanilla tavalla ylipäätään voitaisiin poistaa pakkohoidon tarve.

        Oletko aivan varma siitä, että et ajattele jo valmiiksi asenteellisesti, tai ole rasistinen mt-ongelmaisia, tai vaikeuksista elämässään kärsiviä kohtaan? Kaikkien yleistäminen ja häiriköiksi katsominen, tai epäileminen on nimittäin asenteellista, tai jopa rasismia.

        Ei täällä kaikki suinkaan riehu, tai tee toisille pahaa. Mt- oireista taitaa olla maassamme useita satoja tuhansia. Jotkut tosin asetetaan pakkohoitoon useimmiten siitä syystä, että he saattavat enemmänkin itseään vahingoittaa, kuin muita ulkopuolisia ihmisiä. Pakkohoitokriteerejä on olemassa monia syitä. Mutta onko se aina välttämätöntä ja voisiko olla muita keinoja yrittää ihmisiä heidän ongelmissaan, on minusta yksi pohdinnan aihe. Inhimillisyys, tai eettisyys ei ole aina toteutunut historian aikana, eikä jokaisen pakkohoitoon asetetun kohdalla. Ainakin ne keinot, tai tavat, joilla niitä on toteutettu, tai lyöty lukkoon, tai kyseisten toimenpiteiden oikeutukset ovat joskus olleet enemmän, kuin arveluttavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko aivan varma siitä, että et ajattele jo valmiiksi asenteellisesti, tai ole rasistinen mt-ongelmaisia, tai vaikeuksista elämässään kärsiviä kohtaan? Kaikkien yleistäminen ja häiriköiksi katsominen, tai epäileminen on nimittäin asenteellista, tai jopa rasismia.

        Ei täällä kaikki suinkaan riehu, tai tee toisille pahaa. Mt- oireista taitaa olla maassamme useita satoja tuhansia. Jotkut tosin asetetaan pakkohoitoon useimmiten siitä syystä, että he saattavat enemmänkin itseään vahingoittaa, kuin muita ulkopuolisia ihmisiä. Pakkohoitokriteerejä on olemassa monia syitä. Mutta onko se aina välttämätöntä ja voisiko olla muita keinoja yrittää ihmisiä heidän ongelmissaan, on minusta yksi pohdinnan aihe. Inhimillisyys, tai eettisyys ei ole aina toteutunut historian aikana, eikä jokaisen pakkohoitoon asetetun kohdalla. Ainakin ne keinot, tai tavat, joilla niitä on toteutettu, tai lyöty lukkoon, tai kyseisten toimenpiteiden oikeutukset ovat joskus olleet enemmän, kuin arveluttavat.

        Edelliseen tekstiin korjaus: siis maassamme on mt-oireista kärsiviä useita satoja tuhansia. Olisi aika kärkevää mennä väittämään, että kaikki heistä olisivat yhteiskunnassa häiriöksi, tai tarvitsisivat joka käänteessä pakkohoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko aivan varma siitä, että et ajattele jo valmiiksi asenteellisesti, tai ole rasistinen mt-ongelmaisia, tai vaikeuksista elämässään kärsiviä kohtaan? Kaikkien yleistäminen ja häiriköiksi katsominen, tai epäileminen on nimittäin asenteellista, tai jopa rasismia.

        Ei täällä kaikki suinkaan riehu, tai tee toisille pahaa. Mt- oireista taitaa olla maassamme useita satoja tuhansia. Jotkut tosin asetetaan pakkohoitoon useimmiten siitä syystä, että he saattavat enemmänkin itseään vahingoittaa, kuin muita ulkopuolisia ihmisiä. Pakkohoitokriteerejä on olemassa monia syitä. Mutta onko se aina välttämätöntä ja voisiko olla muita keinoja yrittää ihmisiä heidän ongelmissaan, on minusta yksi pohdinnan aihe. Inhimillisyys, tai eettisyys ei ole aina toteutunut historian aikana, eikä jokaisen pakkohoitoon asetetun kohdalla. Ainakin ne keinot, tai tavat, joilla niitä on toteutettu, tai lyöty lukkoon, tai kyseisten toimenpiteiden oikeutukset ovat joskus olleet enemmän, kuin arveluttavat.

        Ihan kohtalaisen varma, siinähän ei puhuta siitä että kaikki, tai edes ne joilla on tavallista enemmän vaikeuksia tarvitsisivat jotain pakkohoitoa, vaan siitä että tarvitsijat tarvitsee, eikä niinkään ole minun tehtävä sitä määrittää.

        Ylipäätään, miksi se pitäisi olla minulta pois, jos sellainen humaani tapa löytyisi, millä näitä ihmisiä voitaisiin hoitaa pakkohoidon sijaan?

        Onko varmaa, että tässä ylipäätään puhutaan minun, eikä sinun omista asenteista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on totta, että esimerkiksi lääkkeissä ei ole tapahtunut mitään tajuntaa räjäyttäviä läpimurtoja useampaan vuosikymmeneen, mutta se on taas sairaan ihmisen panettelua, että se olisi huonoa ihmiskohtelua, kun suomessa ihmimen pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle, vaika naapurimaassa joutuu sotarintamalle ilman varusteita.

        Sen verran voisi aina käyttää omia avojaan ja ymmärtää, että edes tulevaisuudessa vaikka hoito kuinka kehittyisi, se ei voi olla mikään avoimen narsismin malli.

        Se ei ole narsismia että vaatii parempaa kuin lääkekeskeinen hoito ja kun siitä koituu lopulta harmia kun hoitoväki ei osaa edes turvallisesti vieroittaa eikä ymmärrä kaikkia nyansseja asiassa, niin sitten aletaan sitäkin tulkitsemaan uutena sairautena johon on lisää lääkkeitä.

        Avoimen narsismin malli on psykiatrin malli missä joku psykiatri nostattaa itsensä jonnekin jalustalle jossa tyrmää ihmisten kokeman harmin, esittelee lääkkeet turvallisempina kuin ne ovatkaan,ja haluaa jatkaa samaa tapaa yrittäen gaslightata vahingoittamiaan potilaita ja yrittää leimata heidät jotta ei tarvitse kuunnella heidän sanomaa.

        Itsensä suojelu on täysin tervettä ja sen vaatiminen että saa kunnollista hoitoa. Kunnollista hoitoa on olemassa, olen siitä merkkejä nähnyt, mutta se ei niin paljon lämmittänyt siinä vaiheessa kun psykiatriasta on jo saanut harmia. Sitä sai vaatimalla ja rajansa pitämällä, ja eitä sanomalla asioille mitkä ei itselle sovi. sellaistakin voi joutua tekemään resurssipuutteisessa järjestelmässä jossa helposti tyrkytetään samoja hoitokeinoja joista on jo koitunut haittoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se ei ole narsismia että vaatii parempaa kuin lääkekeskeinen hoito ja kun siitä koituu lopulta harmia kun hoitoväki ei osaa edes turvallisesti vieroittaa eikä ymmärrä kaikkia nyansseja asiassa, niin sitten aletaan sitäkin tulkitsemaan uutena sairautena johon on lisää lääkkeitä.

        Avoimen narsismin malli on psykiatrin malli missä joku psykiatri nostattaa itsensä jonnekin jalustalle jossa tyrmää ihmisten kokeman harmin, esittelee lääkkeet turvallisempina kuin ne ovatkaan,ja haluaa jatkaa samaa tapaa yrittäen gaslightata vahingoittamiaan potilaita ja yrittää leimata heidät jotta ei tarvitse kuunnella heidän sanomaa.

        Itsensä suojelu on täysin tervettä ja sen vaatiminen että saa kunnollista hoitoa. Kunnollista hoitoa on olemassa, olen siitä merkkejä nähnyt, mutta se ei niin paljon lämmittänyt siinä vaiheessa kun psykiatriasta on jo saanut harmia. Sitä sai vaatimalla ja rajansa pitämällä, ja eitä sanomalla asioille mitkä ei itselle sovi. sellaistakin voi joutua tekemään resurssipuutteisessa järjestelmässä jossa helposti tyrkytetään samoja hoitokeinoja joista on jo koitunut haittoja.

        Paremman hoidon toivominen ei tietenkään ole narsismia, mutta se olettamus että maailma jotenkin pysähtyisi ja tanssisi sairaan ihmisen mielihalujen mukaan sen aikaa että häntä miellyttävä hoito keksittäisiin, on narsismia puhtaimmillaan.

        Kerro mikä on se maaginen voima mikä estää ihmistä kertomasta tomivaa ja humaania korvaajaa pakkohoidolle, sen sijaan että rupeaa syyttelemään niitä ihmisiä joiden kanssa ei tule toimeen?

        Mutta narsismin kuulemma tunnistaakin siitä, kuinka häpeilemättömästi he "vain puolustavat itseään"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se ei ole narsismia että vaatii parempaa kuin lääkekeskeinen hoito ja kun siitä koituu lopulta harmia kun hoitoväki ei osaa edes turvallisesti vieroittaa eikä ymmärrä kaikkia nyansseja asiassa, niin sitten aletaan sitäkin tulkitsemaan uutena sairautena johon on lisää lääkkeitä.

        Avoimen narsismin malli on psykiatrin malli missä joku psykiatri nostattaa itsensä jonnekin jalustalle jossa tyrmää ihmisten kokeman harmin, esittelee lääkkeet turvallisempina kuin ne ovatkaan,ja haluaa jatkaa samaa tapaa yrittäen gaslightata vahingoittamiaan potilaita ja yrittää leimata heidät jotta ei tarvitse kuunnella heidän sanomaa.

        Itsensä suojelu on täysin tervettä ja sen vaatiminen että saa kunnollista hoitoa. Kunnollista hoitoa on olemassa, olen siitä merkkejä nähnyt, mutta se ei niin paljon lämmittänyt siinä vaiheessa kun psykiatriasta on jo saanut harmia. Sitä sai vaatimalla ja rajansa pitämällä, ja eitä sanomalla asioille mitkä ei itselle sovi. sellaistakin voi joutua tekemään resurssipuutteisessa järjestelmässä jossa helposti tyrkytetään samoja hoitokeinoja joista on jo koitunut haittoja.

        En puolustele lääkäreitä, mutta se ei tee heistä narsisteja, jos he yrittävät tyrkyttää potilaalle jotain lääkettä, vaikka potilas ei sitä halua.
        Jalustalle itsensä nostamisesta myös sen verran, että en ole muutaman kymmenen vuoden aikana kovin montaa psykiatria nähnyt, jotka olisivat itsensä nostaneet jollekin jalustalle,
        Ja arvaa, onko kuinka monta tullut tavattua kolmenkymmenen vuoden aikana ?
        Ei sitä voi arvata, kun en pysty itsekään, en laskemaan, en arvaamaan.

        Pakko kertoa vielä sen verran, että oma asenteeni lääkäreitä ( psykiatreja ) kohtaan muuttui aika paljon, kun aloin tulla itse parempaan kuntoon. Mistäköhän lienee johtuu ?
        Ehkä siitä, että ymmärrettiin toisiamme paremmin ja selkeämmin.
        Toki sitäkään en olisi uskonut silloin, kun olin psyykkisesti tosi huonossa kunnossa.

        Narsisti-sanaa käytetään liian kepeästi monissa asioissa. Jos jotkut ovat asioista eri mieltä mitä on itse, ei se tee heistä narsisteja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En puolustele lääkäreitä, mutta se ei tee heistä narsisteja, jos he yrittävät tyrkyttää potilaalle jotain lääkettä, vaikka potilas ei sitä halua.
        Jalustalle itsensä nostamisesta myös sen verran, että en ole muutaman kymmenen vuoden aikana kovin montaa psykiatria nähnyt, jotka olisivat itsensä nostaneet jollekin jalustalle,
        Ja arvaa, onko kuinka monta tullut tavattua kolmenkymmenen vuoden aikana ?
        Ei sitä voi arvata, kun en pysty itsekään, en laskemaan, en arvaamaan.

        Pakko kertoa vielä sen verran, että oma asenteeni lääkäreitä ( psykiatreja ) kohtaan muuttui aika paljon, kun aloin tulla itse parempaan kuntoon. Mistäköhän lienee johtuu ?
        Ehkä siitä, että ymmärrettiin toisiamme paremmin ja selkeämmin.
        Toki sitäkään en olisi uskonut silloin, kun olin psyykkisesti tosi huonossa kunnossa.

        Narsisti-sanaa käytetään liian kepeästi monissa asioissa. Jos jotkut ovat asioista eri mieltä mitä on itse, ei se tee heistä narsisteja.

        "Sen verran voisi aina käyttää omia avojaan ja ymmärtää, että edes tulevaisuudessa vaikka hoito kuinka kehittyisi, se ei voi olla mikään avoimen narsismin malli."

        Minä olen mieluusti narsisti jos se tarkoittaa paremman hoidon haluamista ja omien rajojen pitämistä ja haitoilta suojautumista.


    • Anonyymi

      Kun on tullut oltua oikeuspsykiatrisessa sairaalassa pakkohoidossa, niin kaiken näkemänsä ja kokemansa jälkeen pystyy hyvin ymmärtämään, että pakkohoito on joillekin joskus ihan tarpeellista.

      • Anonyymi

        Minut pakkohoito tai ehkä tarkemmin "lääkkeiden" pakottaminen traumatisoi täysin. Harva asia on niin traumatisoiva kuin se, että saa lääkkeistä harmia ja psykiatri vähättelee tätä ja määrää lisää mikä tuottaa lisää harmia ja kaiken harmin hän katsoo vain sairausperspektiivistä antipsykoottiannoksia nostellen. Se mitä hoidosta jäi jäljelle oli ihmisraunio joka tunsi lääkkeissä kuin menettäneensä sisimpänsä ja olleensa kuin kuori enää. Ymmärrän nykyään hyvin sanan "lääkezombi". Tunsin olevani kuin sisimmässäni sivustaseuraajana kun psykiatrin määräävät lääkkeet sotkivat elämäni ja lamasivat osan sisimpääni ja sotkivat hermostoni. Ymmärsin aina että kaikki ei ole kunnossa.

        Oli katkeransuloista saada vahvistus harmista toiselta lääkäriltä mitä tuo lääkäri mitätöi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pakkohoito oli karmaisevaa ja pilasi monella tapaa elämäni. Elämäni ei enää koskaan palannut entiselleen koska olen kärsinyt psykiatrian lääkinnän jälkeen mm. PSSD:stä ja monimuotoisista hermosto-oireista. Uskon että sain myös neurologista harmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minut pakkohoito tai ehkä tarkemmin "lääkkeiden" pakottaminen traumatisoi täysin. Harva asia on niin traumatisoiva kuin se, että saa lääkkeistä harmia ja psykiatri vähättelee tätä ja määrää lisää mikä tuottaa lisää harmia ja kaiken harmin hän katsoo vain sairausperspektiivistä antipsykoottiannoksia nostellen. Se mitä hoidosta jäi jäljelle oli ihmisraunio joka tunsi lääkkeissä kuin menettäneensä sisimpänsä ja olleensa kuin kuori enää. Ymmärrän nykyään hyvin sanan "lääkezombi". Tunsin olevani kuin sisimmässäni sivustaseuraajana kun psykiatrin määräävät lääkkeet sotkivat elämäni ja lamasivat osan sisimpääni ja sotkivat hermostoni. Ymmärsin aina että kaikki ei ole kunnossa.

        Oli katkeransuloista saada vahvistus harmista toiselta lääkäriltä mitä tuo lääkäri mitätöi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pakkohoito oli karmaisevaa ja pilasi monella tapaa elämäni. Elämäni ei enää koskaan palannut entiselleen koska olen kärsinyt psykiatrian lääkinnän jälkeen mm. PSSD:stä ja monimuotoisista hermosto-oireista. Uskon että sain myös neurologista harmia.

        Pakkohoito on huono tapa hoitaa ja uskon että psykiatria itsekin sen ymmärtää että mitkä rajat sen auttavuudessa voi olla sen toteuttamistavan vuoksi. Pakkolääkintää vaan periaatteen vuoksi pidän äärimmäisen huonona hoitokeinona. On aivan hirvittävää että on käynyt tuollaisen myllyn läpi ja kysyy vain "mitä apua tuosta muka piti edes saada". Koska en ihan oikeasti ymmärrä mitä apua lääkkeistä olisi muka pitänyt saada. Minä vain menetin itseni, sain hermosto-oireita ja täysin vääristynyttä sekavaa oloa niistä ja jokainen pahentunut oire tulkittiin aina sairauteni kautta lisälääkkeiden tarpeena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoito on huono tapa hoitaa ja uskon että psykiatria itsekin sen ymmärtää että mitkä rajat sen auttavuudessa voi olla sen toteuttamistavan vuoksi. Pakkolääkintää vaan periaatteen vuoksi pidän äärimmäisen huonona hoitokeinona. On aivan hirvittävää että on käynyt tuollaisen myllyn läpi ja kysyy vain "mitä apua tuosta muka piti edes saada". Koska en ihan oikeasti ymmärrä mitä apua lääkkeistä olisi muka pitänyt saada. Minä vain menetin itseni, sain hermosto-oireita ja täysin vääristynyttä sekavaa oloa niistä ja jokainen pahentunut oire tulkittiin aina sairauteni kautta lisälääkkeiden tarpeena.

        Yksi osa traumatisoivuutta on myös se että psykiatrialla tuntuu olevan nollaintressit selvitellä mitä harmia he tuottavat määrätessään vuosikausia nuoresta pitäen lääkkeitä. Voi vain spekuloida mistä johtuu PSSD, värinän tunne hermostossa ja neuropaattiset oireet jotka nyt sattumalta paikantuvat ajallisesti yhden lääkkeen alasajoon jonka vieroitusoireita lääkittiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minut pakkohoito tai ehkä tarkemmin "lääkkeiden" pakottaminen traumatisoi täysin. Harva asia on niin traumatisoiva kuin se, että saa lääkkeistä harmia ja psykiatri vähättelee tätä ja määrää lisää mikä tuottaa lisää harmia ja kaiken harmin hän katsoo vain sairausperspektiivistä antipsykoottiannoksia nostellen. Se mitä hoidosta jäi jäljelle oli ihmisraunio joka tunsi lääkkeissä kuin menettäneensä sisimpänsä ja olleensa kuin kuori enää. Ymmärrän nykyään hyvin sanan "lääkezombi". Tunsin olevani kuin sisimmässäni sivustaseuraajana kun psykiatrin määräävät lääkkeet sotkivat elämäni ja lamasivat osan sisimpääni ja sotkivat hermostoni. Ymmärsin aina että kaikki ei ole kunnossa.

        Oli katkeransuloista saada vahvistus harmista toiselta lääkäriltä mitä tuo lääkäri mitätöi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että pakkohoito oli karmaisevaa ja pilasi monella tapaa elämäni. Elämäni ei enää koskaan palannut entiselleen koska olen kärsinyt psykiatrian lääkinnän jälkeen mm. PSSD:stä ja monimuotoisista hermosto-oireista. Uskon että sain myös neurologista harmia.

        Hermosto-oireet ovat juuri niitä neurologisia oireita.
        Itselläni niitä on jäänyt, hermostosairaus, mutta sen kanssa pystyn elämään, kun ei enää tarvitse päätä sotkea lääkkeillä.
        Jos olisin edelleen lääketokkurassa, en jaksaisi neurologisten ongelmien kanssa elää.
        Nyt sentään tunne-elämä on palautunut, ja osaan ajatella asioita, joten on helpompaa hyväksyä myös neurologiset haitat.
        Luojan kiitos, en ole traumatisoituva ihminen. Harmittaa heidän puolestaan, jotka ovat. Ymmärrän täysin, että ihminen voi traumatisoitua kokemuksistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoito on huono tapa hoitaa ja uskon että psykiatria itsekin sen ymmärtää että mitkä rajat sen auttavuudessa voi olla sen toteuttamistavan vuoksi. Pakkolääkintää vaan periaatteen vuoksi pidän äärimmäisen huonona hoitokeinona. On aivan hirvittävää että on käynyt tuollaisen myllyn läpi ja kysyy vain "mitä apua tuosta muka piti edes saada". Koska en ihan oikeasti ymmärrä mitä apua lääkkeistä olisi muka pitänyt saada. Minä vain menetin itseni, sain hermosto-oireita ja täysin vääristynyttä sekavaa oloa niistä ja jokainen pahentunut oire tulkittiin aina sairauteni kautta lisälääkkeiden tarpeena.

        Mikä se olisi se humaani mutta yhtä toimiva hoitokeino, joka pystyisi korvaamaan pakkohoidon?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä se olisi se humaani mutta yhtä toimiva hoitokeino, joka pystyisi korvaamaan pakkohoidon?

        Zeez niin miksiköhän ihmisille pitää olla humaaneja. Lukitaan ne joihinkin huoneisiin ja pakkolääkitään liikkumispakon tunnetta ja kauhua ja kognitiivista lamautumista aiheuttavilla lääkkeillä, joilla erkaantuu tunteistaan. Ei ole muuta valinnanvaraa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Zeez niin miksiköhän ihmisille pitää olla humaaneja. Lukitaan ne joihinkin huoneisiin ja pakkolääkitään liikkumispakon tunnetta ja kauhua ja kognitiivista lamautumista aiheuttavilla lääkkeillä, joilla erkaantuu tunteistaan. Ei ole muuta valinnanvaraa.

        Kertomasi mukaan rima ei ole kovin korkealla. Haluatko kerroa miksi et sitten perusta vaikka yksityistä hoitolaitosta jossa toteutat tätä hoitoa missä ei lukita eikä lääkitä?

        Vai haluatko, että minä kerron miksi se ei sinulta onnistu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kertomasi mukaan rima ei ole kovin korkealla. Haluatko kerroa miksi et sitten perusta vaikka yksityistä hoitolaitosta jossa toteutat tätä hoitoa missä ei lukita eikä lääkitä?

        Vai haluatko, että minä kerron miksi se ei sinulta onnistu.

        Joo ootapas kun perustan vähävaraisena hoitolaitoksen.
        Ihan hyvin onnistuu laitoksiin menemättömyys kun ei sotke päätänsä psykiatrisilla aineilla. Se on se ainut kerta kun on pakkohoitoon päätynyt kun pääsee nauttimaan vieroitusoireista ja haitoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo ootapas kun perustan vähävaraisena hoitolaitoksen.
        Ihan hyvin onnistuu laitoksiin menemättömyys kun ei sotke päätänsä psykiatrisilla aineilla. Se on se ainut kerta kun on pakkohoitoon päätynyt kun pääsee nauttimaan vieroitusoireista ja haitoista.

        Itsellä ei tullut mieleenkään pakottaa kärsivää läheistäni jonnekin kiven sisään.
        Jos joku riisuisi vaatteensa ja lähtisi sekavana ulos kävelylle tyyliin alasti voisin Keroputaan kaltaiseen paikkaan viedä jossa lääkkeitä käytetään vähemmän ja kokemuksia pyritään ymmärtämään sen sijaan että ne kuitataan jollain koodilla ja lyödään ihminen heti pakkoturrutukseen. Sosiaalista ympäristöä pidetään ihmisen elämässä tärkeänä ja dialogia.
        Aivosairausparadigma on haitallinen jossa psykoosia hoidetaan kuin jotain tulehdusta antibiooteilla liukuhihnamaisesti


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo ootapas kun perustan vähävaraisena hoitolaitoksen.
        Ihan hyvin onnistuu laitoksiin menemättömyys kun ei sotke päätänsä psykiatrisilla aineilla. Se on se ainut kerta kun on pakkohoitoon päätynyt kun pääsee nauttimaan vieroitusoireista ja haitoista.

        Tuossa on nyt jonkinlainen ristiriita.
        Tulee käsitys, että olet päätynyt hoitoon vieroitusoireiden ja haittojen takia. Ja ennen sitä mainitsit, että laitoksen onnistuu välttämään, kun ei sotke päätänsä psykiatrisilla aineilla.
        Siis jos ei ole käyttänyt niitä aineita, niin eihän silloin voi tulla haittoja eikä vieroitusoireita.
        Jos pää ei ole millään tavalla sekaisin ( ehkä turhan voimakas termi ), niin niitä aineita ei määrätä.
        Että mitenköhän päin se oli mennyt ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsellä ei tullut mieleenkään pakottaa kärsivää läheistäni jonnekin kiven sisään.
        Jos joku riisuisi vaatteensa ja lähtisi sekavana ulos kävelylle tyyliin alasti voisin Keroputaan kaltaiseen paikkaan viedä jossa lääkkeitä käytetään vähemmän ja kokemuksia pyritään ymmärtämään sen sijaan että ne kuitataan jollain koodilla ja lyödään ihminen heti pakkoturrutukseen. Sosiaalista ympäristöä pidetään ihmisen elämässä tärkeänä ja dialogia.
        Aivosairausparadigma on haitallinen jossa psykoosia hoidetaan kuin jotain tulehdusta antibiooteilla liukuhihnamaisesti

        Jos joku lähtisi alastomana ulos kävelemään, niin aina siellä ulkona on joku, joka järjestää jonkun hakemaan sekavan ihmisen hoitoon. Vaikka sitä ei itse tekisikään, niin joku muu kyllä tekee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa on nyt jonkinlainen ristiriita.
        Tulee käsitys, että olet päätynyt hoitoon vieroitusoireiden ja haittojen takia. Ja ennen sitä mainitsit, että laitoksen onnistuu välttämään, kun ei sotke päätänsä psykiatrisilla aineilla.
        Siis jos ei ole käyttänyt niitä aineita, niin eihän silloin voi tulla haittoja eikä vieroitusoireita.
        Jos pää ei ole millään tavalla sekaisin ( ehkä turhan voimakas termi ), niin niitä aineita ei määrätä.
        Että mitenköhän päin se oli mennyt ?

        Masennuslääkkeitä määrätään miljoonille ihmisille länsimaissa. En usko että jokainen on "sekaisin". Kärsimys reaktiona elämään on normaalia. Niiden seuraukset taas voivat olla erittäin luonnottomat. Ihmisistä joita tunnen monet ovat joutuneet masennuslääketyrkytyksen kohteeksi hetkellisen ahdistavan elämäntilanteen, kovan stressitilanteen tai muun vastaavan seurauksena. Se että minulle on määrätty joskus niitä, koukutettu ymmärtämättäni aineeseen josta tulee sellaisia seurauksia ei kerro kuitenkaan mitään erityistä siitä millainen olen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennuslääkkeitä määrätään miljoonille ihmisille länsimaissa. En usko että jokainen on "sekaisin". Kärsimys reaktiona elämään on normaalia. Niiden seuraukset taas voivat olla erittäin luonnottomat. Ihmisistä joita tunnen monet ovat joutuneet masennuslääketyrkytyksen kohteeksi hetkellisen ahdistavan elämäntilanteen, kovan stressitilanteen tai muun vastaavan seurauksena. Se että minulle on määrätty joskus niitä, koukutettu ymmärtämättäni aineeseen josta tulee sellaisia seurauksia ei kerro kuitenkaan mitään erityistä siitä millainen olen.

        Niin ja nimenomaan en ole enää ollut laitoshoidossa aineista luopumisen jälkeen kun pääsin pahimman yli, lusin pahimmat vieroitusoireet, ja ymmärsin kuinka pieleen asiat oli menneet näiden aineiden kanssa ja vieroittauduin. Siitä on vuosia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo ootapas kun perustan vähävaraisena hoitolaitoksen.
        Ihan hyvin onnistuu laitoksiin menemättömyys kun ei sotke päätänsä psykiatrisilla aineilla. Se on se ainut kerta kun on pakkohoitoon päätynyt kun pääsee nauttimaan vieroitusoireista ja haitoista.

        Vähävaraiset joilla on hyvä bisnesidea käy pankeista lainaa, keräävät joukkorahoituksia tai hakevat erilaisia hankerahoituksia todistaakseen konseptinsa.

        Hemmetti, jotkut menevät jopa telkkariin sijoittajien eteen esittämään ideaansa ja hakemaan rahoitusta.

        Jopa minä voin taata sinulle rahoituksen siihen laitokseen jos pystyt todistamaa että pystyt hoitamaan pakkohoidon tarpeessa olevat ihmiset ilman pakkohoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennuslääkkeitä määrätään miljoonille ihmisille länsimaissa. En usko että jokainen on "sekaisin". Kärsimys reaktiona elämään on normaalia. Niiden seuraukset taas voivat olla erittäin luonnottomat. Ihmisistä joita tunnen monet ovat joutuneet masennuslääketyrkytyksen kohteeksi hetkellisen ahdistavan elämäntilanteen, kovan stressitilanteen tai muun vastaavan seurauksena. Se että minulle on määrätty joskus niitä, koukutettu ymmärtämättäni aineeseen josta tulee sellaisia seurauksia ei kerro kuitenkaan mitään erityistä siitä millainen olen.

        Takertuihan joku sitten tuohon sekaisin-sanaan, vaikka kirjoitin sulkuihin, että ehkä turhan voimakas sana kuvastamaan mt-ongelmia.
        Täällä ei varmaankaan kovin moni mene henkilökohtaisuuksiin. En minäkään tarkoittanut kommentillani juuri sinun tilannettasi mitenkään arvioida tms.
        Anteeksi siis sekaisin-sanan käyttöni, en tarkoittanut millään tavalla kenellekään henkilökohtaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähävaraiset joilla on hyvä bisnesidea käy pankeista lainaa, keräävät joukkorahoituksia tai hakevat erilaisia hankerahoituksia todistaakseen konseptinsa.

        Hemmetti, jotkut menevät jopa telkkariin sijoittajien eteen esittämään ideaansa ja hakemaan rahoitusta.

        Jopa minä voin taata sinulle rahoituksen siihen laitokseen jos pystyt todistamaa että pystyt hoitamaan pakkohoidon tarpeessa olevat ihmiset ilman pakkohoitoa.

        Ei tuollaiseen tarjoukseen takerru kukaan muu, kuin ehkä joku itse pakkohoidon tarpeessa oleva. Tehtävä olisi mahdoton.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kertomasi mukaan rima ei ole kovin korkealla. Haluatko kerroa miksi et sitten perusta vaikka yksityistä hoitolaitosta jossa toteutat tätä hoitoa missä ei lukita eikä lääkitä?

        Vai haluatko, että minä kerron miksi se ei sinulta onnistu.

        Minä en voi perustaa hoitolaitosta. Millä resursseilla?

        Jos perustaisin perustaisin jonkun hoitolaitoksen jossa käytettäisiin avoimen dialogin mallia vähin lääkkein hahmottaen mielenterveys eri perpektiivistä ja Norjan lääkkeettömän hoidon mallin periaatteita.

        Tai perustaisin terapiatalon jossa mielenterveyttä lähestyttäisiin traumainformoidusti, funktionaalisesti ravitsemuksen kautta, ja terapiassa olennaisessa osassa olisi kehon luontaiset tarpeet ja autonomisen hermoston tasapaino ja se huomioisi kehon. Terapeutilta edellytettäisiin kykyä filosofiseen pohdintaan elämästä

        Hoidossa olisi mukana kokemusasiantuntijoita jotka esim olisivat parantuneet vaikeista mt ongelmista tavoin mitkä kyseenalaistavat psykiatriaa.

        Hoitomallissani ei saisi käyttää diagnoosina lainkaan skitsofreniaa eikä monia muitakaan stigmatisoivia leimoja ja jokaisesta tilasta (niitä ei kutsuttaisi sairauksiksi) nähtäisiin mahdolliseksi toipua. Erilaisia persoonallisuuden häiriöitä lähestyttäisiin traumainformoidusta näkökulmasta ja niitä ei kutsuttaisi persoonallisuuden häiriöiksi vaan toisella nimellä leimaamatta koko ihmistä persoonallisuudelta häiriintyneeksi.

        Hoitomallissa addiktiot olisivat ymmärretty osa jonkun selviytymistä ja ne eivät sulkisi hoitoa pois vaikka ihminen yritettäisiin saada esim päihteistä pois. Hankalaa on hoitaa päihteistä tai pillereistä sekaisin olevaa ihmisrä ja se asia pitäisi hoitaa turvallisesti pois

        Jos joku määräisi lääkkeitä niihin ei tosiaankaan tartuttaisi ensimmäisenä ja niitä purkaisi oikeasti ammattilainen joka tietäisi spesifisti erilaiset asiat lääkkeiden ongelmista ja uskoisi potilaita. En kiduttaisi potilaita harmeilla kuten jotkut psykiatrit tekee pakkohoidon nimissä pahentaen lääkkeillä puhkaisemia tiloja ja rakentaisin ehdottoman turvaverkon sen varalta jos potilas epäilisi että lääkkeet on tuottaneet harmia.

        Jos joku ei mallilla toipuisi niin tervemenoa vain psykiatrian asiakkaaksi jossa psykiatri toteaa sairauden ja määrää lääkkeet ja trivialisoi elämän kärsimykset mielisairauksiksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en voi perustaa hoitolaitosta. Millä resursseilla?

        Jos perustaisin perustaisin jonkun hoitolaitoksen jossa käytettäisiin avoimen dialogin mallia vähin lääkkein hahmottaen mielenterveys eri perpektiivistä ja Norjan lääkkeettömän hoidon mallin periaatteita.

        Tai perustaisin terapiatalon jossa mielenterveyttä lähestyttäisiin traumainformoidusti, funktionaalisesti ravitsemuksen kautta, ja terapiassa olennaisessa osassa olisi kehon luontaiset tarpeet ja autonomisen hermoston tasapaino ja se huomioisi kehon. Terapeutilta edellytettäisiin kykyä filosofiseen pohdintaan elämästä

        Hoidossa olisi mukana kokemusasiantuntijoita jotka esim olisivat parantuneet vaikeista mt ongelmista tavoin mitkä kyseenalaistavat psykiatriaa.

        Hoitomallissani ei saisi käyttää diagnoosina lainkaan skitsofreniaa eikä monia muitakaan stigmatisoivia leimoja ja jokaisesta tilasta (niitä ei kutsuttaisi sairauksiksi) nähtäisiin mahdolliseksi toipua. Erilaisia persoonallisuuden häiriöitä lähestyttäisiin traumainformoidusta näkökulmasta ja niitä ei kutsuttaisi persoonallisuuden häiriöiksi vaan toisella nimellä leimaamatta koko ihmistä persoonallisuudelta häiriintyneeksi.

        Hoitomallissa addiktiot olisivat ymmärretty osa jonkun selviytymistä ja ne eivät sulkisi hoitoa pois vaikka ihminen yritettäisiin saada esim päihteistä pois. Hankalaa on hoitaa päihteistä tai pillereistä sekaisin olevaa ihmisrä ja se asia pitäisi hoitaa turvallisesti pois

        Jos joku määräisi lääkkeitä niihin ei tosiaankaan tartuttaisi ensimmäisenä ja niitä purkaisi oikeasti ammattilainen joka tietäisi spesifisti erilaiset asiat lääkkeiden ongelmista ja uskoisi potilaita. En kiduttaisi potilaita harmeilla kuten jotkut psykiatrit tekee pakkohoidon nimissä pahentaen lääkkeillä puhkaisemia tiloja ja rakentaisin ehdottoman turvaverkon sen varalta jos potilas epäilisi että lääkkeet on tuottaneet harmia.

        Jos joku ei mallilla toipuisi niin tervemenoa vain psykiatrian asiakkaaksi jossa psykiatri toteaa sairauden ja määrää lääkkeet ja trivialisoi elämän kärsimykset mielisairauksiksi

        Lääkkeistä luopumiseen noudatettaisiin periaatteita mitkä perustuu uuteen tutkimusnäyttöön ja ymmärrettäisiin että niistä luopuminen voi olla vaikeampaa kuin heroiinista eikä tosiaankaan oltaisi helposti tulkitsemassa sitä uudeksi mt ongelmaksi.

        Toki tuo vaatisi rahaa ja resursseja, älykkäitä ihmisiä ja Käypähoidon kyseenalaistamista. Joten tuskin tulisi onnistumaan. Myöskin on hankala käsitellä esim huumausaineilla päänsä sotkeneita potilaita joita viliseekin varmaan aina osastoilla jonkin verran ja joiden takia varmaan kovaotteisuus on lisääntynyt myös muita kohtaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeistä luopumiseen noudatettaisiin periaatteita mitkä perustuu uuteen tutkimusnäyttöön ja ymmärrettäisiin että niistä luopuminen voi olla vaikeampaa kuin heroiinista eikä tosiaankaan oltaisi helposti tulkitsemassa sitä uudeksi mt ongelmaksi.

        Toki tuo vaatisi rahaa ja resursseja, älykkäitä ihmisiä ja Käypähoidon kyseenalaistamista. Joten tuskin tulisi onnistumaan. Myöskin on hankala käsitellä esim huumausaineilla päänsä sotkeneita potilaita joita viliseekin varmaan aina osastoilla jonkin verran ja joiden takia varmaan kovaotteisuus on lisääntynyt myös muita kohtaan.

        Jos oikeasti uskot ajatukseesi, niin sitten vain muotoilet tämän tekstin hanke hakemukseksi, ja lähdet lähestymään erilaisia säätiöitä, rahoittajia ja enkeli sijoittajia.

        Tämä ei ole se paikka mistä ne resurssit löytyy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos oikeasti uskot ajatukseesi, niin sitten vain muotoilet tämän tekstin hanke hakemukseksi, ja lähdet lähestymään erilaisia säätiöitä, rahoittajia ja enkeli sijoittajia.

        Tämä ei ole se paikka mistä ne resurssit löytyy.

        Kuinka paljon itse olet täällä ollessasi tehnyt muutoksia mihinkään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka paljon itse olet täällä ollessasi tehnyt muutoksia mihinkään?

        Riippuu tietysti paljonko on mielestäsi paljon, mutta sen verran nyt kuitenkin, että alkaa olla kompenssia erottaa tyhjännaurajat ihmisistä jotka yrittää tosissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu tietysti paljonko on mielestäsi paljon, mutta sen verran nyt kuitenkin, että alkaa olla kompenssia erottaa tyhjännaurajat ihmisistä jotka yrittää tosissaan.

        Usein tulee sellainen vaikutelma, että ei jokainen yritä tosissaan.
        Kun jatkuvasti vaan keskittyy haukkumaan ja arvostelemaan negatiivisesti koko psykiatrian järjestelmää, siinä ei auta yhtään itseään edes yrittämään.

        Toisaalta ei ole hyvä sanoa ketään tyhjännaurajaksikaan sen takia, että ihmisellä sattuu olemaan mt-ongelmia. Sairaus ei sinänsä huononna ketään ihmistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usein tulee sellainen vaikutelma, että ei jokainen yritä tosissaan.
        Kun jatkuvasti vaan keskittyy haukkumaan ja arvostelemaan negatiivisesti koko psykiatrian järjestelmää, siinä ei auta yhtään itseään edes yrittämään.

        Toisaalta ei ole hyvä sanoa ketään tyhjännaurajaksikaan sen takia, että ihmisellä sattuu olemaan mt-ongelmia. Sairaus ei sinänsä huononna ketään ihmistä.

        Uhriutuminen on periaatteessa ihan toimiva couping mekanismi aina tiettyyn rajaan asti, mutta jos sotä ei älyä ajoissa lopettaa,niin siitä on enemmän vain haittaa kuin hyötyä.

        Vanha sanonta mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta, kuvastaa hyvin sitä, että miten ahkeruudella voidaan kasvaa ja saavuttaa tuloksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka paljon itse olet täällä ollessasi tehnyt muutoksia mihinkään?

        Ei ole keneltäkään pois jos oikeasti saat aikaiseksi määrittelemääsi parempaa hoitoa, sitä on siis turha pelätä.


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 465
      6690
    2. Kun katsoin häntä

      Niin ajattelin että hän on niin rakas ❤️
      Ikävä
      26
      2501
    3. Mitä sanoisit kolmella sanalla

      kaivatullesi ja tunteidesi kohteelle? 🙎💝💝
      Ikävä
      218
      2457
    4. Miksi Pekkaa ei hyväksytä maailmalla julkisiin virkoihin?

      On mennyt jo monta hommaa ohitse.
      80 plus
      141
      1734
    5. Haluisin niin

      Selvittää sun kanssa asiat. Kumpa uskaltaisin. Haluatko sinä?
      Ikävä
      114
      1688
    6. Nyt mielipiteitä kehiin?

      Niin ,onko arvon kuhmolaiset teidän mielestänne kaupungin hommissa turhia työpaikkoja/työntekijöitä? Mielipiteitä tu
      Kuhmo
      60
      1103
    7. Minkälainen koti

      kaivatullasi on?
      Ikävä
      74
      1103
    8. IS: Paljastus - Tästä syystä Marika jätti Diilin kesken -Tilittää: "Jäi vähän karvas maku, koska..."

      Diilissä lähti yllättäen yksi kisaaja. Voi harmi, leikki loppui liian varhain… Diilissä Jaajo Linnonmaa etsii vetäjää Ka
      Tv-sarjat
      4
      1095
    9. Martina miehensä kanssa Malediiveilla.

      Miksi täällä puhutaan erosta? Lensivät Dubaista Malediiveilĺe.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      136
      1005
    10. Ei lumous lopu koskaan

      Kerran kun tietyt sielut yhdistyvät kunnolla, ei irti pääse koskaan. Vaikka kuinka etsit muista ihmisistä sitä jotain tu
      Ikävä
      62
      897
    Aihe