Allekirjoita kansalaisaloite pakkohoidon lopettamiseksi! YK ja terveysjärjestö WHO ovat julkaiseet suosituksen mielenterveyslaeiksi, jossa mm. lopetetaan psykiatrinen pakkohoito.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/12942
https://soundcloud.com/tomasukkonen/psykiatria-on-ihmisoikeusrikos
Allekirjoita kansalaisaloite psykiatrisen pakkohoidon lopettamiseksi (YK & WHO suositus)
Anonyymi-ap
37
565
Vastaukset
- Anonyymi
Hyvä idea olisi päästä pakkohoidoista eroon, mutta...
Tilalle olisi luotava toisenlaisia hoitokeinoja, sellaisia, joista olisi hyvä apu potilaiden hoidossa.
Valitettavasti edelleen on olemassa oikeasti sairaita ihmisiä, joihin ei välttämättä muut keinot kuin pakkohoito ole riittäviä.
Sehän olisi todella upea tilanne, jos kehenkään ei jouduttaisi pakkokeinoja käyttämään.- Anonyymi
Aidosti psykoottinen henkilö voidaan myös ottaa talteen poliisilain henkilösuojelun perusteella ja pitää säilössä kunnes selviää, ilman kemikaaleja.
Ikävä kyllä, pakko "hoitoa" käytetään runsaasti vailla perustetta, ja oikeuden yleisten periaatteiden ja syyttömyysolettaman perusteella on parempi jättää tuomitsematta kuin tuomita väärin, ja tässä tapauksessa on parempi olla vangitsematta tervettä kuin jättää vangitsematta psykoottinen henkilö, ja kuten edellä todettiin ei henkilön suojeluun tarvita mielenterveyslakia, vaan aidon psykoosin tunnistaa kuka hyvänsä, toisin kuin nazi-psykiatrin "tunnistaman" olemattoman "psykoosin". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aidosti psykoottinen henkilö voidaan myös ottaa talteen poliisilain henkilösuojelun perusteella ja pitää säilössä kunnes selviää, ilman kemikaaleja.
Ikävä kyllä, pakko "hoitoa" käytetään runsaasti vailla perustetta, ja oikeuden yleisten periaatteiden ja syyttömyysolettaman perusteella on parempi jättää tuomitsematta kuin tuomita väärin, ja tässä tapauksessa on parempi olla vangitsematta tervettä kuin jättää vangitsematta psykoottinen henkilö, ja kuten edellä todettiin ei henkilön suojeluun tarvita mielenterveyslakia, vaan aidon psykoosin tunnistaa kuka hyvänsä, toisin kuin nazi-psykiatrin "tunnistaman" olemattoman "psykoosin".Poliisi voi ottaa talteen, joo. Mutta hekin kyllä kuljettavat sairaalaan , jos ihminen on psykoottinen.
Poliisin selliin ei viedä, jos ei ole päihtynyt, tai jäänyt kiinni rikoksesta.
Psykoottiset viedään sairaalaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Poliisi voi ottaa talteen, joo. Mutta hekin kyllä kuljettavat sairaalaan , jos ihminen on psykoottinen.
Poliisin selliin ei viedä, jos ei ole päihtynyt, tai jäänyt kiinni rikoksesta.
Psykoottiset viedään sairaalaan.koittakaa jo tajuta-
psykiatria ei ole hoitokeino-
vaan itseasiassa luo ongelmia ja pahentaa mielentilaa, ja saattaa vaurioittaa tai jopa tappaa.
99 prosenttia tai 99,99 prosenttia pakkohoidossa olevista ei oikeasti olisi edes tarvinnut mitään mielentila-avustusta-
vaan yleensä ongelmat on ihan muualla esim useimiten taloudellisia ongelmia, tai ympäristössä, esim perhe, läheiset jne... monesti sekopää on joku henkilön ympäristössä oleva- saattaa jopa olla henkilön hoitoon ilmoittanut- joka pilaa toisen elämää- psukopaatti eli luonneviainen= - Anonyymi
Tiesitkö että pakkohoito tarkoittaa sitä että potilas ottaa valvotusti lääkkeet? Olen ollut suljetulla ainakin 3 kertaa, eikä siellä anneta muuta kuin ne lääkkeet. Muuta hoitoa ei saa. Se olisi hienoa, jos siellä saisi terapiaa tai jotain mutta nykyinen tilanne on se että ei sieltä saa mitään mitä avohoidosta ei saisi. Päin vastoin, avohoidossa saa paljon enemmän apua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiesitkö että pakkohoito tarkoittaa sitä että potilas ottaa valvotusti lääkkeet? Olen ollut suljetulla ainakin 3 kertaa, eikä siellä anneta muuta kuin ne lääkkeet. Muuta hoitoa ei saa. Se olisi hienoa, jos siellä saisi terapiaa tai jotain mutta nykyinen tilanne on se että ei sieltä saa mitään mitä avohoidosta ei saisi. Päin vastoin, avohoidossa saa paljon enemmän apua.
Silloin kun ollaan osastolla, niin silloin on niin sanotusti pelikaani turbiinissa. Silloin ei olla siinä kunnossa että terapia onnistuisi.
Osastohoito jaksot venyisivät järjettömän pitkiksi, jos siellä pidettäisiin joku kolmen vuoden psykoterapia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
koittakaa jo tajuta-
psykiatria ei ole hoitokeino-
vaan itseasiassa luo ongelmia ja pahentaa mielentilaa, ja saattaa vaurioittaa tai jopa tappaa.
99 prosenttia tai 99,99 prosenttia pakkohoidossa olevista ei oikeasti olisi edes tarvinnut mitään mielentila-avustusta-
vaan yleensä ongelmat on ihan muualla esim useimiten taloudellisia ongelmia, tai ympäristössä, esim perhe, läheiset jne... monesti sekopää on joku henkilön ympäristössä oleva- saattaa jopa olla henkilön hoitoon ilmoittanut- joka pilaa toisen elämää- psukopaatti eli luonneviainen=Pitäisikö ihmisille siis antaa rahaa pakkohoidon sijaan? Ja pitäisikö siihen olla joku lääkärin diagnoosi, vai riittääkö että joku omainen ilmoittaa että tarvitsee rahaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
koittakaa jo tajuta-
psykiatria ei ole hoitokeino-
vaan itseasiassa luo ongelmia ja pahentaa mielentilaa, ja saattaa vaurioittaa tai jopa tappaa.
99 prosenttia tai 99,99 prosenttia pakkohoidossa olevista ei oikeasti olisi edes tarvinnut mitään mielentila-avustusta-
vaan yleensä ongelmat on ihan muualla esim useimiten taloudellisia ongelmia, tai ympäristössä, esim perhe, läheiset jne... monesti sekopää on joku henkilön ympäristössä oleva- saattaa jopa olla henkilön hoitoon ilmoittanut- joka pilaa toisen elämää- psukopaatti eli luonneviainen=Lääketieteelle eivät kuulu ihmisten taloudelliset ongelmat eivätkä perheen sisäiset ongelmat mitenkään. Lääketiede ei niitä voi korjata.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääketieteelle eivät kuulu ihmisten taloudelliset ongelmat eivätkä perheen sisäiset ongelmat mitenkään. Lääketiede ei niitä voi korjata.
Entä jos pystyy todistamaan että oma uusavuttomuus johtuukin geneettisestä idioluutiosta. Sehän on silloin terveysongelma.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
koittakaa jo tajuta-
psykiatria ei ole hoitokeino-
vaan itseasiassa luo ongelmia ja pahentaa mielentilaa, ja saattaa vaurioittaa tai jopa tappaa.
99 prosenttia tai 99,99 prosenttia pakkohoidossa olevista ei oikeasti olisi edes tarvinnut mitään mielentila-avustusta-
vaan yleensä ongelmat on ihan muualla esim useimiten taloudellisia ongelmia, tai ympäristössä, esim perhe, läheiset jne... monesti sekopää on joku henkilön ympäristössä oleva- saattaa jopa olla henkilön hoitoon ilmoittanut- joka pilaa toisen elämää- psukopaatti eli luonneviainen=Psykiatria on hoitokeino pakkomielteisille psykopasteille, jotka kymmeniä vuosia kiusaavat, pahoinpitelevät erilaisin keinoin, seuraavat, vainoavat, valehtelevat jne! Vievätuhreiltaan kaiken terveyden, toimeentulon, turvallisuuden jne! Ja vieläpä nauttivat siittä!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatria on hoitokeino pakkomielteisille psykopasteille, jotka kymmeniä vuosia kiusaavat, pahoinpitelevät erilaisin keinoin, seuraavat, vainoavat, valehtelevat jne! Vievätuhreiltaan kaiken terveyden, toimeentulon, turvallisuuden jne! Ja vieläpä nauttivat siittä!
Sitten eikun vähemmän valitusta ja enemmän allekirjotusta.
- Anonyymi
Tuo on vaaleanpunaista höttöä. Määrärahoja on jo leikattu entuudestaan. Lääkeusko on vahvaa psykiatriassa ja lääkeyhtiöt lobbaavat jatkuvasti lääkekeskeisen hoidon puolesta tukien tieteellistä hienoa lääkekeskeistä tutkimusta mikä sopii ihan hyvin lääketieteelle ja hoitokäytäntö voi näistäkin syistä keskittyä vahvasti lääkehoitoon. Lääkehoito on helppoa hoitoa, koska ei tarvi miettiä asioita syvemmältä vaan katsotaan vaan -oire-lääke. Sinulla nyt vain on tällainen psykoosi niin käytät näitä lääkkeitä vaikka pakolla niin paranet. Näennäisesti muka tehdään jotain.
Jotta pakkohoidosta voitaisiin luopua pitäisi kehittää vaihtoehtoisia tapoja asioihin lähestymiseen. Jopa Torniossa jossa on avoimen dialogin-hoitomalli, niin kyllä sielläkin pakkohoidetaan ja lääkkeitä tuputetaan, vaikkakin on jo uraauurtavaa, että ihmisen sosiaalinen ympäristö ja dialogisuus otetaan vahvempaan rooliin esim. jo psykoosien hoidossa. Siinä missä jossain vain turrutetaan psykoosioireet lääkityksillä.
Jotta pakkohoidosta luovuttaisiin, pitäisi niin monen ajattelumallin muuttua. Ei osastojen työntekijät jaksa panostaa monimutkaisempaan hoitoon, he haluavat vaan injektoida häiritsevän Petterin hiljaiseksi. Ei ne jaksa että joku ei nuku yöllä, jos eivät saisi tunkea Petterille unilääkkeitä. Ei ne jaksa ihmisiä. Ei ne jaksa. Ne vain haluaa helppoa hoitoa jossa Petteri istuu tuolissa ja sille sanotaan "Petteri ongelmiesi ydin on psykoosi, ota ne lääkkeesi".
Siksi parasta muutosta onkin se että itse välttelee palveluita, jotka voivat olla potentiaalisesti harmillisia ja panostaa mahdollisimman paljon omaan itsehoitoonsa. Ottaa vastuuta itsestään. Miettii kaksi kertaa lähteekö resurssipuutteiseen julkiseen hoitoon esim. juuri osastoille joissa mahdollisia väärinkäytöksiä tapahtuu todennäköisemmin ja lakkaa odottamasta että ylhäältäpäin tulee joku apu ongelmiin sikälimikäli siis kokee nykyiset hoitomallit haitallisena. Pysyttelee päihteistä erossa, se on tie ongelmiin. Yrittää ennaltaehkäistä ongelmien pahenemista hakemalla avolta apua ja satsaamalla terapiaan.- Anonyymi
Pakkohoidon alasajon sijaan tässä voisi olla esimerkkejä asioista mitä voitaisiin tehdä:
lääkevapaat/lääkevähennys osastot joissa kokeillaan vaihteeksi muuta joillekin kroonikoille esimerkiksi kuin yrittää tunkea neliötä kolmiokolosta sisään vuosi toisensa jälkeen. Lääkepurut tehtäisiin varoen ja hallitusti. https://www.bbc.com/news/stories-56097028
Mutta tällainen maksaa rahaa jos oikeasti tarjolla olisi muunlaistakin hoitoa ja kuntoutusta mitä monilta osastoilta ei saa.
Ihmisten valinnanvapautta voitaisiin lisätä, esim masennukseenkin tulisi hoitomallimahdollisuuksia joissa voisi kokeilla lääkkeettömiä hoidon mahdollisuuksia mitä voitaisiin kehittää. Pitäisi olla keskiössä se että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kehostaan ilman että biomedikaalinen malli pakottaa ihmiset tiettyyn putkeen asioiden hoitamista.
Toki hoitomalli voisi juuri määrärahojen puutteessa jäädä aika kehnoksi ja juuri mitään ei pystyttäisi tekemään.
Jotenkin ehkä saataisiin eri näkökulmia ihmisten hoitoon kuin se että se ja se tauti tarvii lääkkeet ja ihmisten valinnanvapausmahdollisuuksia lisättäisiin kohentaa oloaan.
Työntekijöitä pitäisi kouluttaa lisää ihmisten haitallisista kokemuksista lääkkeistä, ja pitäisi kuulla myös kokemusasiantuntijoita jotka on löytäneet paranemista lääkemallin ulkopuolella
Pakkohoidossa voitaisiin potilaalle lyödä vaikka tabletti käteen jossa hän saisi kirjoittaa lääkärikerroilla omat näkemyksensä lääkkeistä ja oireistaan (lääkäri ei aina kuuntele) puolueettomalle taholle joka voisi tarvittaessa katkaista lääkityksen. Ne jäisi myös osaksi dataa jolloin ihmisen tiedoissa lukisi muutakin kuin ulkopuolisen ihmisen kirjoittamat tiedot potilaasta. Lopuksi ihminen voisi kirjoittaa pakkohoitojakson loputtua palautteen hoitopaikasta. Jos jossakin paikassa alkaisi näkyä tiettyjä säännönmukaisuuksia kirjoituksissa niin paikan hoitokäytäntöihin puututtaisiin. Nämä nyt on vain karkeita esimerkkejä mitä voitaisiin tehdä niin että ihmisen oikeusturva paranisi. - Anonyymi
Onhan se tietysti niin että kaikki mikä on pakkoa on kamalaa .
Mutta ensin pitäisi katsoa sitä puolta asiasta että miten ne kaikista vaikeimmat tapaukset hoidetaan , ihmiset jotka tekee asioita , kukaan ei hyväksy. Nämä potilaan tarvitsevat jonkinlaista hoitoa rauhoittaakseen . Nähnyt kerran erään naisen joka kaahasi autollaan ylinopeuksia ja aiheutti vatåraa tilanteita liikenteessä . Ku; hänet vietiin sairaalaan niin sanoi ettei ole tehnyt mitään väärää vaikka muutamat tienviitat oli kaadellut kaahaamisellaan
Intti asiattomuuksia ja huusi kovalla äänellä kauan kun susi ja sanoi olevansa yhden rikkaan miehen tytöt ( mitä ei ollut) en tiedä saiko pakkohoitoa mutta sellainen ihminen on peloittava . Niin että miten esim tälläisten sairauksien kanssa tehdään
Psykiatrian pitäisi olla itsestään selvä vastaanotto kun ihminen on hädässä ja voi pahoin mutta kun niin moni sanoo ettei pääse terapiaan eikä muutenkaan lääkärin vastaan otolle niin joskus menee heiltäkin. Överiksi oman mahdottomuuden tunteensa kanssa .
Siis onko se mahdottomuus laittaa sairaaloita missä on myös psykiatrinen osasto ja , koulutettuja ihmisiä jotka osaavat auttaa
Vai jätetäänkö nämä kaikista vaikeimmat potilaan hoidon ulkopuolelle tuskiensa kanssa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pakkohoidon alasajon sijaan tässä voisi olla esimerkkejä asioista mitä voitaisiin tehdä:
lääkevapaat/lääkevähennys osastot joissa kokeillaan vaihteeksi muuta joillekin kroonikoille esimerkiksi kuin yrittää tunkea neliötä kolmiokolosta sisään vuosi toisensa jälkeen. Lääkepurut tehtäisiin varoen ja hallitusti. https://www.bbc.com/news/stories-56097028
Mutta tällainen maksaa rahaa jos oikeasti tarjolla olisi muunlaistakin hoitoa ja kuntoutusta mitä monilta osastoilta ei saa.
Ihmisten valinnanvapautta voitaisiin lisätä, esim masennukseenkin tulisi hoitomallimahdollisuuksia joissa voisi kokeilla lääkkeettömiä hoidon mahdollisuuksia mitä voitaisiin kehittää. Pitäisi olla keskiössä se että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kehostaan ilman että biomedikaalinen malli pakottaa ihmiset tiettyyn putkeen asioiden hoitamista.
Toki hoitomalli voisi juuri määrärahojen puutteessa jäädä aika kehnoksi ja juuri mitään ei pystyttäisi tekemään.
Jotenkin ehkä saataisiin eri näkökulmia ihmisten hoitoon kuin se että se ja se tauti tarvii lääkkeet ja ihmisten valinnanvapausmahdollisuuksia lisättäisiin kohentaa oloaan.
Työntekijöitä pitäisi kouluttaa lisää ihmisten haitallisista kokemuksista lääkkeistä, ja pitäisi kuulla myös kokemusasiantuntijoita jotka on löytäneet paranemista lääkemallin ulkopuolella
Pakkohoidossa voitaisiin potilaalle lyödä vaikka tabletti käteen jossa hän saisi kirjoittaa lääkärikerroilla omat näkemyksensä lääkkeistä ja oireistaan (lääkäri ei aina kuuntele) puolueettomalle taholle joka voisi tarvittaessa katkaista lääkityksen. Ne jäisi myös osaksi dataa jolloin ihmisen tiedoissa lukisi muutakin kuin ulkopuolisen ihmisen kirjoittamat tiedot potilaasta. Lopuksi ihminen voisi kirjoittaa pakkohoitojakson loputtua palautteen hoitopaikasta. Jos jossakin paikassa alkaisi näkyä tiettyjä säännönmukaisuuksia kirjoituksissa niin paikan hoitokäytäntöihin puututtaisiin. Nämä nyt on vain karkeita esimerkkejä mitä voitaisiin tehdä niin että ihmisen oikeusturva paranisi.Jossain on masentuneille ollut ryhmä terapiaa jossa saivat tavata toisiaan ja kertoa kokemuksistaan. Hoitajan opastuksella, se siis ilman lääkkeitä , ja moni oli kertonut että tunsi olevansa ihminen kun oli toinen ihminen joka ymmärsi miten hän kokee asiat ja miten suru on painanut
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jossain on masentuneille ollut ryhmä terapiaa jossa saivat tavata toisiaan ja kertoa kokemuksistaan. Hoitajan opastuksella, se siis ilman lääkkeitä , ja moni oli kertonut että tunsi olevansa ihminen kun oli toinen ihminen joka ymmärsi miten hän kokee asiat ja miten suru on painanut
Suomessahan on ihan hemmeteisti kaikkee muutakin kun lääkehoitoo, mutta hoidon vastustajat yrittää kiistää niiden olemassa olon, kun niiden haittavaikutuksista ei pysty uskottavasti valittamaan.
- Anonyymi
En tarkoittanut pakkohoidolla pakkolääkintää.
Eli ei minulla mitään psykoosia ole, en tavallaan hyväksy pakkoa lääkityksissä.
Joskus voi toki olla tilanne, että akuuttiin vaiheeseen, esim. pahaan psykoosiin, jossa on vaaraksi itselle tai muille, niin ensiapuna joku lääke saattaisi olla hyvä.
Mutta pitkällä tähtäimellä, ei ei. Ongelmat pitäisi pystyä hoitamaan muilla keinoilla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomessahan on ihan hemmeteisti kaikkee muutakin kun lääkehoitoo, mutta hoidon vastustajat yrittää kiistää niiden olemassa olon, kun niiden haittavaikutuksista ei pysty uskottavasti valittamaan.
Mitä olen ihmisiä kuunnellut, niin vaikuttaa, että vertaistoiminta ja kokemusasiantuntija-systeemit ovat se parhain apukeino.
Mikä voisi paremmin auttaa, kuin toinen/toiset ihmiset, jotka kärsivät/ovat kärsineet samantyylisistä ongelmista ? Siinä vaiheessa monet vasta ymmärtävät, etteivät ole ongelmiensa kanssa yksin, ainoita, joilla on vaikeaa.
Asia erikseen tietysti pahat psykoositapaukset, kun niitäkin valitettavasti on. Ei syvällä psykoosissa olevaa voi laittaa esim. ryhmätilanteeseen juttelemaan muiden kanssa kokemuksistaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomessahan on ihan hemmeteisti kaikkee muutakin kun lääkehoitoo, mutta hoidon vastustajat yrittää kiistää niiden olemassa olon, kun niiden haittavaikutuksista ei pysty uskottavasti valittamaan.
Voi olla mutta niitä saatetaan tarjota vasta kun terveys on paskana lääkkeiden kanssa. On minullekin tarjottu hyvää hoitoa mutta vasta siinä pisteessä kun lääke haitat oli päässeet pahemmiksi.
Näyttää myös olevan melko lailla tuurista kiinni pääseekö käsiksi hyviin hoitoihin. On myös tuurista kiinni saako esim terapeutin jonka kanssa natsaa.
Joku kumma ajatusvamma psykiatriassa on että kaikki ihmiset muka hyötyisi terapiasta kun heille ensin määrätään sedatiivisesti toimivia turruttavia lääkkeitä tai esim tunteita leikkaavia masennuslääkkeitä. Ihmettelen myös lähtökohtaisesti sedaatiota käypänä mielenterveyden hoitona. Moni lääke sedatoi ihmisen.
Vuosien mittaan seurauksena voi olla yhä turrempi keho, mieli ja alentunut kapasiteetti elää ihmiselämää sellaisena kuin jotkut onnekkaat saavat elää sitä hermoston kanssa mihin psykiatria ei ole päässyt vielä käsiksi.
Tokihan sekin on potilaiden vika että lääkitykset jää päälle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä olen ihmisiä kuunnellut, niin vaikuttaa, että vertaistoiminta ja kokemusasiantuntija-systeemit ovat se parhain apukeino.
Mikä voisi paremmin auttaa, kuin toinen/toiset ihmiset, jotka kärsivät/ovat kärsineet samantyylisistä ongelmista ? Siinä vaiheessa monet vasta ymmärtävät, etteivät ole ongelmiensa kanssa yksin, ainoita, joilla on vaikeaa.
Asia erikseen tietysti pahat psykoositapaukset, kun niitäkin valitettavasti on. Ei syvällä psykoosissa olevaa voi laittaa esim. ryhmätilanteeseen juttelemaan muiden kanssa kokemuksistaan.Vertaisuus ja kokemustoimijuus ovat tosiaan olleet viimevuosina sitä kuuminta hottia ja ihan syystäkin, kuten sanoit.
Mutta niissäkin on ne omat sudenkuoppansa. Kokemustoimijuudessa pitää olla sinut sen oman juttunsa kanssa, ja se pitää olla hyvin taputeltu kaikkine iloineen ja suruineen. Siitä kokemuksesta että prosessi on vielä kesken, ei valitettavasti ole apua kellekkään. Näitä valitettavasti näkee aina aika ajoin, vaikka suurin osa näistä ihmisistä tajuaa sen jo koulutuksen aikana, ja lähtee terapiaan tai jotain vastaavaa.
Vertaisuudessakin on valitettavasti se vaara, että vertaisuudesta itsestään tulee itseisarvo, eikä siitä, että ihmiset pääsisivät elämässään eteenpäin. Silloin vertaisuus muuttuu vahvistusharhan hakemiseksi. Ohjatussa toiminnassa tämä olisi tietenkin ohjaajan tehtävä huolehtia, että homma pysyy asiallisena.
Käytännön suurimmat ongelmathan näissä on tietenkin se, että pienillä paikkakunnilla on vaikea järjestää jotain vertaisuus ryhmiä, ja se että niihin ei ole pakko osallistua. Vaikka hoitotaho näkisi että ihminen niistä voisi hyötyä, niin jos ei jostain syystä miellytä, (ja voi pojat, voin kertoa monta syytä, miksi en itse koskaan osallistunut niihin ryhmiin.) niin voi silti tulla foorumeille väittämään, että ei muka ole tarjottu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vertaisuus ja kokemustoimijuus ovat tosiaan olleet viimevuosina sitä kuuminta hottia ja ihan syystäkin, kuten sanoit.
Mutta niissäkin on ne omat sudenkuoppansa. Kokemustoimijuudessa pitää olla sinut sen oman juttunsa kanssa, ja se pitää olla hyvin taputeltu kaikkine iloineen ja suruineen. Siitä kokemuksesta että prosessi on vielä kesken, ei valitettavasti ole apua kellekkään. Näitä valitettavasti näkee aina aika ajoin, vaikka suurin osa näistä ihmisistä tajuaa sen jo koulutuksen aikana, ja lähtee terapiaan tai jotain vastaavaa.
Vertaisuudessakin on valitettavasti se vaara, että vertaisuudesta itsestään tulee itseisarvo, eikä siitä, että ihmiset pääsisivät elämässään eteenpäin. Silloin vertaisuus muuttuu vahvistusharhan hakemiseksi. Ohjatussa toiminnassa tämä olisi tietenkin ohjaajan tehtävä huolehtia, että homma pysyy asiallisena.
Käytännön suurimmat ongelmathan näissä on tietenkin se, että pienillä paikkakunnilla on vaikea järjestää jotain vertaisuus ryhmiä, ja se että niihin ei ole pakko osallistua. Vaikka hoitotaho näkisi että ihminen niistä voisi hyötyä, niin jos ei jostain syystä miellytä, (ja voi pojat, voin kertoa monta syytä, miksi en itse koskaan osallistunut niihin ryhmiin.) niin voi silti tulla foorumeille väittämään, että ei muka ole tarjottu.Oikeastaan vertaisuudessakin on vaihtoehtoja.
Sen ei tarvitse olla sellaista ryhmässä keskustelua, jossa puhutaan kukin omista kokemuksista, tms.
Se voi olla vaikka jotain yhdessä tekemistä, jolloin samassa yhteydessä yhdessä tehden ihmiset voivat keskustella kaikenlaisista asioista.
Yhdessä touhuten ja keskustellenkin tulee puhuttua omista ajatuksista, toiveista, kokemuksista, jaksamisesta, jne.
Ei aina tarvitse olla sellaista etukäteen suunniteltua, että nyt tehdään näin ja näin, tai puhutaan tästä ja tuosta aiheesta.
Yhdessä tekeminen, mitä se on, sehän voidaan keksiä siinä vaiheessa, kun on porukkaa kasassa. Olkoon se sitten urheilua, käsitöitä, kokkausta, pelaamista, mitä ikinä mieleen tulee ja löytyy tahtoa tehdä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pakkohoidon alasajon sijaan tässä voisi olla esimerkkejä asioista mitä voitaisiin tehdä:
lääkevapaat/lääkevähennys osastot joissa kokeillaan vaihteeksi muuta joillekin kroonikoille esimerkiksi kuin yrittää tunkea neliötä kolmiokolosta sisään vuosi toisensa jälkeen. Lääkepurut tehtäisiin varoen ja hallitusti. https://www.bbc.com/news/stories-56097028
Mutta tällainen maksaa rahaa jos oikeasti tarjolla olisi muunlaistakin hoitoa ja kuntoutusta mitä monilta osastoilta ei saa.
Ihmisten valinnanvapautta voitaisiin lisätä, esim masennukseenkin tulisi hoitomallimahdollisuuksia joissa voisi kokeilla lääkkeettömiä hoidon mahdollisuuksia mitä voitaisiin kehittää. Pitäisi olla keskiössä se että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää kehostaan ilman että biomedikaalinen malli pakottaa ihmiset tiettyyn putkeen asioiden hoitamista.
Toki hoitomalli voisi juuri määrärahojen puutteessa jäädä aika kehnoksi ja juuri mitään ei pystyttäisi tekemään.
Jotenkin ehkä saataisiin eri näkökulmia ihmisten hoitoon kuin se että se ja se tauti tarvii lääkkeet ja ihmisten valinnanvapausmahdollisuuksia lisättäisiin kohentaa oloaan.
Työntekijöitä pitäisi kouluttaa lisää ihmisten haitallisista kokemuksista lääkkeistä, ja pitäisi kuulla myös kokemusasiantuntijoita jotka on löytäneet paranemista lääkemallin ulkopuolella
Pakkohoidossa voitaisiin potilaalle lyödä vaikka tabletti käteen jossa hän saisi kirjoittaa lääkärikerroilla omat näkemyksensä lääkkeistä ja oireistaan (lääkäri ei aina kuuntele) puolueettomalle taholle joka voisi tarvittaessa katkaista lääkityksen. Ne jäisi myös osaksi dataa jolloin ihmisen tiedoissa lukisi muutakin kuin ulkopuolisen ihmisen kirjoittamat tiedot potilaasta. Lopuksi ihminen voisi kirjoittaa pakkohoitojakson loputtua palautteen hoitopaikasta. Jos jossakin paikassa alkaisi näkyä tiettyjä säännönmukaisuuksia kirjoituksissa niin paikan hoitokäytäntöihin puututtaisiin. Nämä nyt on vain karkeita esimerkkejä mitä voitaisiin tehdä niin että ihmisen oikeusturva paranisi.Harmi, kun tuolta norjanmaalta ei silleen ole viimeaikoina oikein kuulunut, että miten heillä tuon homman kanssa menee. Tai ainakaan niin että omiin korviin asti olisi sitä luotettavaa tietoa tullut.
Itseäni eniten kiinnostaa ne volyymit. Miten paljon asiakkaita käyttää tätä mahdollisuutta ja minkälaisia yksiköitä niitä sitä lääkkeetöntä hoitoa antaa. Tuosta BBC:n artikkelista kun jäi se mielikuva, että kyseessä on aika marginaalisesta toiminnasta. Eli onko se siitä laajentunut jne.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että toteutuakseen suomessa se vaatisi vaikka jonkun säätiön perustamisen, joka ylläpitäisi tuollaista "yksikköä" tai sitten että se jollain kansalaisalotteella saataisiin leivottua lakiin.
Vaikka kansalaisaloite antaakin aika vapaat kädet muotoilla niitä aloitteita, niin se saisi olla sen verran valmiiksi pureskeltu, että siitä saisi jo jotain hahmotelmaa, vaikka siitä, että mitä se juuri niillä volyymeilla mitattuna tarkoittaisi vaikka pienellä hytealueella. Aloitetaan siis pienestä, ja yritetään muuttaa pieni pala kerrallaan, eikä kuvitella, että koko hoitojärjestelmä muuttuisi yhdessä yössä.
Kaikkein tärkeintä olisi tietenkin, että lakialoitetta lähtisi ajamaan sellainen porukka joka nimenomaan uskoo siihen, että se lakialoite nimenomaan parantaa hoitoa, eikä se porukka jonka mielestä se on vain näppärä tapa välttää lääkkeitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harmi, kun tuolta norjanmaalta ei silleen ole viimeaikoina oikein kuulunut, että miten heillä tuon homman kanssa menee. Tai ainakaan niin että omiin korviin asti olisi sitä luotettavaa tietoa tullut.
Itseäni eniten kiinnostaa ne volyymit. Miten paljon asiakkaita käyttää tätä mahdollisuutta ja minkälaisia yksiköitä niitä sitä lääkkeetöntä hoitoa antaa. Tuosta BBC:n artikkelista kun jäi se mielikuva, että kyseessä on aika marginaalisesta toiminnasta. Eli onko se siitä laajentunut jne.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että toteutuakseen suomessa se vaatisi vaikka jonkun säätiön perustamisen, joka ylläpitäisi tuollaista "yksikköä" tai sitten että se jollain kansalaisalotteella saataisiin leivottua lakiin.
Vaikka kansalaisaloite antaakin aika vapaat kädet muotoilla niitä aloitteita, niin se saisi olla sen verran valmiiksi pureskeltu, että siitä saisi jo jotain hahmotelmaa, vaikka siitä, että mitä se juuri niillä volyymeilla mitattuna tarkoittaisi vaikka pienellä hytealueella. Aloitetaan siis pienestä, ja yritetään muuttaa pieni pala kerrallaan, eikä kuvitella, että koko hoitojärjestelmä muuttuisi yhdessä yössä.
Kaikkein tärkeintä olisi tietenkin, että lakialoitetta lähtisi ajamaan sellainen porukka joka nimenomaan uskoo siihen, että se lakialoite nimenomaan parantaa hoitoa, eikä se porukka jonka mielestä se on vain näppärä tapa välttää lääkkeitä.Tässä updeittia Norjasta viime vuodelta.
https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oikeastaan vertaisuudessakin on vaihtoehtoja.
Sen ei tarvitse olla sellaista ryhmässä keskustelua, jossa puhutaan kukin omista kokemuksista, tms.
Se voi olla vaikka jotain yhdessä tekemistä, jolloin samassa yhteydessä yhdessä tehden ihmiset voivat keskustella kaikenlaisista asioista.
Yhdessä touhuten ja keskustellenkin tulee puhuttua omista ajatuksista, toiveista, kokemuksista, jaksamisesta, jne.
Ei aina tarvitse olla sellaista etukäteen suunniteltua, että nyt tehdään näin ja näin, tai puhutaan tästä ja tuosta aiheesta.
Yhdessä tekeminen, mitä se on, sehän voidaan keksiä siinä vaiheessa, kun on porukkaa kasassa. Olkoon se sitten urheilua, käsitöitä, kokkausta, pelaamista, mitä ikinä mieleen tulee ja löytyy tahtoa tehdä.Siitä ei sitten varmasti tule mitään. Kohta ovat kaikki toistensa kimpussa eikä kukaan halua tehdä mitään, ei ainakaan toisten kanssa.
Siinä on vertaisryhmää, jossa joukossa tyhmyys tiivistyy! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä updeittia Norjasta viime vuodelta.
https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/Jännä miten vähän tästäkin löytyy materiaalia neutraaleista lähteistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siitä ei sitten varmasti tule mitään. Kohta ovat kaikki toistensa kimpussa eikä kukaan halua tehdä mitään, ei ainakaan toisten kanssa.
Siinä on vertaisryhmää, jossa joukossa tyhmyys tiivistyy!Omituinen kommentti.
Miksei yhdessä tekemisestä varmasti tulisi mitään ?
Sairaaloiden osastoillakin potilaat tekevät yhdessä juttuja, on ryhmiä, ym.
Mikä saa ajattelemaan, että pakkohoito- tai muut potilaat olisivat toistensa kimpussa ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä updeittia Norjasta viime vuodelta.
https://www.madinamerica.com/2023/01/medication-free-treatment-norway/Eli tässäkin touhussa on ne samat ongelmat kuin avoimen dialogin mallissa. Ihmiset eivät koe itseään riittävän sairaaksi, että suostuisivat maksamaan premiumia premium hoidosta.
Eli bisneksen näkökulmasta vähän sama kuin yrittäisi myydä niitä pakastimia eskimoille, ja yrittää huutaa valition tukiaisia apuun, kun tuote ei käy kaupaksi.
- Anonyymi
Kannattaisin aloitetta 👍
jos Suomessa olisi kehittyneempi tietotekninen infrastruktuuri, sisältäen anonyymin henkilöllisyys identiteetin, jonka nykyinenkin laki mahdollistaa. Toisin sanoen ihminen voisi käyttää kyseisenlaisia tunnistautumisen vaativia kannanottopalveluita näkyvän anonyymisti, kuitenkin yksilöllisellä virallisella tunnisteella.- Anonyymi
"Kannattaminen vaatii vahvan tunnistautumisen. Tunnistautumisen jälkeen voit kannattaa myös muita aloitteita. Nimesi ei tule näkyviin Kansalaisaloite.fi:ssä."
- Anonyymi
Jos antipsykootit toimisivat, niin miksi ihmeessä joku n. 95% skitsofreenikoista haluasi tehdä työtä, mutta vain n. 20-25% on jossain töissä? Tähän lukuun kuuluvat myös tukityöllistetyt. Lääkkeet ovat jääneet johonkin 50- tai 60-luvulle! D2-reseptorin salpaus ei ole parantanut ihmisiä! Tarvitaan aivan uudenlaisia lääkkeitä. Esim. CBD:tä pitäisi tutkia ennemmän (sen on todettu olevan luontainen antipsykootti), kuten myös glutamaatti hypoteesia ja mm. sarkosiinia.
YLE:n uutinen CBD:stä: https://yle.fi/a/3-10382477- Anonyymi
Samaa minäkin olen ihmetellyt. Tosin osalle on annettu kenties kokonaan väärä diagnoosikin. Takavuosikymmeninä oli hyvinkin tavallista psykiatrien puolelta tulkita väärin esim. joitakin autoimmuunisairauksia, kuten MS- tautia, hermolihassairauksia ja kroonista väsymysoireyhtymää joksikin aivan muuksia psyykkiseksi häiriöksi ja mt-sairaudeksi.
Karu totuus on tosiaan se, että aniharvan esim. skitsofreniadiagnoosin saanut ei ole kuntoutunut työkykyiseksi. Lääkäreiden määräämistä lääkkeistä ja hoidosta huolimatta. Siinäpä sitä olisi tutkimussarkaa, että miksi näin on ja miten näin on käynyt? Lisäksi luulen, että esim. joidenkin potilaiden kohdalla liian useat päällekkäiset lääkkeet jopa pahentavat oireita, ja pitävät oireita yllä. Sitä en tiedä, miksi aivot toimivat sillä tavalla, että ne alkavat puskea sitä dopamiinia edelleen liikaa, tai runsain määrin. Tai sitten syynä on jokin muu, joka laukaisee esim. harhoja tms.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että lääkkeillä ei paranneta, eikä hoideta potilaita yhtään sen kummemmin, tai paremmilla hoitotuloksilla. Eli psykoterapialla, tai keskusteluterapialla saatettaisiin päästä aivan yhtä hyviin tuloksiin.
- Anonyymi
Lyhyesti alla olevien, WHO/YK 2023 suosituksen, ydinkohtien yhteenveto:
- pakkoa käyttävästä biomedikaalisesta lainsäädännöstä on siirryttävä pakottomaan kokonaisvaltaiseen lähetymistapaan ja lainsäädäntöön (s. xvii)
- siirtyminen medikaalisesti lähestymistavasta holistiseen kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan (s. xiii, 9, 10)
- pakkohoito ei vähennä vahinkoa hoidettavalle tai ympäristölle (s. 10)
- pakkohoidon lopettaminen on välttämätöntä ihmisoikeuksien toteuttamiseksi (s. 55)
- pakkohoito on vahingollista henkiselle ja fyysiselle terveydelle (s. 55)
- pakkohoito syrjäyttää ihmisen, aiheuttaa traumaattisuutta ja pahentaa alkuperäisiä ongelmia (s. 55)
- kokemus suosittaa pakottoman hoidon toimeenpanoa (s. 55)
- pakkohoidon porsaanreiät lainsäädännössä normalisoivat pakkohoidon, eikä pakkohoito vähene (s.92)
https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/373126/9789240080737-eng.pdf
Mental health, human rights and legislation - Guidance and practice (World Health Organization and United Nations, 2023)
Mielenterveys, ihmisoikeudet ja lainsäädäntö - ohjaus ja käytäntö (Maailman terveysjärjestö and Yhdistyneet kansakunnat, 2023)
p. xvii
"Legislation on mental health must therefore take a new direction away from the narrow traditional “biomedical paradigm” that has contributed to coercive and confined environments in mental health services (16). To achieve this and fully embrace human rights, the Guidance proposes new approaches, such as setting a clear mandate for mental health systems to adopt rights-based approaches; enabling person-centred and community-based services; raising awareness and challenging stigma; eradicating discrimination and coercion;"
p. xiii
"Biomedical model
The biomedical model of mental health is based on the concept of mental health conditions being caused by neurobiological factors (1, 2). As a result, care often focuses on diagnosis, medication, and symptom reduction, rather than considering the full range of social and environmental factors that can impact mental health. This can lead to a narrow approach to care and support that may not address the root causes of distress and trauma."
p.9
"Mental health is a state of physical, mental, emotional and social well-being, determined by the interaction of the individual with society (10). It is shaped by the conditions in which people are born, grow, live, work, and age and cannot be considered in isolation from the realization of human rights and fundamental freedoms.
As such, mental health and well-being must be addressed holistically, applying multisectoral approaches that involve non-health sectors such as those of education, employment, justice, or the interior"
p.10
"Recognition is growing that mental health and well-being are intimately linked to a person’s social, economic, and physical environment, including exposure to poverty, violence and discrimination. However, most mental health systems fail to embrace a holistic approach to care. The biomedical model, which focuses predominantly on diagnosis, medication and symptom reduction, prevails across existing mental health systems. As a result, social determinants that impact people’s mental health are often disregarded, resulting in repeated cycles of trauma, exclusion and violence. For example, people with mental health conditions and psychosocial disabilities face higher rates of unemployment, poverty, homelessness, and incarceration (46–48)."
p.15
"There is limited evidence to support the success of coercion in reducing the risk of self-harm, facilitating access to treatment, or protecting the public (106–108). Predicting self-harm or the risk of harming others is both extremely difficult and ethically questionable (109, 110). Although mental health conditions are associated with both suicidal ideation and attempt, there is little evidence that risk assessment tools and coercive mental health treatment prevent suicide (111, 112)."
p.55
"Ending coercive practices in mental health – such as involuntary commitment, forced treatment, seclusion and restraints – is essential in order to respect the rights of people using mental health services. Coercion is harmful in terms of both physical and mental health, alienating people from mental health and support systems. Moreover, many persons with mental health conditions and psychosocial disabilities have experienced trauma in their lives. When violence, coercion and abuses occur in mental health services, not only are people failed by the service, they may be retraumatized and their original difficulties compounded (212). Once considered a “necessary evil”, there is growing evidence to support the implementation of non-coercive practices (33, 213)"
p.67
"Moreover, there is evidence that even when laws seek to regulate the most exceptional cases, the use of coercion is normalized and coercion rates do not decrease (92)."- Anonyymi
En ala näitä kohtia suomentamaan, voisi kuvitella että tälläisessä "ihmisoikeusvaltiossa" koko oppaan suomentaisi valtio, tai sitten ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ala näitä kohtia suomentamaan, voisi kuvitella että tälläisessä "ihmisoikeusvaltiossa" koko oppaan suomentaisi valtio, tai sitten ei.
Tärkeempäähän olisi, että ne siinä samassa myös selitettäisiin suomen terveydenhuolto järjestelmä, ja se missä kohdin se ns. eroaa niistä asioista, missä raportissa viitataan lähinnä kehitysmaihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tärkeempäähän olisi, että ne siinä samassa myös selitettäisiin suomen terveydenhuolto järjestelmä, ja se missä kohdin se ns. eroaa niistä asioista, missä raportissa viitataan lähinnä kehitysmaihin.
Odottele nyt rauhassa että se suomennetaan, ennen kuin yrität siitä jotain lausua.
Tämän suosituksen toimeen paneminen tarkoittaa mielenterveys eli pakkohoitolain kumoamista.
Eli tämä laki kumotaan lähivuosina: Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116
- Anonyymi
Nähnyt. Kun mielisairaanhoitajalla Silmät lääkkeistä mustuaiset suurina. Joo hoitaa potilaita. Minusta on itse hoidon tarpeessa. Mömmöjä on menny koko isän. Koska aletaan hoitajien mielenterveydestä pitään huolta. On vaarallista että sairaat hoitaa sairaita
- Anonyymi
Moni on kuulemma tullut syyttömästi väärin kohdelluksi pakkohoidossa.
Nyt näiden monien tulisi auttaa tulevia sukupolvia ja käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite jonka avulla lainsäädäntöä muutettaisiin WHO:n suosittelemaan suuntaan.
Enää noin viisikymmentätuhatta ääntä puuttuu. Helppo loppukiri, koska niin moni tästä vääryydestä on kärsinyt.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/12942
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta791927Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181729- 161594
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201326Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61252En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121244hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121216Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101192Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu441186Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291181