Mitä jos sattuisin pääsemään amk:n hoitoalalle nyt syksyllä alkavaan nuorisoasteen koulutukseen. Mutta tulisin sitä ennen raskaaksi. Olen kuullut että amk-opiskelua voi lykätä vuodella, mutta entä siitä eteenpäin? Jos nyt tulen raskaaksi, tekisin tilapäistöitä edelleen, jotta vanhempainrahani olisi parempi. Kun lapsi syntyisi ensi keväänä, en voi aloittaa opiskeluja vielä syksyllä.
Voiko siis vuoden lykkäämisen jälkeen, lykkäystä vielä pidentää esim toisella vuodella, vai olenko pakotettu aloittamaan opiskelut nyt syksyllä ja keskeyttämään ne sitten.
Mistä näitä tietoja saa ylipäänsä, onko jotain tietoa netissä?
Voiko siis vuoden lykkäämisen jälkeen, lykkäystä vielä pidentää esim toisella vuodella, vai olenko pakotettu aloittamaan opiskelut nyt syksyllä ja keskeyttämään ne sitten.
Mistä näitä tietoja saa ylipäänsä, onko jotain tietoa netissä?
Vastaukset 35
Vanhimmat
haluatko lapsen vai tutkinnon. kun ensin haet ja sitten hankkiudut raskaaksi, viet joltakulta toiselta opiskelupaikan. mikset hae vasta sitten kun olet lapsen saanut jos se kerta on joka tapauksessa työn alla?!
se on kuule elämä sellasta, ei voi mittään. Mutta kysymykseeni et vastannut - siis näkemiin.
Olen samaa mieltä kanssasi.Kirjoittaja ei voi olla mikään ruudinkeksijä,jos hankkiutuu raskaaksi samaan aikaan,kun hakee amk:hon!Taisi lapsen teko olla vahinko.En kyllä suosittele opiskelua pienen vauvan kanssa! Itse opiskelen amk:ssa nyt toista vuotta ja minulla on 11 ja 13-vuotiaat lapset.Ja jo heidän kanssaankin on opiskelu välillä hankalaa!Saatikka pienen vauvan kanssa.Ehkä se silloin menee,kun lapsi ihan pieni (eli suunnileen eka kuukausi).Mutta jokainen äiti tietää mitä ne ensimmäiset vuodet on.Tietenkin aivan ihanaa aikaa,mutta kyllä pieni lapsi vie kokonaan vanhempien ajan.Hampaiden tulot,pienikin nuha ym vaikuttavat koko perheen yöuneen.
Kyllä miettisin kaksi kertaa,ennenkuin leikkiin lähtisin!
siis selaapa keskusteluja taaksepäin, sieltä löytyy varmaan jotain tietoa=)
AMK on melko jäykkä järjestelmä esim. yliopistoon verrattuna ja raskaus kesken opintojen on melko yleinen syy keskeyttää opinnot kokonaan. Kaksi vuotta opiskeluja pystyy venyttämään, tämän jälkeen vain hakemalla erikseen oikeutta siihen. Vaikeuksia tuottaa myös opintosuunnitelmien muuttuminen ja jos välillä pidät vuoden, kaksi taukoa opiskeluista, voi olla että kurssit ovat muuttuneet niin, ettet saa hyväksiluettua suorittamiasi jne.
Olen ihan samaa mieltä kuin miisu, tee lapsi ensin ja hae opiskelupaikkaa vasta sitten. Toisaalta mahdollisuutesi päästä opiskelemaan ovat todella huonot, jos haastattelussa kerrot suunnitelmistasi. Amk:n tavoitteena on saada sisään opiskelijoita, jotka suorittavat tutkinnon nopeasti ilman keskeytyksiä. Jos ei ole tarkoitus opiskella, niin älä vie opiskelupaikkaa sellaiselta, joka sen todella haluaa.
Siis jos pääsisin sisään, mutta en alottaisi opiskeluja kun vasta kahden vuoden kuluttua, niin kuinka ihmeessä vien jonkun paikan? Eikö joku tule minun tilalleni nyt? Eikö sillä ole merkitystä jos pääsee kokeista läpi - on oikeus valita mitä tekee.
Näin muutamien vuosien päästä 40-vuotta täyttävälle älkääpä tulko sanomaan että tee se vauva ensin tai opiskele ensin. Enköhän minäkin ole jo perhelämää kokenut ihan riittävästi tietääkseni mihin olen ryhtymässä. Ei tässä enää valita tekemisä montaa vuotta. Muuutta ainakin teiltä kaikilta "moraalia" ja "arvoja" näyttää löytyvän...
Edelleenkään ei faktatietoa kenelläkään, no täytyy sitten mennä taaksepäin selaamaan mitä siellä olikaan...
Mä luulen et se on niin että kyllä sitä opiskelun aloittamista voi lykätä ensiksi vuodella. Ja sen jälkeen anoa lisäaikaa kuitenkin ehkä muutaman vuoden. No, naurattaa vieläkin noi teijän kaikkien soosoo-vastaukset. Onks kaikki amk:laiset noin nuijia?
Vai että lykätä muutamalla vuodella ja kuitenkaan ei ollut aikaa miettiä ja lykätä montaa vuotta!! Istahdapas nyt rauhassa miettimään, mitä haluat tehdä, sinä tosiaan viet sen opiskelupaikan joltain toiselta, ei se vaikuta, että lykkäilet ja siirtelet sitä vuositolkulla, se on varattu paikka ja sillä selvä.
Mutta ei kyllä tekstisi sen tasoiselta onneksi näytä, että minun paikkaani ainakaan veisit :D Sinne vaan hakemaan, jos siltä tuntuu, kannattaisi kyllä hieman tarkemmin pohtia omia motiivejaan, eikä vain sitä kuinka monta vuotta lykkäystä opiskeluihin saa. Minäkin naureskelen sinulle, varsinkin kun luulisi sinulla olevan jo vähän enemmän järkeä päässä tuon ikäisenä ;)))
terv. tadaa, kolkytvee, kahden lapsen äiti
Ihan faktatietojakin annoin sinulle tuossa aiemmassa viestissä, mutta ne eivät ilmeisesti olleet sitä mitä halusit kuulla?!
ja ihan tiedoksi vain, että raskauden tai lastenhoidon vuoksi et voi olla kuin sen maksimissaan kaksi vuotta pois. tuo on faktatietoa. ja anomasi tauon jälkeen sinun on opiskeltava tutkinto määräajassa vaikka lapsia ja kotia läksyjen ja tenttien ohella hoidatkin. siitä määrää niin koulu kuin kelakin.
en tiedä hakeeko tuo rouvake piristystä tylsään pyhäiltaansa vai provosoidako yrittää... mihin muuten sinä haet? :)
Terveydenhoitotyöhön haen ensisijaisesti, kokeetkin oli ja tuloksia odotellaan jännittyneenä! Pitkä kuukausi edessä :) Mihis sinä? Minäkin aloin jo miettimään, että provo taitaa olla koko rouvake ;)
itse haen jkl:ään kätilötyöhön, koe on tiistaina. et haluais pientä vinkkiä antaa ryhmäkeskustelun ja haastattelun aiheista... ei pakko tietenkään ole, mutta olen aika hermona odotellessa kun oikein mitenkään ei voi valmistautua... menikö koe hyvin? :)
Itselläni ihan hyvä olo kokeen suhteen, jos ei sitten nouse sieltä persoonallisuustesteistä mitään hirmuista esille ;D "Älykkyystesti"-hommat oli helppoja ja ehdin hyvin tekemään ne. Ryhmätilanne meni paremmin, mitä ajattelin, se jännitti ennakolta eniten. Ei se ollutkaan paha! Aiheena oli miettiä, millä tavalla valintakoesysteemiä voisi kehittää ja miten saataisiin valittua ne motivoituneimmat opiskelijat, esim. ovatko nykyiset testit hyviä ja mikä merkitys kouluarvosanoilla on. Vinkkinä voisin sanoa, että koeta pysytellä aiheessa ja ohjailla muitakin kysymyksillä takaisin aiheeseen, meidän porukkaan ainakin eksyi pari sellaista kovaa puhujaa, jotka alkoivat kehua itseään ja puhuivat aivan aiheen vierestä. Ei varmasti tarvitse montaa kommenttia sanoa, kunhan on kiinnostuneen oloinen (aika menee tosi nopeasti!) ja jos on puhelias, niin muistaa ettei puhu mitä sattuu. :)
Psykologin haastattelu oli todella lyhyt! En kyllä ehtinyt tuoda esille ollenkaan niitä asioita, mitä olisin halunnut. Kannattaa valmiiksi miettiä tosi tarkkaan omat vahvuudet ja heikkoudet ja paukuttaa ne nopeaan tahtiin, tuo psykologi ei ainakaan tehnyt enää mitään tarkentavia kysymyksiä. Ja motivaatio, se pitää tuoda esille. Ja minua häiritsi, kun se oli jotenkin niin ei-kiinnostuneen oloinen, katseli vain papereitaan, en oikein osannut puhua sitten luontevasti. Saapa nähdä, miten käy! Todella toivon, että pääsisin, paikkoja vain on niin vähän, että jännittää.
mitä ihmettä tuohon valintakoesysteemin kehittämiseen sais sanottua?! taidat olla varsinainen virtuoosi kun pidit tilannetta helppona :) oliko teillä opettajan haastattelua ollenkaan? jkl:ssä ei ole kuin ryhmätilanne ja opettajan haastattelu.
Ei se ole ollenkaan kauheata, itsekin pelkäsin sitä etukäteen ja kun aihe annettiin, niin ajattelin, että apua! Ei tuu mitään mieleen.. Mutta keskustelu lähti käyntiin ihan itsestään, ja ne kommentit tulee aivan itsestään, kunhan vain saa suunvuoron. Jälkeenpäin en edes muistanut oikein mitä sanoin, jotain ihan lyhyttä väliin :) Eikä ne arvostele, sanooko mitään viisasta, vaan sitä, miten käyttäytyy siinä keskustelutilanteessa, onko ihan hiljaa, onko kiinnostunut, onko päällepäsmäri, antaako tilaa muille. Ole vain oma itsesi, kyllä se hyvin menee! Tsemppiä! Ja kokeen jälkeen oli minulla ainakin melko tyhjä olo, vähän surullinenkin, kun tiesi, ettei enää voi vaikuttaa mitään, nyt ne valitsevat. Mutta heti seuraavana päivänä pystyi näkemään jo niitä onnistuneitakin kohtia.
Opettajien haastattelua ei ollut, mikä oli minusta harmi. Se psykologin haastattelu tuntui tosiaan ihan turhalta. Opettajat varmaan paremmin pystyvät kyselemään motivaatiosta ja muusta.
ja pidähän huomenna kaikki sormet ja varpaat pystyssä että koe menisi edes jotenkuten! toivottavasti saadaan kumpikin opiskelupaikka syksyksi :)
teinikalenterin ääreen uusia pääsykoeaikoja merkkailemaan...
kun vähän potkii. Mikset aikaisemmin tiennyt tuon taivaallista. Paitsi kaiken pikkuruisesta maailmankuvastasi.
sinun on pakko olla joku feikki provoilija, ei kukaan aikuinen ihmnen käyttäydy noin. miksi purat vihaasi muihin? mielipiteitä kun kysyy, on aina se vaara etteivät muut ole samaa mieltä kanssasi. mutta eikös se ole hyvä asia että olemme kaikki erilaisia? toivon että teet oikean ratkaisun ja asiasi kääntyvät parhain päin. onnea opintoihin ja pääsykokeisiin, elleivät ole olleet jo :) minulla on huomenna. tappeleminen virtuaalisesti ei palvele ketään. ja sinä ainoastaan päätät omista ratkaisustasi, me muut vain kerromme oman kantamme kun sitä kysyit :) hyvää kesää!
Asia varmistettu opintosihteeriltä, en vie opiskelupaikkaa keneltäkään, vaan minun tilalleni otetaan varalta pyrkijä. Sorry vaan, viisastelija.
Mutta hei - eihän ole mitenkään varmaa että pääsenkö edes. (saatikka sinä!) Joten pyyhi "kyyn" eleet.
Kysyin neuvoa. Sitä en saanut. Mitä sain? Tunteisiin perustuvia milelipiteitä ja moralisointia.
Joten sitä saa mitä tilaa, mitäs sitä ihmettelemään!
myös tietoa. ei kannata kuitenkaan hyökätä heti jos saa neuvoja, jotka eivät sovi omiin suunnitelmiin. mitäs sitä silloin kysymäänkään. hyvää kesää sinulle nyt kaikesta huolimatta, toivotaan että saat opiskelupaikan, ja toivotaan ettei tiellesi osu yhtään eriävää mielipidettä sanovaa asiakasta/potilasta. tiettyä kanttia hoitoalalla tarvitaan... :)
Ovat tietty eri asioita. Kuin myös!
Koeta nukkua hyvin, tsemppiä oikein paljon ja pidetään peukut pystyssä! :)
täällä vielä pyörin kuin tulisilla hiilillä, kamalaa tämä odottaminen... :)
Vastaanpa sitten ihan oman kokemuksen pohjalta... Eli itse menin suoraan ammattilukiosta amkiin 2003 syksyllä, ja olinkin raskaana kun koulu alkoi. Yllätys raskaus oli muttei vahinko, eli mitenkään suunniteltua tämä paikan vienti ei ollut, kuten aiemmat hienosti veistelivät... Oman ryhmänohjaajan kanssa asiat sujuivat mainiosti, tein kaikki kurssit äitiyslomaan mennessä, ja töissäkin olin viikonloppuisin äitiyslomaan saakka. En todellakaan tappanut itseäni tyällä/koululla/raskaudella.
Aloitin koulun sekä osa-aikatyöt marraskuussa kun poika oli 6 kk, eli opiskelin kolmena iltana viikossa ja yhtenä päivänä olin töissä. Loistavasti meni, sain kaikki jälkeen jäämäni kurssit kiinni, ja jatkan nyt syksyllä oman ryhmäni mukana, ja valmistun siis ihan ajallaan. Minun ei silti olisi tarvinnut näin nopeaan ottaa muita kiinni, minulle jopa tarjottiin ylimääräistä vuotta mutta kieltäydyin siitä. Opettajien kommentit raskaudesta ja nyt äitiydestä, ovatkin olleet kannustavia, tyyliin "mammalomalla olleet ovat motivoituneita ja organisointikykyisempiä kuin monet ikäisensä".
Eli JOS löytyy intoa ja motivaatiota, sekä hemmetin hyvä mies olemaan, kuten minulla, niin ei opiskelu&äitiys ole ongelma.
Siis tätä minäkin mietin että enhän minä voi tietää a)tulenko raskaaksi ja milloin b)pääsenkö ko kouluun. Kaikkea pitää yrittää, ja jos pääsee sitten valitsee mitä tekee.
Ja todellakin, en vie kenenkään paikkaa jos pääsen sisään ja lykkään koulun aloittamista. Ihme penikoita täällä linjoilla roikkuu kateellisina vänkyttämässä.
Mutta joo - mielelläni aloittaisin koulun heti ja keskeyttäisin sitten kun raskauden takia pitää, but money talks. Nimittäin jos nyt jatkan töitä ja jään sitten äitiyslomalle se todellakin vaikuttaa äitiysrahakauteen, joka sentään on kolme vuotta!
Toisaalta en pidä itsestäänselvyytenä että pääsisin heti ekalla yrittämällä. Hakijoita on paljon ja ei kai kokeetkaan niin helpot voi olla.
Mies on avulias ja sukuakin löytyy avuksi. Itseasiassa haluaisin ennemminkin mennä aikuisopiskelu-iltalinjalle jollaisessa sinäkin ilmeisesti olet ollut. Tälläkertaa se ei ollut mahdollista koska työkokemusta alalta ei ollut tarpeeksi vielä, nythän sitä karttuu kokoajan.
Kiitos sulle vielä vastauksestasi ja hyvää kesää!
Äitiysrahakausi ei ole kolme vuotta, vaan n. 9kk, sen jälkeen saavat kaikki samansuuruista kotihoidontukea (hoitoraha) ja mahdollisesti tulosidonnaista hoitolisää.
Terv. ränkyvä penikka tadaa, joka edelleen on kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja opiskellutkin siinä samalla :D
ei voi kuin haukkoa henkeään :D :D :D toivottavasti tolle rouvakkeelle ollaan tai on oltu kilttejä pääsykokeessa. ettei ala juntturoimaan :) nyt hyvät yöt, kerron sit sulle tadaa huomenna miten meni :)
Oikeasti inhoan itseäni, kun en voi olla ärsyyntymättä tuosta rouvasta. Ihme tyyppi. Mutta asiaan! Miten se pääsykoe meni, toivottavasti hyvin!? :)
ryhmäkeskustelun aiheena oli keskustella piirteistä, joita vaaditaan terveysalan ammattilaiselta. sain sanotuks kommentteja enkä onneks puhunu kenenkään päälle :) oli kaks aika hölppää kyllä ryhmässä, että en tiedä miten kommenttini erottuivat. mutta pääasia etten jäänyt tuppisuuksi :D yksilöhaastattelu meni ihan hyvin, en ihan kaikkea muistanu kylläkään sanoa mitä aioin mutta aika paljon kuitenkin. kysyttiin miten voin kätilönä vaikuttaa yhteiskuntaan, motivaatiota, miksi juuri kätilötyö jne... ainoa mikä vaivaa, on kyllä se, ettei minulta kysytty niin paljon kuin monelta muulta. kaksi joiden kanssa ehdin jutustella, kertoivat, että heiltä oli kyselty myös seurustelusta, rahatilanteedta jne. mutta tiedä sitten onko tuo hyvä vai huono kun minulla oli eri kysymyksiä :) pidetään peukut pystyssä meille molemmille, ja vaikka tuolle rouvakkeellekin :D :D
Oikein paljon onnea sinulle, tosi kiva, että jäi hyvä mieli kokeesta! Luulen, että ei siinä ryhmätilanteessa tosiaan ole sekään hyvä, että on kokoajan äänessä. Kunhan saa ne muutamat kommentit läpi ja ottaa toiset huomioon. Olipa aihe sitten melko samanlainen kuin meilläkin! Minusta tuntui myös, että haastattelussa kyseltiin minulta melko vähän.. Ja jäi vähän kaivelemaan, kun en kaikkea muistanut sanoa. Mutta nyt jännitetään ja parhaamme on tehty, eiköhän ole aika rentoutua nauttimaan kesästä! :) Peukut vain pystyyn, ja tottakai me rouvakkeellekin toivotetaan onnea ja hyvää kesää :)
näin tehdään :) toivotaan etteivät kärpäset kiusaa rouvaketta ihan hermoraunioksi! :)