Rakkaus on ihanaa
https://www.is.fi/viihde/art-2000010093645.html
https://www.is.fi/viihde/art-2000010093645.html
Komea kolumbialainen näyttelijä ja suomalainen blondi rakastuivat
Anonyymi-ap
81899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Tykkäsin Poldark-sarjasta. Kolumbialainen näyttelijä muistuttaa yhdessä kuvassa henkilöä, joka näytteli Poldarkia. Onko sama ?
Ei taida olla, mutta yhdennäköisyyttä heissä on. Poldarkin pääosassa oli irlantilainen näyttelijä Aidan Turner, joka kymmenisen vuotta Sebástian Carvajalia vanhempi. Kolumbialainen näyttelijä on tehnyt uraa lähinnä kotimaassaan telenovela (saippuaoopperoissa)-sarjoissa jotka ovat lähinnä ihmissuhdedraamoja , toisinaan todella hyvin kuvattuja ja näyteltyjä historiallsia dramasarjoja, joissa on usein yli 50 jaksoa, kaikki samaa sesonkia.
Kolumbialais-suomalaisia pareja on ollut monia aikaisemminkin, jotkut kestäneet, useat lyhyempiaikaisia. Profiilin pariskunnan rakkaus kesti kuolemaan saakka.
Minkä ikäisenä ja mihin miehesi kuoli?
37-vuotiaana leukemiaan.
Olette molemmat pienikokoisia. Onko ihan hääkuva?
Ei ole.
Olimme lähdössä jonkun työkaverin häihin, emme omiimme. Mieheni oli kolumbialaiseksi keskimittainen ja minulla oli korkeat korot.
Ei voi olla totta!
Seurusteleeko joku suomalainen ulkomaalaisen kanssa? Todella ihmeellistä ja outoa.
Onhan niitä romansseja ja avioliittojakin, mutta useimmin pari on tutustunut Suomessa tai toisen kotimaassa. Harvinaisempaa nämä romanssit jotka kehittyvät avioliittoon saakka ja ovat lähteneet lähes nollakommunikaatiopohjalta.
Olisi muuten kiinnostavaa tietää miten nettikontakteista syttyneet parisuhteet ovat menestyneet Suomessa, kun partneri on jostain maapallon toiselta puolelta ja jommankumman on llut opetltava na uusi kieli ja kulttuuri.
Jos ulkomaalainen muuttaa Suomeen, sen on opeteltava suomen kieli. Törkeää jos ei sitä viitsi, vaan suomalaine puolisi joutuu opettelemaan vieraan kielen tai molemmat solkkaa englantia.
Ja ennenkaikkea miten hienoo! Upeeta! Kyllä sutki ulkomaan hidalgo voittaa jäyhän vähäpuheisen Suomipojan.
Jokainen pariskunta jossa puolisot ovat lähtöjään erikielisiä ratkaisee kielikysymyksen omalta kohdaltaan sen mukaan mikä heille itselleen sopii. Asuinmaan kielen hallitseminenon tietenkin prioriteetti numero yksi, mutta pariskunnan keskeinen kieli ja kotikieli voi hyvinkin olla eri, jommankumman kotikieli tai esim. englanti.
Tuttavapiiriini kuuluu runsaasti suomalais/ruotsalais-latinopariskuntia ja usein jos vaimo on ruotsalainen, pariskunta puhuu ruotsia kotikielenä, suomalainen nainen taas mielellään opettelee puhumaan espanjaa latinomiehensä kanssa. Suomessa olettaisin että ulkomaalainen mies opettelisi ihan käytännön syistä puhumaan suomea suomenkielisen vaimonsa kanssa, etenkin jos kummankaan englanti ei ole täysin sujuvaa.
Minä tapasin kolumbialaisenmieheni Kolumbiassa,joten aluksi puhuimme englantia keskenämme, mutta jo parin vuoden sisällä olimme siirtyneet täysin espanjankielen käyttöön kotikielenä.
"Harvinaisempaa nämä romanssit jotka kehittyvät avioliittoon saakka ja ovat lähteneet lähes nollakommunikaatiopohjalta."
Onko tästä jokin tutkimus tehty?
Ei "kansainväliset rakkaussuhteet" uutuus ole, mutta on vähän
harvinaisempaa löytää elämänkumppani etelä-Amerikasta.
Jotkut ei saa suomalaista miestä, kehitysmaissa kelpaa kyllä vaimoksikin,
Voi kuule, et taida tietää lainkaa nmiten kauniita latinonaiset on. Miss Universumien listalla joka toinen on jostain latinomaasta.
Kun kemiat kohtaavat niin kotimaan miehet ja ulkomaalaiset ovat samalla viivalla.Mutta kieltämättä, vastakohdat tuntevat magneettista vetoa toisiinsa. Blondit ovat kuumaa tavaraa avioliittomarkkinoilla E-Amerikassa.
Vanhemmiten lihovat, tulee viikset ja karvoitus on muutenkin tursuvaa jo nuorena. Persjalkaisia ja perseviä enimmäkseen.
Kuka haluaa olla kuin karja markkinoilla näyttelyssä? Naisen alennustila. Suomessa rakastutaan ihmiseen eikä blondattuun tukkaan.
Taitaa ne kuvailemasi hyllyvät viiksivaimot olla jostain toisesta ilmansuunnasta kotoisin. Latinonainen on hyvin siro ja naisellinen ja etenkin turhamainen ja hoitaa ulkonäköään vielä vanhanakin. Kun sielläpäin maailmaa miehet haluavat että heidän naisensa huomataan ja mihinkään kaapujen alle heitä ei peitellä.
Suomessakin missikisoihin on tunkuun saakka lähtijöitä ja ei kai niitä "karjamarkkinoiksi" mielletä vaan ponnahduslaudaksi tulevaan uraan median tai viihteen parissa.
Kuka nyt rakastuu mihinkin :)
Jotkut rakastuu ulkonäköön, jotkut pankkitilin suuruuteen, jotkut etsivät vertaistaan, jotkut rakastuvat milloin mihinkin. Suomessa samoin kuin muuallakin.
Minä puhun mielelläni kemioiden kohtaamisesta.
Siro sinun mielestä vaikkakin latinonainen on vanhana
poikkeuksetta läski ja harakan tavoin kaiken kiiltävän perään.
Ei ne ole siroja nuorenakaan, hyvin alapainoisia ovat kuten päärynät ja selluliitti hyllyy. Olen sen omin silmin Brasilian hiekksrannoilla nähnyt. Lyhyitä kyllä ovat, ja läski näkyy paremmin kuin pitkillä, Karvoitus on todella runsasta.
Vai että kemiat kohtaa. Suomessa mennään yhteen tunteiden pohjalta, rakkaudesta.
Aivan, siellähän tämä kauneusleikkausbisnes on suurta.
Ikävää, että miesten takia näitä leikkauksia pitää tehdä, kuten kirjoitit.
Suomi-miehelle kelpaa se Kolumbialainen nainen ilman leikkauksiakin, vaikka ikääkin on tullut.
Otoksesi jonka tuot vertailuun on naurettavan pieni. Brasilialisilla naisilla on tunnetusti alapainoa, mutta kolumbialaisilla, venezuelalaisilla, Karibian alueen naisilla ei ole ja heidän siro ja sopusuhtainen ruumiinrakenteensa säilyy vanhoille päiville saakka. Karvoitusta ei mestiiseillä ole muutenkaan runsaasti kropassa. Tukka on kyllä paksu ja tuuhea.
Puertoricon naiset, "potorrat", sanovat että on parempi kuolla kuin olla vaatimaton. Täydellinen vastakohta suomalaiselle lyylille, joka katsoo että vaatimattomuus kaunistaa.
Kaksi ilmaisua, sama ilmiö.
Mitä tapahtuu kun ihminen rakastuu?
Mielenkiintoista, että palstallamme keskustelee tutkijoita, joilla on niin laaja tietämys, kuten nyt tälläkin herrasmiehellä, joka kuvaa meille härmäläiseukoille latinalaisten daamien ulkomuotoa. Omat hiuksemme harvenevat, hampaat vaihtuvat muovisiin ja suonikohjut vaivaavat.
Mutta ylväinä kuljemme koko 150 cm pituudessamme, emmekä turhia kursaile.
Mkr.
Suomen TV:n tarjonta on aika amerikkalaisen yksipuolista.
Myös brittisarjoja on paljon, itseään toistavia rikossarjoja.
Mielellään vaihteluksi katselisin vaikka jonkun kolumbialaisen
sarjan tai aasialaisen sarjan, niitäkin varmaan on.
Intiassa ainakin tehtaillaan sarjoja.
Näkisi erilaista elämänmenoa, vaikka se olisikin viihdesarja.
Onhan niitä muitakin, kuin amerikkalaiset tai brittiläisiä.
Itse en katsele mitään amerikkalaisia.
Areenalta löytyy muutakin.
Netflixissä on Etelä-amerikkalaisia ja meksikkolaisia saippuoita pilvin pimein. Minä löysin ne kun laitoin valikkoon kieleksi espanjan, mutta vain Euroopassa tuotetuissa sarjoissa on tekstitys suomeksi valittavana. Kolumbialaisissa ja meksikolaisissa sarjoissa on yleensä vaihtoehtona englanti ja portugali tekstityksessä. Minua se ei haittaa, mutta mieheni ei oikein pysty seuraamaan, kun englanninkielisten tekstien lukemiseen ja hahmottamiseen menee liian paljon aikaa ja ei oikei ehdi mukaan nopeaan tapahtumien kehitykseen kuvaruudussa,
Areenalla toistetaan Ylen esittämiä ohjelmia.
Katselisin minkämaalaista vain, jos olisi joku taso.
35 vuotta on ollut tarjolla tätä, tasoltaan heikointa:
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/201703172200084726
En ole alkujaksoja pitemmälle katsonutkaan,
mutta olen tullut tumpeloksi, en osaa hakea areenoilta mitään
enkä halua tilata maksullisia kanavia, kun ei sitten tule kuitenkaan
katsotuksi, koska sarjat on liian "rikollisia", kaipaisi draamaa,
ei rikoksia ja poliisisarjoja.
Olen ennenkin kertonut tapauksen, kun ivallisesti sanoin työkaverille. "Nyt on pidettävä kiirettä, että ehtii kotiin katsomaan Dallasia". ja hän vastasi vilpittömästi: "Niin on. Ilman sitä en jaksaisi tätä elämää.". Hänellä oli kolme pientä lasta, kaksi työtä ja hurlumheipuoliso. Sen jälkeen en ole koskaan moittinut tv- sarjoja, sillä aina niistä joku saa voimaa ja hyvää mieltä. pääsee hetkeksi omista huolistaan.
Saippuasarjoilla on vankat tukijansa, vaikka ihan aikuisen oikeesti, en kyllä ole seurannut Kaunareita 90-luvun jälkeen. Dallashan loppui jo 80-luvulla..
Muutama muukin ikisarja on jäänyt vieraaksi, mm. Salkkarit ja Kummelit.
Mkr.
Hetken huumaa,
polttaa vain kyntesä
jälkeenpäin vain vituuttaa.
Moni ulkomaan mies haluaa vain päästä Suomem sosiaaliturvan piiriin naimakaupalla.
Kumpi? Aloituksen otsikossa naisen meriittinä on blondius. Piti ihan linkki avata. Onhan hän opiskellut liiketaloutta ja tehnyt opinnäytetyön. Nyt jäi tunne, että naisesta maalataan kuvaa heitukkana, jonka joku valitsi ulkonäöllisin perustein ja nainen lankesi ja vikisten seuraa. 👀
Blondi on vaaleatukkainen nainen. Ei sen kummempaa, ellei itse liitä asiaan
mielikuvia.
Koska ei löytynyt täsmällistä määritelmää mikä kyseisen "blondin" ammatti on
niin kirjoitin blondi etukäteen arvaten, että se tulee herättämään ajatuksia.
Ei pidä vakavammin alkaa pohdiskella asiaa. Ei ollut tarkoitus väheksyä
"blondia". Se oli pikaotsikko.
Niinpä niin. Aina löytyy asioitten ankeuttaja--> 👺
Ymmärsin. Ei sieltä linkin takaakaan löytynyt kuin nuo opiskelut. Lehtihän sitä kuvaa loi, komea näyttelijä ja somesta löytynyt misu ☺️
Suomipoika on aina pelännyt kaukaa tulleita tummia ja tulisia vierasmaalaisia, jotka vievät meikäläiset Elovenatyttäret muille maille, tai jäävät tänne ja vieläpä menestyvät töissään ja toimissaan.
Nim. Gunnarin ihailija
Mikä helkutin sosiaaliturva, monissa maissa pidetään ihmisestä paljon
parempaa huolta kuin Suomessa. Joissakin maissa on ilmainen terveydenhoito
mitä ei ole Suomessa.
Tarkoitat varmaan maksuton terveydenhoito. Mikään ei ole ilmaista.
Demari ei tiedä, mistä yhteiskunta saa varansa, joista tuet ja hoivat maksetaan. Luulee, että ne painetaan rahatehtaassa. Ja otetaan velkana, ja kirotaan, kun heille selviää, että velatkin on maksettava.
Eivät ne komeat ulkomaalaiset rakkaudet enää mitään harvinaisuuksia ole.
Kulttuurit kohtaavat.
Tai sitten ei.
Miten ne muka komeita ovat? Ei musta käkkärä tukka komeitta merkitse.
Ihmiset kohtaavat.
. . . ja laivat ja junat.
Kohtauksia on monenlaisia.
Me tytöt katsomme kyllä muutakin kuin hiuksia. ❤️
Tässä nyt s a t t u i olemaan komea mies eikä se perustu tukkaan.
🤣🤣🤣🤣🤣
Ootte kyllä hauskoja!🦱
Oi Gaabriel, tule takaisin!
toivoo Mkr.
Tämä aloitus on niin kohdistettu Palomalle 😁
Vai onko Paloman mainos Kolumbialle 🤔
Mainos itselleen, uskottelee olleensa kaunis blondi ja miehensä komea latino. Vaatimattoman näköinen nuoripari kuvassa todistaa muuta.
8:49 Kerro miten päädyit tuohon johtopäätökseen ?
Entä jos se onkin puhtaasti vain kevyempi aihe haudanvakavien aiheitten lomaan ?
Eikä se ollut varmastikaan minulle tarkoitettu edes. Luin itsekin juuri saman artikkelin Ilta-Sanomista ja kiinnostuin lähinnä tuosta kemioiden kohtaamisesta vaikka kommunikaatio oli melkein nolla .
Tiesin kyllä että tulee rajusti takkiin, kun laitoin oman ja mieheni kuvan profiiliin, seurusteluajalta. Vaatimattoman näköisiähän me, muta emme työskennelleet myöskään malleina emmekä saippuatähtinä, tavallinen opiskelijapariskunta, mutta tumma/vaalea vastakohta kiinnitti monen huomiota siellä, siihen aikaan, kun meitä vaaleahiuksisia oli Kolumbiassa vieläkin vähemmän kuin tummahiuksisia Suomessa.
Monikulttuuriparit ja kommunikaatio on aina olleet kiinostava aihe minulle.
Nuo sinun jalkakipsit on kummasti rutussa.
Olen aina miettinyt, kuinka vaikeaa yhteiselo on eri taustoita tulleilla pareilla. Vaikeuksia tuo kielitaito, uskonto, asenteet, lasten kasvatus ja moni muu arkea rasittava asia.
Uutisista saa silloin tällöin lukea lapsista, jotka on viety toisen vanhemman kotimaahan, tai nuorista, joilla on vaikeuksia kotioloissa toisen vanhemman kotimaan tapojen ja uskomusten mukaan.
Luulisin kuitenkin että lapsilla ja nuorilla sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja ympäristöön on joustavampaa ja helpompaa kuin aikuisiällä. Tuli mieleen muuttomme Kolumbiasta USA:han kun poik oli 6 ja tyttö 5. He oppivat nopeati kielen ja pystyivät komminikoimaan kohtalaisen hyvin jo kymmenen kuukauden jälkeen, ensimmäiset kaverit he saivat naapurista jo ensimmäisenä päivänä osaamatta englantia kuin muutman sanan. Heillä oli tosin silloin vielä molemmat vanhemmat turvanaan ja me puhuimme molemmat paitsi espanjaa myös englantia.
Luen juuri Anna Soudakovan kirjaa Varjele varjoani, jossa hän käsittelee juuri näistä maahanmuuttoteemoja ja sopeutumista. Kirjassa nuori inkeriläistaustainen venäläisnainen Pietarista muuttaa miehensä ja tyttärensä kanssa Varissuolle Turkuun ja monissa asioissa joita hän kuvaa niin hienovireisesti tunnistan omia tilanteitani, kokemuksiani, ajatuksiani maahnamuuton jälkeen.
Miksi muutitte USAhan Kolumbiasta, vaikka kummankaan sukua ei siellä ollut ja vaikka teillä oli se oma koulukin elinkeinona Kolumbiassa, ssmoin miehen suku? Mikset lopulta tullut Suomeen vaan Ruotsiin jossa piti taas opetella uusi kieli eikä ollut tukverkkoja?
Olihan meillä sukua ja tukiverkostoa USA:ssa. Kaksi veljeäni olivat molemmat USA:n kansalaisia, samoin mieheni veli Chicagossa.
Muutimme alunperin tilapäisesti, koska mieheni halusi jatkaa opintojaan USA:ssa (sovellettua kielitiedettä) ja suljimme koulumme tilapäisesti. En vain jaksanut enää avata sitä uudelleen mieheni kuolemanjälkeen, kun muutimme takaisin Kolumbiaan, jossa asuimme sitten toisella kertaa vain neljä kuukautta ennen USA:han palaamista.
Tähän vielä sen verran olen kertonut tästä elämänvaiheestani ensimmäisessä kirjassani, joka on omaelämkerrallinen. (Lempeät tuulet Tyyneltämereltä). Kirjaa voi lainata helmet.fi näkyy olevan saatavilla.
Surullinen elämä sinulla. Jäit yksin lastesi kanssa siellä kaukana valtameren takana.
Pitääpä ostaa nuo kirjat.
Se oli surullinen vaihe elämässäni. Kälyni ja veljeni olivat tukenani silloin ja äitinikin tuli Suomesta ja oli seuranani 6 kk. pahimpaan aikaan.
Elämässäni on toki ollut paljon valoisampia vaiheita, mutta eikös se niin mene että elämän räsymatto on kudottu ilon ja surun värein.
Ne saa kyllä kirjastoistakin.
Ei taatusti ole monessakaan Suomen kirjastoissa noita omakustanteitasi.
Jos ei löydy kirjastosta niin ne voi tilata etälainana.
Tuskin on Suomen kirjastoissa. Lähettääköhän ne Ruotsista asti?
Suomessakin on, en ole tarkistanut kuinka monessa, mutta olen itse myynyt Jämsän, Kuhmoisten ja Ääänekosken kirjastoihin ja jos vilkaiset helmet.fi sivulle ja kirjoitat esim esikoiskirjani nimen tai minun nimeni hakuun niin kolme ensimmäistä kirjaa on saatavilla ja viimeinen on tilauksessa.
Useimmat kirjastot ostavat suoraan esim. adlibriksen kautta kirjat ja minulla ei ole tietoa missä kaikissa kirjastoissa niitä on mainitsemieni ohella.
Poistohyllyista löytyviä todenäköisesti.
Helmet siivoaa kovalla kädellä ihan nimekkäiden kirjailijoitten kirjoja.
Saatavilla Pasila aik (990.1 ELÄMÄKERRAT) näytä kaikki
Saatavilla Oodi aik (1.4) näytä kaikki
Saatavilla Sello aik (1.4 VEG) näytä kaikki
Viimeisin on tilauksessa.
Ikävää että sinulla on noin paha mieli siitä kirjojani saa Suomessa kirjastoista, ellei muuten niin tilaamalla.
Voivoi kun pitää huonoa itsetuntoaan koittaa nostaa olemalla muka kirjailija ja valokuvakin käsitelty säälittävästi. Kyllä täällä on jo nähty minkä näköinen olet tavallisissa valokuvissa.
Katkeraa kalkkia on tuo sinun vuodatuksesi. Kuva on käsitelty sovelluksella "miltä näyttäisit viikinkinä" ja se on kevennyksenä, itsetuntoni on aivan ok. Muuten, olen täysin tunnistettavissa tuossa käsitellyssä kuvassa.
Et viitsisi tulla purkamaan omaa pahaa oloasi tänne kohdistamalla sen tuntemattomiin. On muitakin tapoja hoitaa itseään haavoittamatta muita.
Ano 11:26:23-
Kiitokset sinulle ihan meidän kaikkien palstalaisten puolesta, että osaat niin valaisevasti ja kannustavasti osallistua muiden kirjoittajien asioihin, usein juuri Paloman. Ihan ilokseen lukee näitä valaisevia ajatuskuvioita, joita niin ketterästi pystyt suoltamaan.
Kiitoksiini varmasti yhtyy moni kirjoittaja.
Näistä viikinkikyvista varotettiin facebookin yhteydessä. Joku hämärä amerikkalainen juttu. Kuviasi ja tietojasi voidaan käyttää hyväksi.
Eikö mainostaminen ole täällä kiellettyä ?
Ehkä se kielto koskee vain meitä suomalaisia.
Näin ne mielipiteet eroaa. Itse en tuota miestyyppiä komeaksi sanoisi.
Pahaa oloa kärsii kirjoittaja itse, kun hänen kirjanjansa eivät ole saavuttaneet myynti- ja lainaustilastojen kärkeä millään tiskillä.
Kirjaston varastohyllyiltä korkeintaan, jos henkilö tietää vasiten hakea.
Se siitä pahasta olosta ja kirjailijan päänsärystä.
Parempaa vuotta 2024!