Ruotsalaiset toivat kristinuskon Suomeen.

Kukaan ei ole sinua kieltänyt harjoittamasta jotakin uskontoa.
Maassamme on uskonnon vapaus ja saat harjoittaa mitä
uskomusta tahansa kunhan et vahingoita toisia ihmisiä.

Mutta jos tahdot elää Elävän Jumalan kanssa, vaihtoehdot
ovat vähissä. Niitä on tasan YKSI.

Kristinusko ei ole uskonto.
Kristinusko on elävä suhde Elävään Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumala kutsuu luokseen yhteyteensä ja ottaa vastaan vain vapaehtoisia
ihmisiä. Ne, jotka eivät tahdo elää Hänen kanssaan, Hän antaa mennä
toiseen suuntaan. Valinta on sinulla ja minulla. Kysymys on siitä
kenen kanssa tahdomme viettää ikuisuutemme. Valinta on tehtävä
tämän elämän aikana.

Mvh J - K

Vanhaa suomalaista uskontoa ei mitenkään hävitetty. Se on pelkkä myytti. Samoin tuo kirkkoon muuraaminen. Katolisuus tuli Suomeen kauppareittien mukana ja ihmiset kääntyivät siihen koska se oli ihmisten mielestä paljon parempi uskonto. Se opetti ihmiset lukemaan eikä tarvinnut mennä metsään palvomaan kivenmurikoita ja tappamaan omia lapsiaan Kontio-jumalalle.

Ásatrúarfélagið harjoittaa Islannissa muinaista viikinkiajan kansanuskoa nykynimeltään ásatrú, eli uskoa aasoihin, viikinkiaikaisiin jumaliin ja tarustoihin. Siellä lienee ennätysmäärä kansanuskon uususkovaisia.

Myös balttien kansanuskomukset ovat saaneet järjestäytyneitä muotoja. Englannissa druidismi on jonkin verran suosittu, mutta sen sisältö on paljolti arvailua, koska kirjallisia lähteitä ei ole.

Sama koskee Suomea, kirjalliset lähteet ovat niukat ja peräisin myöhäiseltä ajalta, kristityltä Mikael Agricolalta. Hänellä oli enää vähän tietoa, koska valtaosa kansanuskosta oli jo ennen häntä tuhoutunut. Jonkin verran on pääteltävissä kansanrunoudesta, mutta suomalaista kansanuskoa ei ole rekonstruoitavissa.

Mutta on meilläkin yritetty. Teosofisen seuran kanssa riitauduttuaan Pekka Ervast perusti 1920 Ruusu-Ristin, joka teosofian kehittelyn lisäksi otti suomalaiskansallisen mystisen ja okkultisen perinnön tutkimisen. Seuralla oli aikoinaan kannatusta yläluokan keskuudessa, mutta lienee nykyisin jo menneen talven lumia.

Ruotsalaiset eivät tuoneet meille kristinuskoa, kristinusko tuli maillemme jo 700 vuotta ennen ruotsalaisia: Venäjältä, alkuperäinen, eli ortodoksinen kristinusko. Ortodoksit ovat aina suhtautuneet rauhanomaisesti pakanoihin / muinaisuskoisiin.

Jakaantuneen Katolisen kirkon riidat = paavin room.kat. kirkon harjoittamat vainot sen sijaan ruotsalaiset tänne hyökätessään toivat. He kertoivat paaville, että "suomalaiset ovat puissa roikkuvien apinoiden kaltaisia villejä" ja jolle ruotsalaiselle valheelle paavi oli vain hymähtänyt, sillä Kainuun ja Kalevalan kuningaskunnat tunnettiin Vatikaanissa asti.

ArtoTTT

Kristinuskon vaikutteet tulivat kyllä todennäköisesti ensin idästä päin.

"Kristinuskon historia Suomessa ulottuu niin sanottuun viikinkiaikaan, jolloin ensimmäiset kristilliset vaikutukset saapuivat Suomeen pääosin idästä."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinuskon_historia_Suomessa

"Cuius regio, eius religio" oli siihen aikaan hyvin yleinen sääntö vallitsevan uskonnon suhteen. Eli vapaasti käännettynä: kenen maa, se määrää uskonnonkin.

Kuitenkaan historia ei tunne väiteetäsi! Tosin Turun yliopiston arkeologit ovat paikallistaneet Lempäälästä kirkkomaan, jolla mahdollisesti on sijainnut myyttiseksikin kuvailtu Aimalan kirkko.

Perinnetiedon mukaan kirkko oli pystyssä 1300- ja 1400-luvuilla. Kansantarun mukaan sen poltti ”hullu mies Hollolasta” protestina pitkiin kirkkomatkoihin, jotka koituivat kirkkopitäjien aluejaosta.

TARUN MUKAAN palon sytyttäjä SURMATTIIN JA MUURATTIIN tuhkana olleen kirkon kivijalkaan. Todisteita tarun vahvisteeksi ei ole löytynyt!

Arto Paasilinna käsittelee kirjassaan "Ukkosenjumalan poika" laajasti suomalaisten suhdetta muinaisjumaliinsa.
Suosittelen iltalukemistoksi kaikille luterilaisille, ortotokseille, islamisteille ja muille pakkokäännytetyille.

Ortodoksinen kristillisyys Suomessa muuttui kohti roomalaiskatolista sitä mukaa, kuin Ruotsin valta kasvoi ja Novgorodin väheni. Arkeologinen esineistö ja vanha uskonnollinen sanasto kuitenkin kertovat, että kristinusko tuli alkujaan ortodoksisessa muodossa.

Sama kehitys jatkui edelleen Ruotsin vallan edetessä. Osa ortodoksisista karjalaisista joutui Ruotsin valtaan ja heistä tuli luterilaisia savolaisia 1300-luvulta lähtien. Kun Luadogan meren alue puoliksi joutui Ruotsille 1600-luvulla, alkoi ortodoksialueella niin kova luterilaistamissorto, että ENEMMISTÖ karjalaisista pakeni Moskovan lähelle Tveriin.

Eivät kutenkaan vaimoni esivanhemmat, jotka jäivät sorrettaviksi, mutta jaksoivat säilyttää ortodoksisen uskonsa, kunnes Ruotsissakin alettiin ymmärtää että valtakunnan kansalaisuus ei vaatinut samaa uskoa.

Ruotsin valta oli suurimmillaan. Sitten menetettiin Liivinmaa, Inkeri, Luadogan meren länsiosa, ja lopulta eri sodissa kaksi osaa Itä-Suomea. Vaimoni esivanhemmat olivat nyt Venäjän kansalaisia. Kun Venäjä sai koko Suomen, maahamme liitettiin hallinnollisesti taas puolet Luadogasta. Ja kun Suomi itsenäistyi, liitos pysyi, joten vaimoni suvusta tuli taas suomalaisia karjalaisia.

Vielä evakkoaikana vanhakansa nimitti kuitenkin luterilaisia ruotšeiksi.

En salaa sitä, että olen ylpeä vaimoni, poikamme ja hänen lastensa ortodoksisuudesta. Omat sukujuureni vievät Pohjanmaalle ja Hämeeseen, siis alkuperäiseen Suomeen, vaikka isäni papinvirka veikin perheen Viipuriin.

Mutta on minulla myös toinenkin syy ortodoksisuuden ihailuun, järkkymätön rauhallisuus, täydellinen vieraus herätyskristillisyyteen ja ainoa katkeamaton jatkuvuus alkukirkkoon. Luterilaisuus on taas pahoin saastunut, ensin läntisestä yleisvaikutuksesta, sitten mukaan soluttautuneista reformaation hurmahenkisistä vaikutteista.

Karmeaa historiaa.

Mutta Ruotsista ei ainakaan ortodoksisuutta tuotu Suomen puolelle.
Ei kaikki tullut lännestä päin.

Suomessa ei yleensä kerrota siitä, että keskiajan alkaessa uhka valloituksiin oli myös etelästä, Baltiasta, jossa valtaa pitivät tanskalaiset ja saksalaiset. Ruotsalaiset olivat rajanaapureita tanskalaisten kanssa etelässä, ja sotia oli usein.

Suomalaiset (varsinaissuomalaiset, hämäläiset, pirkkalaiset) olivat jo kauan käyneet kauppaa ruotsalaisten kanssa ja halusivat liittoutua mieluummin ruotsalaisten kuin venäläisten tai tanskalaisten kanssa. Siksi ainakin kaksi ensimmäistä ristiretkeä Suomeen olivat varsin rauhanomaisia, ja niiden jälkeen alettiin Suomen alueen linnoittaminen. Tämä tapahtui samoihin aikoihin, kun Ruotsi ylipäätään järjestäytyi kuningaskunnaksi. Sekä Hämeenlinnan että Tukholman perusti Birger Jaarli.

Pakkokastetuilla hämäläisillä oli tapana pestä kaste pois pulahtamalla shamaanin johdolla Katumajärveen. Se pesi pois pahan ristikasteen.