Pakko on kysyä täältä ja varmasti myös eläinlääkäriltä vaikeasta ja askarruttavasta aiheesta.
Eli perheeseen tuli labradorin-noutaja jolla tulee keväällä 1.5v ikää mittariin. Ero tuli kihlatun kanssa ja hän muutti toiseen kaupunkiin, välimatkaa n.200km ja kokoeroa älyttömästi, ns suurkaupunki verrattuna tähän kyläpahaseen jossa asuimme.
Nuori koira toki kärsinyt eroahdistuksesta joka on kovalla työllä hellittänyt. Nyt ex emäntä kuitenkin ehdottaisi ”yhteishuoltajuutta” emme ole tarkemmin puhuneet aikajaksoista, mutta mietityttää jo pelkästään ympäristön vaihtelu ja pelko alkaako koira oireilla uudestaan, varsinkin kun toinen on ollut jo pitkän tovin noin 4kk poissa koiran elämästä.
Meillä poikien kanssa arki sujuu hyvin, on vesistöä uimahommiin kesäisin, luontoa ”silmänkantamattomiin” joka mahdollistaa herran vapaana pitämisen lenkeillä, hieman syrjemmässä missä muita koiria ei vastaan tule. Talvisin pääsee temmeltämään vapaana jäälle, ja muutenkin asunto maatasossa joka koiran eduksi. En tietenkään tiedä millainen exäni nykyinen asuinympäristö on eli en voi pelkällä suurkaupungilla ajatellla, voihan hän asua rauhaisalla alueella esim rivitalossa. Emme ole keskustelleet asiasta.
Lähinnä tuo välimatka hirvittää, ja mahdollinen stressi & siitä seuraavat oireilut kun toinen tuntuu nyt voivan hyvin, että mitä seuraa kun jo jonkin aikaa poissa koiran elämästä ollut ihminen palaisikin takaisin kuvioon, sekä ympäristön muutos viikon-kahden tai kuukauden välein ja siihen sisältyvä matkustaminen.
Eli kokeneemmilta kysyn mikä olisi koiralle parasta, ajatellen niin koiraa, kuin molempia omistajaosapuolia. Ymmärrän että myös hän haluaisi olla osa koiran elämää, ja toki joskus tämä toisi itselleni mahdollisuuden esimerkiksi viikon reissuun. Entä aikajaksot, viikko-kaksi vai kenties kuukausi?
Puolueettomasti kyselen karvakuonon hyvinvointia ajatellen että mikä kokeneempien koiranomistajien ja mahdollisesti saman tilanteen joskus läpikäyneiden näkökulma &kokemus tähän olisi?
-JP
Koiran yhteishuoltajuus? Pieni kaupunki & iso kaupunki ym
6
471
Vastaukset
- Anonyymi
Pidä vaan se koira itselläsi. Se sinun koira ei haluaisi varmaankaan matkustaa usein mitään 200 kilsaa. Niin usea matkustaminen muutenkin tekee koiralle paljon stressiä. Jos olette ostaneet koiran yhdessä, maksa sille osuutensa koiran hinnasta. Ja jos se ex puolisosi jää surkuttelemaan koiran perään, käske ostaa oma pienempi koira.
Paras että et enää ole sen exäsi kanssa tekemisissä. (Ihmeellistä että neljän kuukauden jälkeen ottaa yhteyttä koiran varjolla. Liekö muutakin asiaa yllättäin. Elä sekoita hyvää elämäänne suotta asian takia.)- Anonyymi
Tuota matkaa juuri mietin, 200km junalla & vuorottelu kumpi kuskaa milloinkin jne menee todella vaikeaksi, ainakin näin teoriassa ajateltuna. Ja eläimen hyvinvointia ajattelen, toki häntäkin koska hyvissä väleissä olemme, eikä mitään hampaankolossa & ikävöi kovasti koiraa.
Molemmille siis koko ero oli varmasti helpotus, hänkin jo löytänyt uuden seurustelukumppanin, tosin nyt tuntuu että väkisin (ajattelematta koiran psyykistä hyvinvointia) haluaakin takaisin ”pennun” elämäänsä, alunperin (vasta erottuamme) kertoi että ei olisi edes halunnut kys. Rotuista koiraa vaan eri rotuisen muttei asiasta koskaan ennen koiran hankintaa puhunut, mietimme toistakin rotua muttei sen vakavammin sitten esittänyt mielipidettään
Tämä mietityttää siinä että onko edessä taas häiriökäyttäytyminen ym oireilu stressistä, jotka pitkällä työstämisellä olen saanut korjailtua lähes kokonaan pois, mustasukkaisuutta esiintyy kännykkää kohtaan jonka ymmärrän kyllä, ja onkin hyvä muistuttaja siitä että sitä puhelinta ei tulisi räplätä niin useasti.
-JP - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuota matkaa juuri mietin, 200km junalla & vuorottelu kumpi kuskaa milloinkin jne menee todella vaikeaksi, ainakin näin teoriassa ajateltuna. Ja eläimen hyvinvointia ajattelen, toki häntäkin koska hyvissä väleissä olemme, eikä mitään hampaankolossa & ikävöi kovasti koiraa.
Molemmille siis koko ero oli varmasti helpotus, hänkin jo löytänyt uuden seurustelukumppanin, tosin nyt tuntuu että väkisin (ajattelematta koiran psyykistä hyvinvointia) haluaakin takaisin ”pennun” elämäänsä, alunperin (vasta erottuamme) kertoi että ei olisi edes halunnut kys. Rotuista koiraa vaan eri rotuisen muttei asiasta koskaan ennen koiran hankintaa puhunut, mietimme toistakin rotua muttei sen vakavammin sitten esittänyt mielipidettään
Tämä mietityttää siinä että onko edessä taas häiriökäyttäytyminen ym oireilu stressistä, jotka pitkällä työstämisellä olen saanut korjailtua lähes kokonaan pois, mustasukkaisuutta esiintyy kännykkää kohtaan jonka ymmärrän kyllä, ja onkin hyvä muistuttaja siitä että sitä puhelinta ei tulisi räplätä niin useasti.
-JPPysy lujana ja pidä koira kokonaan itselläsi. Pariskunta voi hommata mieleisensä koiran yhdessä itselleen halutessaan. Tulee vain ongelmia rasittavasta säätämisestä.
Mitä jos koira sairastuu, kuka maksaa? Mitä jos pariskunta ei olekkaan halukas palauttamaan koiraa tai toinen osapuoli menee myymään koiran? Ethän tunne ollenkaan minkälainen tapaus hän on. Saisiko koira minkälaista kohtelua siellä osakseen? Pitääkö edes oikeasti koirista vai haluaa vain mielistellä uudelleen? Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu..
Jatka elämääsi ilman menneessä roikkumista, näin on parasta.
(Toinen vaihtoehto että laitat välillä koiran kuvia ja kuulumisia exälles? Se riittäköön.)
Elä anna rakkaintas vieraisiin käsiin.
Lue Iltalehdesätä järkyttävä tapaus. 24.11.2023. Pieni mäyräkoira koki hirvittävän lopun.
- Anonyymi
Yhteishuoltajuus on ehdottomasti nounou tuollaisella välimatkalla. Silloin, kun yhteishuoltajuus toimii, mennään parhaimmillaan noin viikko-viikko-systeemillä, sillä pidemmällä välillä koira tavallaan "kotiutuu", jolloin maiseman vaihto aiheuttaa enemmän stressiä. Kun tarpeeksi usein vaihtaa, niin monesti se toimii koiran näkökulmasta paremmin. Haluaisinpa vain nähdä sen tyypin, joka ihan oikeasti jaksaa koko koiran eliniän reissata noin jumalatonta matkaa kerran viikossa, joten exä hommaa ihan vain uuden koiran ja se siitä. Vaihtoehtoisesti tietysti sinä voit niin tehdä ja antaa nykyisen kokonaan exälle. Kummin vain sovitte.
Muu luettelemasi on merkityksetöntä tai jopa hyödyllistä. Kovin aralle tai muuten stressiherkälle koiralle saattaisi etenkin noin nuorella iällä tehdä jopa hyvää joutua olemaan kerrostalossa tai muuten kaupungin vilskeessä. Ei ympäristön totaalisella rauhoittamisella ainakaan opita uusia taitoja. - Anonyymi
No, mitä olet mieltä asiasta? Kuinka ajattelit toimia? (Kannattaa kuunnella "sisäistä ääntään". Et suhtautunut kovin myönteisesti yhteishuoltajuus-ajatukseen.)
- Anonyymi
Onko ex kinunnut koiraa itselleen? Mitä aiot tehdä silloin?
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell2796309Kysymys muille miehille
Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss653369- 2003001
Kohta katson sun kuvaasi
ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa242517- 741852
- 1461592
Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan
Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a1981567Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi
jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?1631491Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?
Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?1121438- 881353