Kysymyksiä koiranomistajille

-Otin koiran koska kaipasin seuraa yksinäisiin kotioloihin kun mies päivät töissä.Olin tuolloin työtön.
-En sen kummemmin joutunut suostuttelemaan, koira oli tavallaan minun syndelahja
-Koira teki tuhoja aika paljon, joten hermojen hallinta oli vaikeinta
-Koira oli sisäsiisti 4kk
-Ei kummempia ongelmia.Kun eläimen ottaa, on varauduttava siihen että ell reissuja tulee joskus
-Ei innostus ole mihinkään laantunut! Koira on nyt aikuinen ja nythän sen kanssa pystyy tekee vaikka mitä!
-keskimäärin kuukaudessa 30e.Ei paha...
-Kolmesti päivässä, harvoin kahdesti...
-Harrastamme mätsäriä
-Pahinta on se jos olet kipeä niin sinun on vietävä koira ulos, tai oikein kovat vesisateet...
-Parasta on se että minulla on koira jota RAKASTAN!!!
-Ihmiselle joka todella tuntee olevansa valmis vastuuseen ja jolla on ylimääräistä rakkautta ja hyvä ja pysyvä koti annettavana!

1.Ensimmäin koira tuli 1982 koska olin päättänyt että kun olen omillani niin hankin koiran.Rotu oli saksanpaimenkoira.
2.En ole koskaan joutunut suostuttelemaan,perhe on sitoutunut minun koiraharrastukseen.
3.Nykyinen koira tuli toukokuussa 2004 ja väli edelliseen oli 4 vuotta ja vaikenta oli tottua heräämään aamulla aikaisin, etenkin viikonloppuna.
4.Pentu oli 4 kk kun oli täysin sisäsiisti.
5. Ei, tämä on jo 8 sakemanni joten kaikki metkut oli tiedossa.
6. Edelleen yhtä innoissani,toinen koira on tulossa ensi kesänä (2006).
7. Hyvin paljon menee rahaa,mulla on paha tapa tuhlata rahaa sekä koiraan että lapseen.Kuussa menee ainakin 62 eur,muonasäkki maksaa sen verran.
8. 6 kertaa, 3 pitkää lenkkiä,ja muut pissalenkkejä.
9. Tapakasvatusta harrastetaan,koira on nyt 1 v joten järki on vielä jossain muualla kun päässä.
10.Karvat on pahinta,olen aina inhonnut koiran ja kissan karvoja,imuroin joka päivä.Parasta elämässä on omistaa koira.
11. Huumorintajuiselle ihmiselle, jolla on pitkä pinna ja maalaisjärki päässä.

1. Syntymä lahjana tullut rakkaus/hulluus koiriin
2.Ensimmäistä koiraani jouduin pyytämään vuosia vanhemmiltani. Sitten vihdoin 14-vuotiaana unelma toteutui
3.Omistan kääpiöitä, joten aina on pelkona koiran rikki meneminen pentuna. Ei ole hajonnut, mutta kun hieman isompi kuin kananmuna painaa täysillä huoneessa niin tarkkana on oltava.
4. Tämä vaihtelee yksilöittäin.
5.Ei vielä , ellei sitten katsota ensimmäistä lonkkavikaa joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
6.Ei ole laantunut into vaikka aikaa on kulunut yli 40 vuotta siitä kun kaikki alkoi.
7.En pysty yhden osalta sanomaan, mutta koko laumaan menee alle sata euroa kuussa, ellei mitään yllättävää tule.
8. 3-4 kertaa
9. Näyttely harrastus ja käymme kouluttajina paikalliskerhossamme
10. Pahinta on ulkoilu silloin kun taivaalta tulee vettä kaatamalla.
Parasta se ihana hulluus ja molemminpuoleinen rakkaus ja luotto. Ja vielä yksi parhaista puolista on vuosien saatossa tulleet ystävät koira maailmasta ja tutustuminen sitten taas harrastuksen myötä ihanan erilaisiin ihmisiin, ja huomata pystyvänsä yhteistyöhön aivan erilaisten ihmisten kanssa.
Ja vielä parasta on ollut, kun lapsenikin jo aivan pienestä oppivat syntymisen ihmeeseen ja myös kuolemaan.

11. Huumorintajuiselle vastuuntuntoiselle ihmiselle.

1. Koska halusin koiran ja olin odottanut kauan että löydän itselleni sopivan.
2. No,en asunut enää silloin kotona kun otin tämän nykyisen koirani.
3. Vaikeinta oli jättää koirani yksin kotiin,kun lähdin kouluun,koska se jäi aina niin surullisena katsomaan.
4. en muista,ei kauaa
5. No,ei mitään ihmeellisiä,se vain että koirani on aika allerginen ja nirso.
6. Harkitsin koiran ottamista kauan ja pohdin kaikkia asioita,mutta päivääkään en ole katunut koirani ottamista.
7. En ole laskenu. Paljon ja vähän.
8. Silloin kun olin koulussa ja töissä,kävimme viikolla kolme kertaa päivässä,ja viikonloppusin käymme useammin,kesällä pitää tehdä lyhyempiä lenkkejä tai ottaa vesipullo mukaan että koirani jaksaa kävellä ja leikkiä.
9. Ei me mitään harrasteta,ulkoilemme ja leikimme.
10. En tiedä mikä olisi pahinta....Parasta on koko koira,parhaita asioita on niin paljon että en viitsi alkaa jaaritella.
11. Sellaiselle joka voi ottaa vastuuta toisesta elävästä olennosta,jaksaa kaiken,pentu koira ei ole aina helppo eikä välttämättä aikuinen. Ennen kun ottaa koiran täytyy harkita tarkkaan jaksaako sitten varmasti,ainakin seuraavat 10 vuotta. Ei koiraa voi ottaa ja sitten vähän ajan päästä heittää pois,koirallakin on tunteet.

1) Synnyinlahjana tullut koirahulluus, sillä perheessä oli koira....Molly.

2) Kyllä Mollyn lopettamisen jälkeen jouduin suostuttelemaan isovanhempiani ja sain ukaasiksi, että kun itse rahat säästän, niin saan koiran myöskin ostaa. Bella (saku) tuli sitten omakseni, kun olin 14v. Sittemmin aikuisiällä olen vain miehelleni todennut, että nyt tulee pentu ;=), eli en liiemmin ole lupia kysellyt.

3) Bella oli erittäin helppo, mutta tässä vuosien saatossa on pentuja (kultaisianoutajia) ollut sitten useampiakin. En oikein osaa nimetä yhtä ainoaa vaikeinta asiaa, kun jokainen on ollut oma yksilönsä ja jollekin joku on ollut aavistuksen mutkikkaampaa kuin toiselle.

4) Se on vaihdellut 9 viikkoisesta vuotiseksi.

5) Jaa'a, odottamattomia ongelmia....Yksi on aina mielessä, kun "ässä" astui rikkoutuneeseen pulloon ja se veti anturan aivan auki. Kun on aina ollut koiria, niin on jo niin parkkiintunut kaikenlaisiin juttuihin, että vaikea on oikeastaan muuta tähän nimetä ja kun kaikkeen jo periaatteessa on oppinut varautumaan.

6) No ei tosiaankaan ole laantunut, ehkäpä vain "hullummaksi" menee ;=))

7) Nyt kun on 9 noutajaa ja cavalier, niin olen kyllä jo aikoja sitten lopettanut eurojen laskemisen. Eikä sillä ole toisaalta merkitystäkään, sillä paljon pahempaankin voisivat rahat mennä kuin koiriin.

8) Vähintäinkin 5krt

9) Näyttely on meillä In, tosin nyt hiljaisempaa oman jalkavammani vuoksi.

10) Pahinta on rakkaan koiruuden yllättävä sairastuminen ja kuolema, parasta on niiden antama pyyteetön rakkaus joka ei katso kokoa eikä ikää.

11) Kasvattajana vastaisin, että ihmiselle joka on rehellinen, luotettava, jolla on aikaa antaa koiralle rakkautta ja virikkeitä ja joka ymmärtää sen vastuun, jonka koiran tulo mukanaan tuo. Koiraihmisestä loistaa se aitous hyvin kauas, kuten myöskin teeskentely!

1. halusin lenkkikaverin ja ystävän, joka ei petä
2. jouduin odottamaan niin kauan, että allergiat saatiin poisluetuiksi eli lapsen testitulosten jälkeen uskalsin hankkia koiran
3. aikuinen rescue-koira
4. oli opetettu sisäsiistiksi eläinsuojeluihmisten toimesta
5. ei odottamattomia, vaan odotettuja ongelmia: kissoihin totutus vei noin 4vk, peruskoulutusta joka päivä, että koira osaa elää ihmisten ja eläinten keskellä rauhallisesti,kestänyt noin 4kk ja alkaa olla mieleiseni käytökseltään
6. into vain kasvaa
7. 25 - 35e ilman lääkekuluja, expot 13e tässä kuussa
8. neljä kertaa
9. ei mitään erityistä, vanha herra on eläkepäivillä;)
10. Pahinta on pelko, että eläimelle sattuu jotain ikävää. Toiseksi pahinta on se, että eläimet on "lyhytikäisiä". Parasta on saada eläin luottamaan itseensä niin, ettei se pelkää enää "mitään" vaan elämä on mukavaa yhdessä.
11. Pitkäpinnaiselle henkilölle, joka tajuaa, että koira tarvitsee rajoja ja rakkautta sekä huolenpitoa jokaikinen elämänsä päivä. Aikaa pitää olla.

1. Koko elämäni ajan olen ollut hulluna koiriin ja aina niistä niin kamalasti tykännyt, että mulle on ollut päivänselvä asia, että koiran hankin kun sopiva aika on:).

2. Avokkia piti vähän suostutella, mutta sekään ei kamalan vaikeeta ollut, kun eihän se halua nähä mua surullisena...:D

3. Opettaa, että ei purra! Ulkoilukin hiukan, kun kerrostalossa asutaan ja ihan omaa pihaa ei ole ja kun ei rokotuksia vielä ollut, mutta naapurit ymmärsivät onneksi asian että pentu vielä on.

4. noin 4 kk:ta

5. Korvatulehduksia on ollut muutamia mutta korvatipoilla menee ohi.

6. Jos mahollista niin vielä innostuneempi kun sillon kun sain koiran! Tekisi mieli jo toista koiraa:). "koiria ei voi olla liikaa..." Nojoo, rajansa kaikella:D.

7. Yks ruokasäkki kestää noin 2 kk:ta ja maksaa 26e eli kuukaudessa 13e muonaan ja sit puruluita kaupanpäälle...about 20e.

8. kunnon lenkillä 2-3 kertaa ja pissityksiä 2 kertaa. (on vieläkin aika nuori)

9. koirakoulussa käydään, näyttelyihin mennään kuhan herra oppii pysymään paikoillaan, TOKOakin on mietitty...katotaan mitä keksitää:).

10. "pahinta"...hmm...ööh...en keksi. Oon niin hulluna tohon että kaikki siinä on ihanaa:). Välillä se ei kyllä halua kuulla mitä mä sille sanon, valikoiva kuulo. Parasta...se luottamus ja ystävyys, joka meiän välillä on. Mukava uninalle:).

11. Joka tosiaan on siihen sitoutunut n. 15 vuodeksi eteenpäin. En ymmärrä ihmisiä, jotka hankkii koiran mutta kyllästyvät siihen ja laittavat eteenpäin! Tykkää harrastaa ja liikkua.
ja tottakai pitää olla eläinrakas:)!

1. Miksi otit koiran? - Koira on lapsuudesta lähtien kuulunut perheeseen ja ilman ei osaa olla, lisäksi koira pakottaa näin laiskan liikkujan päivittäin lenkille.

2. Jouduitko suostuttelemaan muita perheenjäseniä koiran hankkimiseen? Jos, miten onnistuit? - En

3. Mikä oli vaikeinta kun koira oli pentu? - Sisäsiistiksi oppimisen odottelu

4. Kauanko kesti ennekuin koirasi oppi sisäsiistiksi? - Täydellinen sisäsiisteys 8kk, oppimista hidasti tietty yksin jääminen päiväksi heti pennusta

5.Onko ilmennyt jotain odottamattomia ongelmia?
Ei

6. Laantuiko innostuksesi koiraasi kohtaan ajan kanssa vai oletko edelleen yhtä innoissasi kuin sinä päivänä jolloin sait sen? - Tietty pentu on aina pentu ja suhtautuminen koiraan muuttuu toisenlaiseksi sen varttuessa, mutta koira on kuitenkin aina rakas perheenjäsen

7. Paljonko sinulla menee rahaa koiraasi keskimäärin kuukaudessa? - Ei ole tullut laskettua, moneen harrastukseen menee paljon enemmän

8. Kuinka useasti käyt koirasi kanssa ulkona päivässä? - Kolme kertaa lenkillä ja parit välipisut omalle pihalle

9. Harrastatko jotain koirasi kanssa? Mitä? (muu kuin kävely) - Ei mitään erityistä, palloleikkejä yms. monipuolisen lenkkeilyn lisäksi sekä koirapuistossa muiden koirien kanssa touhuamista

10. Mikä on "pahinta" koiran omistamisessa? Entä parasta? - Pelko koiran sairastumisesta (esim. edellinen koira jouduttiin 9-vuotiaana lopetuttamaan siarauden vuoksi). Parasta esim. koiran kiintymys, tässä tapauksessa, isäntäänsä

11. Millaiselle ihmiselle suosittelisit koiraa?
Tunteelliselle, vastuuntuntoiselle ja tietty eläinrakkaalle ihmiselle, joka ei tuijota vain omaan napaansa

1. Perheessämme on aina ollut koiria. Äitini on kasvattaja.
2. Mieheni on myös pitkälle mukana koiraharrastuksissa, joten ei kummemmin tarvinnut suostutella :)
3. Uusi rotu,niin uhmaikä oli haastava.
4. En tarkalleen muista. Olisiko ollut 3-4kk, yllättävän äkkiä verrattuna vanhempaan koiraan.
5. Ei.
6. Ei, päin vastoin. Kun ostimme koiran, sanoin kasvattajalle että en halua kisata ja nyt haemme jo kahdesta pk-lajista tuloksia :)
7. Riippuen kuukaudesta n. 60-100e.
8. Todella useasti :) Harrastamme canicrossia (kisamielessä) lenkkeilemme paljon ja meillä on oma piha jolla koirat viettävät aikaa.
9. Haku, suojelu, toko, peltojälki, canicross, rauniohaku.
10. Pahinta on koiran omistamisessa ihmiset jotka ovat koiria vastaan, joskus nauroimmekin treeneissä sitä että ei ole ensimmäistäkään palveluskoirapuolen harrastajaa joka ei olisi saanut valituksia mitä ihmeellisimmistä koiriin liittyvistä asioista :) Parasta on harrastaminen ja yhteiset hetket koiran kanssa.
11. Riippuen koirasta ja ihmisestä. Ylipäänsä sehän ei ole minun tehtäväni ;)

1. Pienestä pitäen perheessämme on ollut koira. Kun muutin kotoa pois poikaystävän kassa, oli niin orpoa tulla kotiin kun ei hännän heiluttajaa tullut vastaan... siitä se ajatus sitten lähti...

2.Ehkä jonkin verran jouduin. Avomiehelläni ei ole koskaan ollut mitään lemmikkejä, joten hän suhtautui hyvin ennakkoluuloisesti asiaan. Vuoden verran asiaa puntaroimme ennenkuin koiran saimme. Mieheni ja koirani on parhaat kaverit nykyään, eikä hän voisi missään nimessä luopua koirasta.

3. Vaikeinta oli ehkä työvuorojen sovittaminen, ettei koiran tarvisi olla pitkiä aikoja yksin kotona. Teemme molemmat kaksi vuoro työtä, ja työvuorot suunniteltiin sen mukaan,että kun toinen tulee töistä, toinen lähtee. Se taas johti siihen, ettei me ikinä nähty. Joten jonkin ajan kuluttua hommesimme luotettavan koira hoitajan avuksemme.

4. Kauan... voisin ehkä sanoa koiran olevan n. 10-11kk ollessaan täysin sisä siisti, ettei edes vahinkoja sattunut. Koiralla kun oli paha tapa yksin jäädessään ihan vain kiusallaan pissata sisälle.

5. Odottamattomia ongelmia... No ehkä sen voisi sanoa, että emme voineet kuvitellakkaan, että koira voisi olla niin nirso ruoan suhteen kun on. Lisäksi koira syö hyvin vähän ja pääsääntöisesti vain joka toinen päivä. Mutta kun tähän rytmiin on tottunut, niin ei siinä mitään ongelmaa enään ole.

6. edelleen yhtä innoissani. Inäntä ehkä vielä innokkaampi nyt, kun koira on täysikasvuinen ja saa tehdä pitkiä lenkkejä ja rajuja leikkejä

7.Ruokaan menee n.30-60e kuukaudessa

8. KÄymme pitkällä lenkillä kaksi kertaa päivässä, lisäksi pissalenkillä kaksi, kolem kertaa.

9. Emme harrasta koiran kanssa tällä hetkellä mitään. Tokoa olisin kovasti halunnut nyt kesällä harrastaa. mutta kaikki kurssit ovat iltaisin, ja me pääsääntöisesti iltaisin töissä. joten se siitä?=(

10. Pahinta ehkä se, että kesälomareissu suunnitteluun pitää paneutua paremmin ku pitää ottaa koira huomioon. Pitää löytää vuokraksi sellainen kesämökki mihin koiran saa ottaa ( ei ollut muuten mikään ihan helppo juttu)
Paras asia on se, että kotiin tullessa väsyneenä ja vihaisena, tietää että koira on aina iloisesti sinua vastassa häntäänsä heiluttaen.

11. Ihmiselllä pitää olla hyvät hermot, huumoria ja aikaa ja rakkautta koiralle.

1. Meillä on aina ollut kotona koira, joten kun muutin kotoa, oli selvää että hankin itsellenikin koiran.
2. Eipä ole ketään tarvinnut ylipuhua..
3. Sisäsiistiksi opettaminen, koska pentu ei tykännyt mennä sateella ulos ollenkaan. :)
4. Hauva oli ehkä yhdeksän kuukauden ikäinen kun viimiset pissat sisälle lirautti. Vahinkoja sattuu kyllä vieläkin (koira hiukan yli vuoden)
5. Ainut ongelma on koiran suojeluvietti mua kohtaan, mutta koulutuksella senkin saa, toivottavasti, pois.
6. Ei todellakaan laantunut, koira on yhtä ihana pikkuvauva ku ensimmäisenäki päivänä.
7. Rahaa menee tilanteesta riippuen 50-100e. Tykkään ostella sille kaikkea..
8. Pisuilla käydään aika monta kertaa päivässä, samalla tulee vähän käveltyä ympäriinsä. Pitemmillä lenkillä käydään kerran päivässä.
9. En ainakaan tällä hetkellä, luolakoiratoimintaa ollaan ajateltu.
10. Pahinta on muiden ihmisten epäluuloisuus koiraa kohtaan. Kaikki muu on parasta, koira on todellakin ihmisen paras ystävä!
11. Sellaiselle, kellä on aikaa sille. Ei riitä että kerran päivässä käy ulkona. Koira tarvitsee rakkautta ihan samalla lailla kuin ihmisetkin, ehkä jopa hieman enemmänkin!

1. Miksi otit koiran? -Kun on kerran omistanut koiran niin kyllä niitä tulee sitten aina olemaan :)

2. Jouduitko suostuttelemaan muita perheenjäseniä koiran hankkimiseen? Jos, miten onnistuit?
-Aikaisemman koirani kanssa oli pientä suostuttelua, koska olin itse lapsi.. mutta siitäkin selvittiin ihan puhumalla koska myös äitini halusi koiran (vaikka ei sitä silloin suostunutkaan tunnustamaan!)

3. Mikä oli vaikeinta kun koira oli pentu?
-Varmasti sisäsiisteyden opettaminen.. alkoi käydä jo selän päälle se rätti kädessä kyykkiminen

4. Kauanko kesti ennekuin koirasi oppi sisäsiistiksi? -Nykyisellä koiralla ei mennyt kauaakaan, vaan oli jo lähes täysin sisäsiisti nelikuisena

5.Onko ilmennyt jotain odottamattomia ongelmia?
-Ei ainakaan vielä. Aikaisemman koirani jouduin valitettavasti lopettamaan kun munuaiset jostain syystä lakkasivat toimimasta kunnolla

6. Laantuiko innostuksesi koiraasi kohtaan ajan kanssa vai oletko edelleen yhtä innoissasi kuin sinä päivänä jolloin sait sen? - Olen enemmän innoissani koirastani nyt kun silloin kun hankin sen!

7. Paljonko sinulla menee rahaa koiraasi keskimäärin kuukaudessa? Vaikea arvioida, mutta ei se kalliiksi tule ellei ole eläinlääkäriretkiä tiedossa.

8. Kuinka useasti käyt koirasi kanssa ulkona päivässä? - Vähintään kolme kertaa, aamulla lyhyempi pissalenkki, päivällä 1-2h lenkki ja illalla puolituntia tai enemmän..

9. Harrastatko jotain koirasi kanssa? Mitä? (muu kuin kävely) - En vielä, todennäköisesti tulevaisuudessa..jotain :)

10. Mikä on "pahinta" koiran omistamisessa? Entä parasta? - Pahinta taitaa olla se että pitää aina ottaa koira huomioon (tämä oli vaikeaa lapsena) ja selvittää etukäteen minne koiran voi ottaa mukaan ja minne ei. Parasta taitaakin sitten olla kaikki muu :)

11. Millaiselle ihmiselle suosittelisit koiraa? Sellaiselle joka jaksaa, osaa ja haluaa siitä huolehtia sen kymmenisen vuotta tai pitemmältikin.

1. Miksi otit koiran? : Koira perheessä on minulle ollut aina itsestäänselvyys, se on jotain mikä vaan kuuluu meidän perheeseen. Se on ystävä, sen kanssa on mukava harrastaa, se tuo turvallisuutta jne.
2. Jouduitko suostuttelemaan muita perheenjäseniä koiran hankkimiseen? Jos, miten onnistuit? : En ole tähän joutunut. Kun asuin vielä vanhempieni luona, perheessämme oli metsästyskoiria koska isäni metsästää. Kun muutin mieheni kanssa yhteen asumaan hänellä oli koira ja koiraharrastus on molemmin puolinen kiinnostus.
3. Mikä oli vaikeinta kun koira oli pentu? : Ehkä sisäsiisteys, ehkä ns. tuhovimma? Vaikea sanoa, kaikista kun kuitenkin on sevitty kunnialla. Ei mikään ole ollut erityisen vaikeaa.
4. Kauanko kesti ennekuin koirasi oppi sisäsiistiksi? : Sakemannilla kesti vuoden, keskarilla 3kk, pyrrellä 10kk eli riippuu erittäin paljon koirasta, ja omasta viitseliäisyydestä.
5.Onko ilmennyt jotain odottamattomia ongelmia? : Ei mitään odottamatonta, eikä oikeastaan edes ongelmia.. Ainut odottamaton oli tuo sakemannin erittäin huonot lonkat jota en osannut tai halunnut odottaa. Terveys on aina se mikä koirassa huolestuttaa.
6. Laantuiko innostuksesi koiraasi kohtaan ajan kanssa vai oletko edelleen yhtä innoissasi kuin sinä päivänä jolloin sait sen? : Ei laantunut,kaikki koirat ovat olleet rakkaita. Nykyiset kaksi saavat taatusti huomiota ja toimintaa yhtä paljon kuin pentuna ollessaan. Koiraa ei saa noin vain unohtaa.. Silloin alkaa tulla niitä ongelmia.
7. Paljonko sinulla menee rahaa koiraasi keskimäärin kuukaudessa? : Jos ei lääkärikuluja (rokotuksia yms.) lasketa niin ruokaan menee kahden koiran kustannuksin noin: 60e/kk.
Sitten kun tarvitaan rokotuksia ja matokuureja ym. niin summa nousee helposti 200e/kk per koira.
8. Kuinka useasti käyt koirasi kanssa ulkona päivässä? : Niin monesti etten ole edes laskenut, koirat ovat vapaana omalla tontilla ja niiden kanssa tulee touhuttua lähes aina. Ne eivät siis ole yksin siellä ulkona vaan niitä pitää koko ajan vahtia ja samalla touhuta jotain mukavaa.
9. Harrastatko jotain koirasi kanssa? Mitä? (muu kuin kävely) : Nuoremman koiran kanssa on aloitettu näyttelyt, vanhemman aika on sitten kun massaa on tarpeeksi (4v). Tottelevaisuutta harrastetaan omaksi iloksi joka päivä ja välillä käydään koirakoulussa kursseilla.
10. Mikä on "pahinta" koiran omistamisessa? Entä parasta? : "pahinta" jaah, sanoisin että ongelmallisinta on se kun pitäisi lähteä johonkin mutta ei voi ottaa koiria mukaan, eli hoitaja pitäisi löytyä jne. Parasta on kaikki, jopa ne välillä niin turhauttavatkin hetket, kyllä niistäkin löytyy jossain vaiheessa jotain hauskaa.
11. Millaiselle ihmiselle suosittelisit koiraa?: Riippuu niin paljon koirasta, mutta näin yleisesti ottaen.. vastuuntuntoiselle, kärsivälliselle, jalat maassa ihmiselle. Sellaiselle joka ymmärtää koiran tarvitsevan määrätietoista, mutta hellää kättä. Ennenkaikkea ihmiselle joka valitsee koiran sen käyttötarkoituksen ja luonteen vuoksi, ei sen vuoksi millainen maine sillä on. JA tajuaa kuitenkin käyttää näitä piirteitä oikein.

1. Olen kasvanut koiraperheessä ja tottunut koiran läsnäoloon jo pienestä. Muutenkin eläinrakas. Omaan kotiin muutettua tuli ajankohtaiseksi, kaveri kotiin, lenkille ja harrastuksiin. Ilman koiraa en varmaan osaisi edes elää... ;o)

2. Poikaystävän kanssa asiaa pohdittiin muutama vuosi, en suostutellut, otettiin koira kun molemmat oltiin valmiita. Poikaystävänikin koiraihmisiä ja lapsuudenkodissa ollut koira.

3. Hmm, vaikea sanoa kun ensimmäinen oma koira astuu taloon vasta muutaman päivän kuluttua. Vanhempieni koirakokemuksella (2 koiraa) voisin sanoa, että vaikeinta ja rasittavinta oli pureminen ja siitä pois opettelu. Kaikki muu on oikeastaan mennyt aika hyvin.

4. Vanhempieni pennulla yösiistiksi kesti 1 viikko ja sisäsiisteyden opettelu vielä meneillään (nyt 11-viikkoa tämä uusi pentu)- tosin ei paljon enää sisälle ole pissinyt.

5. Eipä juuri.

6. Ei innostus ole laantunut. Kotona asuessani rakastin koiria joka päivä yhtä paljon- itse asiassa pentuaikana sitä jo alkoi toivoa että kasvaisi jo isoksi niin pääsis kunnon lenkeille. Tietty lenkittely huonolla säällä yms alkaa nyppimään ajan myötä mutta kaikkeen tottuu.

7. Eos.

8. Aikuisen koiran kanssa aamupissi, päiväpissitys töiden jälkeen, illemmalla pidempi lenkki ja ennen nukkumaan menoa nopea pissitys.

9. Vanhempieni koiran kanssa harrastin jonkun verran agilityä aikoinaan. Oman koiran kanssa suunnitelmissa agility ja mahd toko. Näyttelyt kasvattajan toivomuksesta, mutta saa jäädä n 2-3 näyttelyä/vuosi tahtiin.

10. Rakastettava otus joka ottaa sinut aina iloisin mielin vastaan -ihana tulla kotiin rankankin päivän jälkeen. Väsymätön lenkkikaveria. Tuo myös paljon iloa ja huumoria päivään. Hellyyttävä kumppani. Opettaa myös vastuuta. Pahinta ei ole mikään. Paitsi rakkaasta ystävästä luopuminen kun sen aika on.

11. Eläinrakkaalle, ihmiselle jolla on aikaa koiralle. Aktiiviselle ihmiselle joka jaksaa käydä lenkillä ja myös harrastaa koiran kanssa.