Todellisuuden hahmotus ajan ja/tai paikan suhteen

Anonyymi-ap

A) Paikan suhteen hahmotus:

- avaruuteen keskittyminen


- ajan olemassaolon kieltäminen ääritapauksissa


-lineaarisuus


-looginen empirismi ja filosofisen realismin eri ilmenemät


- fysikalismi


- tietoisuuden ja elollisuuden väheksyminen


- aika pelkkänä pysäytyskuvien sarjana ===> determinismi

- klassinen fysiikka ja suhteellisuusteoria

- rakenteet ==> mekanistisuus, koneistot

- reduktionismi


- logiikka, matematiikka ja muut lineaariset hahmotukset


- kaavamainen hahmotus

- instituutiot ja kollektiivin korostaminen, tasapäistäminen


- aistihavainnot

- aineellinen, aktuaalinen, energia


-ikuisten determinististen luonnonlakien oletus, vapaan tahdon kieltäminen


- menneisyys


- eloton luonto

- teknokratia ja pelkästää teknisiin mekaanisiin ratkaisuihin keskittyminen


- paikkamuutosten maksiminopeus valonnopeuden vakio


- kuvaamataiteet keskittyvät paikkahahmotukseen

....


B) Ajan suhteen hahmotus

- aikaan keskittyminen ja avaruus-aspektin väheksyntä ääritapauksissa

-ajan moniulotteisuus

- synkronisiteetti, lomittuminen, emergenssi, itseorganisoituminen

- kvanttifysiikan ilmiöt jotka viittaavat todellisuuden olevan vähintään kaksitasoinen ja todennäköisesti kolmitasoinen jossa eliöt toimivat potentiaalisen ja aktuaalisen maailman rajapintana

- tietoisuuden ja elollisuuden korostaminen

- intuitio, kaukonäkeminen, epälineaariset hahmotustavat

- "henkinen", potentiaalinen

- tulevaisuus ja sen mahdollisuudet

- aika energiana joka määrittelee aktualisoitumisen nopeuden

- värähtelyt, syklit, resonanssit, harmooniset suhteet

-elollisuus

- todellisuus hahmotetaan elollisina organismeina joilla tapoja luonnonlakien ja determinismin sijasta (A.N. Whitehead, Rupert Sheldrake)

- vapaa tahto, muisti, itsesäätely

- musiikki taiteena jossa olennaisinta ajan ulottuvuus

-idealistinen hahmotus: platonismi, Pythagoras, Bernardo Kastrup


...


Luonnontieteet perinteisesti pyrkivät väheksymään aikaa ja potentiaalisuutta ja korostamaan avaruutta ja rakenteita.

Optimaalisin hahmotustapa olisi ottaa huomioon molemmat toisiaan täydentävät hahmotustavat koska ne täydentävät toisiaan ja vain joko paikka- tai aikahahmotukseen keskittyminen johtaa helposti puutteelliseen kokonaiskuvaan.


Edellä kirjoittamassani kuvauksessa voi olla puutteita mutta ainakin minusta se selkeästi osoittaa että todellisuuden perushahmotus on se kaikkein olennaisin asia ennen minkäänlaista pidemmälle menevää loogista analyysiä suurin piirtein kaiken mahdollisen suhteen myös tieteessä että filosofiassa jonka alkup. tarkoitus on muodostaa ja ylläpitää kokonaiskuvaa todellisuudesta eikä vain keskittyä pelkästään jonkinlaiseen loogiseen empirismiin esim. B. Russellin esimerkkiä seuraten. :D

B

22

278

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jatkohahmotusta:

      Lee Smolin on niitä harvoja ammattifyysikoita jotka ottavat ajan vakavasti eivätkä pidä sitä esim. Einsteinin tavoin pelkkänä illuusiona.

      https://en.wikipedia.org/wiki/Time_Reborn

      Matemaattiset mallit ovat abstraktioita joissa aikaa ei tarvitse ottaa huomioon koska luonnossa esiintyvät säännönmukaisuudet oletetaan ikuisiksi tai alkuräjähdyksessä alkaneiksi ja pelkästään systeemien alkutilalla on merkitystä mikä ajatus myös johtaa ideaan jossa extrapoloidaan eli päätellään nykyisesten olosihteiden perusteella alkutilanne jopa sekuntien tarkkuudella kuten alkuräjähdysmallissa. Smolin kuitenkin pitää mahdollisena että ns. luonnonlait voivat kehittyä ajan kuluessa eli myös elottomassa luonnossa olisi jonkinlaista evoluutiota.

      Tyypillinen ja jopa "arkkityyppinen" alkuarvoihin perustuva tieteen hahmotus on tähtitieteessä joka lienee vanhin tiede ja tähtitieteen ihanteita noudattaen luotiin myös ensimmäiset atomimallit jolloin samalla saatiin koko maailmankaikkeus ja kaikki todellisuus rakennettua samojen periaatteiden pohjalta jossa ei ollut häiritsemässä mitään elolliseen tai tietoisuuteen liittyviä ilmiöitä jotka nekin mielellään hahmotetaan tuollaisen atomimallin tavoin.

      Tämä samanlainen hahmotustapa ilmenee myös hiukkasfysiikan standardimallissa jossa alkeishiukkasia pidetään ikäänkuin mikromaailman "tähtitieteen" biljardipallomaisten mikro entiteettien ilmentyminä.

      https://en.wikipedia.org/wiki/Standard_Model

      Sekä kvanttifysiikan että kosmologian standardimallit on kehitetty samojen periaatteiden mukaan ja hyvin pitkälle samojen henkilöiden toimesta ja ne ovat varmasti loogisesti ja matemaattisesti ristiriidattomia malleja mutta samalla äärimmäisen pelkistettyjä ja abstrakteja kokonaisuuksia jotka perustuvat täysin sellaiselle perusoletukselle että kaikki todellisuudessa on ennustettavissa koska todellisuuden oletetaan muotoutuvan pelkästään joidenkin alkuarvojen perusteella täysin deterministisesti eikä aikaa tarvitse ottaa huomioon kuin yhtenä lineaarisena muuttujana (delta-t) fysiikan matemaattisissa kaavoissa.


      B

      • Anonyymi

        😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋

        🔞 ­N­­­y­­m­f­­­o­­m­a­­­a­­­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#18202751

        🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞


    • Anonyymi

      On kumminkin suuri siunaus että on yksi, objektiivinen ,fyysinen todellisuus olemassa.

      Olisi vaikea luoda omaa elämää jos ei sitä olisi.

      Sen lisäksi Voi toki olla astraalisia Ja simulaatiotodellisuuksia vaikka kuinka paljon. Mutta on tosiaan tärkeää että on se yksi varma todellisuus kaikille.

    • Anonyymi

      Ei ole mitään uutta auringon alla. Avain sykliseen käsitykseen. Jos tiedetään vuodessa 2400 kuinka tietoisuus tai muisti toimii niin se tiedettäisiin myös vuodessa 400 eKr.

      Mutta niin ei ole. Siis emme koskaan tämän auringon alla saa selville muistin ja tietoisuuden mysteerejä.

      Paitsi...... JOS SAAMME APUA GALAKSIN MUILTA SIVILISAATIOILTA ELI ALIENEILTA.
      Voidaan päätellä että kaikki ainutkertainen täysin uusi asia on lähtöisin vieraan auringon alta.

      Eräät toistavat tarua että esim. Transistorin keksimiseen olisi vaikuttanut pudonneesta Alien aluksesta löydetty tekniikka.

      Tämä ei oikeastaan liity aiheeseen kovin paljoa, mutta syklinen aikakäsitys on aika toivoton ellei sisällä Alien valttikorttia.

      Lineaarinen käsitys sisältää toivona evoluution.

    • Anonyymi

      Lisäpohdintaa:

      Avaruudellinen taso tuottaa lukumäärät ja mahdollistaa laskemisen ja luokittelun.

      Topologia mahdollistaa jossain määrin laadullisten asioiden formaalia hahmotusta koska se ei perustu pelkästään ajallis-paikalliseen määrälliseen hahmotukseen jossa oletetaan jo annettuna 3d+1t koordinaatisto joka jo sellaisenaan tuottaa konemaisen kokonaisuuden hahmotuksen.

      Avaruudellisella tasolla kaikki on determinististä, mekaanista ja vähitellen hajoavaa (entropia)

      Ajan kautta ilmenevä epälokaali potentiaalinen taso tuottaa kaiken laadullisuuden joka voidaan vain kokea mutta ei määritellä tarkasti eikä kuvailla muuten kuin korkeintaan vertauskuvien tasolla.

      Todellisia muutoksia aktuaaliseen tasoon voi tuottaa ainoastaan laadullisella epälokaalilla tasolla.

      Metakognitio ja loogis-analyyttisyys toimivat vain aktuaalisella mekaanisella tasolla mutta eivät kykene kaavamaisuutensa ja mekaanisuutensa takia muuttamaan mitään vaan kaikki on pelkkää tapahtumista eli pelkkää potentialisuuden purkautumista eikä todellista tekemistä.

      Todellinen evoluutio on potentiaalisuuden kasvattamista. Kaikki 3d+1t tapahtuminen on vain involuutiota eli mekaanista ja deterministä tapahtumista ja itsestään ja mekaanisesti tapahtuvaa mahdollisuuksien ilmenemistä jossa potentiaalisuus purkautuu avaruudelliselle tasolle ja koska paikallisissa tapahtumissa vain yksi mahdollisuus kaikesta potentiaalisuudesta voi toteutua niin se samalla kuluttaa ja hävittää entropian tavoin epälokaalista tasoa jos sitä potentiaalisuutta ei voi uudistaa ja lisätä esim. tietoisten yksilöllistyneiden entiteettien omien ponnistelujen kautta jotka eivät kohdistu avaruudellisen todellisuuden muuttamiseen vaan oman laadullisen tasonsa kehittämiseen joka on ainoa toimiva tapa muokata kokemuksellista todellisuutta.


      Tämä oli tunnettua jo useimmissa muinaisissa esoteerisissa perinteissä:
      https://en.wikipedia.org/wiki/Involution_(esotericism)

      Perinteinen ajassa ja paikassa operoiva tiede ja tekniikka ei voi muuttaa mitään paremmaksi ilman rinnakkaista yksilöiden tasolla tapahtuvaa potentiaalisuuden kasvattamista vaan tuottaa pelkästään lisää kaaosta ja massiivisia ongelmia mikä johtaa aina väistämättä kulttuurien itsetuhoon,

      Kaikki yhteiskunnan instituutiot (yliopistot, koulut, sairaalat yms.) olivat alunperin uskonnollisten instituutioiden kehittämiä ja vasta myöhemmin niiden toiminta sekularisoitiin kansallisvaltiolle.

      Tästä jäänteenä on myös tieteen harjoittamisen kaavamaisuus ja tiukka hierarkia papistoineen ja valtataisteluineen suhteessa erilaisiin paradigmoihin. Kollektiivinen keskusjohtoinen tiede ei kykene hahmottamaan todellisuutta sellaisena kuin se on vaan dogmatisoituu ja asennoituu samalla tavalla kuin Paavi 1800-luvulla julistaessaaan itsensä valtahierarkian johtajana erehtymättömäksi ja hyvn samantapaista käytöstä esiintyy monilla tieteen ns. "auktoriteeteilla" joilla harvoin tai ei koskaan edes käy mielessä väärässä olemisen tai edes minkäänlaisen epävarmuuden tunteita. :D


      https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavin_erehtymättömyys

      B

    • Anonyymi

      Tapahtumien ja ajan hahmotuksesta

      Luonnontieteissä ei perinteisesti pidetä aikaa mitenkään olennaisena asiana vaan se hahmotetaan korkeintaan lineaarisen muutoksen yhtenä komponenttina jossa nyt-hetki on enemmän tai vähemmän mielivaltainen "pysäytyskuva" samalla tavalla kuin elokuvatekniikassa saatiin aikaan liikkeen illuusio näyttämällä ihmisen näköaistille peräkkäisiä ja erillisiä kuvia vähintään 15 kuvaa sekunnissa.

      Suosituissa pallopeleissä (jalkapallo, koripallo, tennis, golf, biljardi jne.) liike on myös lineaarista eli sillä tavalla jatkuvaa että pelkästään alkutilan voimakkuuden (esim. potku) voimakkuuden suunnan perusteella voidaan päätellä pallon liikerata mikä on myös yleinen klassisen fysiikan perushahmotus joka kuitenkin monimutkaistuu helposti hallitsemattomaksi jo yli kahden kappaleen vuorovaikutuksissa.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmen_kappaleen_probleema
      https://en.wikipedia.org/wiki/Two-body_problem_in_general_relativity

      Ts. lineaarinen pallopeleissä toimiva matemaattinen hahmotus johtaa helposti vaikeuksiin jo vähänkin monimutkaisemmissa vuorovaikutuksissa.

      Sitten on monimutkaisempia ja monimuotoisempia tapahtumia ja ilmiöitä joita ei voi jakaa osiin ilman että kokonaisuus hajoaa ja suurin osa niistä liittyy elolliseen ja tietoiseen luontoon.

      Myös kemiallisten reaktioiden tasolla tapahtumat ovat sellaisia kokonaisuuksia joita ei voi pilkkoa mielivaltaisesti osiin ja paljon monimuotoisempia ja monimutkaisempia tapahtumia ilmenee varsinkin elollisessa luonnossa ja ihmisten tietoisuuden tasolla.

      Luonnollisissa kielissä jaetaan todellisuus subjekteihin, verbeihin ja objekteihin. Tarkemmin analysoituna sekä subjektit että objektit ovat tapahtumakokonaisuuksia jotka voidaan hahmottaa myös laajana nyt-hetkenä koska niillä subjekteilla ja objekteilla on vastine todellisuudessa jolla on selkeä identiteetti ja kesto.

      Subjektien ja objektien sijasta kielellinen ilmaisu voisi olla myös pelkästään verbi-keskeisestä koska sekä objektit että subjektit ovat jatkuvasti koostumukseltaan ja rakenteeltaan muuttuvia olioita mutta silti säilyttävät tunnistettavan identiteettinsä niissä muutoksissa minkä perusteella kehittyi ns. prosessikeskeinen hahmotustapa.


      https://en.wikipedia.org/wiki/Process_philosophy

      Ilmiöt ja tapahtumat ovat kokonaisuuksia joissa tapahtuman alun perusteella ei voi läheskään aina päätellä tapahtumien seuraavaa vaihetta eikä kokonaisuutta.

      Tapahtumat voivat olla sekä lineaarisia että epälineaarisia. Lineaariset ilmiöt ovat suhteellisen helposti mallinettavissa matemaattisesti ja samalla ne ovat joissain määrin ennustettavissa jopa hyvin pitkiksi ajoiksi eteenpäin jos mitään odottamatonta ei tapahdu.

      Tyyppiesimerkki epälineaarisista tapahtumista on sää jonka ennustaminen usein vaikeutuu jo useiden päivien ja pidempien aikojen tasolla.

      ...

      Tässä tämänaamuinen tajunnanvirtani joka toisinaan herättää unesta estää uudelleen nukahtamisen ja pakottaa tavallaan muotoilemaan sen kielen käsitteiden kautta. Tämä alkaa usein heti kun avaan silmät mikä on rasittavaa liian pitkään yhteenmenoon jatkuvana.

      Unen ja valveillaolon rajapinta mahdollistaa yhteyden alitajunnan kautta todellisuuden epälokaalille tasolle jonka heijastusta kaikki lokaali tapahtuminen pohjimiltaan on.

      B

      • Anonyymi

        "Ts. lineaarinen pallopeleissä toimiva matemaattinen hahmotus johtaa helposti vaikeuksiin jo vähänkin monimutkaisemmissa vuorovaikutuksissa. "

        "Ilmiöt ja tapahtumat ovat kokonaisuuksia joissa tapahtuman alun perusteella ei voi läheskään aina päätellä tapahtumien seuraavaa vaihetta eikä kokonaisuutta."

        Kaareva aika-avaruus ei ole esteenä entiteettien kyvyille muokata todellisuutta. D
        esim. Clip 4/10


        https://www.youtube.com/watch?v=ArI94Pmpudw


        #


    • Anonyymi

      B:
      "Edellä kirjoittamassani kuvauksessa voi olla puutteita mutta ainakin minusta se selkeästi osoittaa että todellisuuden perushahmotus on se kaikkein olennaisin asia ennen minkäänlaista pidemmälle menevää loogista analyysiä suurin piirtein kaiken mahdollisen suhteen myös tieteessä että filosofiassa jonka alkup. tarkoitus on muodostaa ja ylläpitää kokonaiskuvaa todellisuudesta eikä vain keskittyä pelkästään jonkinlaiseen loogiseen empirismiin esim. B. Russellin esimerkkiä seuraten."

      Oliko kaikkein olennaisinta jakaa asiat kahteen kategoriaan, joiden pitää olla aika ja avaruus? Vai se että tajuaa, että maailmassa on musiikkia ja elollisuutta? Oletko sinä päätellyt musiikin olemassaolon ilman mitään empiirisyyttä?

      Russel on parempi tekemään kokonaiskuvaa todellisuudesta kuin Popper, koska hän on se, josta induktiot ovat luotettavia.

      B:
      "Lee Smolin on niitä harvoja ammattifyysikoita jotka ottavat ajan vakavasti eivätkä pidä sitä esim. Einsteinin tavoin pelkkänä illuusiona."

      Hän on kuitenkin kosmologi ym. ja hänen kirjansa kertoo filosofisen rentoon tapaan kosmologiasta, joka on täysin vailla havaintovahvistuksia. Samalla hän toivottaa meille lähinnä hyvää tulevaisuutta liittyen ilmastonmuutokseen ja politiikkaan. Tulisiko kirjaa vain pitää höpötyksenä muiden samanlaisten tapaan?

      Smolin ei ole koskaan tehnyt työtä minkään toisen ajan kanssa, vaan se on tämän yhden kirjan pituinen tarina.

      Kvanttikosmologian ajoista keskusteltu ajan katoaminen:
      https://arxiv.org/pdf/gr-qc/0104097.pdf
      Ja jonkun esitelmä Smolinin haluamasta uudesta ajasta, jolla tämä oli juuri kommentoinut kosmologian työntekoa:
      https://physicsworld.com/a/the-unique-universe/
      3. 'Everything that is real in a moment is a process of change leading to the next or future moments. Anything that is true is then a feature of a process in this process causing or implying future moments.'

      -The third principle incorporates the notion that time is an aspect of causal relations. A reason for asserting it is that anything that just existed in a moment, without causing or implying an aspect of the state at a future moment, would be gone in the next moment. Things that persist must be thought of as processes leading to newly changed processes. An atom in a moment is a process leading to a different or a changed atom in the next moment.

      Toisin sanoen Smolin on deterministi. Ja hänestä determinismi on paremmin määritelty hetki hetkeltä kuin ajattelemalla ikuista ajassa ratkaistua funktion ratkaisua, joka on menneisyydestä tulevaisuuteen, ja joka ratkaisu perustuu johonkin jos perustuu. Tähän aikakäsitteeseen ei liity juuri mitenkään hänen kirjansa muut aiheet, kuten muuttuvat luonnonlait, jotka tulevat hänelle (muilta saadun mielikuvituksen lisäksi) alunperin konkreettisesti vain kvanttigravitaatio-kosmologiasta, jossa lait muuttuvat vain, jos aine on QG-ainetta universumin alussa.

      Tässä viitatut artikkelien ulostulot ovat muutenkin ihan erilaisia kuin hänen kirjansa, koska lehdissä hän syyttää ajattomuudesta Newtonin sijaan lähinnä multiversumien kosmologeja. Joiden ajattomuus varmaan liittyy jotenkin hyvällä syyllä siihen, että fysiikka ennen universumeja eli BB:tä on täysin eri. Ja hyvä syy, miksi Smolin puhuu heille vaihtoehdoista, on se, että asiat joita ei ole havaittu, voivat olla muullakin tavalla.

      Smolinin kirja on sekoitus kaikkia aiheita ajasta, joihin hänellä on ollut aasin-silta äskeisestä kosmologian ajasta siten, että joku on joskus historiassa esim, ajatellut aikaa myös. Tarkoitan siltoina sitä, että keskustelun rajat tuntuvat häviävän, kun kosmologian ajan poistamisesta siirrytään siihen, että kaikki fysiikka poisti aikaa. Vaikka hetki sitten, esim. kyseessä ei ollut edes kosmologiassa kuin yleensä valintakysymys. Samalla sillat on poltettu siten, ettei hän tunnu toistavan koko kosmologia keskustelua enää ainakaan tässä kirjan sisällön esittelyssä:

      https://www.youtube.com/watch?v=ATxi0_-7HqQ

      14:58
      Tässä sanotaan, että jos vertaa itseään jumalaan, niin ajan täytyy tuntua epätodelliselta. Jos vertausta ei pysty tekemään, niin miltä silloin tuntuu? Onko aika ainoa epätodelta tuntuva asia? Miksei kaikkea muuta, mihin voi soveltaa tietoa ja algebraa, kommentoida samalla tavalla? Eli eikö myös aine, jota ajassa on ratkaistu, tunnu tavallisessa muodossaan epätodelta kokemukselta jälkeen päin? Jos kaikki tuntuisikin nyt epätodelta, ja yhtä epätodelta kuin kaikki muu, niin mikä merkitys tällä tunteella lopulta olisi? Entä jos nämä tunteet ovat oikeutetumpia verrattuna niiden puuttumiseen?

      Seuraavassa kohdassa sanotaan, että pitäisi muuttua vielä sellaiseksi jumalaksi, joka tietää, miksi oli tietty algebra.

      1

      • Anonyymi

        Ihmiset eivät saa tehdä tietojensa perusteella johtopäätöstä siitä, onko tulevaisuus ennustettavissa. Jokainen tämän hetken ennustava laki voi olla sellainen, ettei se ennusta yhtä käytöstä, joka nähdään pian. Mutta tuolle käytökselle voi tulla laki, joka hetken aikaa ennustaa kaiken. Johtopäätöksen tekeminen suuntaan tai toiseen olisi induktio, missä ajatellaan tunnettavan kaikki tapahtumat tai kaikki lait (mukaanlukien lakien vaihtuminen).

        19:30
        Tästä eteenpäin Smolinin argumentit ovat oikein vain koska ne ovat kopioita paljon yleisemmästä Popperin argumentista, että tieteessä ei pidä tehdä induktioita.

        Periaatteessa Smolinkin on jonkinlaisen induktion vallassa, koska hän ajattelee, että koska meillä on laki nyt, niin muillakin on jokin laki.

        20:20
        Lailla ei tieteessä tulisi olla mitään määritelmää. Silloin niitä on paljon helpompi ehdottaa. Esim. lain ja tilan näkeminen erillään on tosi huono ajatus. Samoin lain ja ajan määrittely erikseen. Smolin tarkoittaaa lailla aina differentiaaliyhtälöitä (*), ja vaikka hän myöhemmin esim. alkaa tekemään jotain ehdotuksia jostakin, niin hän näyttää pitäytyvän tässä differentiaaliyhtälö-määritelmässä. Kun näissä on edelleen sama aika, tästä seuraa se, ettei hän koskaan määrittele uudella tavalla sitä, mitä aika on. Periaatteessa hän vain tekee ison filosofisen rakennelman sille, että aina ei olisi samaa differentiaaliyhtälöä (tai joissain esimerkeissä on, mutta niissä on enemmän ajan askel-funktioita vakioiden asemasta). Koska jostain syystä tämä vaihtelu pitäisi oikeuttaa ensin sillä, että ajasta puhutaan lujempaa.

        (*) Jos nyt miettii, että QM ja SR ovat eri laki kuin Newtonin liikeyhtälö, niin ne eivät ole erilaisia siksi, että differentiaaliyhtälö on eri. Jos joku haluaisi tehdä uutta tiedettä, niin tästä alkaen hänen kannattaisi ensin ajatella, mikä on QM:n ja muiden perimmäinen määritelmä, ja mikä muu sana kuin laki niitä sopii erottamaan, jotta voisi sitten itse tehdä uuden sellaisen asian. Tässä on paljon jotain, mistä jäisi jäljelle juuri ajan määritelmä (joita tuossa on kaksi ja jotka ovat melkein samoja), mutta sellainen jokaisen täytyy voittaa itse (jos ei haluaisi sen olevan kuin sama).

        Differentiaaliyhtälön muuttaminen toiseksi laiksi ajan kuluessa on niin helppoa kuin ottaa yhtälöön funktiokertoimia a=a(t), b=b(t):

        a * d_t f = b * d_x f

        Ja sanoa, että a on nolla kun b ei ole nolla. Näin voi kirjoittaa samaan yhtälöön esim. aaltoyhtälön ja Laplace-yhtälön ja antaa a:n, ja b:n päättää, kumpi on voimassa. Funktiot a ja b voivat olla annettuja, tai niille voi tehdä dynaamisen yhtälön, joka lisätään lakeja kuvaavan yhtälöryhmän joukkoon. Tällöin on normaalilla ns. ikuisuuskäsitteellä päätetty muokata luonnonlakeja toisiksi.

        Kun sanotaan että aika on väärin koettu, kun se on ikuinen, niin tässä olisi vielä ehkä hyvä erotella sellaiset ajassa olevat matemaattiset funktiot, jotka eivät tule fysiikan fyysisesti perustelluista differentiaaliyhtälöistä, vaan myös kysyä, että onko yhtä väärin, jos on olemassa ajan funktio, joka on annettu predestinaationa ilman dynaamista yhtälöä. Kuvittelisin että dynaaminen ratkaisu on lähempänä determinismiä, joka olisi hetkittäin tapahtumassa. Samalla näyttää kuitenkin, että kun Smolin puhuu joskus luonnonlakien muuttumisesta ajassa, näille ei ole aina olemassa taustaa, missä ne olisivat peräisin dynaamisesta differentiaaliyhtälöstä (kosmologia esimerkissä näin on), vaan jäljelle jäisi käsite, että ne muutokset ovat predestinoituja, ja jokainen ulkopuolelta tai historiasta näkisi muutokset ikuisena eri arvojen nauhana, mikä on väärin koettua aikaa sekin.

        24:47
        Näissä kohdissa ei ole aluksi juuri kerrottu, että mitä ajalla tarkoitetaan, jos Newton teki sille jotain. Luulisi että jonkin pitää olla jotain, jotta voisi olla kohteena. Se mitä tästä jäisi lopulta jäljelle, olisi että sanottaisiin, 'älkää tehkö ajalle noin'. Tämä pysäyttäisi vain koko koneiston, joka tekee tiedettä. Mutta yhtähyvin se pysähtyisi yksittäisissä malleissa, jos niistä malleista ottaisi jotain näin oleellista pois. Eli 'älkää käsitelkö avaruutta niin, että hiukkanen tulee olemaan siinä menosuunnassaan kaikkialla' saa aikaan saman.

        Newtonin skeema ei automaattisesti geometrisoi aikaa, vaikka se on monelle loogisesti yksi ja sama. Geometrisointiin tarvitaan konsepti dimensioiden yhteisestä vektorista ja sen pituudesta. Lisäksi voidaan sanoa, että kaikki parametrit maailmassa tai ideoissa olevina apuina voidaan geometrisoida dimensioksi avaruuteen, eikä ole mitään differentiaaliyhtälöä parametreilla, jolle näin ei ole. Silloin uusi idea pitäisi alkaa todella erilaisista laeista kuin nämä.

        2


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmiset eivät saa tehdä tietojensa perusteella johtopäätöstä siitä, onko tulevaisuus ennustettavissa. Jokainen tämän hetken ennustava laki voi olla sellainen, ettei se ennusta yhtä käytöstä, joka nähdään pian. Mutta tuolle käytökselle voi tulla laki, joka hetken aikaa ennustaa kaiken. Johtopäätöksen tekeminen suuntaan tai toiseen olisi induktio, missä ajatellaan tunnettavan kaikki tapahtumat tai kaikki lait (mukaanlukien lakien vaihtuminen).

        19:30
        Tästä eteenpäin Smolinin argumentit ovat oikein vain koska ne ovat kopioita paljon yleisemmästä Popperin argumentista, että tieteessä ei pidä tehdä induktioita.

        Periaatteessa Smolinkin on jonkinlaisen induktion vallassa, koska hän ajattelee, että koska meillä on laki nyt, niin muillakin on jokin laki.

        20:20
        Lailla ei tieteessä tulisi olla mitään määritelmää. Silloin niitä on paljon helpompi ehdottaa. Esim. lain ja tilan näkeminen erillään on tosi huono ajatus. Samoin lain ja ajan määrittely erikseen. Smolin tarkoittaaa lailla aina differentiaaliyhtälöitä (*), ja vaikka hän myöhemmin esim. alkaa tekemään jotain ehdotuksia jostakin, niin hän näyttää pitäytyvän tässä differentiaaliyhtälö-määritelmässä. Kun näissä on edelleen sama aika, tästä seuraa se, ettei hän koskaan määrittele uudella tavalla sitä, mitä aika on. Periaatteessa hän vain tekee ison filosofisen rakennelman sille, että aina ei olisi samaa differentiaaliyhtälöä (tai joissain esimerkeissä on, mutta niissä on enemmän ajan askel-funktioita vakioiden asemasta). Koska jostain syystä tämä vaihtelu pitäisi oikeuttaa ensin sillä, että ajasta puhutaan lujempaa.

        (*) Jos nyt miettii, että QM ja SR ovat eri laki kuin Newtonin liikeyhtälö, niin ne eivät ole erilaisia siksi, että differentiaaliyhtälö on eri. Jos joku haluaisi tehdä uutta tiedettä, niin tästä alkaen hänen kannattaisi ensin ajatella, mikä on QM:n ja muiden perimmäinen määritelmä, ja mikä muu sana kuin laki niitä sopii erottamaan, jotta voisi sitten itse tehdä uuden sellaisen asian. Tässä on paljon jotain, mistä jäisi jäljelle juuri ajan määritelmä (joita tuossa on kaksi ja jotka ovat melkein samoja), mutta sellainen jokaisen täytyy voittaa itse (jos ei haluaisi sen olevan kuin sama).

        Differentiaaliyhtälön muuttaminen toiseksi laiksi ajan kuluessa on niin helppoa kuin ottaa yhtälöön funktiokertoimia a=a(t), b=b(t):

        a * d_t f = b * d_x f

        Ja sanoa, että a on nolla kun b ei ole nolla. Näin voi kirjoittaa samaan yhtälöön esim. aaltoyhtälön ja Laplace-yhtälön ja antaa a:n, ja b:n päättää, kumpi on voimassa. Funktiot a ja b voivat olla annettuja, tai niille voi tehdä dynaamisen yhtälön, joka lisätään lakeja kuvaavan yhtälöryhmän joukkoon. Tällöin on normaalilla ns. ikuisuuskäsitteellä päätetty muokata luonnonlakeja toisiksi.

        Kun sanotaan että aika on väärin koettu, kun se on ikuinen, niin tässä olisi vielä ehkä hyvä erotella sellaiset ajassa olevat matemaattiset funktiot, jotka eivät tule fysiikan fyysisesti perustelluista differentiaaliyhtälöistä, vaan myös kysyä, että onko yhtä väärin, jos on olemassa ajan funktio, joka on annettu predestinaationa ilman dynaamista yhtälöä. Kuvittelisin että dynaaminen ratkaisu on lähempänä determinismiä, joka olisi hetkittäin tapahtumassa. Samalla näyttää kuitenkin, että kun Smolin puhuu joskus luonnonlakien muuttumisesta ajassa, näille ei ole aina olemassa taustaa, missä ne olisivat peräisin dynaamisesta differentiaaliyhtälöstä (kosmologia esimerkissä näin on), vaan jäljelle jäisi käsite, että ne muutokset ovat predestinoituja, ja jokainen ulkopuolelta tai historiasta näkisi muutokset ikuisena eri arvojen nauhana, mikä on väärin koettua aikaa sekin.

        24:47
        Näissä kohdissa ei ole aluksi juuri kerrottu, että mitä ajalla tarkoitetaan, jos Newton teki sille jotain. Luulisi että jonkin pitää olla jotain, jotta voisi olla kohteena. Se mitä tästä jäisi lopulta jäljelle, olisi että sanottaisiin, 'älkää tehkö ajalle noin'. Tämä pysäyttäisi vain koko koneiston, joka tekee tiedettä. Mutta yhtähyvin se pysähtyisi yksittäisissä malleissa, jos niistä malleista ottaisi jotain näin oleellista pois. Eli 'älkää käsitelkö avaruutta niin, että hiukkanen tulee olemaan siinä menosuunnassaan kaikkialla' saa aikaan saman.

        Newtonin skeema ei automaattisesti geometrisoi aikaa, vaikka se on monelle loogisesti yksi ja sama. Geometrisointiin tarvitaan konsepti dimensioiden yhteisestä vektorista ja sen pituudesta. Lisäksi voidaan sanoa, että kaikki parametrit maailmassa tai ideoissa olevina apuina voidaan geometrisoida dimensioksi avaruuteen, eikä ole mitään differentiaaliyhtälöä parametreilla, jolle näin ei ole. Silloin uusi idea pitäisi alkaa todella erilaisista laeista kuin nämä.

        2

        Tässä kohtaa kannattaisi huomata, että skeemat ja lait tieteessä ovat matematiikkaa, ja että Smolin ottaa sellaisten antamat implikaatiot niin vakavasti, että hän kokee tarpeelliseksi puhua siitä, mikä aiheuttaa mitäkin. Ajattelematta sitä, että nämä asiat, jotka esim. esittävät ajan ns. ikuisuutena, olisivat vain pintaa ja että pinnan valinnalla ei olisi edes vaikutusta, jos laskeminen onnistuu ja antaa oikeaa tulosta. Alunperin tämän ei ollut ilmeisesti tarkoitus olla yhtä oleellista, jos kohteena ei ollut QG-kosmologia, ja tämän ja Newtonin esittämä pinnallinen kuvaus ajasta ovat myös sekoittuneet kuin olisivat samaa.

        26:21
        Minkään matemaattisen mallin ei ole pakko olla rajattu mihinkään alisysteemiin. Tässä kohdassa kerrotaan vain, mihin kokeellinen tiede on rajoittunut. Jos kokeellinen tiede on näin rajoittunut tutkimassa nykyistä aikaparadigmaa, niin ei sitä todennäköisesti tulla vapauttamaan millään toisella ajalla, vaan kaikki toisessa ajassa on yhtä rajoittunut alisysteemeihin. Jälleen tässä toistetaan Popperin antamaa ohjeistusta, että vain tähän asti varmoista asioista voi olla varma.

        Matemaattinen malli määrittelee itse sen, mikä on sen raja ja mahdollisuudet. Tai toisaalta sellainen raja voi olla ihmiselle selvää vain tekemällä toinen matemaattinen malli ja vertaamalla siihen.

        Liikettä voi esim. ennustaa jalkapallolla, joka pysyy samana joka kerta, koska sen voi asettaa joka minuutti uuteen alkutilaan ja potkuun.

        Sillä, että on vain yksi universumi on teoreettisesti merkitystä vain, jos ajattelee että tämä universumi on 4D-blokkiavaruus, ja koko tämä blokki pitäisi ennustaa ja sitten mitata, etkä ole universumin ulkopuolelta. Jos kukaan ei ole universumin ulkopuolella, niin tällä universumilla ei myöskään ole mitään yhtälöä, koska kun kaikki aika ja sellaisena pidettävät parametrit ovat blokin sisällä, niin se ei ala mistään ja muutu joksikin toiseksi parametrien mukana (vakiona olevan boksin ulkopuolella olemista saa ajatella kaikin muinkin tavoin, ja jos on aika numero 2, niin blokin ennustaminen siinä on kuin jalkapalloa). Jos blokin sijaan on joukko ajan (1) siivuja, niin ennustus on helppoa. Mittaa yksi siivu, missä olet eli koko avaruus tällä hetkellä. Sen jälkeen ennusta yhden tai useamman siivun päähän, jolloin mittaat senkin. Tästä ennusta kolmas siivu. Kaikkien siivujen ennustaminen ennustaa jo kaiken, mitä voi olla olemassa. Tämä voi antaa rajallista tietoa, koska et pääse välttämättä siivuun, joka olisi paras selittäämään kaikki siivut totuudellisesti. Smolin jostain syystä mainitsi, että koko blokin havainnoija olisi tiedoltaan rajattu, koska blokkeja on vain yksi. Mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ainoastaan se on rajattu tiedoltaan, jolle vaaditaan olevan muitakin kohteita, joihin hänen pitäisi ulottaa ennustus ja havainto (tai laki). Blokin idea oli sanoa, että siihen kaikki päättyy, mutta Smolin lipsahti tässä ajattelemaan hetkeksi multiversumia, jotka jostain syystä pitäisi saada mitattua (asetettua lakiin, jotta laki pätisi asioissa, joita ei ole, koska se on niin laaja-alainen laki) myös vaikka universumeja on vain yksi. Siivujen ennustaminen on siis tosi konkreettisesti rajattua, mutta ei millään muullakaan alalla ole keksitty, miten mitata kaikki, mikä on sillä alalla teorian mukaan mahdollista. Eli esim. mustia-aukkoja ei voi luoda eikä neandertaaleja tehdä koeputkessa.

        Jotta uusi ehdotus ei olisi rajattu mihinkään, niin sen pitäisi mitata alkuräjähdyksen hetki onnistuneesti. Tähän tuskin vaikuttaa mitenkään, millainen käsitys ajasta tehdään.

        B:
        "Luonnontieteet perinteisesti pyrkivät väheksymään aikaa ja potentiaalisuutta ja korostamaan avaruutta ja rakenteita."

        Olet Smolinin kanssa ristiriidassa tässä. Tarkoitti hän sitten blokkiavaruutta tai yhtä funktiota ajassa. Jos on ikuisena ajassa pidettävä funktio, jossa ei saa ajatella ajan kulkua, niin se on ajassa muodostunut rakenne. Kukaan ei varsinaisesti ole tällaista rakennetta vastaan tai korvaamassa niitä, koska olette saamattomia tällaisen funktion korvaamisen suhteen. Jos se siis korvautuisi, niin minusta te alkaisitte pitää avaruutta ja aikaa eriarvoisina, koska vain toiseen tehtäisiin rakenteita ja toisessa kaikkea pidettäisiin sortumapisteessä.

        29:22
        Tämä on täysin harhaa, että teoriasta tulisi jotenkin inklusiivisempi systeemeille ja muille vuorovaikutuksille vain puhumalla siitä, että sen pitäisi olla kosmologisempi tai sanomalla, että sen aika on toisenlainen. Jokaisen systeemin ominaisuuden ja vuorovaikutuksen joutuu rakentamaan samalla tavalla, kuin nykyinen paradigma tai esim. säieteoria on rakennettu. Sen jälkeen teoria käsittelee vain sellaista kokonaisuutta kuin siinä on ja kaikki muu on ulkopuolella puuttumassa. Lisäteorian tekeminen selittämään teorioita itseään, joka selittäisi mitä ja miksi kaikista asiosita, jotka ovat abstraktimpeja kuin mikään mitattava, ei välttämättä pääty mihinkään, vaan jokainen laki, joka on täynnä vaihtoehtoja vaatii oman lakinsa selittämään niiden poimimista.

        3


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä kohtaa kannattaisi huomata, että skeemat ja lait tieteessä ovat matematiikkaa, ja että Smolin ottaa sellaisten antamat implikaatiot niin vakavasti, että hän kokee tarpeelliseksi puhua siitä, mikä aiheuttaa mitäkin. Ajattelematta sitä, että nämä asiat, jotka esim. esittävät ajan ns. ikuisuutena, olisivat vain pintaa ja että pinnan valinnalla ei olisi edes vaikutusta, jos laskeminen onnistuu ja antaa oikeaa tulosta. Alunperin tämän ei ollut ilmeisesti tarkoitus olla yhtä oleellista, jos kohteena ei ollut QG-kosmologia, ja tämän ja Newtonin esittämä pinnallinen kuvaus ajasta ovat myös sekoittuneet kuin olisivat samaa.

        26:21
        Minkään matemaattisen mallin ei ole pakko olla rajattu mihinkään alisysteemiin. Tässä kohdassa kerrotaan vain, mihin kokeellinen tiede on rajoittunut. Jos kokeellinen tiede on näin rajoittunut tutkimassa nykyistä aikaparadigmaa, niin ei sitä todennäköisesti tulla vapauttamaan millään toisella ajalla, vaan kaikki toisessa ajassa on yhtä rajoittunut alisysteemeihin. Jälleen tässä toistetaan Popperin antamaa ohjeistusta, että vain tähän asti varmoista asioista voi olla varma.

        Matemaattinen malli määrittelee itse sen, mikä on sen raja ja mahdollisuudet. Tai toisaalta sellainen raja voi olla ihmiselle selvää vain tekemällä toinen matemaattinen malli ja vertaamalla siihen.

        Liikettä voi esim. ennustaa jalkapallolla, joka pysyy samana joka kerta, koska sen voi asettaa joka minuutti uuteen alkutilaan ja potkuun.

        Sillä, että on vain yksi universumi on teoreettisesti merkitystä vain, jos ajattelee että tämä universumi on 4D-blokkiavaruus, ja koko tämä blokki pitäisi ennustaa ja sitten mitata, etkä ole universumin ulkopuolelta. Jos kukaan ei ole universumin ulkopuolella, niin tällä universumilla ei myöskään ole mitään yhtälöä, koska kun kaikki aika ja sellaisena pidettävät parametrit ovat blokin sisällä, niin se ei ala mistään ja muutu joksikin toiseksi parametrien mukana (vakiona olevan boksin ulkopuolella olemista saa ajatella kaikin muinkin tavoin, ja jos on aika numero 2, niin blokin ennustaminen siinä on kuin jalkapalloa). Jos blokin sijaan on joukko ajan (1) siivuja, niin ennustus on helppoa. Mittaa yksi siivu, missä olet eli koko avaruus tällä hetkellä. Sen jälkeen ennusta yhden tai useamman siivun päähän, jolloin mittaat senkin. Tästä ennusta kolmas siivu. Kaikkien siivujen ennustaminen ennustaa jo kaiken, mitä voi olla olemassa. Tämä voi antaa rajallista tietoa, koska et pääse välttämättä siivuun, joka olisi paras selittäämään kaikki siivut totuudellisesti. Smolin jostain syystä mainitsi, että koko blokin havainnoija olisi tiedoltaan rajattu, koska blokkeja on vain yksi. Mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ainoastaan se on rajattu tiedoltaan, jolle vaaditaan olevan muitakin kohteita, joihin hänen pitäisi ulottaa ennustus ja havainto (tai laki). Blokin idea oli sanoa, että siihen kaikki päättyy, mutta Smolin lipsahti tässä ajattelemaan hetkeksi multiversumia, jotka jostain syystä pitäisi saada mitattua (asetettua lakiin, jotta laki pätisi asioissa, joita ei ole, koska se on niin laaja-alainen laki) myös vaikka universumeja on vain yksi. Siivujen ennustaminen on siis tosi konkreettisesti rajattua, mutta ei millään muullakaan alalla ole keksitty, miten mitata kaikki, mikä on sillä alalla teorian mukaan mahdollista. Eli esim. mustia-aukkoja ei voi luoda eikä neandertaaleja tehdä koeputkessa.

        Jotta uusi ehdotus ei olisi rajattu mihinkään, niin sen pitäisi mitata alkuräjähdyksen hetki onnistuneesti. Tähän tuskin vaikuttaa mitenkään, millainen käsitys ajasta tehdään.

        B:
        "Luonnontieteet perinteisesti pyrkivät väheksymään aikaa ja potentiaalisuutta ja korostamaan avaruutta ja rakenteita."

        Olet Smolinin kanssa ristiriidassa tässä. Tarkoitti hän sitten blokkiavaruutta tai yhtä funktiota ajassa. Jos on ikuisena ajassa pidettävä funktio, jossa ei saa ajatella ajan kulkua, niin se on ajassa muodostunut rakenne. Kukaan ei varsinaisesti ole tällaista rakennetta vastaan tai korvaamassa niitä, koska olette saamattomia tällaisen funktion korvaamisen suhteen. Jos se siis korvautuisi, niin minusta te alkaisitte pitää avaruutta ja aikaa eriarvoisina, koska vain toiseen tehtäisiin rakenteita ja toisessa kaikkea pidettäisiin sortumapisteessä.

        29:22
        Tämä on täysin harhaa, että teoriasta tulisi jotenkin inklusiivisempi systeemeille ja muille vuorovaikutuksille vain puhumalla siitä, että sen pitäisi olla kosmologisempi tai sanomalla, että sen aika on toisenlainen. Jokaisen systeemin ominaisuuden ja vuorovaikutuksen joutuu rakentamaan samalla tavalla, kuin nykyinen paradigma tai esim. säieteoria on rakennettu. Sen jälkeen teoria käsittelee vain sellaista kokonaisuutta kuin siinä on ja kaikki muu on ulkopuolella puuttumassa. Lisäteorian tekeminen selittämään teorioita itseään, joka selittäisi mitä ja miksi kaikista asiosita, jotka ovat abstraktimpeja kuin mikään mitattava, ei välttämättä pääty mihinkään, vaan jokainen laki, joka on täynnä vaihtoehtoja vaatii oman lakinsa selittämään niiden poimimista.

        3

        Teoria joka selittää teorioita ei tarkoita, että oikeat maailmaa koskevat teoriat niiden alla ovat approksimaatioita yksin jätettyinä. Täytyisi olla reaaliajassa muuttuva luonnonlaki, joka muuttuu esim. edestakaisin, jotta yhdellä lailla ei voisi pärjätä ennustamisessa. Tosin tässä ja missä tahansa voi käydä niin, että reaaliajassa muuttuvan luonnonlain-laki voidaan matemattisesti saada vastaamaan yhtä tavallista Newtonin skeemaa.

        Lisäksi tässä on määritelty vääryydellä se, että teoria asettaisi aina jonkin koon systeemille. Teoria asettaa vain rajat käsitteille, ja suurimmassa osassa teorioita systeemi on kasvatettavissa mihin tahansa avaruusmittaan.

        29:46
        -... infinite set of initial conditions...

        Tällä sivulla minusta puhutaan kuin ongelmia tulisi jo aikasiivujen laissa eikä vasta blokkiuniversumissa. Vaikka moni ongelma koskisi minusta vain jälkimmäistä johtuen oikeasti siitä, mitä kuvailin. Periaatteessa kukaan ei ole koskaan ollut missään operatiivisessa kontekstissa, missä olisi pystynyt olemaan rikkomatta äärettömän montaa alkutilan vaatimista vastaan. Eli niitä voi olla ääretön jo nyrkillisessä ainetta ja ehkä jopa mikronyrkillisessä, mutta tätä ei luokitella ongelmaksi? Eteneminen avaruuden eli yhden aikasiivun kattavaan kokoon ei teoreettisesti muuta mitään. Kun jo nyrkki aiheuttaa ongelman, niin pitäisi nähdä ettei millään aikavilungilla pysty ongelmia kiertämään.

        Jos pointti on, että avaruuden lisäksi on olemassa kaikkea muutakin, kuten useita blokkeja, niin on tyhmä tyhmänä selittää, että vain avaruuden sisältävät teoriat eivät ole sen asian teorioita.

        -One cannot distinguish hypotheses about (laws and initial conditions)

        Millä perusteella pystyy erottelemaan aikakäsityksen muutoksen esim. alkutilojen muutoksista, jos erottelu ei ole universaalisti mahdollista?

        31:26
        Selitysvoiman on tässä ilmeisesti tarkoitus olla edelleen selittää, miksi alkutila on tietty alkutila. Alkutilan selitys ei ole kuitenkaan sama asia kuin vuorovaikutus jonkin ulkopuolisen kanssa, koska alkutila ei ole ulkopuolella (koskaan). Myöskin tässä tapauksessa sattuu olemaan niin, että alkutila on se, missä ollaan juuri nyt eli tämän päivän universumi. Videolla ei mainittu, että kosmologia on ekstrapoloitu nykyisyydestä menneisyyteen. Videon aiheena oleva matemaattisesta ajasta keskustelu ei ole kovin hyvää, jos ihmiset eivät saa siitä sitä käsitystä, että ekstrapoloitava hetki voi olla missä tahansa, eikä sillä ole väliä. Suuirin osa kenenkään mainituista tuntemuksista tätä aikaa kohtaan voi tulla ymmärretyksi vain ymmärtämällä tätä.

        Kosmologain FRW-yhtälöiden perusväite on se, että gravitaatio vuorovaikutus, joka tulee siitä, mikä kokonaisuus on, saa avaruuden laajenemaan. Tästä yhtälöstä ei voisi saada samaa tulosta eksaktisti, jos sen ajattelisi olevan osa jostakin, jolla on muualla erilainen tila kuin siinä joka hetki.

        Kosmologia syntyi FRW:stä, joka oli alussa koko avaruus eikä sitä kasvatettu alkaen pienistä osista. Voitaisiin kuitenkin ajatella, että Einsteinin valinnanvaraisen-kokoinen eli muihin verrattuna hyvin pienikokoinen universumi (jonka koko saa lähestyä ääretöntä), jossa hän käytti ensimmäistä kertaa vakiota yhtälössä, olisi jokin kokonaisuus alussa. Sitä kokonaisuutta voi kuitenkin verrata myös kooltaan kokonaiseen positiivisen kaarevuuden FRW-universumiin, joka on topologisesti rajattu.

        33:45
        -What was time before big bang

        Jos tähän ei ole vastausta, se ei osoita, että matemaattinen menetelmä ei pysty vastaamaan siihen. Ongelma on esiintynyt vain yhdessä menetelmän käytössä, jossa sattui olemaan singulariteetti. QG-teorioita on jo tehty samalla menetelmällä, ja niillä on lukuisia vastauksia kysymykseen. Kysymys on näissä muissa menetelmissä myös aina harhaanjohtava, koska kysymys, mitä on ennen jotain hetkeä, ei ole olemassa, jos kyseistä hetkeä ei erotella mitenkään. Ja esim. kysymys 'mitä oli aika 1 sekunti alkuräjähdyksen jälkeen' voi olla aivan yhtä vaikea kysymys, jos kyseisellä hetkellä tarvitaankin QG-teorioita.

        -'Mitä väliä on radoilla ja pisteillä, joita ei tapahdu?'

        Kvanttimahdollisuuksina kysymys on vähän erilainen, mutta ei esim. Smolininkaan esittämässä määritelmässä alussa mikään, mitä ei ole jossain hetkessä, vaikuta mihinkään.

        35:32
        -All that is real... is one of a succession of moments

        Tämä on matematisoituna sama kuin Newtonin _aika_. GR:ssä se on vähemmän mahdollista, mutta kyseisiä aikoja ei käytetä paljon.

        -There are no timeless laws

        Tämä ei ole matematisoituna sama kuin yksi kpl Newtonin menetelmän laki. Silti jo ottamalla kaksi lakia tämän voisi muodostaa. Tosin sanoen näistä kohdista näkee, että jos haluaisi timeful lakeja, ei ole mitään syytä kiinnittää huomiota aikaan. Eikä ole mitään syytä kiinnittää huomiota myöskään lakiin vaan laajentaa lain määritelmää.

        4


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Teoria joka selittää teorioita ei tarkoita, että oikeat maailmaa koskevat teoriat niiden alla ovat approksimaatioita yksin jätettyinä. Täytyisi olla reaaliajassa muuttuva luonnonlaki, joka muuttuu esim. edestakaisin, jotta yhdellä lailla ei voisi pärjätä ennustamisessa. Tosin tässä ja missä tahansa voi käydä niin, että reaaliajassa muuttuvan luonnonlain-laki voidaan matemattisesti saada vastaamaan yhtä tavallista Newtonin skeemaa.

        Lisäksi tässä on määritelty vääryydellä se, että teoria asettaisi aina jonkin koon systeemille. Teoria asettaa vain rajat käsitteille, ja suurimmassa osassa teorioita systeemi on kasvatettavissa mihin tahansa avaruusmittaan.

        29:46
        -... infinite set of initial conditions...

        Tällä sivulla minusta puhutaan kuin ongelmia tulisi jo aikasiivujen laissa eikä vasta blokkiuniversumissa. Vaikka moni ongelma koskisi minusta vain jälkimmäistä johtuen oikeasti siitä, mitä kuvailin. Periaatteessa kukaan ei ole koskaan ollut missään operatiivisessa kontekstissa, missä olisi pystynyt olemaan rikkomatta äärettömän montaa alkutilan vaatimista vastaan. Eli niitä voi olla ääretön jo nyrkillisessä ainetta ja ehkä jopa mikronyrkillisessä, mutta tätä ei luokitella ongelmaksi? Eteneminen avaruuden eli yhden aikasiivun kattavaan kokoon ei teoreettisesti muuta mitään. Kun jo nyrkki aiheuttaa ongelman, niin pitäisi nähdä ettei millään aikavilungilla pysty ongelmia kiertämään.

        Jos pointti on, että avaruuden lisäksi on olemassa kaikkea muutakin, kuten useita blokkeja, niin on tyhmä tyhmänä selittää, että vain avaruuden sisältävät teoriat eivät ole sen asian teorioita.

        -One cannot distinguish hypotheses about (laws and initial conditions)

        Millä perusteella pystyy erottelemaan aikakäsityksen muutoksen esim. alkutilojen muutoksista, jos erottelu ei ole universaalisti mahdollista?

        31:26
        Selitysvoiman on tässä ilmeisesti tarkoitus olla edelleen selittää, miksi alkutila on tietty alkutila. Alkutilan selitys ei ole kuitenkaan sama asia kuin vuorovaikutus jonkin ulkopuolisen kanssa, koska alkutila ei ole ulkopuolella (koskaan). Myöskin tässä tapauksessa sattuu olemaan niin, että alkutila on se, missä ollaan juuri nyt eli tämän päivän universumi. Videolla ei mainittu, että kosmologia on ekstrapoloitu nykyisyydestä menneisyyteen. Videon aiheena oleva matemaattisesta ajasta keskustelu ei ole kovin hyvää, jos ihmiset eivät saa siitä sitä käsitystä, että ekstrapoloitava hetki voi olla missä tahansa, eikä sillä ole väliä. Suuirin osa kenenkään mainituista tuntemuksista tätä aikaa kohtaan voi tulla ymmärretyksi vain ymmärtämällä tätä.

        Kosmologain FRW-yhtälöiden perusväite on se, että gravitaatio vuorovaikutus, joka tulee siitä, mikä kokonaisuus on, saa avaruuden laajenemaan. Tästä yhtälöstä ei voisi saada samaa tulosta eksaktisti, jos sen ajattelisi olevan osa jostakin, jolla on muualla erilainen tila kuin siinä joka hetki.

        Kosmologia syntyi FRW:stä, joka oli alussa koko avaruus eikä sitä kasvatettu alkaen pienistä osista. Voitaisiin kuitenkin ajatella, että Einsteinin valinnanvaraisen-kokoinen eli muihin verrattuna hyvin pienikokoinen universumi (jonka koko saa lähestyä ääretöntä), jossa hän käytti ensimmäistä kertaa vakiota yhtälössä, olisi jokin kokonaisuus alussa. Sitä kokonaisuutta voi kuitenkin verrata myös kooltaan kokonaiseen positiivisen kaarevuuden FRW-universumiin, joka on topologisesti rajattu.

        33:45
        -What was time before big bang

        Jos tähän ei ole vastausta, se ei osoita, että matemaattinen menetelmä ei pysty vastaamaan siihen. Ongelma on esiintynyt vain yhdessä menetelmän käytössä, jossa sattui olemaan singulariteetti. QG-teorioita on jo tehty samalla menetelmällä, ja niillä on lukuisia vastauksia kysymykseen. Kysymys on näissä muissa menetelmissä myös aina harhaanjohtava, koska kysymys, mitä on ennen jotain hetkeä, ei ole olemassa, jos kyseistä hetkeä ei erotella mitenkään. Ja esim. kysymys 'mitä oli aika 1 sekunti alkuräjähdyksen jälkeen' voi olla aivan yhtä vaikea kysymys, jos kyseisellä hetkellä tarvitaankin QG-teorioita.

        -'Mitä väliä on radoilla ja pisteillä, joita ei tapahdu?'

        Kvanttimahdollisuuksina kysymys on vähän erilainen, mutta ei esim. Smolininkaan esittämässä määritelmässä alussa mikään, mitä ei ole jossain hetkessä, vaikuta mihinkään.

        35:32
        -All that is real... is one of a succession of moments

        Tämä on matematisoituna sama kuin Newtonin _aika_. GR:ssä se on vähemmän mahdollista, mutta kyseisiä aikoja ei käytetä paljon.

        -There are no timeless laws

        Tämä ei ole matematisoituna sama kuin yksi kpl Newtonin menetelmän laki. Silti jo ottamalla kaksi lakia tämän voisi muodostaa. Tosin sanoen näistä kohdista näkee, että jos haluaisi timeful lakeja, ei ole mitään syytä kiinnittää huomiota aikaan. Eikä ole mitään syytä kiinnittää huomiota myöskään lakiin vaan laajentaa lain määritelmää.

        4

        -There is an objective distinction

        On olemassa paljon lakeja, kuten FRW-yhtälö, jotka loisivat sellaisen objektiivisen erottelun tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Tässä tulisi ehkä lukea, että erottelu on täysin periaatteellisella tasolla ja koskee esim. eniten matemaattisia rakenteita, jotka ovat parhaita keskittymisen aiheita. Tällöin huomaa, että kyseistä mallia kannattaisi kokeilla ensin. systeemeissä, missä on loputon toistuvuus, kuten itseääntoistava heilunta. Tai systeemeissä, joissa ei muutu yhtään mikään. Tässähän melkein väitetään, että ihmiset voisivat rakentaa kellon pelkillä matemaattisilla käsitteillä, mikä tarkemmin sanottuna toimisi siten, että he näkisivät kellon missä tahansa soveltaessaan tätä mallia liikkumaatomiinkin asioihin.

        36:55

        Jos ei aio ennustaa tulevaisuutta tiedekokeissa tarkemmin kuin nykyinen paradigma, niin Smolin on jo sanonut olevansa turhempi kuin se on. Kun henkilö haluaa saada merkkejä siitä, että ennustaminen olisi mahdotonta, hän yleensä vetoaa makroskooppisiin ilmastonmuutoksiin, missä ennustamisesta on tehty mahdollisimman vaikea tehtövä. Tässä voi siis olla myös, että hän ei halua kommentoida tällä tavalla sitä, mitä kokeissa tapahtuu, vaan hän luulee että tarvitaan selitystä sille, miksi joltain puuttuu ennustus.

        Jos luonnonlait voivat muuttua, luonnonlait voivat pysyä samoina. Jos luonnonlait pysyvät samoina, et voi hakata päätäsi luonnon mäntyyn ja saada niitä muuttumaan. Silti Smolinin pitäisi pystyä esittämään oma mallinsa tapaukselle, missä laki ei koskaan muutu. Eikä se olisi kovin pitkä ja vaikea esittää. Ja tästäkin tapauksesta hänen pitäisi ilmeisesti pystyä löytämään jokin suuri ero, mitä on ajattelussa ja ajassa tälle mallille verrattuna muihin?

        39:35
        -Monoworldism

        Melkein kaikissa multiverseissä on kyseessä yksittäinen aikajana (mainittu taas toisena Smolinin oletuksena), joten kaikki mitä Smolin todennäköisesti sanoo voitaisiin yhtähyvin käsitellä multiversenä. Multiverseistä jotkut (eli kosmologiset) ovat erotettuja tosistaan paikka-avaruudellisesti. Se ei ole avaruuteen keskittymistä, että näin on. Tai yhtäpaljon Smolinkin keskittyy avaruuden asioihin, kun hän sanoo, että asiat avaruudessa on laitettu tietyllä tavalla.

        Tällä sivulla sanotaan, että tarvitaan määritelmä tai maininta sille, että jokin on todellista. Harvoin tällaisesta mainitaan tieteessä, ja sitä olisi kannatanut verrata tarkemmin ja sanoa, mikä todellista olemisen määritelmä.

        Edellä hän arvosteli tiedettä siitä, että siinä menneisyys ja tulevaisuus -niminen järjestelmä ei ole todellinen, mutta tässä jätetään oletuksessa kaikki siihen, että nykyhetken maininta riittää. Ikäänkuin siksi, että Einsteinilla oli sitä koskeva suru. Tämä on jotenkin todella heikko aloitus.

        Einsteinin suru ei tarkoita sitä, että ajaton matemaattinen objekti ei tekisi ajasta totta. Ja jos sanoo ettei sitä objektia tehdä, niin Smolin näyttää enemmän siltä, kuin hän ei olisi ratkaissut mitään ongelmaa, vaan ainoastaan lopettanut sen toisen osapuolen eli fysiikan olemassaolon. Sanoakseen jotain ihmisiä nykyhetkessä viihdyttävää.

        44:10
        Smolinin menetelmä ei voi vastata siihen, miksi laki 1 on olemassa nyt, eikä laki 2. Vaikka se pystyisi vastaamaan siihen, että kuinka monta lakia mahdollisesti on (kuten kaikki muutkin esim. multiversumeista puhujat, keiltä hän voi kopioida tuloksen), ja kuinka moni on jo ollut ajassa. Tähän jälkimmäiseen hän tekee lain.

        Smolin sanoo myös, että asiat eivät voisi olla jotenki lakimaisesti annetuina, ellei ennen kuin mitään tapahtuu, eli jossakin ajan hetkessä määritellä mitä lakia tulisi olla pian. Tämä on vähän sama kuin sanoisi, että tietokoneessa pitää olla tietokoneen kello päällä ja koneen aloittaa laskemaan, ennen kuin on olemassa tietokoneen ohjelma koodia. Kun Smolin mahdollisesti tekee lakien-lain sille mikä laki annetaan millekin hetkelle, niin siinä hänkin ylittää oman rajoituksensa, ja pakottaa koneen ottamaan vastaan jonkin ohjelman ennen mitään tietokoneen kokemaa aikaa. Tämä periaate näkyy selvästi jo siinä, että ennen aikaa ja ajasta riippumatta aletaan esittämään vaihtoehtoja sille, mitä lait voisivat olla. Kukaan matemaattisen lain nähnyt ei koskaan tule uskomaan, että tuo voi syntyä vain aikaa ja ajan lupaa odottamalla. Vaan ne ovat kaikki valmiita jossakin. Jos tämä olisi sovittu kohta, niin antrooppisen periaatteen mukaan kukaan ei olisi missään, ellei jotain lakia myös olisi valittu. Antrooppisen periaatteen tarkoitus on olla myös Darwinistinen (46:00), ja esim. jotkut lakikokonaisuudet eivät loisi maailmankaikkeutta, joka kestää kauan. Tämä on monissa kosmologisissa multiversumeissa peruskauraa, mutta se toimisi tietysti samoin, jos olisi sarjassa tapahtuvia lakikokeiluja, missä esim. erikoisesti lakia saa vaihtaa vain, jos on tullut universumin lopun aika (tai muutoin jos vaihdat lakia, niin lopun aika ainakin tulee).

        5


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        -There is an objective distinction

        On olemassa paljon lakeja, kuten FRW-yhtälö, jotka loisivat sellaisen objektiivisen erottelun tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Tässä tulisi ehkä lukea, että erottelu on täysin periaatteellisella tasolla ja koskee esim. eniten matemaattisia rakenteita, jotka ovat parhaita keskittymisen aiheita. Tällöin huomaa, että kyseistä mallia kannattaisi kokeilla ensin. systeemeissä, missä on loputon toistuvuus, kuten itseääntoistava heilunta. Tai systeemeissä, joissa ei muutu yhtään mikään. Tässähän melkein väitetään, että ihmiset voisivat rakentaa kellon pelkillä matemaattisilla käsitteillä, mikä tarkemmin sanottuna toimisi siten, että he näkisivät kellon missä tahansa soveltaessaan tätä mallia liikkumaatomiinkin asioihin.

        36:55

        Jos ei aio ennustaa tulevaisuutta tiedekokeissa tarkemmin kuin nykyinen paradigma, niin Smolin on jo sanonut olevansa turhempi kuin se on. Kun henkilö haluaa saada merkkejä siitä, että ennustaminen olisi mahdotonta, hän yleensä vetoaa makroskooppisiin ilmastonmuutoksiin, missä ennustamisesta on tehty mahdollisimman vaikea tehtövä. Tässä voi siis olla myös, että hän ei halua kommentoida tällä tavalla sitä, mitä kokeissa tapahtuu, vaan hän luulee että tarvitaan selitystä sille, miksi joltain puuttuu ennustus.

        Jos luonnonlait voivat muuttua, luonnonlait voivat pysyä samoina. Jos luonnonlait pysyvät samoina, et voi hakata päätäsi luonnon mäntyyn ja saada niitä muuttumaan. Silti Smolinin pitäisi pystyä esittämään oma mallinsa tapaukselle, missä laki ei koskaan muutu. Eikä se olisi kovin pitkä ja vaikea esittää. Ja tästäkin tapauksesta hänen pitäisi ilmeisesti pystyä löytämään jokin suuri ero, mitä on ajattelussa ja ajassa tälle mallille verrattuna muihin?

        39:35
        -Monoworldism

        Melkein kaikissa multiverseissä on kyseessä yksittäinen aikajana (mainittu taas toisena Smolinin oletuksena), joten kaikki mitä Smolin todennäköisesti sanoo voitaisiin yhtähyvin käsitellä multiversenä. Multiverseistä jotkut (eli kosmologiset) ovat erotettuja tosistaan paikka-avaruudellisesti. Se ei ole avaruuteen keskittymistä, että näin on. Tai yhtäpaljon Smolinkin keskittyy avaruuden asioihin, kun hän sanoo, että asiat avaruudessa on laitettu tietyllä tavalla.

        Tällä sivulla sanotaan, että tarvitaan määritelmä tai maininta sille, että jokin on todellista. Harvoin tällaisesta mainitaan tieteessä, ja sitä olisi kannatanut verrata tarkemmin ja sanoa, mikä todellista olemisen määritelmä.

        Edellä hän arvosteli tiedettä siitä, että siinä menneisyys ja tulevaisuus -niminen järjestelmä ei ole todellinen, mutta tässä jätetään oletuksessa kaikki siihen, että nykyhetken maininta riittää. Ikäänkuin siksi, että Einsteinilla oli sitä koskeva suru. Tämä on jotenkin todella heikko aloitus.

        Einsteinin suru ei tarkoita sitä, että ajaton matemaattinen objekti ei tekisi ajasta totta. Ja jos sanoo ettei sitä objektia tehdä, niin Smolin näyttää enemmän siltä, kuin hän ei olisi ratkaissut mitään ongelmaa, vaan ainoastaan lopettanut sen toisen osapuolen eli fysiikan olemassaolon. Sanoakseen jotain ihmisiä nykyhetkessä viihdyttävää.

        44:10
        Smolinin menetelmä ei voi vastata siihen, miksi laki 1 on olemassa nyt, eikä laki 2. Vaikka se pystyisi vastaamaan siihen, että kuinka monta lakia mahdollisesti on (kuten kaikki muutkin esim. multiversumeista puhujat, keiltä hän voi kopioida tuloksen), ja kuinka moni on jo ollut ajassa. Tähän jälkimmäiseen hän tekee lain.

        Smolin sanoo myös, että asiat eivät voisi olla jotenki lakimaisesti annetuina, ellei ennen kuin mitään tapahtuu, eli jossakin ajan hetkessä määritellä mitä lakia tulisi olla pian. Tämä on vähän sama kuin sanoisi, että tietokoneessa pitää olla tietokoneen kello päällä ja koneen aloittaa laskemaan, ennen kuin on olemassa tietokoneen ohjelma koodia. Kun Smolin mahdollisesti tekee lakien-lain sille mikä laki annetaan millekin hetkelle, niin siinä hänkin ylittää oman rajoituksensa, ja pakottaa koneen ottamaan vastaan jonkin ohjelman ennen mitään tietokoneen kokemaa aikaa. Tämä periaate näkyy selvästi jo siinä, että ennen aikaa ja ajasta riippumatta aletaan esittämään vaihtoehtoja sille, mitä lait voisivat olla. Kukaan matemaattisen lain nähnyt ei koskaan tule uskomaan, että tuo voi syntyä vain aikaa ja ajan lupaa odottamalla. Vaan ne ovat kaikki valmiita jossakin. Jos tämä olisi sovittu kohta, niin antrooppisen periaatteen mukaan kukaan ei olisi missään, ellei jotain lakia myös olisi valittu. Antrooppisen periaatteen tarkoitus on olla myös Darwinistinen (46:00), ja esim. jotkut lakikokonaisuudet eivät loisi maailmankaikkeutta, joka kestää kauan. Tämä on monissa kosmologisissa multiversumeissa peruskauraa, mutta se toimisi tietysti samoin, jos olisi sarjassa tapahtuvia lakikokeiluja, missä esim. erikoisesti lakia saa vaihtaa vain, jos on tullut universumin lopun aika (tai muutoin jos vaihdat lakia, niin lopun aika ainakin tulee).

        5

        Äskeisessä ei tarvittu mitään muuta kuin Newtonin menetelmää ajalle ja multiversumistit tekivät kaiken oleellisen työn eri lakien ja niiden elinkaarien ajattelussa myös toista versiota varten.

        Periaatteessa sekin, että hiukkanen selitetään evoluution mekanismilla voisi jonkun mielestä tarkoittaa, että ennen singulariteettia on olemassa aluetta, mistä se tulee.

        Periaatteessa sekin, että Newtonin likkelaissa, ja SR-liikelaissa on molemmissa liike, joka tapahtuu ajassa, voisi monen mielestä tarkoittaa, että todella montaa evoluutiolakia varten oletetaan aika. Tässä lauseessa ajalla ei tunnu olevan määritelmää tai se on löysähkö, mutta ei Smolinillakaan ole vielä mitään määritelmää. Ja tarkoitan, että vielä jopa vain Newtonin liikelaissa pysymällä voisi ajatella, että tietty siinä oleva aika on oletettu sitä ennen (mielummin kuitenkin määrittelen 'lain' sillä tavalla kuin yllä)

        Tässä ei ole vielä kertaakaan mainittu mitään tavallisiin lakeihin kuuluvia lakeja, missä olisi jotain tehty ajalla eri tavalla kuin muut. Ilman tätä ei mikään nykyhetki muodostu miksikään erikoiseksi, koska tuskin Somilinin lakien-laissa nykyhetkestä tulee esim. yksittäisen evoluutiolain tyyssija.

        51:00
        'MIten elektroni tietää seurata elektronin lakia eikä kvarkin...'

        Tämä kysymys koskee paljon enemmän Smolinia itseään. Joku voisi sanoa, että tällä hetkellä on olemassa yksi laki, joka on yhtenäiskenttäteoria, jossa ei ole elektroneja ja kvarkkeja edes erikseen. Silti Smolinin pitäisi selittää, miten yhtenäiskenttä tietää, että kun lain 2 aika tulee, että se on laissa 2 eikä 1.

        53:17

        'Fysiikan lakien parametrit muuttuvat'

        Toisin sanoen, jos määritellään, että laki on se, mikä sisältää oman ajan määritelmänsä, niin mikään kohdan mekanismi ei muuta ajan määritelmää (QG:ssä voi edelleen olla laajempi ajan määritelmä). Jos jokainen laki, mikä voidaan valita sisältää saman ajan kuin tällä hektellä lain mukaisesti ajateltu aika, niin koskaan ei tule minkäänlaista muuta aikaa, eikä Smolinin kommentteja ajasta tarvita.

        Muutenkin tässä mainitaan, että uutta lakiparametria tulee mustasta-aukosta, mutta ei keksitä mitään, miten se liittyisi aikaan lakien edeltäjänä.

        Evoluutiokommentit eivät ole täysin voimassa näissä mustissa-aukoissa. Evoluutiossa on väliä vain sillä, että siinä pitää selvitä ja selviytymiset huomataan sillä, että aika täyttyy selviäjistä. Jos universumi ei kopioi omia lakejaan täysin oikein jossakin, niin se ei tuota jälkeläisiä, joiden selvityminen on yhtä hyvä, eikä niiden selviytymistä yritetä esim. parantaa. Universumit, jotka ovat huonoja tuottamaan elämää, voivat hyvinkin olla täyttyneet useammista mustista aukoista, missä suuremmalla pyörivällä mustalla-aukolla on myös spatiaalisesti suurempi singulariteetti kuin muilla. Jälkeläisyys muutenkin on viittaus puhtaaseen multiversumiin.

        56:38

        Universumi-Darvinismin (UD) alkuperäinen tarkotus ja sen voima tieteessä liittyy siihen, mitä sanotaan kosmologisten parametrien hienosäätämiseksi. Darwinismin on tarkoitus selittää tämä siten, että kosmologiset parametrit joko (1) kopioidaan suoraan universumista (tai jostain mitä on ennen universumia) toiseen, ja se universumi mitä tulee jostain syystä eniten on todennäköisesti se, missä todennäköisimmin ollaan. Tai sitten voi olla näiden kosmologisten parametrien (eikä vain näiden) muutosta (2), ja seuraavat universumit, joita on yksi tai useampi seurauksena tästä universumista menevät kohti sellaisia parametreja, jotka ovat täällä tällä hetkellä. Jos universumeja on meitä ennen ääretön kummassakin tapauksessa niin, se tarkoittaisi, että on ollut monta mahdollisuutta hakeutua nykyiseen kriittiseen tiheyteen. Tiheyden muutos ei ole vielä sama kuin lain muutos, mutta koska kaikki tästä tieteestä on hyvin kaukana standardi kosmologiasta, ja käyttää erilaisia QG-teorioita, niin niissä on kaikkien mahdollisten luonnonvakioiden ja massavakioiden muutosta universumien välillä. Tämä on tässä kohtaa ainoa lakien muuttumisen tapa.

        6


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äskeisessä ei tarvittu mitään muuta kuin Newtonin menetelmää ajalle ja multiversumistit tekivät kaiken oleellisen työn eri lakien ja niiden elinkaarien ajattelussa myös toista versiota varten.

        Periaatteessa sekin, että hiukkanen selitetään evoluution mekanismilla voisi jonkun mielestä tarkoittaa, että ennen singulariteettia on olemassa aluetta, mistä se tulee.

        Periaatteessa sekin, että Newtonin likkelaissa, ja SR-liikelaissa on molemmissa liike, joka tapahtuu ajassa, voisi monen mielestä tarkoittaa, että todella montaa evoluutiolakia varten oletetaan aika. Tässä lauseessa ajalla ei tunnu olevan määritelmää tai se on löysähkö, mutta ei Smolinillakaan ole vielä mitään määritelmää. Ja tarkoitan, että vielä jopa vain Newtonin liikelaissa pysymällä voisi ajatella, että tietty siinä oleva aika on oletettu sitä ennen (mielummin kuitenkin määrittelen 'lain' sillä tavalla kuin yllä)

        Tässä ei ole vielä kertaakaan mainittu mitään tavallisiin lakeihin kuuluvia lakeja, missä olisi jotain tehty ajalla eri tavalla kuin muut. Ilman tätä ei mikään nykyhetki muodostu miksikään erikoiseksi, koska tuskin Somilinin lakien-laissa nykyhetkestä tulee esim. yksittäisen evoluutiolain tyyssija.

        51:00
        'MIten elektroni tietää seurata elektronin lakia eikä kvarkin...'

        Tämä kysymys koskee paljon enemmän Smolinia itseään. Joku voisi sanoa, että tällä hetkellä on olemassa yksi laki, joka on yhtenäiskenttäteoria, jossa ei ole elektroneja ja kvarkkeja edes erikseen. Silti Smolinin pitäisi selittää, miten yhtenäiskenttä tietää, että kun lain 2 aika tulee, että se on laissa 2 eikä 1.

        53:17

        'Fysiikan lakien parametrit muuttuvat'

        Toisin sanoen, jos määritellään, että laki on se, mikä sisältää oman ajan määritelmänsä, niin mikään kohdan mekanismi ei muuta ajan määritelmää (QG:ssä voi edelleen olla laajempi ajan määritelmä). Jos jokainen laki, mikä voidaan valita sisältää saman ajan kuin tällä hektellä lain mukaisesti ajateltu aika, niin koskaan ei tule minkäänlaista muuta aikaa, eikä Smolinin kommentteja ajasta tarvita.

        Muutenkin tässä mainitaan, että uutta lakiparametria tulee mustasta-aukosta, mutta ei keksitä mitään, miten se liittyisi aikaan lakien edeltäjänä.

        Evoluutiokommentit eivät ole täysin voimassa näissä mustissa-aukoissa. Evoluutiossa on väliä vain sillä, että siinä pitää selvitä ja selviytymiset huomataan sillä, että aika täyttyy selviäjistä. Jos universumi ei kopioi omia lakejaan täysin oikein jossakin, niin se ei tuota jälkeläisiä, joiden selvityminen on yhtä hyvä, eikä niiden selviytymistä yritetä esim. parantaa. Universumit, jotka ovat huonoja tuottamaan elämää, voivat hyvinkin olla täyttyneet useammista mustista aukoista, missä suuremmalla pyörivällä mustalla-aukolla on myös spatiaalisesti suurempi singulariteetti kuin muilla. Jälkeläisyys muutenkin on viittaus puhtaaseen multiversumiin.

        56:38

        Universumi-Darvinismin (UD) alkuperäinen tarkotus ja sen voima tieteessä liittyy siihen, mitä sanotaan kosmologisten parametrien hienosäätämiseksi. Darwinismin on tarkoitus selittää tämä siten, että kosmologiset parametrit joko (1) kopioidaan suoraan universumista (tai jostain mitä on ennen universumia) toiseen, ja se universumi mitä tulee jostain syystä eniten on todennäköisesti se, missä todennäköisimmin ollaan. Tai sitten voi olla näiden kosmologisten parametrien (eikä vain näiden) muutosta (2), ja seuraavat universumit, joita on yksi tai useampi seurauksena tästä universumista menevät kohti sellaisia parametreja, jotka ovat täällä tällä hetkellä. Jos universumeja on meitä ennen ääretön kummassakin tapauksessa niin, se tarkoittaisi, että on ollut monta mahdollisuutta hakeutua nykyiseen kriittiseen tiheyteen. Tiheyden muutos ei ole vielä sama kuin lain muutos, mutta koska kaikki tästä tieteestä on hyvin kaukana standardi kosmologiasta, ja käyttää erilaisia QG-teorioita, niin niissä on kaikkien mahdollisten luonnonvakioiden ja massavakioiden muutosta universumien välillä. Tämä on tässä kohtaa ainoa lakien muuttumisen tapa.

        6

        Äskeisessä on kaikkein oleellisinta, että matemaattisessa mallissa on edelleen jokin syy, miksi nykyisen universumin arvot ovat täydelliset universumin arvot. Mikä joskus tarkoittaa sitä, että universumi lisääntyy näillä arvoilla paljon. Smolinin versio ei pureudu siihen, että tästä päästäisiin yleisemmälle tasolle kysymään, miksi matemaattinen malli on juuri tämä ja sisältää vain näiden arvojen muutokset. Eli periaatteessa syy, miksi tietty universumi lisääntyy eniten tuntuu olevan lopulta se, että mitä Newtonimainen aikaskeema sanoo asiaan. Lisääntyminen Smolinin versiossa tapahtuu siten, että mustanaukon sisälle tulee uusi universumi. Ja tämä kaikki uusien mustienaukkojen tekeminen tapahtuu normaalissa universumissa, jossa on muuttumaton laki ja tavallinen tieteen aika. Smolin teki UD:nsä vuosia ennen kuin alkoi kirjoittamaan kirjaa, eikä ollut sen aikana ajattelemassa muita aikakäsitteitä. Vaikka tässä UD:ssä esiintyy lakien parametrien muuttuminen toiseen arvoon, tämä on käytös ja aihe, mikä on selvemmin läsnä muissa kvanttigravitaatio-kosmologioissa ja perustuu täysin QG-tiheyksisen aineen tapahtumiin, missä ei ole edes kyse siitä, että jotain pitäisi laajentaa kosmologiseen mittaan (kyseinen aine tekee sen kyllä itse tämän mukaan, mutta on sitten vain multiversumin osa, osasysteemi). Lopulta tämä on esimerkki vain näiden lakien muutosten olemisesta mahdollinen, ja siitä että tällä on jotain selittävää voimaa tai ehkä, että tästä muutoksesta olisi merkkejä. Smolinin UD:stä ei tuoteta mitään uutta aikakäsitettä, eikä sellainen perustu QG:n teorioihin. Muutenhan hän tai kuka tahansa olisi jo sanonut, että QG:ssä, joka on esim. vallitsevana kaikkien universumien alussa, on jokin aikakäsite, joka kiinnostaa niin paljon, että se tekee tulevaisuudesta paremman.

        Oleellisin kritiikki Smolinin UD:tään kohtaan oli se, että universumien synty mustissaaukoissa oli tosi utopiaa ja perustuu ehkä yhteen QG-malliin, jos siihenkään. Lisäksi hän oletti, että universumi mustassa-aukossa on seuraavaksi hyvin samanlainen, jotta esim. syntyisi kulku kohti kriittistä tiheyttä. Mutta tapa miten universumi ja kaikki sen lait muuttuivat ei pitänyt sisällään sitä, että ne olisivat kopioita. Mitä ilman mitään selvää syytä selittää hienoviritystä ei välttämättä tule. Kalvot eivät mainitse tätä päämäärää olleen alkuperäisessä UD:ssä, eikä hän sitä varmaan enää ajattele saavuttavansa. Smolinin UD:ssä ja monissa muissakin voi olla niin, että niillä on enää hyvin vähän tekemistä alkuperäisen hienosäädön kanssa eli sellaisen suureen, jonka olemassaolosta ollaan samaa mieltä standardissa kosmologiassa, vaan sen sijaan esim. silloin kun Darwinismin kohde on lisätä mustien aukkojen määrää, se ei tarkoita enää tiheyden optimia, vaan jälkeläisyydellä kehitetään luonnonvakioita siten, että mustiaaukkoja on paljon.

        Ajatellaan vielä, mitä Smolin oikeastaan oletti ajasta tässä koko UD-jutussa. Kaikki UD:t joissa on monta universumia sarjassa olettavat olevan olemassa sellaisen universumin aloitustiheyden funktion ajassa, joka tasapainottuu johonkin arvoon (arvioidaan lähinnä universumien uuden syntymän hetkellä). Tämä on täysin sama kuin ajatella funktioita, jotka ovat rakaistu ikuisesti ajassa Newtonin skeemassa. Eli varsinkaan niillä ei ole omaa tahtoa tehdä tulevaisuudessa mitä huvittaa. Samalla tällaisesta funktiosta, mikä lähestyy yhtä arvoa ja jää siihen koko loppuaikojen ajaksi antaa henkilölle ehkä sellaisen kuvan, että hänen ei tarvitse ratkaista funktion ikuista menneisyyttä ja kuvitella että tuleeko sitä mistää, vaan vain olettaa, että tilastollisesti on todennäköistä, ettei hän ole juuri nyt kokemassa sellaista menneisyyttä eikä koskaan tule kokemaan vaikka syntyisi myöhemmissä universumeissa. Tämä oli hienovirityksen selittämisessä hänelle annettu eräänlainen lupa ajatella. Eli kun hienoviritys on suurta todennäköisyydet ja UD viittaavat siihen, että menneisyydellä ei ole väliä, kun koko tämän hetken tarvitsema selityksen tarve täyttyy sillä, että sanotaan olevamme funktiolla, joka tasapainottuu johonkin arvoon. Mutta ei se täysin vastaa uutta aikakäsitettä.

        UD ei välttämättä tee yhtään mitattavaa ennustetta. UD:ssä olisi tiedettävien asioiden (oletusten tai ennusteiden) joukossa myös ensimmäisen universumin laki ja tilat. SItten pitäisi tietää monesko universumi olemme olleet sen jälkeen sarjassa. Vastakohtana sen olettamiselle voisimme ennustaa, mikä on meidän esi-isä-universumimme lakikokonaisuus, mutta se ei ole mitattavissa. En pidä todennäköisenä sitä, että ottamalla tila universumin alusta, joka on esim. primordiaalinen gravitaatioaalto, voitaisiin osoittaa nimenomaan se, että edellinen universumi oli jotain, ja että nimenomaan sen lain muuttumisen satunnaisuus on aallon satunnaisuutta sen lisäksi, että aalto on universumin loppua koskevasti satunnainen, ja kaikki nämä satunnaisuudet sopivat tilastoon.

        7


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äskeisessä on kaikkein oleellisinta, että matemaattisessa mallissa on edelleen jokin syy, miksi nykyisen universumin arvot ovat täydelliset universumin arvot. Mikä joskus tarkoittaa sitä, että universumi lisääntyy näillä arvoilla paljon. Smolinin versio ei pureudu siihen, että tästä päästäisiin yleisemmälle tasolle kysymään, miksi matemaattinen malli on juuri tämä ja sisältää vain näiden arvojen muutokset. Eli periaatteessa syy, miksi tietty universumi lisääntyy eniten tuntuu olevan lopulta se, että mitä Newtonimainen aikaskeema sanoo asiaan. Lisääntyminen Smolinin versiossa tapahtuu siten, että mustanaukon sisälle tulee uusi universumi. Ja tämä kaikki uusien mustienaukkojen tekeminen tapahtuu normaalissa universumissa, jossa on muuttumaton laki ja tavallinen tieteen aika. Smolin teki UD:nsä vuosia ennen kuin alkoi kirjoittamaan kirjaa, eikä ollut sen aikana ajattelemassa muita aikakäsitteitä. Vaikka tässä UD:ssä esiintyy lakien parametrien muuttuminen toiseen arvoon, tämä on käytös ja aihe, mikä on selvemmin läsnä muissa kvanttigravitaatio-kosmologioissa ja perustuu täysin QG-tiheyksisen aineen tapahtumiin, missä ei ole edes kyse siitä, että jotain pitäisi laajentaa kosmologiseen mittaan (kyseinen aine tekee sen kyllä itse tämän mukaan, mutta on sitten vain multiversumin osa, osasysteemi). Lopulta tämä on esimerkki vain näiden lakien muutosten olemisesta mahdollinen, ja siitä että tällä on jotain selittävää voimaa tai ehkä, että tästä muutoksesta olisi merkkejä. Smolinin UD:stä ei tuoteta mitään uutta aikakäsitettä, eikä sellainen perustu QG:n teorioihin. Muutenhan hän tai kuka tahansa olisi jo sanonut, että QG:ssä, joka on esim. vallitsevana kaikkien universumien alussa, on jokin aikakäsite, joka kiinnostaa niin paljon, että se tekee tulevaisuudesta paremman.

        Oleellisin kritiikki Smolinin UD:tään kohtaan oli se, että universumien synty mustissaaukoissa oli tosi utopiaa ja perustuu ehkä yhteen QG-malliin, jos siihenkään. Lisäksi hän oletti, että universumi mustassa-aukossa on seuraavaksi hyvin samanlainen, jotta esim. syntyisi kulku kohti kriittistä tiheyttä. Mutta tapa miten universumi ja kaikki sen lait muuttuivat ei pitänyt sisällään sitä, että ne olisivat kopioita. Mitä ilman mitään selvää syytä selittää hienoviritystä ei välttämättä tule. Kalvot eivät mainitse tätä päämäärää olleen alkuperäisessä UD:ssä, eikä hän sitä varmaan enää ajattele saavuttavansa. Smolinin UD:ssä ja monissa muissakin voi olla niin, että niillä on enää hyvin vähän tekemistä alkuperäisen hienosäädön kanssa eli sellaisen suureen, jonka olemassaolosta ollaan samaa mieltä standardissa kosmologiassa, vaan sen sijaan esim. silloin kun Darwinismin kohde on lisätä mustien aukkojen määrää, se ei tarkoita enää tiheyden optimia, vaan jälkeläisyydellä kehitetään luonnonvakioita siten, että mustiaaukkoja on paljon.

        Ajatellaan vielä, mitä Smolin oikeastaan oletti ajasta tässä koko UD-jutussa. Kaikki UD:t joissa on monta universumia sarjassa olettavat olevan olemassa sellaisen universumin aloitustiheyden funktion ajassa, joka tasapainottuu johonkin arvoon (arvioidaan lähinnä universumien uuden syntymän hetkellä). Tämä on täysin sama kuin ajatella funktioita, jotka ovat rakaistu ikuisesti ajassa Newtonin skeemassa. Eli varsinkaan niillä ei ole omaa tahtoa tehdä tulevaisuudessa mitä huvittaa. Samalla tällaisesta funktiosta, mikä lähestyy yhtä arvoa ja jää siihen koko loppuaikojen ajaksi antaa henkilölle ehkä sellaisen kuvan, että hänen ei tarvitse ratkaista funktion ikuista menneisyyttä ja kuvitella että tuleeko sitä mistää, vaan vain olettaa, että tilastollisesti on todennäköistä, ettei hän ole juuri nyt kokemassa sellaista menneisyyttä eikä koskaan tule kokemaan vaikka syntyisi myöhemmissä universumeissa. Tämä oli hienovirityksen selittämisessä hänelle annettu eräänlainen lupa ajatella. Eli kun hienoviritys on suurta todennäköisyydet ja UD viittaavat siihen, että menneisyydellä ei ole väliä, kun koko tämän hetken tarvitsema selityksen tarve täyttyy sillä, että sanotaan olevamme funktiolla, joka tasapainottuu johonkin arvoon. Mutta ei se täysin vastaa uutta aikakäsitettä.

        UD ei välttämättä tee yhtään mitattavaa ennustetta. UD:ssä olisi tiedettävien asioiden (oletusten tai ennusteiden) joukossa myös ensimmäisen universumin laki ja tilat. SItten pitäisi tietää monesko universumi olemme olleet sen jälkeen sarjassa. Vastakohtana sen olettamiselle voisimme ennustaa, mikä on meidän esi-isä-universumimme lakikokonaisuus, mutta se ei ole mitattavissa. En pidä todennäköisenä sitä, että ottamalla tila universumin alusta, joka on esim. primordiaalinen gravitaatioaalto, voitaisiin osoittaa nimenomaan se, että edellinen universumi oli jotain, ja että nimenomaan sen lain muuttumisen satunnaisuus on aallon satunnaisuutta sen lisäksi, että aalto on universumin loppua koskevasti satunnainen, ja kaikki nämä satunnaisuudet sopivat tilastoon.

        7

        Puhuja ohitti täysin näytöllä kirjoitetut ennustamisen kohdat ja mitä ne tarkoittivat. Molemmat liittyvät mustien aukkojen määrän maksimointiin. Lukua malli ei suoraan ehdota mainittujen asioiden puuttuessa, ja vaikka se ennustaisi sen alkaen ajasta ennen BB:tä, niin luku on periaatteessa sama, mitä muut ennustelevat ja sovittavat teoriaansa käyttämällä pelkkää aikaa BB:n jälkeen. Teoria ei siis erotu muista edukseen sellaisella. Jos malli ennustaa vain, että meidän universumimme on täydellinen äiti, koska se on täällä, ja koska keksitään pari asiaa, jotka kuuluvat täydelliseen äitiyteen tietyissä rajatuissa ennakkoasetelmissa, niin silloin se ei ole 'falsifioitava' 'ennustus' johtuen siitä ettei se varsinaisesti ole jälkimmäistä. Teoria ei koskaan kertonut, mitä tämä universumi sen mielestä oikeasti on, ja miksi se ei samana teoriana toisessa tilanteessa olisi vähemmän äitimäisen universumin ennustaja. Kyseisessä tilanteessa voi tehdä vain vetoamuksen todennäköisyyksiin ja siihen, että on tosi todennäköistä, että meitä ennen on ollut ääretön universumia tms., mutta ei niin ääretön, etteikö jonkun keksimä parempikin äiti joskus olisi. Koska sellainen toinen äiti voisi täyttää koko mahdollisuusavaruuden, ja me olisimme valtava varianssi.

        Teoriat joihin verrataan ja jotka hienosäätelevät neutronitähden painoa ja inflaatiota, ovat QG:tä tms. hyödyntäviä multiversumi-tieteitä, tai inflaatio-tieteitä, jotka eivät ole falsifioitavissa kummatkaan tällä hetkellä. Kun inflaatio on jo joskus esim. sovitettu CMB-havaintoon ja kosmologisen vakion kriisiin, sen jälkeen eletään limbossa, että tätä inflaatiota ei koskaan tulla kokeilemaan lisää sellaisilla asioilla, joihin normaali aine taipuisi kokeiltavaksi, jos se olisi täällä. Mutta vaikka siitä ei varmuutta tule kaikkeen se inflaatio sopii selitykseksi.

        Tarvittaisiin myös kirja kaikista lakivaihtoehdoista, joka on laajempi kuin esitetty. Mustat aukot eivät yksiselitteisesti vaadi tähtiä, vaan jos olettamani kitkan muodostumisen jälkeen pyörivän kaasun on vaikea synnyttää lisää kineettistä energiaa, se romahtaisi suoraan aukoksi. Protoni-protoni -ketjussa fuusion vaatima energia kasvaa, jos neutriinolla on suuri massa. Lisäksi aukkoja olisi mahdollista olla enemmän, jos kosmologinen vakio olisi jotain muuta.

        1:00:40

        Aika joka emergoituu laista, siis siten, että aika-akseli emergoituu laista, on aivan kolmannenlainen ajatus ajasta, eikä koske Newtonia. Silti voisi ajatella, että jos illuusioaika emergoituu laista, niin voisi olla olemassa myös todellinen-nykyhetki-aika tai jokin mitä Smolin olisi halunnut, joka voisi emergoitua laista.

        Se että luonto valitsee lain vapaasti ei varmaan tarkoittanut, että luonnolla on vapaa tahto. Tosi vähän sillä olisi aidon vapaan tahdon kanssa mitään tekemistä, koska koko maailman muuttuminen kerralla ei tarkoita, että kukaan hyötyy vallankumouksesta.

        B:
        "Matemaattiset mallit ovat abstraktioita joissa aikaa ei tarvitse ottaa huomioon koska luonnossa esiintyvät säännönmukaisuudet oletetaan ikuisiksi tai alkuräjähdyksessä alkaneiksi ja pelkästään systeemien alkutilalla on merkitystä mikä ajatus myös johtaa ideaan jossa extrapoloidaan eli päätellään nykyisesten olosihteiden perusteella alkutilanne jopa sekuntien tarkkuudella kuten alkuräjähdysmallissa. Smolin kuitenkin pitää mahdollisena että ns. luonnonlait voivat kehittyä ajan kuluessa eli myös elottomassa luonnossa olisi jonkinlaista evoluutiota."

        Se että aika on illuusiota tarkoitti juuri, että alkutilalla ei ole merkitystä vaan on pelkkä kokonaisuus, jossa aikaa ei ole tarkoitettu koettavaksi kuten ihmiset kokevat menevänsä sitä hetki hetkeltä läpi ja mukaanlukien alun. Ei silti, että tällä oli mitään muuta kuin ajatuksia ruokkivaa merkitystä. Eikä mitään vaihtoehtoa ole annettu, jos tällainen ajatus olisi tästälähtien ollut pakollinen.

        'Eloton luonto' tarkoitti Smolinille joissain esimerkeissä mm. kvarkin massaa. Jota ei pysty ottamaan luonnoksi, jos ei käsittele kokonaisia universumeja kerralla. Mihin hän periaatteessa kehotti kaikkia teorioita siirtymään, mutta kirjassa toki on tarkotus leikkiä ajatuksella näkyvistäkin muutoksista.

        Jos luonnossa on evoluutiota, niin tietääkö luonto kehittyvänsä sekunnin tarkkuudella vai vähemmän tarkasti? Et voi myöskään argumentoida tiedettä vastaan, että elottomassa luonnossa on evoluutiota, koska sekin on keksinyt sille evoluutiot ja esittänyt ne jo tavallisessa ajassa. Jos et tunne yhtään tapaa evoluvoida elottomasta luonnosta mitään, niin ei sinulla ole mitään asiaa ehdotella, että se vaatisi keskittymistä ajan ja avaruuden eroihin, tai siihen, että kyseessä on pakko olla evoluutio laissa.

        8


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhuja ohitti täysin näytöllä kirjoitetut ennustamisen kohdat ja mitä ne tarkoittivat. Molemmat liittyvät mustien aukkojen määrän maksimointiin. Lukua malli ei suoraan ehdota mainittujen asioiden puuttuessa, ja vaikka se ennustaisi sen alkaen ajasta ennen BB:tä, niin luku on periaatteessa sama, mitä muut ennustelevat ja sovittavat teoriaansa käyttämällä pelkkää aikaa BB:n jälkeen. Teoria ei siis erotu muista edukseen sellaisella. Jos malli ennustaa vain, että meidän universumimme on täydellinen äiti, koska se on täällä, ja koska keksitään pari asiaa, jotka kuuluvat täydelliseen äitiyteen tietyissä rajatuissa ennakkoasetelmissa, niin silloin se ei ole 'falsifioitava' 'ennustus' johtuen siitä ettei se varsinaisesti ole jälkimmäistä. Teoria ei koskaan kertonut, mitä tämä universumi sen mielestä oikeasti on, ja miksi se ei samana teoriana toisessa tilanteessa olisi vähemmän äitimäisen universumin ennustaja. Kyseisessä tilanteessa voi tehdä vain vetoamuksen todennäköisyyksiin ja siihen, että on tosi todennäköistä, että meitä ennen on ollut ääretön universumia tms., mutta ei niin ääretön, etteikö jonkun keksimä parempikin äiti joskus olisi. Koska sellainen toinen äiti voisi täyttää koko mahdollisuusavaruuden, ja me olisimme valtava varianssi.

        Teoriat joihin verrataan ja jotka hienosäätelevät neutronitähden painoa ja inflaatiota, ovat QG:tä tms. hyödyntäviä multiversumi-tieteitä, tai inflaatio-tieteitä, jotka eivät ole falsifioitavissa kummatkaan tällä hetkellä. Kun inflaatio on jo joskus esim. sovitettu CMB-havaintoon ja kosmologisen vakion kriisiin, sen jälkeen eletään limbossa, että tätä inflaatiota ei koskaan tulla kokeilemaan lisää sellaisilla asioilla, joihin normaali aine taipuisi kokeiltavaksi, jos se olisi täällä. Mutta vaikka siitä ei varmuutta tule kaikkeen se inflaatio sopii selitykseksi.

        Tarvittaisiin myös kirja kaikista lakivaihtoehdoista, joka on laajempi kuin esitetty. Mustat aukot eivät yksiselitteisesti vaadi tähtiä, vaan jos olettamani kitkan muodostumisen jälkeen pyörivän kaasun on vaikea synnyttää lisää kineettistä energiaa, se romahtaisi suoraan aukoksi. Protoni-protoni -ketjussa fuusion vaatima energia kasvaa, jos neutriinolla on suuri massa. Lisäksi aukkoja olisi mahdollista olla enemmän, jos kosmologinen vakio olisi jotain muuta.

        1:00:40

        Aika joka emergoituu laista, siis siten, että aika-akseli emergoituu laista, on aivan kolmannenlainen ajatus ajasta, eikä koske Newtonia. Silti voisi ajatella, että jos illuusioaika emergoituu laista, niin voisi olla olemassa myös todellinen-nykyhetki-aika tai jokin mitä Smolin olisi halunnut, joka voisi emergoitua laista.

        Se että luonto valitsee lain vapaasti ei varmaan tarkoittanut, että luonnolla on vapaa tahto. Tosi vähän sillä olisi aidon vapaan tahdon kanssa mitään tekemistä, koska koko maailman muuttuminen kerralla ei tarkoita, että kukaan hyötyy vallankumouksesta.

        B:
        "Matemaattiset mallit ovat abstraktioita joissa aikaa ei tarvitse ottaa huomioon koska luonnossa esiintyvät säännönmukaisuudet oletetaan ikuisiksi tai alkuräjähdyksessä alkaneiksi ja pelkästään systeemien alkutilalla on merkitystä mikä ajatus myös johtaa ideaan jossa extrapoloidaan eli päätellään nykyisesten olosihteiden perusteella alkutilanne jopa sekuntien tarkkuudella kuten alkuräjähdysmallissa. Smolin kuitenkin pitää mahdollisena että ns. luonnonlait voivat kehittyä ajan kuluessa eli myös elottomassa luonnossa olisi jonkinlaista evoluutiota."

        Se että aika on illuusiota tarkoitti juuri, että alkutilalla ei ole merkitystä vaan on pelkkä kokonaisuus, jossa aikaa ei ole tarkoitettu koettavaksi kuten ihmiset kokevat menevänsä sitä hetki hetkeltä läpi ja mukaanlukien alun. Ei silti, että tällä oli mitään muuta kuin ajatuksia ruokkivaa merkitystä. Eikä mitään vaihtoehtoa ole annettu, jos tällainen ajatus olisi tästälähtien ollut pakollinen.

        'Eloton luonto' tarkoitti Smolinille joissain esimerkeissä mm. kvarkin massaa. Jota ei pysty ottamaan luonnoksi, jos ei käsittele kokonaisia universumeja kerralla. Mihin hän periaatteessa kehotti kaikkia teorioita siirtymään, mutta kirjassa toki on tarkotus leikkiä ajatuksella näkyvistäkin muutoksista.

        Jos luonnossa on evoluutiota, niin tietääkö luonto kehittyvänsä sekunnin tarkkuudella vai vähemmän tarkasti? Et voi myöskään argumentoida tiedettä vastaan, että elottomassa luonnossa on evoluutiota, koska sekin on keksinyt sille evoluutiot ja esittänyt ne jo tavallisessa ajassa. Jos et tunne yhtään tapaa evoluvoida elottomasta luonnosta mitään, niin ei sinulla ole mitään asiaa ehdotella, että se vaatisi keskittymistä ajan ja avaruuden eroihin, tai siihen, että kyseessä on pakko olla evoluutio laissa.

        8

        Ennustusta ei voi tehdä millään tarkkuudella paitsi infinitesimaalisella, jos kyseinen ongelma on ratkaistu eksaktisti. Kosmologia ekstrapoloi käyrän, mitä pitkin universumin koko on muuttunut ajassa perustuen nykyiseen tiheyden keskiarvoon ja laajenemisvauhtiin tällä hetkellä. Siinä mitä käyräksi annetaan, on näiden mitattujen asioiden virheet. Koon muutosta vastaa, mitä käyrää pitkin tiheys muuttuu ajassa. Jos jossain on sanottu tapahtuvan jotain joskus, se tapahtuu tietyllä tiheyden arvolla riippumatta paljon mitenkään siitä, minkä muotoinen tiheyden jyrkkyys oli ennen sitä. Toisin sanoen ajat voivat olla mitä tahansa ja miten kaukana toisistaan tahansa, mutta ne on sidottu tiheyteen. Eikä tapahtumia ekstrapoloida mistään kovin yksinkertaisesta kaavasta, vaan ne perustuvat hiukkaskokeisiin. Hiukkaskokeet eivät saavuta kaikkia tiheyksiä, joten niiden hetkiä sovitetaan siihen, millainen universumi niistä jää laskujen mukaan jäljelle. Tätä laskemista ei haluttaisi tehdä millään muulla kuin infinitesimaalisella tarkkuudella ja tämän laskun pitää johtaa esim. aikaan joka on hyvin suuri. Jos sitä hetkeä, mihin sen pitäisi johtaa, ei sanota tarkkaan tiheytenä ym., niin tämä on sama kuin voisi esittää mitä tahansa, mikä on sinne kohdille.

        Jos meillä on tämän hetken mitatut universumin ominaisuudet ja tehdään universumin alkuun pelkästään malleja, joista eteenpäin simuloimalla tulisi nykyinen universumi, niin oletko sitä mieltä, että hetkellä +1 sekunti tehty malli on huono idea, mutta Smolinin tekemä malli hetkelle -1 on vakavasti otettava? Kuten yllä sanottu niin Smolinin UD:ssä ei simuloida mitään eikä verrata tuollaiseen simulaatioon, vaan siinä on erilaisia päättelyketjuja.

        B:
        "Tyypillinen ja jopa "arkkityyppinen" alkuarvoihin perustuva tieteen hahmotus on tähtitieteessä joka lienee vanhin tiede ja tähtitieteen ihanteita noudattaen luotiin myös ensimmäiset atomimallit jolloin samalla saatiin koko maailmankaikkeus ja kaikki todellisuus rakennettua samojen periaatteiden pohjalta jossa ei ollut häiritsemässä mitään elolliseen tai tietoisuuteen liittyviä ilmiöitä jotka nekin mielellään hahmotetaan tuollaisen atomimallin tavoin."

        Smolin viittasi siihen usein, että tieteen lait eivät perustu alkuarvoihin, vaan siihen että ne pätevät suurimmalle mahdollisimmalle alkuarvojen joukolle. Kannattaisi siis keksiä parempi nimi tälle mallille. Yksi voisi olla differentiaaliyhtälö, joka on ikuinen, ja antaa aikakehityksen. Sinun kappaleesi on tässä siitä outo, että tähtitiede teki todella paljon ratkaisuja siten, että se ei käyttänyt 'differentiaaliyhtälöiden ratkaisua alkuarvon kanssa', vaan joskus se arvasi joitain sääntöjä ilman differentiaaliyhtälöitä, tai sitten se joko käytti differentiaaliyhtälöitä muokatakseen niistä sääntöjä tai sitten se ratkaisi niiden yleisen muodon _ilman alkuarvoja_. Tämä on hyvin mahdoliista, ja tässä se oli aina mahdollista silloin, kun differentiaaliyhtälö näytti sisältävän ratkaisuina muiden asioiden lisäksi joskus periodisia ratoja. Kyseinen rata on ajan funktio, mutta siinä ei tarvitse tietää alkuarvosta mitään, vaan kaikki pisteet funktiolla, joka on esim. ympyrä, ovat hyvin samanlaisia. Tämä kaikki koskee myös atomimallien muodostusta, vaikka kyseinen malli olisi vielä tänäänkin voimassa.

        Huomaa kuitenkin myös, että mikään differentiaaliyhtälö, mitä tähdillä oli, ei ollut edes eri differentiaaliyhtälö kuin Newtonin liikeyhtälö. Tätä samaa liikeyhtälöä koetettiin antaa elektronille. Joten tosiasiassa jo kauan ennekuin mitään tapahtui alun, arvon tai minkään suhteen, ja jo varmasti ennen Newtonia oli olemassa käsite, että kaikki on yhtä periatetta, kun aineesta puhutaan. Kukaan ei ole minusta koskaan ajatellut ainetta sillä periaatteella, että saisi vain osan maailmasta. Muut kuin Popper.

        B:
        "Tämä samanlainen hahmotustapa ilmenee myös hiukkasfysiikan standardimallissa jossa alkeishiukkasia pidetään ikäänkuin mikromaailman "tähtitieteen" biljardipallomaisten mikro entiteettien ilmentyminä."

        Standardimallissa on kenttiä, jotka luovat aaltofunktioita. Aalto-oppi on aina ollut oman differentiaaliyhtälönsä mukaista, mutta kenttäteoriassa kenttien yhtälöitä voi olla mitkä tahansa, ja sitten niistä on tultava kvanttikenttiä. Aika (ajat) on sama kentälle kuin pallollekin, mutta kuten Smolinilla, niin sinullakaan ei ole ajasta mitään kommenttia.

        9


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ennustusta ei voi tehdä millään tarkkuudella paitsi infinitesimaalisella, jos kyseinen ongelma on ratkaistu eksaktisti. Kosmologia ekstrapoloi käyrän, mitä pitkin universumin koko on muuttunut ajassa perustuen nykyiseen tiheyden keskiarvoon ja laajenemisvauhtiin tällä hetkellä. Siinä mitä käyräksi annetaan, on näiden mitattujen asioiden virheet. Koon muutosta vastaa, mitä käyrää pitkin tiheys muuttuu ajassa. Jos jossain on sanottu tapahtuvan jotain joskus, se tapahtuu tietyllä tiheyden arvolla riippumatta paljon mitenkään siitä, minkä muotoinen tiheyden jyrkkyys oli ennen sitä. Toisin sanoen ajat voivat olla mitä tahansa ja miten kaukana toisistaan tahansa, mutta ne on sidottu tiheyteen. Eikä tapahtumia ekstrapoloida mistään kovin yksinkertaisesta kaavasta, vaan ne perustuvat hiukkaskokeisiin. Hiukkaskokeet eivät saavuta kaikkia tiheyksiä, joten niiden hetkiä sovitetaan siihen, millainen universumi niistä jää laskujen mukaan jäljelle. Tätä laskemista ei haluttaisi tehdä millään muulla kuin infinitesimaalisella tarkkuudella ja tämän laskun pitää johtaa esim. aikaan joka on hyvin suuri. Jos sitä hetkeä, mihin sen pitäisi johtaa, ei sanota tarkkaan tiheytenä ym., niin tämä on sama kuin voisi esittää mitä tahansa, mikä on sinne kohdille.

        Jos meillä on tämän hetken mitatut universumin ominaisuudet ja tehdään universumin alkuun pelkästään malleja, joista eteenpäin simuloimalla tulisi nykyinen universumi, niin oletko sitä mieltä, että hetkellä 1 sekunti tehty malli on huono idea, mutta Smolinin tekemä malli hetkelle -1 on vakavasti otettava? Kuten yllä sanottu niin Smolinin UD:ssä ei simuloida mitään eikä verrata tuollaiseen simulaatioon, vaan siinä on erilaisia päättelyketjuja.

        B:
        "Tyypillinen ja jopa "arkkityyppinen" alkuarvoihin perustuva tieteen hahmotus on tähtitieteessä joka lienee vanhin tiede ja tähtitieteen ihanteita noudattaen luotiin myös ensimmäiset atomimallit jolloin samalla saatiin koko maailmankaikkeus ja kaikki todellisuus rakennettua samojen periaatteiden pohjalta jossa ei ollut häiritsemässä mitään elolliseen tai tietoisuuteen liittyviä ilmiöitä jotka nekin mielellään hahmotetaan tuollaisen atomimallin tavoin."

        Smolin viittasi siihen usein, että tieteen lait eivät perustu alkuarvoihin, vaan siihen että ne pätevät suurimmalle mahdollisimmalle alkuarvojen joukolle. Kannattaisi siis keksiä parempi nimi tälle mallille. Yksi voisi olla differentiaaliyhtälö, joka on ikuinen, ja antaa aikakehityksen. Sinun kappaleesi on tässä siitä outo, että tähtitiede teki todella paljon ratkaisuja siten, että se ei käyttänyt 'differentiaaliyhtälöiden ratkaisua alkuarvon kanssa', vaan joskus se arvasi joitain sääntöjä ilman differentiaaliyhtälöitä, tai sitten se joko käytti differentiaaliyhtälöitä muokatakseen niistä sääntöjä tai sitten se ratkaisi niiden yleisen muodon _ilman alkuarvoja_. Tämä on hyvin mahdoliista, ja tässä se oli aina mahdollista silloin, kun differentiaaliyhtälö näytti sisältävän ratkaisuina muiden asioiden lisäksi joskus periodisia ratoja. Kyseinen rata on ajan funktio, mutta siinä ei tarvitse tietää alkuarvosta mitään, vaan kaikki pisteet funktiolla, joka on esim. ympyrä, ovat hyvin samanlaisia. Tämä kaikki koskee myös atomimallien muodostusta, vaikka kyseinen malli olisi vielä tänäänkin voimassa.

        Huomaa kuitenkin myös, että mikään differentiaaliyhtälö, mitä tähdillä oli, ei ollut edes eri differentiaaliyhtälö kuin Newtonin liikeyhtälö. Tätä samaa liikeyhtälöä koetettiin antaa elektronille. Joten tosiasiassa jo kauan ennekuin mitään tapahtui alun, arvon tai minkään suhteen, ja jo varmasti ennen Newtonia oli olemassa käsite, että kaikki on yhtä periatetta, kun aineesta puhutaan. Kukaan ei ole minusta koskaan ajatellut ainetta sillä periaatteella, että saisi vain osan maailmasta. Muut kuin Popper.

        B:
        "Tämä samanlainen hahmotustapa ilmenee myös hiukkasfysiikan standardimallissa jossa alkeishiukkasia pidetään ikäänkuin mikromaailman "tähtitieteen" biljardipallomaisten mikro entiteettien ilmentyminä."

        Standardimallissa on kenttiä, jotka luovat aaltofunktioita. Aalto-oppi on aina ollut oman differentiaaliyhtälönsä mukaista, mutta kenttäteoriassa kenttien yhtälöitä voi olla mitkä tahansa, ja sitten niistä on tultava kvanttikenttiä. Aika (ajat) on sama kentälle kuin pallollekin, mutta kuten Smolinilla, niin sinullakaan ei ole ajasta mitään kommenttia.

        9

        B:
        "Sekä kvanttifysiikan että kosmologian standardimallit on kehitetty samojen periaatteiden mukaan ja hyvin pitkälle samojen henkilöiden toimesta ja ne ovat varmasti loogisesti ja matemaattisesti ristiriidattomia malleja mutta samalla äärimmäisen pelkistettyjä ja abstrakteja kokonaisuuksia jotka perustuvat täysin sellaiselle perusoletukselle että kaikki todellisuudessa on ennustettavissa koska todellisuuden oletetaan muotoutuvan pelkästään joidenkin alkuarvojen perusteella täysin deterministisesti eikä aikaa tarvitse ottaa huomioon kuin yhtenä lineaarisena muuttujana (delta-t) fysiikan matemaattisissa kaavoissa."

        Äärimmäisen pelkistetty himmeli. Olisi pitänyt tajuta, että siinä viitataan lihaan, jota pitää olla olkien välissä.

        Voit kutsua aikaa myös t:ksi. Vaikka tiede käyttäisi diskreettiä aikaa, joka tapahtuu sekunnin välein, niin silti Smolinin kommentti sille olisi ollut, että kun tiede tekee asioille ikuisen ratkaisun kaikille sekunneille, niin aikaa ei ole enää pidetty todellisena.

        Jos aika olisi epälineaarinen, niin millä perusteella se ei ole enää ikuinen illuusio, ja miksei Smolin tuomitsisi sitä vanhanaikaisena?

        Miten tehdään epälineaarinen muuttuja? Käytät tässä tapauksessa sanaa kuvaamaan ehkä sitä, että aikaan kuuluu kaikki desimaaliluvut ja desimaaliluvut ovat suoralla. Jos haluat kaikki desimaaliluvut, mutta et halua, että ne ovat suoralla, niin tarvitset tähän kuitenkin toisen muuttujan, johon verrataan. Ilman toista muuttujaa oltaisiin täysin sokeita sille, minkä muotoinen desimaalilukujen jono on. Jo SR:ssä on olemassa aikoja t(X), jotka verrataan toisiin koordinaatteihin ja esim. toiseen aikakoordinaattiin, jolloin siinä muodostuu toisten ihmisten epälineaarisia aikoja verrattuna sinun aikaasi. Kuten tässä esimerkissäkin, niin jos väität reaalisuoraa epälineaariseksi verrattuna toiseen muuttujaan, niin on yhtälailla totta, että toinen muuttuja on se, mikä on epälineaarinen, ja aikamuuttujasi on suora. Tästä voisi päätellä, että sellaisessakin terminologiassa on jotain perää, missä epälineaarinen ei ole objektin sisäinen ominaisuus vaan kahden objektin välinen.

        Jos muuttujasta pitää poistaa osa desimaaliluvuista, niin se lakkaa olemasta missään tapauksessa suora. Mutta mitä se kuvailee luonnossa, että ajasta puuttuu yhden minuutin aikana osa sen desimaaliluvuista tuolta väliltä?

        Voisi olla paljon selvempää, jos mainitsisit tietyn epälineaarisen muutujan tai tavan tehdä sellainen muuttuja, joka tieteeseen pitää ottaa sen sijaan, että yrität väittää sen olemassaolevia epälineaarisuuksia lineaarisiksi, tai että odotat kunnes joku vahingossa tekee saman epälineaarisuuden kuin sinä, ja vie sinun julkaisumahdollisuutesi.

        Voit myös kohdistaa kritiikin suoraan reaalilukujen tai yksiulotteisten lukujen käyttöön. Muilla matemaattisilla objekteilla, kuten vektoreilla ja matriiseilla ei ole syntyessään periaatteessa mitään järjestystä, joka muistuttaisi jonoa, vaikka voidaan sanoa, että esim matriisi on lähellä toista matriisia. Seuraavan matriisin poiminta läheltä voi olla melkein mitä vaan usean poiminnan jälkeen. Järjestyksen määrittely erikseen eli erilaisten jonojen muodostamien taas ei liity varsinaisesti siihen, mikä objekti on kyseessä, vaan voit myös palata ottamaan reaalilukuja ja laittaa ne toiseen jonoon. Joillakin matemaattisilla objekteilla voi olla suoraan ominaisuuksia, kuten että ne määrävät helposti vieressään olevia jäseniä, ja että näiden yksi suunta esim. kytkisi niitä ristiin. Vain tällaisessa objektissa voisi sanoa, että muuttuja itse on jotain reaaliluvusta poikkeavaa.

        Fysiikassa ei oteta mitään huomioon muuna kuin muuttujana kaavoissa, jos se on muuttuja kaavoissa. Samaan aikaan fysiikassa on muutakin kuin muuttujat ja kaavat, etkä pysty ikinä väittämään mitä fysiikka tekee väärin ennenkuin saat selvää, mitä muita asioita siinä on. Varsinkin joudut ongelmiin, jos mainittu aihe eli 'aika' ei ole pelkästään muuttuja. Tarkoitaan tällä QM:ää, jossa kaikki mitattavat suureet ovat nimeltään operaattoreita. Kvanttimekaniikka ilman SR:ää oli sellainen, missä hiukkasen paikan sai mitata, mutta sen paikkaa ajassa ei saanut mitata. Paikalla oli operaattori, mutta ajalla ei. SR:n tehtävä oli tehdä ajasta ja paikasta samoja asioita sen yleisen brändin ja mission mukaisesti. Nykyisin käytetyssä QFT:ssä paikka lakkasi olemasta operaattori, ja paikka ja avaruus ja aika esiintyvät vain siten, että muut operaattorit asetetaan niiden pisteisiin ja ovat siellä eri operaattoreina. Malli jossa aika ja paikka ovat operaattoreita voisi kuitenkin ennustaa samaa kuin se. Tälläinen QFT:n epätietoisuus asioiden paikoista, mihin kaikki voitaisiin mitata ei välttämättä kuitenkaan kelpaa esim. Unzickerille, joka ei ole pitänyt jostakin asiasta tässä teoriassa.

        10


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        B:
        "Sekä kvanttifysiikan että kosmologian standardimallit on kehitetty samojen periaatteiden mukaan ja hyvin pitkälle samojen henkilöiden toimesta ja ne ovat varmasti loogisesti ja matemaattisesti ristiriidattomia malleja mutta samalla äärimmäisen pelkistettyjä ja abstrakteja kokonaisuuksia jotka perustuvat täysin sellaiselle perusoletukselle että kaikki todellisuudessa on ennustettavissa koska todellisuuden oletetaan muotoutuvan pelkästään joidenkin alkuarvojen perusteella täysin deterministisesti eikä aikaa tarvitse ottaa huomioon kuin yhtenä lineaarisena muuttujana (delta-t) fysiikan matemaattisissa kaavoissa."

        Äärimmäisen pelkistetty himmeli. Olisi pitänyt tajuta, että siinä viitataan lihaan, jota pitää olla olkien välissä.

        Voit kutsua aikaa myös t:ksi. Vaikka tiede käyttäisi diskreettiä aikaa, joka tapahtuu sekunnin välein, niin silti Smolinin kommentti sille olisi ollut, että kun tiede tekee asioille ikuisen ratkaisun kaikille sekunneille, niin aikaa ei ole enää pidetty todellisena.

        Jos aika olisi epälineaarinen, niin millä perusteella se ei ole enää ikuinen illuusio, ja miksei Smolin tuomitsisi sitä vanhanaikaisena?

        Miten tehdään epälineaarinen muuttuja? Käytät tässä tapauksessa sanaa kuvaamaan ehkä sitä, että aikaan kuuluu kaikki desimaaliluvut ja desimaaliluvut ovat suoralla. Jos haluat kaikki desimaaliluvut, mutta et halua, että ne ovat suoralla, niin tarvitset tähän kuitenkin toisen muuttujan, johon verrataan. Ilman toista muuttujaa oltaisiin täysin sokeita sille, minkä muotoinen desimaalilukujen jono on. Jo SR:ssä on olemassa aikoja t(X), jotka verrataan toisiin koordinaatteihin ja esim. toiseen aikakoordinaattiin, jolloin siinä muodostuu toisten ihmisten epälineaarisia aikoja verrattuna sinun aikaasi. Kuten tässä esimerkissäkin, niin jos väität reaalisuoraa epälineaariseksi verrattuna toiseen muuttujaan, niin on yhtälailla totta, että toinen muuttuja on se, mikä on epälineaarinen, ja aikamuuttujasi on suora. Tästä voisi päätellä, että sellaisessakin terminologiassa on jotain perää, missä epälineaarinen ei ole objektin sisäinen ominaisuus vaan kahden objektin välinen.

        Jos muuttujasta pitää poistaa osa desimaaliluvuista, niin se lakkaa olemasta missään tapauksessa suora. Mutta mitä se kuvailee luonnossa, että ajasta puuttuu yhden minuutin aikana osa sen desimaaliluvuista tuolta väliltä?

        Voisi olla paljon selvempää, jos mainitsisit tietyn epälineaarisen muutujan tai tavan tehdä sellainen muuttuja, joka tieteeseen pitää ottaa sen sijaan, että yrität väittää sen olemassaolevia epälineaarisuuksia lineaarisiksi, tai että odotat kunnes joku vahingossa tekee saman epälineaarisuuden kuin sinä, ja vie sinun julkaisumahdollisuutesi.

        Voit myös kohdistaa kritiikin suoraan reaalilukujen tai yksiulotteisten lukujen käyttöön. Muilla matemaattisilla objekteilla, kuten vektoreilla ja matriiseilla ei ole syntyessään periaatteessa mitään järjestystä, joka muistuttaisi jonoa, vaikka voidaan sanoa, että esim matriisi on lähellä toista matriisia. Seuraavan matriisin poiminta läheltä voi olla melkein mitä vaan usean poiminnan jälkeen. Järjestyksen määrittely erikseen eli erilaisten jonojen muodostamien taas ei liity varsinaisesti siihen, mikä objekti on kyseessä, vaan voit myös palata ottamaan reaalilukuja ja laittaa ne toiseen jonoon. Joillakin matemaattisilla objekteilla voi olla suoraan ominaisuuksia, kuten että ne määrävät helposti vieressään olevia jäseniä, ja että näiden yksi suunta esim. kytkisi niitä ristiin. Vain tällaisessa objektissa voisi sanoa, että muuttuja itse on jotain reaaliluvusta poikkeavaa.

        Fysiikassa ei oteta mitään huomioon muuna kuin muuttujana kaavoissa, jos se on muuttuja kaavoissa. Samaan aikaan fysiikassa on muutakin kuin muuttujat ja kaavat, etkä pysty ikinä väittämään mitä fysiikka tekee väärin ennenkuin saat selvää, mitä muita asioita siinä on. Varsinkin joudut ongelmiin, jos mainittu aihe eli 'aika' ei ole pelkästään muuttuja. Tarkoitaan tällä QM:ää, jossa kaikki mitattavat suureet ovat nimeltään operaattoreita. Kvanttimekaniikka ilman SR:ää oli sellainen, missä hiukkasen paikan sai mitata, mutta sen paikkaa ajassa ei saanut mitata. Paikalla oli operaattori, mutta ajalla ei. SR:n tehtävä oli tehdä ajasta ja paikasta samoja asioita sen yleisen brändin ja mission mukaisesti. Nykyisin käytetyssä QFT:ssä paikka lakkasi olemasta operaattori, ja paikka ja avaruus ja aika esiintyvät vain siten, että muut operaattorit asetetaan niiden pisteisiin ja ovat siellä eri operaattoreina. Malli jossa aika ja paikka ovat operaattoreita voisi kuitenkin ennustaa samaa kuin se. Tälläinen QFT:n epätietoisuus asioiden paikoista, mihin kaikki voitaisiin mitata ei välttämättä kuitenkaan kelpaa esim. Unzickerille, joka ei ole pitänyt jostakin asiasta tässä teoriassa.

        10

        Smolinin kirja ei taida käsitellä kaikkia ajalle annettuja vaihtoehtoja tieteessä. On siis oikein olettaa, että tällä ei olisi merkitystä sille, miten hän ajan ikuisuuden ym. näkee. Joissain hänen kansanomaisissa puheissaan ajasta voisi kuitenkin olla myös tarkistettavaa, että voivatko ne olla mahdollisia pienoiskoossa. Juuri esim. jokaisen hetken määrittely siten, että kaikki universumin informaatio voitaisiin liittää tuohon hetkeen ja vain tuohon hetkeen. Missä kuitenkin näyttää siltä, että 'informaation hetki' ei voi olla määritelty, joten käyttämällä QM-informaatiota, ei voida alkaa rakentamaan hänen hetkeään.

        Tieteestä ja ajasta voi lukea lisää:
        https://physics.stackexchange.com/questions/220697/is-there-a-time-operator-in-quantum-mechanics

        B:
        "perusoletukselle että kaikki todellisuudessa on ennustettavissa koska todellisuuden oletetaan muotoutuvan pelkästään joidenkin alkuarvojen perusteella täysin deterministisesti eikä aikaa tarvitse ottaa huomioon kuin yhtenä lineaarisena muuttujana (delta-t) fysiikan matemaattisissa kaavoissa."

        Ajatuksesi on kuin se, että jos ajan olettaa olevan epädeterminisitinen, niin silloin, koska aikaa on pakko käyttää kaikessa, niin myös malli on epädeterministinen. Yhtä hyvin saman voi sanoa siitä, että jos oletetaan, että mallissa oleva X on epädeterministinen, kun se muuttuu ajassa t, niin malli on epädeterministinen. Kun olettaa lauseen L, niin saa lausetta L. Tiede voisi mielummin tutkia aikaa ja sanoa, mitä se on jonkin kokemuksen perusteella. Mihin kokemukseen sinä vetoat, kun haluat sanoa ajan olevan jokin uusi huomioonotto-aika? Jos et keksi, niin voit myös tehdä mallin täysin keksityllä ajalla ja soveltaa sitä ennustamaan jotain, mutta silloin sinäkin 'vain' ennustelet. Joten haluatko lopulta olla vain uskomusten olettaja ja niiden saaja?

        Ajan huomioonotot ovat ennustettavia huomioonottoja jossain muussa Muuttujassa delta-M, jos niitä ei tehdä kunnolla tätä estämään. Muutenkin minusta sinun tulisi argumentoida ennustamista vastaan paljon laajemmin, koska vaikka sanotaan, että aikaa ei olisi olemassa enää, ja että aika oli väärä oletus, jota enää ei tehdä, niin on silti paljon ennustetavia ilmiöitä ja ennustukset toimivat. Esim. energian säilyminen: ainoa asia, mitä aika tekee tässä ennusteessa lopulta, on yrittää olla säilyttämättä sitä. Staatisia tiloja voi kuka tahansa ennustaa mihin kohteeseen tahansa sanomalla vain, että katsokaa joka päivä, onko se vielä staattinen, ja ennustus voi osua joskus oikeaan.

        Voi olla merkityksetöntä kuvitella, mitä spesifisti valittu aika olisi eri muodoissa, vaan voisit myös antaa ajan olla muuttuja ja kehittää oikealle informaatiolle huomioonottoja, jotka tekevät saman asian tai jopa paremman asia paremmalla tavalla. Tästä syystä jotkut kuvittelevat, että ajalle ei tarvitse tehdä kaarevaa geometrisointia GR:ssä, vaan se voisi palata ruotuun.

        B:
        "Topologia mahdollistaa jossain määrin laadullisten asioiden formaalia hahmotusta koska se ei perustu pelkästään ajallis-paikalliseen määrälliseen hahmotukseen jossa oletetaan jo annettuna 3d+1t koordinaatisto joka jo sellaisenaan tuottaa konemaisen kokonaisuuden hahmotuksen."

        Avaruus on matemaattinen käsite, joka ei sisällä määritelmää kuten paikka ja aika. Topologia ei sisällä niitä myöskään. Sinua ei voida pakottaa nimeämään yhtään avaruutta ajaksi, ja olet tehnyt sen vapaaehtoisesti. Jos nimeät yhden avaruuden aina ajaksi tässä lausessa eli puhut yksittäistapauksesta, niin tarkoitat, että et siis tule ottamaan aikaa huomioon topologisesti? Koska aika ei voi eikä saa olla mitään sellaista, että sille perustuisi?

        B:
        "Avaruudellisella tasolla kaikki on determinististä, mekaanista ja vähitellen hajoavaa (entropia)"

        Jos vertaat avaruuksia ja topologioita matemaattisissa sfääreissä, niin et voi loikata suoraan tarkoittamaan avaruudella sitä, että kaikki fysiikan lait ovat voimassa oletetusti.

        Lause on epätosi. Jokainen joka osaa ja tietää, pystyy selittämään asioita epädeterminisesti myös avaruuden sisällä.

        Ajattelet ehkä että tämä lause on avaruutta määrittelevää filosofiaa, mutta se on tekstissäsi myös sama kuin asettaisi filosofisia rajoitteita sille, mitä topologia on. Fysiikan lait eivät ole topologiaa olettavia tai sellaisen määritteleviä lakeja. Tästä ei seuraa määritelmää, miten filosofisesti rajattu käsite topologian pitää olla, tai toisaalta mitä fysiikka ja topologia tekisivät yhdessä. Deterministinen topologia olisi sellainen laki, mutta sellaiselle ei ole mitään tilausta pienellä maapallolla.

        11


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Smolinin kirja ei taida käsitellä kaikkia ajalle annettuja vaihtoehtoja tieteessä. On siis oikein olettaa, että tällä ei olisi merkitystä sille, miten hän ajan ikuisuuden ym. näkee. Joissain hänen kansanomaisissa puheissaan ajasta voisi kuitenkin olla myös tarkistettavaa, että voivatko ne olla mahdollisia pienoiskoossa. Juuri esim. jokaisen hetken määrittely siten, että kaikki universumin informaatio voitaisiin liittää tuohon hetkeen ja vain tuohon hetkeen. Missä kuitenkin näyttää siltä, että 'informaation hetki' ei voi olla määritelty, joten käyttämällä QM-informaatiota, ei voida alkaa rakentamaan hänen hetkeään.

        Tieteestä ja ajasta voi lukea lisää:
        https://physics.stackexchange.com/questions/220697/is-there-a-time-operator-in-quantum-mechanics

        B:
        "perusoletukselle että kaikki todellisuudessa on ennustettavissa koska todellisuuden oletetaan muotoutuvan pelkästään joidenkin alkuarvojen perusteella täysin deterministisesti eikä aikaa tarvitse ottaa huomioon kuin yhtenä lineaarisena muuttujana (delta-t) fysiikan matemaattisissa kaavoissa."

        Ajatuksesi on kuin se, että jos ajan olettaa olevan epädeterminisitinen, niin silloin, koska aikaa on pakko käyttää kaikessa, niin myös malli on epädeterministinen. Yhtä hyvin saman voi sanoa siitä, että jos oletetaan, että mallissa oleva X on epädeterministinen, kun se muuttuu ajassa t, niin malli on epädeterministinen. Kun olettaa lauseen L, niin saa lausetta L. Tiede voisi mielummin tutkia aikaa ja sanoa, mitä se on jonkin kokemuksen perusteella. Mihin kokemukseen sinä vetoat, kun haluat sanoa ajan olevan jokin uusi huomioonotto-aika? Jos et keksi, niin voit myös tehdä mallin täysin keksityllä ajalla ja soveltaa sitä ennustamaan jotain, mutta silloin sinäkin 'vain' ennustelet. Joten haluatko lopulta olla vain uskomusten olettaja ja niiden saaja?

        Ajan huomioonotot ovat ennustettavia huomioonottoja jossain muussa Muuttujassa delta-M, jos niitä ei tehdä kunnolla tätä estämään. Muutenkin minusta sinun tulisi argumentoida ennustamista vastaan paljon laajemmin, koska vaikka sanotaan, että aikaa ei olisi olemassa enää, ja että aika oli väärä oletus, jota enää ei tehdä, niin on silti paljon ennustetavia ilmiöitä ja ennustukset toimivat. Esim. energian säilyminen: ainoa asia, mitä aika tekee tässä ennusteessa lopulta, on yrittää olla säilyttämättä sitä. Staatisia tiloja voi kuka tahansa ennustaa mihin kohteeseen tahansa sanomalla vain, että katsokaa joka päivä, onko se vielä staattinen, ja ennustus voi osua joskus oikeaan.

        Voi olla merkityksetöntä kuvitella, mitä spesifisti valittu aika olisi eri muodoissa, vaan voisit myös antaa ajan olla muuttuja ja kehittää oikealle informaatiolle huomioonottoja, jotka tekevät saman asian tai jopa paremman asia paremmalla tavalla. Tästä syystä jotkut kuvittelevat, että ajalle ei tarvitse tehdä kaarevaa geometrisointia GR:ssä, vaan se voisi palata ruotuun.

        B:
        "Topologia mahdollistaa jossain määrin laadullisten asioiden formaalia hahmotusta koska se ei perustu pelkästään ajallis-paikalliseen määrälliseen hahmotukseen jossa oletetaan jo annettuna 3d 1t koordinaatisto joka jo sellaisenaan tuottaa konemaisen kokonaisuuden hahmotuksen."

        Avaruus on matemaattinen käsite, joka ei sisällä määritelmää kuten paikka ja aika. Topologia ei sisällä niitä myöskään. Sinua ei voida pakottaa nimeämään yhtään avaruutta ajaksi, ja olet tehnyt sen vapaaehtoisesti. Jos nimeät yhden avaruuden aina ajaksi tässä lausessa eli puhut yksittäistapauksesta, niin tarkoitat, että et siis tule ottamaan aikaa huomioon topologisesti? Koska aika ei voi eikä saa olla mitään sellaista, että sille perustuisi?

        B:
        "Avaruudellisella tasolla kaikki on determinististä, mekaanista ja vähitellen hajoavaa (entropia)"

        Jos vertaat avaruuksia ja topologioita matemaattisissa sfääreissä, niin et voi loikata suoraan tarkoittamaan avaruudella sitä, että kaikki fysiikan lait ovat voimassa oletetusti.

        Lause on epätosi. Jokainen joka osaa ja tietää, pystyy selittämään asioita epädeterminisesti myös avaruuden sisällä.

        Ajattelet ehkä että tämä lause on avaruutta määrittelevää filosofiaa, mutta se on tekstissäsi myös sama kuin asettaisi filosofisia rajoitteita sille, mitä topologia on. Fysiikan lait eivät ole topologiaa olettavia tai sellaisen määritteleviä lakeja. Tästä ei seuraa määritelmää, miten filosofisesti rajattu käsite topologian pitää olla, tai toisaalta mitä fysiikka ja topologia tekisivät yhdessä. Deterministinen topologia olisi sellainen laki, mutta sellaiselle ei ole mitään tilausta pienellä maapallolla.

        11

        B:
        "Ajan kautta ilmenevä epälokaali potentiaalinen taso tuottaa kaiken laadullisuuden joka voidaan vain kokea mutta ei määritellä tarkasti eikä kuvailla muuten kuin korkeintaan vertauskuvien tasolla."

        Tämä aika on edelleen avaruus, eli toisinsanoen nykytieteen menetelmä ja matemaatiikka voisi määritellä tämän alun, missä ei mainita mitään sisällöllistä? Pystyit kirjoittamaan tämän lauseen tekemättä mitään muutoksia siihen, mitä ajan pitäisi olla. Ennen kuin sanot mitään mistään sisällöllisestä, niin tästä puuttuu, mikä on 'kokemisen' määritelmä. Koska kokeminen on avaruudellista? Samoin puuttuu laadun määritelmä. Laatu on jotain, mitä on avaruudessa? Jos sekä laatu ja kokeminen ovat vertauskuvia, niin miten tämä lopulta poikeaa siitä, että sanoisi, että fysiikan determinismi kuvailemassa esim. hiukkasia aika-avaruudessa tuottaa kokemuksia eri aikoina ja eri paikoissa ja eri laatuisia asioita, joita emme nyt selitä, 'koska vertauskuva'?

        B:
        "Metakognitio ja loogis-analyyttisyys toimivat vain aktuaalisella mekaanisella tasolla mutta eivät kykene kaavamaisuutensa ja mekaanisuutensa takia muuttamaan mitään vaan kaikki on pelkkää tapahtumista eli pelkkää potentialisuuden purkautumista eikä todellista tekemistä."

        Metakognitiota ei varmaan pitäisi verrata loogisanalyyttisyyteen, ja syynä on juuri tämä, että metakognitio on todella reaaliaikaista ja se on vain pelkkää tapahtumista, kun taas loogis-analyyttisyys tuntuu kestävän ihmisen aivoilta kauan. Tietysti vapaan tahdon kieltämiseen kuuluu sanoa, ettei mikään mieleen liittyvä ole ihmisen teko, vaan aivojen tapahtuma.

        B:
        "Luonnontieteissä ei perinteisesti pidetä aikaa mitenkään olennaisena asiana vaan se hahmotetaan korkeintaan lineaarisen muutoksen yhtenä komponenttina jossa nyt-hetki on enemmän tai vähemmän mielivaltainen "pysäytyskuva" samalla tavalla kuin elokuvatekniikassa saatiin aikaan liikkeen illuusio näyttämällä ihmisen näköaistille peräkkäisiä ja erillisiä kuvia vähintään 15 kuvaa sekunnissa."

        Sinä et viikko sitten ja siitä pitkä aika taaksepäin kirjoittanut mistään muusta kuin esim. objekteissa olevista informaatiosta ja interferensseistä. Sinun esityksesi jättivät ajan täydellisesti huomiotta samalla kun esim. GR sanoi tähän vastaan, että aika on myös tensorikenttä ja se on informaatiota.

        Epälineaarisessa muutoksessa komponenttina oleminen ei muuta komponenttia mitenkään siihen verrattuna, mitä se on lineaarisessa muutoksessa. Tieteen hahmotus ei ole myöskään huom. alkanut siitä, että jos olisi muutos, niin vain lineaarinen muutos voidaan määritellä ensin, eikä mitään muuta ilman sitä. Tälläinen keskustelu yrittää jotenkin väittää, että abstraktilla tasolla asiat tapahtuvat jossain järjestyksessä. Eli yrität jotenkin tuoda sellaista asiaa, joka muistuttaa ajan jonoa eli avaruuden jonoa, johonkin mikä olisi ideatasolla vain kaksi erilaista matemaattista ongelmaa tai sellaisen piirrettä.

        Pysäytyskuva on tavallaan se, mikä on QFT:ssä ollut mahdotonta muodostaa jostain fyysisestä kvanttiobjektista, vaikka abstraktiona voi sanoa, että jotain käsitettä esiintyy yhdessä ajassa. Oletko keksinyt itse jonkin asian, mistä ei tule koskaan pysäytyskuvaa, ja mitä sinun piti lopulta tehdä saadaksesi sen?

        Voitko tehdä liikkeen ei-illuusion? Mitä jos liike on illuusio, ja jopa sellainen illuusio, kuin mikä on tuossa esimerkissä?

        Yllä myös Smolin tekee peräkkäisiä ja erillisiä kuvia. Hän haluaa erottaa ne niin paljon toisistaan, että joissain hänen kommenteissaan se tarkoittaisi, että differentiaaliyhtälöiden (edes numeeristen) approksimaatio siitä, mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, ei ole oikein. Ja silloin todellisuus muuttuisi luonnonlaeista juuri elokuvien arvosteluksi, jos joku ei tuota tähän uusia tapoja tehdä lakeja.

        B:
        "Suosituissa pallopeleissä (jalkapallo, koripallo, tennis, golf, biljardi jne.) liike on myös lineaarista eli sillä tavalla jatkuvaa että pelkästään alkutilan voimakkuuden (esim. potku) voimakkuuden suunnan perusteella voidaan päätellä pallon liikerata mikä on myös yleinen klassisen fysiikan perushahmotus joka kuitenkin monimutkaistuu helposti hallitsemattomaksi jo yli kahden kappaleen vuorovaikutuksissa."

        Perushahmotus jossain asiassa ei ole sama asia kuin kaikkein helpoin esimerkki siinä. Tässä tapauksessa sinun pitäisi muutenkin ajatella asiaa siten, että perushahmotus on sitä, että käytetään matematiikkaa ennustamiseen, ja kritiikkisi pitäisi koskea tätä. Pitää silti paikkansa, että jos jokin ongelma on perushahmotuksessa, niin silloin ongelma varmasti näkyisi myös yksinkertaisimmassa esimerkissä. Todistat siis lopulta vain, että ainakin perushahmotus ei estä ennustamasta mitään.

        On silti niinkin, että fysiikassa perusasia muuttuu esim. klassisesta kvanttiseksi, ja sellaiset ovat tosiinsa suhteessa paljon oudommin, että klassinen on kvantin monimutkainen tapaus. Samalla kun suurin osa käsitteistä on tietynlainen klassista kuvateessaan juuri sillä tavalla kuin tässäkin on kyseessä.

        12


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        B:
        "Ajan kautta ilmenevä epälokaali potentiaalinen taso tuottaa kaiken laadullisuuden joka voidaan vain kokea mutta ei määritellä tarkasti eikä kuvailla muuten kuin korkeintaan vertauskuvien tasolla."

        Tämä aika on edelleen avaruus, eli toisinsanoen nykytieteen menetelmä ja matemaatiikka voisi määritellä tämän alun, missä ei mainita mitään sisällöllistä? Pystyit kirjoittamaan tämän lauseen tekemättä mitään muutoksia siihen, mitä ajan pitäisi olla. Ennen kuin sanot mitään mistään sisällöllisestä, niin tästä puuttuu, mikä on 'kokemisen' määritelmä. Koska kokeminen on avaruudellista? Samoin puuttuu laadun määritelmä. Laatu on jotain, mitä on avaruudessa? Jos sekä laatu ja kokeminen ovat vertauskuvia, niin miten tämä lopulta poikeaa siitä, että sanoisi, että fysiikan determinismi kuvailemassa esim. hiukkasia aika-avaruudessa tuottaa kokemuksia eri aikoina ja eri paikoissa ja eri laatuisia asioita, joita emme nyt selitä, 'koska vertauskuva'?

        B:
        "Metakognitio ja loogis-analyyttisyys toimivat vain aktuaalisella mekaanisella tasolla mutta eivät kykene kaavamaisuutensa ja mekaanisuutensa takia muuttamaan mitään vaan kaikki on pelkkää tapahtumista eli pelkkää potentialisuuden purkautumista eikä todellista tekemistä."

        Metakognitiota ei varmaan pitäisi verrata loogisanalyyttisyyteen, ja syynä on juuri tämä, että metakognitio on todella reaaliaikaista ja se on vain pelkkää tapahtumista, kun taas loogis-analyyttisyys tuntuu kestävän ihmisen aivoilta kauan. Tietysti vapaan tahdon kieltämiseen kuuluu sanoa, ettei mikään mieleen liittyvä ole ihmisen teko, vaan aivojen tapahtuma.

        B:
        "Luonnontieteissä ei perinteisesti pidetä aikaa mitenkään olennaisena asiana vaan se hahmotetaan korkeintaan lineaarisen muutoksen yhtenä komponenttina jossa nyt-hetki on enemmän tai vähemmän mielivaltainen "pysäytyskuva" samalla tavalla kuin elokuvatekniikassa saatiin aikaan liikkeen illuusio näyttämällä ihmisen näköaistille peräkkäisiä ja erillisiä kuvia vähintään 15 kuvaa sekunnissa."

        Sinä et viikko sitten ja siitä pitkä aika taaksepäin kirjoittanut mistään muusta kuin esim. objekteissa olevista informaatiosta ja interferensseistä. Sinun esityksesi jättivät ajan täydellisesti huomiotta samalla kun esim. GR sanoi tähän vastaan, että aika on myös tensorikenttä ja se on informaatiota.

        Epälineaarisessa muutoksessa komponenttina oleminen ei muuta komponenttia mitenkään siihen verrattuna, mitä se on lineaarisessa muutoksessa. Tieteen hahmotus ei ole myöskään huom. alkanut siitä, että jos olisi muutos, niin vain lineaarinen muutos voidaan määritellä ensin, eikä mitään muuta ilman sitä. Tälläinen keskustelu yrittää jotenkin väittää, että abstraktilla tasolla asiat tapahtuvat jossain järjestyksessä. Eli yrität jotenkin tuoda sellaista asiaa, joka muistuttaa ajan jonoa eli avaruuden jonoa, johonkin mikä olisi ideatasolla vain kaksi erilaista matemaattista ongelmaa tai sellaisen piirrettä.

        Pysäytyskuva on tavallaan se, mikä on QFT:ssä ollut mahdotonta muodostaa jostain fyysisestä kvanttiobjektista, vaikka abstraktiona voi sanoa, että jotain käsitettä esiintyy yhdessä ajassa. Oletko keksinyt itse jonkin asian, mistä ei tule koskaan pysäytyskuvaa, ja mitä sinun piti lopulta tehdä saadaksesi sen?

        Voitko tehdä liikkeen ei-illuusion? Mitä jos liike on illuusio, ja jopa sellainen illuusio, kuin mikä on tuossa esimerkissä?

        Yllä myös Smolin tekee peräkkäisiä ja erillisiä kuvia. Hän haluaa erottaa ne niin paljon toisistaan, että joissain hänen kommenteissaan se tarkoittaisi, että differentiaaliyhtälöiden (edes numeeristen) approksimaatio siitä, mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, ei ole oikein. Ja silloin todellisuus muuttuisi luonnonlaeista juuri elokuvien arvosteluksi, jos joku ei tuota tähän uusia tapoja tehdä lakeja.

        B:
        "Suosituissa pallopeleissä (jalkapallo, koripallo, tennis, golf, biljardi jne.) liike on myös lineaarista eli sillä tavalla jatkuvaa että pelkästään alkutilan voimakkuuden (esim. potku) voimakkuuden suunnan perusteella voidaan päätellä pallon liikerata mikä on myös yleinen klassisen fysiikan perushahmotus joka kuitenkin monimutkaistuu helposti hallitsemattomaksi jo yli kahden kappaleen vuorovaikutuksissa."

        Perushahmotus jossain asiassa ei ole sama asia kuin kaikkein helpoin esimerkki siinä. Tässä tapauksessa sinun pitäisi muutenkin ajatella asiaa siten, että perushahmotus on sitä, että käytetään matematiikkaa ennustamiseen, ja kritiikkisi pitäisi koskea tätä. Pitää silti paikkansa, että jos jokin ongelma on perushahmotuksessa, niin silloin ongelma varmasti näkyisi myös yksinkertaisimmassa esimerkissä. Todistat siis lopulta vain, että ainakin perushahmotus ei estä ennustamasta mitään.

        On silti niinkin, että fysiikassa perusasia muuttuu esim. klassisesta kvanttiseksi, ja sellaiset ovat tosiinsa suhteessa paljon oudommin, että klassinen on kvantin monimutkainen tapaus. Samalla kun suurin osa käsitteistä on tietynlainen klassista kuvateessaan juuri sillä tavalla kuin tässäkin on kyseessä.

        12

        Lineaarisuuden määritelmä ei ole sama kuin tuntea tulevaisuus, eikä ennustamisessa epäonnistuminen ole määritelmältään sama kuin epäonnistuminen lineaarisuudessa. Lineaarisuudessa ja ennustamisessa kerrotaan vain, että jos epäonnistut alkutilan mittaamisessa, niin on olemassa matemaattinen kaava (tai vain algoritmi), miten paljon epäonnistut ennustamisessa koska epäonnistumisella on kuin funktio ajassa (vaihtoehdot jakautuvat polaarisesti lineaarisiin funktioihin ja epälineaarisiin, ja epäonnistuminen on kahden näistä valitun funktion erotus). Periaatteessa jos kommentoit ennustamista sanoilla kuten lineaarisuus tai epälineaarisuus, niin sinä otat harteillesi ennustaa jotain myös, ja jotta olisit oikeassa, niin ennustamisen, minkä sinä teet, täytyy noudattaa matematiikkaa, joka systeemille on ehdotettu. Tätä pystyt välttelemään sillä, ettet ikinä selitä ennustamisen virheitä millään muulla kuin psykokinesialla.

        B:
        "Ts. lineaarinen pallopeleissä toimiva matemaattinen hahmotus johtaa helposti vaikeuksiin jo vähänkin monimutkaisemmissa vuorovaikutuksissa."

        Pallojen potkuja on tosi vaikea mallintaa. Jos sovitaan, että mietitään kahden hiukkasen järjestelmää, niin se mitä näille aletaan joskus tehdä ei ole lineaarinen hahmotus, vaan niiden välille keksitään jotain kuten vuorovaikutus. Tämä vuorovaikutus voi johtaa vaikeuksiin, kun niitä tarvitaan useita eri objektien välille. Et silti sanoisi, että vuorovaikutukset ovat alkeellinen tapa, joka voitaisiin poistaa?

        Etkö itse halua muodostaa epälineaarista vuorovaikutusta enää, kun sanoit jo, että sellainen on GR:ssä? Mikset silloin kritisoi vuorovaikutuksia sen sijaan, että kritisoit aina lineaarisuutta? Muut eivät ajattele loogisesti niin nopeasti kuin sinä, että lineaarisuuden lakkautus lakkauttaisi kaikkien vuorovaikutusten käyttämisen.

        Kaikissa epälineaarisissa esimerkeissä, missä et ole vaivautunut tekemään ylimääräistä mallia, joka olisi automaatisesti epälineaarinen vuorovaikutus, voidaan yleensä osoittaa, että epälineaarisuus on yksinkertaisista vuorovaikutuksista peräisin, jotka ovat aivan samassa muodossa kuin kahden kappaleen ongelmassa.

        Ainakin kaikki pallopelit, missä otetaan huomioon ilman vastus ja turbulenssi, ovat nimeltään epälineaarisia. Tämä viimeistään muodostaa systeemin yhtälöistä liian vaikeita, mutta perushahmotus, mikä sanoo, että pallon tulevaisuus perustuu yhtälöihin, koska yhtälöt esittävät palloa ja koko muuta maailmaa ja mitä ne toisilleen tekevät (ne tekevät toisilleen jotain ajassa, minkä jälkeen myös tulevaisuus on esitetty), kaikki tämä on edellen olemassa.

        B
        "Sitten on monimutkaisempia ja monimuotoisempia tapahtumia ja ilmiöitä joita ei voi jakaa osiin ilman että kokonaisuus hajoaa ja suurin osa niistä liittyy elolliseen ja tietoiseen luontoon."

        SItten on niitä, jotka eivät työskentele sellaisella alalla, mutta joiden jostain syystä pitäisi, koska vain siten voi välttyä kritiikiltä esim. siinä että millaisen aikakäsitteen he omaavat? Jos sinulla olisi aikakäsite, joka ei ole esim. samalla tavalla ympäristönsä luoma kuin GR:n gravitaatioaika tai vielä oudommat kvanttiajat, niin pystyisit esittämään sen ilman suuria ilmiöitä sen ajan edessä.

        B:
        "Ilmiöt ja tapahtumat ovat kokonaisuuksia joissa tapahtuman alun perusteella ei voi läheskään aina päätellä tapahtumien seuraavaa vaihetta eikä kokonaisuutta."

        Tämän voi selittää tieteessä sillä, että tapahtuman alkua tai mitään kohtaa ei voi läheskään aina päätellä, jotta kyseinen työ voisi edes alkaa. Sen jälkeen päättelyyn vaikuttaa tässä mainittu ilmiön epälineaarisuus, joka voi kasvattaa virhettä. Tästä on olemassa hyvin elementaarisen tason esimerkkejä esim. epälineaarisista RC-sähköpiireistä, joissa tarkkuuttaan lopputuloksien saannissa voi parantaa juuri sen verran kuin paransi mittauksiensa tarkkuutta, ja miten paljon matemaattinen piirin kaava silloin voisi tulosta vääristää.

        Lisäksi voisi sosiologisen historian puitteissa mainita, että yleensä, kun ihmiset kohtaavat ilmiön, joka on kokonaisuus ja vaikeasti pääteltävissä, he kuitenkin yrittävät päätellä sen, ja käyttävät erinäisiä tapoja mm. jakaa kyseinen ilmiö osiin. Jotkut onnistuvat ja ovat päässeet evoluutiossa eteenpäin.

        13


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lineaarisuuden määritelmä ei ole sama kuin tuntea tulevaisuus, eikä ennustamisessa epäonnistuminen ole määritelmältään sama kuin epäonnistuminen lineaarisuudessa. Lineaarisuudessa ja ennustamisessa kerrotaan vain, että jos epäonnistut alkutilan mittaamisessa, niin on olemassa matemaattinen kaava (tai vain algoritmi), miten paljon epäonnistut ennustamisessa koska epäonnistumisella on kuin funktio ajassa (vaihtoehdot jakautuvat polaarisesti lineaarisiin funktioihin ja epälineaarisiin, ja epäonnistuminen on kahden näistä valitun funktion erotus). Periaatteessa jos kommentoit ennustamista sanoilla kuten lineaarisuus tai epälineaarisuus, niin sinä otat harteillesi ennustaa jotain myös, ja jotta olisit oikeassa, niin ennustamisen, minkä sinä teet, täytyy noudattaa matematiikkaa, joka systeemille on ehdotettu. Tätä pystyt välttelemään sillä, ettet ikinä selitä ennustamisen virheitä millään muulla kuin psykokinesialla.

        B:
        "Ts. lineaarinen pallopeleissä toimiva matemaattinen hahmotus johtaa helposti vaikeuksiin jo vähänkin monimutkaisemmissa vuorovaikutuksissa."

        Pallojen potkuja on tosi vaikea mallintaa. Jos sovitaan, että mietitään kahden hiukkasen järjestelmää, niin se mitä näille aletaan joskus tehdä ei ole lineaarinen hahmotus, vaan niiden välille keksitään jotain kuten vuorovaikutus. Tämä vuorovaikutus voi johtaa vaikeuksiin, kun niitä tarvitaan useita eri objektien välille. Et silti sanoisi, että vuorovaikutukset ovat alkeellinen tapa, joka voitaisiin poistaa?

        Etkö itse halua muodostaa epälineaarista vuorovaikutusta enää, kun sanoit jo, että sellainen on GR:ssä? Mikset silloin kritisoi vuorovaikutuksia sen sijaan, että kritisoit aina lineaarisuutta? Muut eivät ajattele loogisesti niin nopeasti kuin sinä, että lineaarisuuden lakkautus lakkauttaisi kaikkien vuorovaikutusten käyttämisen.

        Kaikissa epälineaarisissa esimerkeissä, missä et ole vaivautunut tekemään ylimääräistä mallia, joka olisi automaatisesti epälineaarinen vuorovaikutus, voidaan yleensä osoittaa, että epälineaarisuus on yksinkertaisista vuorovaikutuksista peräisin, jotka ovat aivan samassa muodossa kuin kahden kappaleen ongelmassa.

        Ainakin kaikki pallopelit, missä otetaan huomioon ilman vastus ja turbulenssi, ovat nimeltään epälineaarisia. Tämä viimeistään muodostaa systeemin yhtälöistä liian vaikeita, mutta perushahmotus, mikä sanoo, että pallon tulevaisuus perustuu yhtälöihin, koska yhtälöt esittävät palloa ja koko muuta maailmaa ja mitä ne toisilleen tekevät (ne tekevät toisilleen jotain ajassa, minkä jälkeen myös tulevaisuus on esitetty), kaikki tämä on edellen olemassa.

        B
        "Sitten on monimutkaisempia ja monimuotoisempia tapahtumia ja ilmiöitä joita ei voi jakaa osiin ilman että kokonaisuus hajoaa ja suurin osa niistä liittyy elolliseen ja tietoiseen luontoon."

        SItten on niitä, jotka eivät työskentele sellaisella alalla, mutta joiden jostain syystä pitäisi, koska vain siten voi välttyä kritiikiltä esim. siinä että millaisen aikakäsitteen he omaavat? Jos sinulla olisi aikakäsite, joka ei ole esim. samalla tavalla ympäristönsä luoma kuin GR:n gravitaatioaika tai vielä oudommat kvanttiajat, niin pystyisit esittämään sen ilman suuria ilmiöitä sen ajan edessä.

        B:
        "Ilmiöt ja tapahtumat ovat kokonaisuuksia joissa tapahtuman alun perusteella ei voi läheskään aina päätellä tapahtumien seuraavaa vaihetta eikä kokonaisuutta."

        Tämän voi selittää tieteessä sillä, että tapahtuman alkua tai mitään kohtaa ei voi läheskään aina päätellä, jotta kyseinen työ voisi edes alkaa. Sen jälkeen päättelyyn vaikuttaa tässä mainittu ilmiön epälineaarisuus, joka voi kasvattaa virhettä. Tästä on olemassa hyvin elementaarisen tason esimerkkejä esim. epälineaarisista RC-sähköpiireistä, joissa tarkkuuttaan lopputuloksien saannissa voi parantaa juuri sen verran kuin paransi mittauksiensa tarkkuutta, ja miten paljon matemaattinen piirin kaava silloin voisi tulosta vääristää.

        Lisäksi voisi sosiologisen historian puitteissa mainita, että yleensä, kun ihmiset kohtaavat ilmiön, joka on kokonaisuus ja vaikeasti pääteltävissä, he kuitenkin yrittävät päätellä sen, ja käyttävät erinäisiä tapoja mm. jakaa kyseinen ilmiö osiin. Jotkut onnistuvat ja ovat päässeet evoluutiossa eteenpäin.

        13

        B:
        "Tapahtumat voivat olla sekä lineaarisia että epälineaarisia. Lineaariset ilmiöt ovat suhteellisen helposti mallinettavissa matemaattisesti ja samalla ne ovat joissain määrin ennustettavissa jopa hyvin pitkiksi ajoiksi eteenpäin jos mitään odottamatonta ei tapahdu."

        Väitätkö että todellisuuteen muodostuu dualismi, missä sama kohde eri hetkinä jakautuu osiin ja noudattaa yhtälöitä, ja toisina hetkinä ei? Ensimmäisessä tapauksessa objekti noudattaa siis yhtälöitä, jotka ovat helppoja, mutta koska toisina hetkinä sitä ei jaeta osiin, niin todellisuudessa mikään ei koskaan noudata vaikeita yhtälöitä. Tämä on todellisuuden syvin piirre, mihin kaikki objektit luonnostaan pyrkivät? Vaikka esittäisit saman asian monismina esim. seuraavalla tavalla, niin siinäkin tämä sama syvin piirre on oleellisimpana tekijänä.

        Voisit myös selittää, että on yleisempi tapa esittää jokin kohde, ja sen jonkin erikoistapaus on olla joskus helposti mallinnettava. Tämä ei kuitenkaan eroa mitenkään siitä, että tehdään vaikea matemaattinen malli, ja tämän vaikeamman matemaattisen mallin puolesta puhuu se, että on loogista, että matemaattisella mallilla on matemaattinen erikoistapaus.

        14


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        B:
        "Tapahtumat voivat olla sekä lineaarisia että epälineaarisia. Lineaariset ilmiöt ovat suhteellisen helposti mallinettavissa matemaattisesti ja samalla ne ovat joissain määrin ennustettavissa jopa hyvin pitkiksi ajoiksi eteenpäin jos mitään odottamatonta ei tapahdu."

        Väitätkö että todellisuuteen muodostuu dualismi, missä sama kohde eri hetkinä jakautuu osiin ja noudattaa yhtälöitä, ja toisina hetkinä ei? Ensimmäisessä tapauksessa objekti noudattaa siis yhtälöitä, jotka ovat helppoja, mutta koska toisina hetkinä sitä ei jaeta osiin, niin todellisuudessa mikään ei koskaan noudata vaikeita yhtälöitä. Tämä on todellisuuden syvin piirre, mihin kaikki objektit luonnostaan pyrkivät? Vaikka esittäisit saman asian monismina esim. seuraavalla tavalla, niin siinäkin tämä sama syvin piirre on oleellisimpana tekijänä.

        Voisit myös selittää, että on yleisempi tapa esittää jokin kohde, ja sen jonkin erikoistapaus on olla joskus helposti mallinnettava. Tämä ei kuitenkaan eroa mitenkään siitä, että tehdään vaikea matemaattinen malli, ja tämän vaikeamman matemaattisen mallin puolesta puhuu se, että on loogista, että matemaattisella mallilla on matemaattinen erikoistapaus.

        14

        1-14

        Smolin oli minulla vain esimerkki siitä kuinka vähän keskitytään ajan kautta hahmottamiseen fysiikassa. Yhtä hyvin olisin voinut jättää hänet kokonaaan mainitsematta.

        Muutenkaan en ole tiukasti sitoutunut mihinkään olemassaolevaan suuntaukseen tai auktoriteettiin vaan pyrin poimimaan vain omasta mielestäni parhaimmilta ja/tai mielenkiintoisimmilta tuntuvat ideat monista eri lähteistä ja olen myös sitä mieltä että kokonaisuuden perushahmotusta on aivan liian ennenaikaista yrittää lyödä jotenkin lukkoon koska tieteen taso on vielä niin alkeellista hyvin monien ilmiöiden suhteen vaikka sitä tyypillisesti yritetään peitellä erikoissanastolla ja matemaattisella formalismilla eli samalla metodilla kuin munkkilatina institutionaalisen kirkon valtakaudella 1800-luvulle asti.


        Matematiikka, geometria ja logiikka ovat ns. viitekehystieteitä eli todellisuuden perushahmotuksen apuvälineitä jotka eivät ole empiirisessä mielessä tosia eikä epätosia vaan lähinnä vain teoriatason ja eksaktin kommunikaation apuneuvoja jotka voivat olla enemmän tai vähemmän hyödyllisiä suhteessa jonkin konkreettisen asian tutkimisessa.

        Kaikkein olennaisin asia on se perushahmotus joka on vahvasti kulttuurisidonnainen, opittu ja usein hyvin rutiininomainen, automaattinen ja tiedostamaton tapa jäsentää ns. tulkitsematonta raakakokemusta tiettyihin peruskategorioihin joilla luokitellaan kokemuksen komponentteja erilaisiin kokonaisuuksiin.

        Perushahmotuksen kautta syntyvät perusoletukset (aksioomat, postulaatit) jne jotka ovat kaikein mahdollisten väitteiden pohjalla ja joita ei voi analysoida enää pidemmälle eikä myöskään niistä perusoletuksista irrallaan mitenkään empiirisesti falsifioida eikä verifioida. Ne tuntuvat lähes aina itsestäänselviltä ja on usein hyvin vaikeaa edes ajatella muita mahdollisuuksia vaikka sellaistakin on tapahtunut tieteen historiassa (esim. epäeuklidinen geometria, sumea logiikka, topologia yms.)

        Matematiikan mielekäs soveltaminen voi tapahtua vasta sen jälken kun perusoletukset ja niihin kiinteästi liittyvät empiiriset tulkinnat on jo tietyssä mielessä lukittu kun on muodostettu jonkinlainen yksiselitteinen ja hyvin määritelty työhypoteesi tutkittavalle asialle tai ilmiölle.

        Matematiikasta ja logiikasta ei voi aloittaa eikä käyttää jonkinlaisena oikotienä.

        On myös hyödyllistä oivaltaa että luonnontieteissä ja tieteen metodissa ilmiöiden ennustaminen on olennaista ja se voi tapahtua vain sitä kautta että ensin tunnistetaan ja mallinnetaan havaittuja säännönmukaisuuksia ilmiöiden käytöksessä josta sitten voidaan ainakin yrittää muodostaa induktiota eli päätellä yksittäisten ajallis-paikallisesti rajoitettujen tapausten kautta yleinen sääntö joka taas helposti voi kumoutua ns. anomalioiden takia.

        Tässä vaiheessa ollaan jo tehty niin paljon työtä ja nähty vaivaa että ne anomaliat voivat tuntua ylipääsemättömän kiusallisilta joten tietelijöiden komiteatasolla voidaan ainakin yrittää "lakaista ne maton alle" ja/tai kuitata ne pelkkinä metodien soveltamisen tason virheinä yms. tyypillistä inhimillistä käytöstä tilanteissa joista halutaan päästä eroon ja vaeita muutenkin.

        ....

        Lyhyemmin sanottuna: Sinulla on taas aivan liian kapea viitekehys joka lähes aina hukkaa kaiken olennaisen ja varsinkin ne asiat joita et halua ottaa huomioon koska samalla joituisit tunnustamaan olevasi taas väärässä.

        Kiitos kuitenkin taas vaivannäöstäsi vaikka itse joudun näiden sinun massapostauksiesi takia rajoittamaan kommentoimista koska minulla ole loputtomasti aikaa ja energiaa kommentoida vaikka yleensä luen kaikki viestisi. Myös vastaamisen hyötysuhde pitää arvioida aina erikseen varsinkin kun näyttää siltä että näillä keskustelupalstoilla ei juuri kukaan jaksa nähdä sellaista vaivaa että ihan itse vaivautuisi syventymään johonkin.

        B


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Valkeakosken murhaaja

      Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia
      Maailman menoa
      184
      11092
    2. Valkeakosken sekopää murhaaja.

      Itselläni on 3 teini ikäistä tytärtä ja tämä tapaus on herättänyt minussa tosi paljon surua ja vihaa. On käsittämättömän
      Valkeakoski
      145
      2119
    3. Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran

      Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in
      Sinkut
      242
      1407
    4. Sille yhelle vaa

      Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt
      Ikävä
      61
      1020
    5. Kiitos kun annoit värejä elämääni

      Edes pienen hetken. Sellasiakin mitä en muuten näe ;) ❤️
      Ikävä
      53
      910
    6. Hiljaista on

      Ei kuulu viestiä 😘 pallo on sinulla Mies, odotan!
      Ikävä
      60
      858
    7. Nainen, se kun olit joskus niin vakavana

      ja naama peruslukemilla, toisinaan silloinkin kun kuuntelit juttujani. Se ilme on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mitäh
      Ikävä
      42
      757
    8. Onhan sulla

      Nainen nyt varmasti kaikki hyvin.
      Ikävä
      52
      709
    9. Olen ylpeä sinusta

      nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa
      Tunteet
      25
      685
    10. Kysymys iltaan

      Kuinka kuuma kaivattusi on celsius-asteikolla?
      Ikävä
      42
      679
    Aihe