Muita "tyttöileviä" transmiehiä (FTM)?

Oon 30v transmies, hormoneilla lähes 10v, ja viime vuosina oon hiljalleen osittain "palannut takaisin" elämään ennen transitiota. Kun olin ollut vuosia laillisesti miehenä huomasin, et tarve esim. pukeutua tosi maskuliinisesti ja olla karvainen yms. katosi ja tää on varmasti osittain ihan luonnollista ja ymmärrettävää. Yhtäkkii ei tarvinnut enää "yrittää" niin paljoa ja sai vapaammin ettiä omaa tapaa olla.

Viime vuoden alussa pohdin tosi paljon sitä kadunko jossain määrin transitiotani, mutta tulin siihen lopputulokseen, että en ainakaan niin paljoa, et haluaisin alottaa detransprosessin. Kuitenkin tuntui edelleen siltä, et joku mun itseilmaisusta puuttui jätkänä ja niinpä päätin ihan huvikseen kokeilla käydä kävelyllä "naisena" yhtenä päivänä. Mulla oli siis edelleen varastossa vanhat klipsipidennykset ja kulmakynää käytän muutenkin niin sain sillä tehtyä vähän silmämeikkiä.

Toi tuntui avanneen mulla ihan jonkun uuden ja kuitenkin tosi tutun maailman ja nyt oonkin viime vuoden lokakuusta lähtien kerännyt ikään kuin toista vaatekaappia "jätkävaatekaapin" rinnalle, ostanut pienen, mut ihan riittävän määrän meikkejä, pari hajuvettä, asusteita ja aitohiusklipsupidennykset. Täl hetkellä haussa kunnon front lace-peruukki kevättä ja kesää varten ja muutamia ihania hameita ja mekkoja ja parit korot. (Vitsi koroilla kävelemistä on ollut ikävä!)

Nykyään siis yleensä viikonloppuisin tykkään laittautua ja käydä kaupoilla, lenkillä tai kävelyllä naisena tai joskus ihan vaan hengata kotona pitkillä hiuksilla, kevyellä tyttömäisellä meikillä, rintaliiveissä ja jossain söpössä cozyssä asussa. Oon kuitenkin ns. kaapissa tän kaiken kanssa, eli kukaan mun läheinen ei tiiä tästä, koska jotenkin tää hävettää ja tuntuu kaikessa ihanuudessaan oudolta?

Syitä tähän voi kai miettii vaikka ikuisuuteen asti: tapa käsitellä traumoja, koska nyt kaikki kontrolli mun sukupuolesta on mulla itelläni; tapa voittaa takas menetettyjä vuosia ja nuorena tasapainosena naisena elämistä, mitä en koskaan kokenut; ihan vaan omat mielenkiinnonkohteet, jotka ei oikeen mee yhteen minkään drag queeneilyn kanssa; se thrill mikä tulee siitä, et tavallaan "huijaa" ihmisiä eikä ne tajua mitään ja oot anonyymi, koska sua ei sellaisena oikeasti ole olemassa...

Täl hetkellä en niin kauheen paljoa jaksa miettiä miks tää tuntuu hyvältä vaan haluun vaan nauttia siitä, et koen syvempää rauhaa itteni kanssa kuin koskaan aiemmin. Kun katon peilistä itteeni "tyttönä" nään loppujen lopuks ihan saman ihmisen ku jätkänäkin ja kumpikin tuntuu tällä hetkellä multa.

Eli onko muita, jotka on löytäneet itsestään tälläisen puolen ja hieman odottamatta? Identifioin itseni edelleen transmieheks, koska tää on lähinnä viikonloppukivaa, mutta voihan tää kai joksikin muuksi vielä muuntautua...