Hei kaikille ja iloa toukokuun ensimmäiseen torstaihin!
Lueskelin aikani kuluksi noita kirjoituksia täältä keskustelu -palstalta... Niin on monenlaista tarinaa kuin on ihmistäkin. On vihaista, iloista, kaipuuta, on värssyjäkin. Kiva on noita lukea.
Mietinpähän vain kun lueskelin yhtä kirjoitusta, jossa puhuttiin lihavista ja laihoista naisista. Kuinka ihana on rakastella kiinteän tai laihan naisen kanssa... Niinpä.. olishan se kiva olla laiha ja kaunis, povi kuin Pamela Anderssonilla.
Itseäni luonnehdin lähinnä ystävieni luokse pomppivaksi kumipalloksi. Olen hyväksynyt joka ainoan gramman, mitä jalkojeni päällä kannan. Yksikään mies ei ole minua rakastellessa valittanut, kuinka yököttävää se oli... Saati sitten rakastelun jälkeen käynyt vessassa oksentamassa... (anteeksi moinen ilmaus)...
Meitä ihmisiä on moneen junaan, monta on näköä, kokoa ja mielipidettä, mutta uskoakseni oikeaan rakasteluun vaaditaan se, että kahden ihmisen välinen kemia kohtaa ja sopii yhteen. Rakastelu ei ole pelkästään tekninen suoritus. Jos on kyse vain paineiden purkamisesta, voidaan kai puhua panosta.
Kun löytää sen ihmisen, jonka kanssa ilmassa on sähköä, niin silloin kyllä ei päälimmäisenä mielessä ole toisen ulkonäkö, saati sitten ulkoinen kauneus.. Kauneus on katsojan silmissä, kuten sanotaan...
Aina kysytään onko koolla väliä, kyllä sillä tietenkin jonkin verran on... Mutta onko ulkonäkö todella niin tärkeä, ettei voi toiseen tutustua, saati sitten toiseen rakastua... Se minua ihmetyttää syvästi...
En ole itse aina ollut tällainen "pallo", olen aikoinaan ollut hyvinkin hoikka ja kaunis nuori neito... Ehkä vielä joskus olenkin taas "nuori ja kaunis"... Muistakaa, että ne kilot eivät karise yhdessä yössä, vaan siihen tarvitaan paljon muuta kuin liikuntaa ja ruokavalio... siihen tarvitaan myös sisua... *laskee painonvartijoitten pointseja*
Iloista kevättä... Miettikää mikä on tärkeää kun "etsitte ja valitsette* itsellenne kumppania, loppuelämäksi tai vain yhdeksi illaksi...
T. Kettutyttö, kavereille kettis =)
Lueskelin aikani kuluksi noita kirjoituksia täältä keskustelu -palstalta... Niin on monenlaista tarinaa kuin on ihmistäkin. On vihaista, iloista, kaipuuta, on värssyjäkin. Kiva on noita lukea.
Mietinpähän vain kun lueskelin yhtä kirjoitusta, jossa puhuttiin lihavista ja laihoista naisista. Kuinka ihana on rakastella kiinteän tai laihan naisen kanssa... Niinpä.. olishan se kiva olla laiha ja kaunis, povi kuin Pamela Anderssonilla.
Itseäni luonnehdin lähinnä ystävieni luokse pomppivaksi kumipalloksi. Olen hyväksynyt joka ainoan gramman, mitä jalkojeni päällä kannan. Yksikään mies ei ole minua rakastellessa valittanut, kuinka yököttävää se oli... Saati sitten rakastelun jälkeen käynyt vessassa oksentamassa... (anteeksi moinen ilmaus)...
Meitä ihmisiä on moneen junaan, monta on näköä, kokoa ja mielipidettä, mutta uskoakseni oikeaan rakasteluun vaaditaan se, että kahden ihmisen välinen kemia kohtaa ja sopii yhteen. Rakastelu ei ole pelkästään tekninen suoritus. Jos on kyse vain paineiden purkamisesta, voidaan kai puhua panosta.
Kun löytää sen ihmisen, jonka kanssa ilmassa on sähköä, niin silloin kyllä ei päälimmäisenä mielessä ole toisen ulkonäkö, saati sitten ulkoinen kauneus.. Kauneus on katsojan silmissä, kuten sanotaan...
Aina kysytään onko koolla väliä, kyllä sillä tietenkin jonkin verran on... Mutta onko ulkonäkö todella niin tärkeä, ettei voi toiseen tutustua, saati sitten toiseen rakastua... Se minua ihmetyttää syvästi...
En ole itse aina ollut tällainen "pallo", olen aikoinaan ollut hyvinkin hoikka ja kaunis nuori neito... Ehkä vielä joskus olenkin taas "nuori ja kaunis"... Muistakaa, että ne kilot eivät karise yhdessä yössä, vaan siihen tarvitaan paljon muuta kuin liikuntaa ja ruokavalio... siihen tarvitaan myös sisua... *laskee painonvartijoitten pointseja*
Iloista kevättä... Miettikää mikä on tärkeää kun "etsitte ja valitsette* itsellenne kumppania, loppuelämäksi tai vain yhdeksi illaksi...
T. Kettutyttö, kavereille kettis =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mukavaa torstaita Sinulle.
Oli tosi mukava lukea kirjoituksesi,näinhän se on...totta joka sana.
Mäkin oon vaan Mä, muuksi en edes halua muuttua :))
* halit * Mari.
Minun silmissäni hän on kaunis.
Hänen silmänsä on sieluni peili.
Hänen sielunsa on minulle niin rakas.
Kunpa tuo sielu
tulisi luokseni
millaisessa kuoressa tahansa.
Ulkomuotoon tuijottaa sieluton. Sieluttomuus on tyhmyyttä. Tyhmyyttä sietää hävetä. Häpeäänsä ei kannata huutaa.
Mutta jos kerran joku välttämättä haluaa huutaa maailmalle olevansa vajaaälyinen, niin siitä vain. Toivottavasti kukaan toinen meistä pienistä ihmisistä ei kuule hänen huutoaan väärin ja luule häntä viisaaksi...
Moi Kettutyttö (vai uskaltaisinko jo sanoa kettis?)
Tuo kirjoituksesi pisti jälleen miettimään tätä maailman menoa. Ihmisten suvaitsevaisuutta. Raadollisempaan suuntaan mennään koko ajan.
No en tässä lankea arvostelemaan median vaikutusta ihmisten arvomaailmaan, mutta ei sitä ihan ohittaakaan voi. Harvoin saippuasarjoissa, tai nuorten hömppäsarjoissa lihavia naisia (tai miehiä!) esiintyy. Puhumattakaan muotilehdistä.
Miestenlehtien (ei ainoastaan pornolehdet) naismallit ovat poikkeuksetta laihoja, sutjakoita misuja. Sieltähän ne mielikuvat syntyvät.
Asiaan vaikuttaa myös kotikasvatus. Millä tavalla vanhemmat siirtävät omat arvonsa lapsiin. Rasistiperheen lapset ovat rasisteja, suvaitsemattomien vanhempien lapset kasvavat arvostelemaan ja hyljeksimään erilaisuutta.
Myös koko yhteiskunta on muuttunut. Ennen lihavuus nähtiin vaurautena. Nyt on päinvastoin. Lihavuus kertoo huonoista ruokatottumuksista ja välinpitämättömyydestä omaa terveyttään kohtaan. Varakkaat ihmiset ovat hoikkia. Heillä on varaa ostaa kallista ja terveellistä ruokaa. Heillä on varaa pitää painonsa kurissa kalliilla kuntosaleilla.
Mielikuviahan nämä kaikki ovat edelleen. Laihuuden ihannointi on johtanut siihen, että nuoret tytöt eivät syö siinä iässä, kun heidän juuri pitäisi syödä. Kasvun ja luuston kehityksen kannalta oikean ja riittävän ravinnon saanti olisi todella tärkeää. Laihuuden ihannointi voi kostautua myöhemmässä iässä ikävällä tavalla.
Mutta takaisin asiaan, eli ihmiseen sen ulkokuoren alla. Jokaisen ihmisen pitäisi olla sellainen, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Jos ei ole hyvä olla, niin asialle pitää tehdä jotakin. Pitää syödä enempi, jos luut pönköttävät ikävästi. Pitää alkaa liikkumaan ja vähentää syömistä, jos olo tuntuu "raskaalta". Pitää uskaltaa olla sellainen kun on. Tärkeintä on, että itsellä on hyvä olla. Välittämättä "yleisestä mielipiteestä".
Sinä olet hyväksynyt itsesi ja se on tärkeintä. Jos joku ei voi sinua hyväksyä, tai haluaa sinun muuttuvan, on se hänen ongelmansa.
Rakasteluun "pyöreän" naisen kanssa en puutu muuten kuin toteamalla, että naisessa pitää olla naisellisuutta. Ne herättävät sen halun miehissä. Oli sitten lihava tai laiha, niin se naisellisuus sen tekee.
Iloista kesän odotusta Kettis ja kaikki muutkin. Ollaan ihmisiksi ja nautitaan erilaisista ystävistä. Nähdään sen verran vaivaa, että tutustutaan toisiimme. :)
Norppa
"Harvoin saippuasarjoissa, tai nuorten hömppäsarjoissa lihavia naisia (tai miehiä!) esiintyy."
Ja silloin kun esiintyy, lihava henkilö on vain koominen sivuhahmo, jonka kustannuksella nauretaan.
Onneksi et ole Pamela koska hänellä on rumat silikoni rinnat.
Miehetkin kyllästyivät pamelan rintoihin, itse en koskaan pitänytkään, koska pidän luonnollisista rinnoista sekä naisista (muovisia naisia saa myös kaupasta).