Kun olette äidin ja isän kyydissä

Jostain 10 v alkaen sain istuu yleensä etupenkil mut vanhemmat eros 2 v sit ja uus isäpuoli on aika tiukka ja se ei suostu et alaikäset istuu etupenkil ja nyt en saa enää ollenkaan istuu edessä kummankaan kyydissä ☹️. Haluisin kyl ennemmin etupenkille ku näkee paremmin ja takapenkil istuminen on jotenki noloo ja lapsellista… oon siis 15 v poika

Olen jo kuuskymppinen mies, mutta kerrataanpa lapsuuden ja nuoruuteni kokemus tästä:

Lapsena muistan ekan kerran kunnolla ajelut vanhempien kanssa, aika varmaan vuosi 1969-1960. Isällä oli aika tuore automalli, Ford Escort GT. Istuin takapenkillä, ja välillä sain nojautua eteenpäin että ylsin rattiin ja ajoin siis ekan kerran tavallaan autoa ohjaten. Oli kivaa! Joskus 7-8-vuotiaana sain istahtaa kuskin penkille ajamaan jääradalla, autona sen ajan Toyota Carina. Kaupungissa oli siihen aikaa järvellä jäärata ja siellä sai kuka tahansa ajaa jos ei ollut viralliset jäärata-autokisat käynnissä. Isä oli ajanut kilpaa nuorempana sm-tasolla jää- ja maaradoilla ja osasi käsitellä autoa hyvin. Itse toki ajoin hieman peläten ja varovasti, hidas kierrosaika. Kivaa oli! Ei onnistuisi enää julkisella paikalla, wanhaan hywään aikaan onnistui. Myöhemmin reilut 10-vuotiaana istuin välillä etupenkillä pitkällä matkalla ja toki aina lapsesta saakka jos oltiin isän kanssa kahdestaan ajamassa asioilla tms. Teini-iässä hyvin usein pidemmässä reissussa istuin edessä, äiti takana ihan vapaaehtoisesti. Mukavia olivat automuistot noilta ajoilta! Isä oli kova automies, ja surullista on ollut nähdä kunnon hiipuminen siten ettei ole enää yli vuoteen ajanut autolla yhtään, sitä ennenkin pitkään vain lyhyt kauppamatka. Nyt hän makaa sairaalassa loppua odottaen, entinen automies, tiedottomana. Ei nähnyt kesää, ei juhannusta, ei paluutaan ratin taakse. Kyynel meinaa tulla silmänurkkaan. Sellaista tämä elämä on.😢