kirjotan tänne, ehkä väärään paikkaan, mutta jostain on apua pyydettävä. Mitä tehdä ,kun puoliso tulee kapakasta, humalassa tietenkin ja alkaa räyhätä. No, minä olen siihen jo tottunut, mutta koirat eivät. Kamalaa huutoa ja syyttelyä ja koirat pelkäävät, pyörivät ympärilläni kuin suojellakseen ja toinen on vasta pentu, jolle olen juuri opettamassa tottelevaisuutta. koskaan puolisoni ei ole koiria hakannut, mutta uhkaa kyllä pistää niistä ilmat pihalle, jos tulevat tielle. Tämä on niin kauheeta, koska selvinpäin mies tykkää koirista ja ulkoiluttaa ja leikkii niiden kanssa, mutta sitten kännissä kaikki tietysti muuttuu. Anteeksi nyt tämä juttu, ei ehkä kuulu tälle palstalle, olen vaan väsynyt yksin miettimään tätä tilannetta. koirani ovat minulle rakkaita, niin myös mieheni. Mitä teen?
pahoinpitely
onneton
161485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
miksi täällä olevaa peeloa ei saada lopettamaan pelleilyä.
ÄLKÄÄ NOTEERATKO NÄITÄ VIESTEJÄ, ELI TÄHÄN EI KANNATA VASTATA
kun arvioit minut noin nopeasti. Pyysin apua koiraihmisiltä, en kaltaisiltasi epäilijöiltä. Eikö ole totta, että tällaiset alkoholiongelmat vaikuttavat myös eläinystäviimme ihmisten lisäksi?
Ja minä olen hitto vie niin paljon nyt tätä nähnyt ja en jaksa sulle selitellä enää mitään.
jolle, et mitään voi, jos jeppe haluaa juoda. Päivä päivältä käy elämä hankalammaksi. Koirasi ovat tervepäisiä ja reagoivat tähän epäluonnolliseen käytökseen. Pitemmän päälle niistä voi tulla ongelmakoiria ja oletko aina suojelemassa niitä toisen vihanpurkauksilta? Olet ratkaisujen edessä. Joko jatkat elämää uhan ja pelon alla tai vaihdat maisemaa ja otat koirat mukaan. Itseäsi ja omaa elämääsi voit muuttaa, et sitä toista ihmistä. Mitkään hoidot tai lääkkeet eivät auta, jos ei ole halua elää raittiina. Ja ilmeisesti on kysymyksessä sen verran hankala tyyppi, että vaihtoehtoja ei ole jos haluat rauhaa ja turvallisuutta elämääsi. Toinen vaihtoehto on luopua koirista ja antaa edes heille mahdollisuus koiranarvoiseen elämään ja jäät itse kärvistelemään ukkosi kanssa.
Minulla oli samantyyppinen tilanne, mutta tulilinjalla olin minä ja lapset sijaiskärsijöinä. Miksi riippua suhteessa, joka tuo murhetta yhtä tarkasti kuin kalenterissa päivät vaihtuu? Ne välipäivät on anteeksianelujen ja hyvien tekojen siivittämiä hyviä lupauksia, mutta romahdus tulee aina. Mieti, mitä itse haluat.
Alkoholisti on selvinpäin "anteeksi nieminen" ja hyvittelemässä, mutta korkatessa karkaa villi tarzan, joka uhoa ja kaataa kaiken ympäriltään.
Tuskaista on myös miettia miestä toisten naisten kanssa, kun ja jos pistät pelin poikki, mutta siitäkin selviää ja onhan sinulla kaksi oivallista lohduttajaa omasta takaa. Jaksamista vaikeisiin ratkaisuihin.
no kuule anna sun äijälles pari vaihto ehtoa. joko lakkaa juomasta niin että tarvii elukat kärsiä siitä tai sitten jätät sen koko äijän! mää en ikinä jättäisi koiria jonkun äijän takia. ne on sen verran rakkaita mulle. ja sitä paitsi äijiä on maailma täynnä mutta niin ihania haukkuja ei löydy mistään mitä nyt on jo! pärjäile!
Nyt olet valinnan edessä. Joko jatkat samaa rataa tiedostaen että muutosta tilanteeseen ei tule tai sitten sinä koirinesi lähdet. Miehesi ei lopeta mikäli ei tosissaan halua (käytännössä tarkoittaa antabus-kuuria ja/tai muita hoitoja)!
Koiriesi lisäksi sinun pitäisi ajatella itseäsi. Mitä sinä elämältäsi haluat? Oletko nyt onnellinen? Laita asiat tärkeysjärjestykseen, kyse on kuitenkin SINUN elämästäsi.
Voimia sulle!
ei tuosta pitkän päälle tule mitään. Sinäkin olet saanut vain ja ainoastaan yhden ainokaisen elämän. Älä jaa sitä tuollaisen väkivaltaisen ihmisen kanssa. Koskaan ei pitäisi pelätä toista jonka kanssa on aikonut jakaa elämänsä. Nyt pelkää sinä ja koirat. Entäs kun tulee lapset. Alkoholismi on sairaus, josta ei noin vain parannuta.
Paranna oma elämäsi ja lähde tai aja mies pois. Usko minua olen niin paljon elämää nähnyt ja joutunut jo työelämässä kuuntelemaan ja näkemään näitä vastaavia juttuja. Toiminta on vain ja ainoastaan itsesi määrättävissä. Ulkopuoliset eivät pysty auttamaan eivät edes ammattilaiset, päätös on vain ja yksin sinun. Valintaa et voi enää miehellesi antaa, luottamusta vaikea palauttaa ja pelon kanssa on helvettiä elää.
Hei!
Puhu miehellesi, ota selvää, mitä hän haluaa. Miehesi täytyy myöntää itselleen alkoholiongelmansa parantuakseen. Jos miehesi tunnustaa vilpittömästi ongelmansa ja haluaa raitistua ja sitä kautta lakata olemasta väkivaltainen, voisitte käydä puhumassa Allianssin kaltaisessa paikassa yhdessä ja erikseen ongelmasta, sen syistä, seurauksista jne.
Miehesi tarvitsee antabukset, jotka otetaan joka aamu sekä mahdollisesti AA:n kaltaisen vertaisryhmän tuen - yksin raitistuminen on miltei mahdotonta. Avioparit (ja muutkin parit) puhuvat yleensä "heidän ongelmastaan", ei miehen tai naisen ongelmasta.
Lähteminen on vaikeaa kun rakastaa. Jos miehesi ei kuitenkaan halua raitistua, täytyy sinun punnita asioita mielessäsi tosissaan. Kenenkään ei tarvitse heittää omaa elämäänsä hukkaan peläten ja surren sekä miestään vahtien/hoivaten.
Toivottavasti kaikki kääntyy koko perheellesi parhain päin =)
jos nyt lähdetään kuitenkin vielä siltä linjalta, että alkoholia voidan käyttää, eli miehesi ei ole alkoholisti, vaan kohtuukäyttäjä, kuten normaalit ihmiset ovat (et ole kertonut olevan alkoholisti). Miehesi kuitenkin touhuaa koirien kanssa, kouluttaakin, se on aika harvinaista tuolta sukupuolelta, joten hyvä mies kai siinä on. Jos ei oikeasti ole edes humalassa väkivaltaa käyttänyt, vaan mekkaloi, kuulostaa siis hyvin paljon normaalilta ukolta. Eroon on turha ruveta hommautumaan. Mutta jos oikeasti on alkkari tai väkivaltainen, kirjoittelisit varmasti viestejäsi jollakin muulla palstalla (parisuhde, perheväkivalta...), eikä koiriesi pelko olisi päällimmäisin asia mielessäsi suhdetta miettiessä.
Kannattaisiko kokeilla, että miehesi ja koirat eivät yövy samassa paikassa kun mies on juhlimassa. Hänellä on kai kavereita jonne mennä yöksi, tai koirillenne hoitopaikka kun olette kapakoissa. Totuushan on, että mikäli koirat joutuvat pelkäämään ihmistä edes tilapäisesti kunnioitus murenee. Kun miehesi tykkää kuitenkiin touhuta koirien kanssa ei kunnioituksen mureneminen tee hyvää, siksi miehesikin varmaan ymmärtää mikäli ehdottaisit hänelle sellaista järjestelyä, että eri paikoissa yötä, silloin kun on kaljoiteltu.
Yksi on myös, mihin aina itse sorrun, että alan nalkuttamaan samanillan hölmöilyistä ukolle silloin yöllä pahimman laskuhumalan aikaan, jolloin helpoiten palaa se pinna. Siten saa helposti riidan aikaiseksi, varsinkin kun itsekin on riidan haluisella tuulella silloin. Olen nykyään ottanut tavaksi sanoa ja huomautella vasta seuraavana aamuna, krapulainen mies on hyvin nöyrä... Vaikka kuinka tekisi mieli riidellä silloin yöllä, se on turhaa, humalassa siitä ei mitään tule, vain ylilyöntejä. Joten painun suoraan nukkumaan kun taksi on pihaan tuonut, en jää puimaan illan tapahtumia. Jos ette ala riitelemään, on kai miehesi turha koiriakaan uhkailla ja riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta sen voi ehkäistä yksinkin...
Ainut mitä minä näin äkkiseltään keksisin tai tekisin jos tilanne sattuisi omalle kohdalle... Hauskaa krapulaa teille, täälläkin sitä on ilmassa!
Et taida olla kokekenut vakavaa alkoholismia omalla kohdallasi, sillä et tunnu todellakaan tietävän mistä puhut.
Riitaan ei aina tarvita kahta. Yleensä kyllä, mutta alkkiksen tapauksessa ei välttämättä. Toinen saattaa tulla humalassa kotiin huutaa, syytellä ties mistä, hakata, riehua, heitellä tavaroita jne ILMAN MITÄÄN SYYTÄ!
Että tiedoksi.
Pointtini olikin, että kirjoittajan mies ei ole alkoholisti. Niin hän ei anna ymmärtää missään kohdassa tekstiään.
Itselläni kokemus suhteesta alkoholistin kanssa viisi vuotta, kauanko itselläsi? Oman kokemukseni pohjalta kuitenkin; minulla ei ollut koiraa silloin, mutta kaneja oli. Uhkaili humalassa joskus luonnollisesti kanejakin, mutta se ei todella ollut mikään kynnyskysymys, edes sellainen jolla olisi viitsinyt vaivata päätään, kun suhteessa on niin paljon suuremmat ongelmat (rahat juotu, laskut, sakot maksamatta, luottamus menetetty jne). Lisäksi alkoholistin kanssa on kiireinen miettimään vähän muita asioita ja ei halua huudella asioista julkisesti ainakaan silloin kun on vaiheessa läheisriippuvuus, jolloin kaikki voima menee toisen töppäysten peittelemiseen ja kulissien ylläpitoon, koska rakastaa. Kun taas siinä vaiheessa kun on pääsemässä irti, ei yleensä kirjoittele rakastavansa miestä, vaikka siitä onkin vaikeaa päästä irti. Alkoholistin juomisesta ei puhuta "kapakkaillan jälkeen", vaan illan jälkeen, öisin, joskus päiväsinkin, on riitaisa vaihe.... Tämä henkilö on luonut myös jonkinlaisen suhteen kirjoittajan eläimiin, alkoholisti ei pysty elämään edes parisuhteessaan, miten loisi suhteita muihin...
Monia, monia syitä joista minä kirjoituksesta huomaan, että kyse ei ole alkoholistista, tai sitten kirjoittaja ajattelee täysin eritavoin kuin minä.
On naurettavaa heti sanoa; eroa. Täydellistä ihmistä ei löydy. Jokaisella on huonot puolensa. Jotain täytyy kestää ihmiseltä, varsinkin jos tuntuu, että rakastaa ja muuten hyvälle. Niin, en todella väitä, että kenenkään täytyisi alistua suhteeseen alkoholistin kanssa tai sietää esim väkivaltaa tai pettämistä. Omasta kokemuksestani, vaan voin sanoa, että koska en koskaan ole etsinyt miehiä, jotka olisivat ns. kunnon miehiä (oma valinta kysymys), on laskuhumalan ärtyisyys sellainen pieni sivuseikka, jonka voi helposti sivuuttaa.
Parisuhteeseenkin tarvitaan aina kaksi. Kuka pakottaa ja kenet olemaan suhteessa alkoholistin kanssa? Harvempi riitelee yksin...
Nyt olisi mielenkiintoista jos aloittaja kertoisi onko hänen miehellään ongelmia alkoholin kanssa.
Ensinnäkin kiitän lämpimästi kaikkia teitä, jotka näitte vaivaa ja vastasitte kirjoitukseeni. Olen tässä joutunut käymään läpi kipeitä päätöksiä, koska tosiasia on, että mieheni on alkoholisti, ryyppääminen on vaan pahentunut vuosien mittaan. Aikaisemmin ei ollut riitaisa, nykyisin ikäänkuin hakee syyllistä juomiselleen ja yleensä se olen minä. Kait olen liian monta vuotta katsonut läpi sormien ja toivonut että hän itse haluaisi lopettaa. No, enää en jaksa odottaa. Tänään laitoin asunnonhakupaperit menemään. Toivon saavani pian asunnon koirieni kanssa, ja voin sanoa että tämä päätös repii sieluani kappaleiksi, ei se rakkaus ole mihinkään kadonnut, mutta tilanne on umpikujassa. Onneksi meillä ei ole lapsia. Minulla on työni ja ystäväni ja noi pikku karvaset otukset, en jää yksin. Ja vielä sen verran, että varmasti minussakin on vikani, eihän meistä kukaan ole täydellinen. Lämmintä kesää teille ystävälliset sielut.
syy ei ole sinussa, syy on jeppessä joka juo. Juttelin kerran erään silloisen asiakkaani kanssa, ja heillä ei ollut syynä juominen vaan miehen dementia. Vihdoin löytyi paikka dementiakodista miehelle ja vaimo joka oli ollut omaishoitajana vuosikausia epäröi ja syyllisti itseään. Kävimme monia keskusteluja ja sanon nyt saman sinulle, tämä ihminen ei ole enää sama johon rakastuit. Hämn on siitä entisestä enää ulkokuori. Joten nopeuta sitä asunnon saantia ja pistä osoite postin kautta salaiseksi. Näin saatte olla alun ainakin rauhassa koirien kanssa.
Teit hyvän päätöksen. Onnea jatkoon.
nyt arvostaa itseäs vähän paremmin.
Oot yrittänyt aikuista miestä hoivata,ja jos on valinnut mieluummin tuon pullon niin ei VARMASTI ole sun vikasi.
Nyt vain opettelet elämään uudestaan,ja nautit kesästä.
Muista,että todennäköisesti tulee sua kerjäämään takasin,mutta pysy lujana.Sun elämästäsi on kyse.
Jaksamista!
kummasti sitä vaan alkaa etsiä itsestään niitä vikoja vaikka järki sanoo, etten pysty asialle mitää ja tiedän ettei tämä ole minun vikani. Kun tunteet on pelissä ei asiat ole aina helppoja. Syy miksi kirjoitin koirapalstalle on, että tuolla päihdepalstoilla näitä tarinoita riittää pilvin pimein ja asia on liian arka vielä, että haluaisin tai pystyisin puhumaan muuten kuin anonyyminä. Ja kyllähän ne koiratkin kärsivät siinä missä minäkin, eivät raukat edes ymmärrä, miksi huudetaan ja riehutaan.
Alkoholistin kanssa asuminen ei johda mihinkään muutokseen, kaikki jatkuu samaa rataa vuodesta toiseen. Vaikka alkoholisti raitistuisi,hän on edelleen ilkeä,ja katkera,ja täynnä itseään, se on tauti josta ei koskaan parane.
Sanotaan että mies ei vaihtamalla parane, mutta alkoholistin kanssa voit olla varma, että suunta ei voi olla kuin parempaan.
Joku päivä vielä opit uudelleen luottamaan ihmisiin ja itseesi, se päivä tulee, vaikka nyt tuntuukin epäilyttävältä. Joku päivä vielä huomaat myös, että rakastatkin jotakuta oikeasti, silloin ihmettelet mikä hölmöys se piti alkoholistissa roikkumassa... Onnea!