Koukussa neurolepteihin

Lobotomoinniksi tarkoitat varmaan sitä että ne salpaavat dopamiinia aivoissa mikä voi vähentää kiinnostusta asioihin ja palkitsevuuden tunnetta.

Anonyymi kirjoitti:

Lobotomoinniksi tarkoitat varmaan sitä että ne salpaavat dopamiinia aivoissa mikä voi vähentää kiinnostusta asioihin ja palkitsevuuden tunnetta.

Ja D2 salpaus voi myös aiheuttaa prolaktiinin nousua jne. Ja me emme vielä tiedä miten aivot toimivat kokonaisuutena. Käytännössä KAIKKI antipsykootit salpaavat myös monia muita reseptoreita (kuten muskariinireseptoreita ja histamiinireseptoreita). Anti-histamiininen (histamiinireseptorin salpaus) aiheuttaa lisää lihomista ja (usein voimakasta) väsymystä. Muskariinireseptoreiden salpaus aiheuttaa kamalia antikolinergisiä haittavaikutuksia (kokemusta on!).

Ainoa poikkeus tästä on Caplyta eli Lumateperone, jota ei ole vielä Suomessa edes markkinoilla.

Sen vaikutukset ovat tosin samaa luokkaa kuin muidenkin antipsykoottien, mutta se vaikutta todella rajatusti D1- ja D2-reseptoreihin (ja myös jonkin verran serotoniinin takaisinottoon). Kaikki muut lääkkeet vaikuttavat moninkertaiseen lokumäärään eri reseptoreita! Ja on syytä muistaa että nykyisen dopamiini-teorian mukaan, ainostaan D2-salpaus on ainoa toivottu vaikutus antipsykootilta. Englanninkielisessä Wikipediassa on artikkeleiden lopussa taulukot joista näkee mihin reseptoreihin antipsykootin vaikutus kohdistuu. On syytä muistaa että dopamiini-teoriaa ei ole vielä todistettu lopullisesti. Mielestäni tarvitaan parempia lääkkeitä. Pitäisi tutkia CBD:tä ja mm. glutamaatti-teoriaa.

Niin ei toki huumeita. Huumeisiin kun usein liittyy jotain positiivisiakin tunteita tai jopa euforiaa ainakin hetkellisesti. Aivoille käy kuin kroonisella pössyttelijällä: kognitio rapautuu ajan saatossa.

Koettu vaikutus on toki erilainen kuin huumeissa noin muuten. Jokaisessa psykoaktiivisessa aineessa on omansa

Anonyymi kirjoitti:

Niin ei toki huumeita. Huumeisiin kun usein liittyy jotain positiivisiakin tunteita tai jopa euforiaa ainakin hetkellisesti. Aivoille käy kuin kroonisella pössyttelijällä: kognitio rapautuu ajan saatossa.

Koettu vaikutus on toki erilainen kuin huumeissa noin muuten. Jokaisessa psykoaktiivisessa aineessa on omansa

Lue lisää

Suosittelisin tutustumaan riippuvuus sairauksiin. Eivät välttämättä ole sitä mitä sinä haluaisit niiden olevan.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelisin tutustumaan riippuvuus sairauksiin. Eivät välttämättä ole sitä mitä sinä haluaisit niiden olevan.

Olenko minä sanonut antipsykootteja / neuroleptejä riippuvuutta aiheuttaviksi? Dependence eli fyysinen riippuvuus eli kehon mukautuminen on eri asia kuin riippuvuus eli addiction eli addiktio. Dependence voi olla silti ongelma koska vieroitusoireet.

Anonyymi kirjoitti:

Olenko minä sanonut antipsykootteja / neuroleptejä riippuvuutta aiheuttaviksi? Dependence eli fyysinen riippuvuus eli kehon mukautuminen on eri asia kuin riippuvuus eli addiction eli addiktio. Dependence voi olla silti ongelma koska vieroitusoireet.

Lue lisää

https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/

Täällä selitetty asia harvinaisen hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/

Täällä selitetty asia harvinaisen hyvin.

Lue lisää

Dependence voi olla ongelma koska miljardit neuronit ja hermosto on tottuneet olemaan aineen alaisuudessa ja kun siitä yrittää irti siitä seuraa oireita. Dependencestä voi seurata että sitä lääkettä pitää hyödyllisempänä kuin se oikeasti onkaan.. Lääke voi tehdä harmia mutta koska sen säännöllinen käyttö pitää vieroitus seuraamukset pois se tuntuu hyödyllisemmältä kuin mitä todellisuus on. En ihmettelisi jos muutama lääkäri ja potilas olisi sotkenut lääkkeen vieroitus seuraamukset muka näennäiseen hyötyyn mitä saadaan vieroitus seuraamuksia välttelemällä.

Tokihan sitä vuosien käytöllä voi olla jo jonkinsortin henkinenkin koukku lääkkeeseen jos on tottunut aineen alaisuuteen ja sen kautta tunteidensa käsittelyyn.

Huumeaddiktilla voi olla myös dependence huumeisiinsa. Nämä kaksi termiä voi olla hankala erottaa toisistaan. Toki huumeidenkäyttäjällä on usein myös addiction jossa pakonomaisesti haluaa käyttää ainetta vaikka se veisi katuojaan vaikkapa kaksin käsin

Anonyymi kirjoitti:

Olenko minä sanonut antipsykootteja / neuroleptejä riippuvuutta aiheuttaviksi? Dependence eli fyysinen riippuvuus eli kehon mukautuminen on eri asia kuin riippuvuus eli addiction eli addiktio. Dependence voi olla silti ongelma koska vieroitusoireet.

Lue lisää

Tehtävänä oli siis tustua riippuvuus sairauksiin.

Miten meni omasta mielestä?

Anonyymi kirjoitti:

Tehtävänä oli siis tustua riippuvuus sairauksiin.

Miten meni omasta mielestä?

Niin mikäköhän ylläolevassa ja allaolevassa meni väärin:

Dependence on ongelma sekä huumeissa että psyykenlääkkeissä. Niihin sisältyy samanlaisia farmakologisia lakeja: toleranssi, adaptaatio, vieroitusoireet. Addiktiossa usein käyttö on pakonomaista ja sitä tehdään kaksin käsin. Psyykenlääkkeitä ei usein käytetä näin vaikka niihinkin voi sisältyä jonkin sorttisia toleranssiongelmia milloin teho voi loppua (antidepressant tachyphylaxis, prozac poop out). Ihminen saattaa käyttää samaa annosta vuosia. Tai sitten ei, lääkkeen vaikutus voi alkaa tuntua eriltä.

Huumeissa usein valtava hyvänolontunne tai muu saa palaamaan aineeseen yhä uudelleen mutta vaikutus ei ole välttämättä sama enää jatkuvalla käytöllä ja käyttö alkaa enemmän olla vieroitusoireiden välttelyä. Toleranssi voi myös nousta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mikäköhän ylläolevassa ja allaolevassa meni väärin:

Dependence on ongelma sekä huumeissa että psyykenlääkkeissä. Niihin sisältyy samanlaisia farmakologisia lakeja: toleranssi, adaptaatio, vieroitusoireet. Addiktiossa usein käyttö on pakonomaista ja sitä tehdään kaksin käsin. Psyykenlääkkeitä ei usein käytetä näin vaikka niihinkin voi sisältyä jonkin sorttisia toleranssiongelmia milloin teho voi loppua (antidepressant tachyphylaxis, prozac poop out). Ihminen saattaa käyttää samaa annosta vuosia. Tai sitten ei, lääkkeen vaikutus voi alkaa tuntua eriltä.

Huumeissa usein valtava hyvänolontunne tai muu saa palaamaan aineeseen yhä uudelleen mutta vaikutus ei ole välttämättä sama enää jatkuvalla käytöllä ja käyttö alkaa enemmän olla vieroitusoireiden välttelyä. Toleranssi voi myös nousta.

Lue lisää

Yhtäläisen pidän huumeissa ja psyykenlääkkeissä sitä että jatkuva käyttö voi olla yhteydessä myös huononevan oloon ja lääkkeissä huonompiin hoitotuloksiin sekä kenties iatrogeenisesti aiheutettuihin ongelmiin lääkkeissä kuten se että ihminen joutuu maksuna lääkkeen jatkuvasta käytöstä kehon homeostaasin sopeutuessa lääkkeeseen kokemaan vieroitusoireita jotka voi altistaa voimakkaalle henkiselle kärsimykselle ja fyysisille vieroitusoireille. Tai esim on alttiimpi psykoosille (teoria supersensitivity psychosis).

Kun jotain yritetään muuttaa kehossa, keho usein reagoi siihen yrittämällä kiertää aineen häirisevän vaikutuksen. Esim jos serotoniinin takaisin oton estoa tehdään, keho vähentää esim serotoniinireseptoritiheyttä (liika serotoniini voi olla jopa tappavaa : serotoniinisyndrooma) tai jos dopamiinia yritetään salvata keho lisää dopamiinireseptoreita ym. Keho on viisas, psykiatria on tyhmä sotkiessaan toisten kehoja :)

Eräs lääkäri sanoi minulle, että ne ovat huumeita, kun sanoin niistä, että ne ovat huumeitä. Hän myönsi sen, koska ei voinut kieltääkään, koska hän ymmärsi, että tiedän sen. Hän sanoi, että kun ei muutakaan ole.

Anonyymi kirjoitti:

Niin mikäköhän ylläolevassa ja allaolevassa meni väärin:

Dependence on ongelma sekä huumeissa että psyykenlääkkeissä. Niihin sisältyy samanlaisia farmakologisia lakeja: toleranssi, adaptaatio, vieroitusoireet. Addiktiossa usein käyttö on pakonomaista ja sitä tehdään kaksin käsin. Psyykenlääkkeitä ei usein käytetä näin vaikka niihinkin voi sisältyä jonkin sorttisia toleranssiongelmia milloin teho voi loppua (antidepressant tachyphylaxis, prozac poop out). Ihminen saattaa käyttää samaa annosta vuosia. Tai sitten ei, lääkkeen vaikutus voi alkaa tuntua eriltä.

Huumeissa usein valtava hyvänolontunne tai muu saa palaamaan aineeseen yhä uudelleen mutta vaikutus ei ole välttämättä sama enää jatkuvalla käytöllä ja käyttö alkaa enemmän olla vieroitusoireiden välttelyä. Toleranssi voi myös nousta.

Lue lisää

Mikä menee väärin?

Ei kyetä erottamaan sairautta ja kemikaalia. Sairaus tai ajatusvääristymä ei poistu esimerkiksi sillä että lopettaa jonkun lääkkeen syönnin. Se vaatii paljon enemmän yksilöltä.

Hyvänä aiheen mukaisena esimerkkinä se, että joku AA on täynnä ihmisiä, jotka ovat lopettaneet juomisen, mutta lopun ikäänsä syyttävät siitä juomisesta kaikkia muita kuin itseään. Sairaus ei ole parantunut, ainoastaan kemikaalin käyttö.

Riippuvuussairauksissa yleinen harhaluulo tuntuu olevan tämä ”euforia” teoria. Ei valitettavasti mene niin.

Taas aiheenmukaisena esimerkkinä. Otetaan valitusriippuvainen. Ei se mene foorumille sen takia, että hän saisi siitä mielettömän hienot euforiset fiilikset, kun pääsee pätemään jollain randomilla nippelitiedolla. Se menee valittamaan sen takia, että hänen paha olo pysyisi jotenkin aisoissa.

Positiivisuuden kautta. Aina voi tietysti ajatella, että on parempi jos saa pidettyä sitä omaa pahaa oloaan kurissa lääkkeillä, eikä huumeilla, koska oletettavasti niissä on vähemmän niitä haittavaikutuksia.

Samalla logiikalla voisi ajatella, että valittamisessa on vähemmän haittavaikutuksia kuin lääkkeissä, mutta ehkä siinä on sitten enemmän niitä sairautta ylläpitäviä tekijöitä.

Idea on kuitenkin se että ihminen ottaa vastuun itsestään, ja oppii elämään oman pahanolonsa kanssa ilman mitään yllä mainittuja ”riippuvuuksia”.

Mielenterveys on käytännöllisesti katsoen kaikkea muuta kuin lääkkeiden sivuvaikutuksia. Esimerkiksi juuri riippuvuus sairauksista on saatu viimeisen vuosikymmenen aikana mielettömästi uutta tietoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan mielenterveyteen kokonaisuutena.

Taidat vähän iloita pätemisestä. Teet sitä varmaan mielenterveyttäsi kokonaisvaltaisesti tarkastellen ja ylläpitäen.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat vähän iloita pätemisestä. Teet sitä varmaan mielenterveyttäsi kokonaisvaltaisesti tarkastellen ja ylläpitäen.

Kyllä huumeista saa euforiaa. Miksi kukaan joisi esim alkoholia jos siitä ei saisi hyvää oloa aika monessa tapauksessa? Tai käyttäisi ekstaasia? Pahaan oloonko ne kaikki näitä aineita käyttävät? Jatkuvalla käytöllä tietysti jos näihin aineisiin lähtee turvautumaan, kyse lienee pahan olon turruttamisesta tai esimerkiksi siitä että elämä voi tuntua tylsältä ilman ja haluaa huippukokemuksia. Käyttökerrat jättävät jälkiä aivoihin.

Osa viihdekäyttää aineita kokien tämän vain hauskaksi hupiksi tai mikäköhän lie kenenkin syy näitä käyttää on. Eiköhän siinä ole kyse siitä että hakee samaa positiivista oloa mitä siitä on aikaisemmin kokenut jos palaa aina aineeseen. Ehkä se päihteidenkäyttö voi toisilla olla vain harmittomalta tuntuvaa hupia aluksi vaikka elämä olisikin ihan hyvissä kantimissa mutta hiljalleen se muuttuu ankeammaksi toiminnaksi. Ehkä siellä syvimmällä sisimmässä tyydyttää jotain perustavanlaatuista tarvetta, esim. traumatisoituneella tiedostamattomana tavoitteena voi olla tasata hermostoaan, rauhoittaa sitä. Eikä tarvi olla näinkään dramaattisia syitä, jollain se voi lähteä siitä että on raskas työ ja se vaatii raskaat huvit niinsanotusti, siis sillä päihteenkäytöllä puretaan esim stressiä, vaikka oikeasti tähän olisi huomattavasti parempiakin keinoja.

Mutta ongelma on että sitä positiivista vaikutusta ei saa loputtomiin aineista koska aineissa ei ole stabiilia vaikutusta.

jos käytät ainetta säännöllisesti sen vaikutus usein muuttuu ja positiivinen vaikutus heikkenee ja negatiiviset lieveilmiöt kasvaa. Sekä keho mukautuu aineeseen ja siihen tulee fyysinen riippuvuus. Ei liene yhtään ainetta maailmassa joka loputtomasti tuottaa ihmiselle vain hyvää oloa. Miltei kaikista tulee jossain vaiheessa lieveilmiöitä, on kyse alkoholista, heroiinista, amfetamiinista, SSRI-lääkkeestä tai jopa vähäpätöiseltä tuntuvasta kofeiinista ainakin jos näihin paljon turvautuu.

Toki myös voi tulla henkistä riippuvuutta ja henkinen ulottuvuus. On olemassa addiktiota ja on olemassa dependenceä ja nämä ovat eri asia.. Dependence voi edesauttaa sitä addiktiotakin jossa käyttää pakonomaisesti jotain ainetta koska fysiologisesti on riippuvainen aineesta ja kehon homeostaasi mukautuu aineen alaisuuteen. Ja tämä dependence ilmiö ei mitenkään eroittele sitä onko kyse huumeesta vai lääkärin tarjoamasta psykoaktiivisesta aineesta, se voi tulla kumpaankin. Ongelmana on se että ihmiset eivät tajua tätä alkaessaan käyttämään lääkärien tarjoamia aineita koska he eivät tee "informed consenttia" välttämättä aiheesta koska lääkäri puhuu vain että lääke ei aiheuta riippuvuutta.

Ongelmana dependencestä on esimerkiksi se että pössyttelijä sanoo että "saan vain pössyllä unta" mutta siinä on käynyt niin että pössyttelijä on pössyllä saanut alunperinkin itselleen unettomuuden jota hän hoitaa pössyllä. Ongelma dependencessä voi olla myös se että käyttää SSRI-lääkettä estääkseen SSRI-lääkkeen aiheuttamat vieroitusoireer mm. epämukavat olot ja mielialojen heittelyt muut koska ei kestä käydä niitä läpi tai ei mahdollisesti hahmota että aineesta voi olla tällaisia seuraamuksia ja erehtyy luulemaan näitä omiksi ongelmikseen ja on huonosti informoitu.

Toki päästäkseen aineista eroon pitää tehdä ennenkaikkea henkistä työtä. On kyse huumeesta tai lääkkeestä johon on fysiologisesti riippuvainen tai henkisellä tasolla koukussa. Mutta se ei silti tarkoita etteikö aineista poisrimpuilu olisi aika perkeleellistäkin vieroitusoireiden vuoksi jotka voivat sotkea monenlaista unesta lähtien ja oireet voi olla henkisiä ja fyysisiä. Ne voi olla myös pitkittyneitä "protracted withdrawal".. Pitää myös opetella uusia selviytymiskeinoja jos on aiemmin aineilla tottunut käsittelemään tunteita: ahdistusta ynnä muuta.

Yhtälailla voit pitää riippuvuutena kaikenlaista ihmisvuorovaikutusta, somea ja kaikkea muuta. Kaikki muu on nojatuolipsykologiaasi.

Lääkkeiden sivuvaikutukset ja huumeet voivat vaikuttaa negatiivisesti mielenterveyteen ja hyvin todennäköisesti haitallisesti aivoterveyteenkin. Yksi yhteinen asia huumeissa ja lääkkeissä on kanssa, esim serotonergisesti vaikuttavat huumeet aiheuttavat seksuaalisen puolen häiriöitä. En ihmettelisi lainkaan vaikka huumeissa ja lääkkeissä olisi pitkä lista yhteneväisyyksiä pitemmän käyttöajan ongelmissa sen lisäksi että niitä koskevat psykotroopisiin aineisiin lukeutuvat lait (esim toleranssi, vieroitusoireet, dependence, adaptaatio), esim siinä että saat itsellesi hommattua kroonistunutta masennusta (tardive dysphoria) kun yrität jollain kemikaalilla jatkuvasti nostaa keinotekoisesti mielialaasi

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33224471/

Aineilla on potentiaali tehdä ihmisen oloa kurjemmaksi ja sotkea oman mielenterveyden hoitoa siltä osin koska niillä voi olla ihmiselämässä luonnottomia seurauksia kun alat pakkomuuttamaan erilaisten evoluution aikana rakentuneiden systeemien toimintaa toisenlaiseksi jossain labrassa kyhätyllä kemikaalilla joka on suunniteltu ohittamaan kehosi säätelyjärjestelmät.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä huumeista saa euforiaa. Miksi kukaan joisi esim alkoholia jos siitä ei saisi hyvää oloa aika monessa tapauksessa? Tai käyttäisi ekstaasia? Pahaan oloonko ne kaikki näitä aineita käyttävät? Jatkuvalla käytöllä tietysti jos näihin aineisiin lähtee turvautumaan, kyse lienee pahan olon turruttamisesta tai esimerkiksi siitä että elämä voi tuntua tylsältä ilman ja haluaa huippukokemuksia. Käyttökerrat jättävät jälkiä aivoihin.

Osa viihdekäyttää aineita kokien tämän vain hauskaksi hupiksi tai mikäköhän lie kenenkin syy näitä käyttää on. Eiköhän siinä ole kyse siitä että hakee samaa positiivista oloa mitä siitä on aikaisemmin kokenut jos palaa aina aineeseen. Ehkä se päihteidenkäyttö voi toisilla olla vain harmittomalta tuntuvaa hupia aluksi vaikka elämä olisikin ihan hyvissä kantimissa mutta hiljalleen se muuttuu ankeammaksi toiminnaksi. Ehkä siellä syvimmällä sisimmässä tyydyttää jotain perustavanlaatuista tarvetta, esim. traumatisoituneella tiedostamattomana tavoitteena voi olla tasata hermostoaan, rauhoittaa sitä. Eikä tarvi olla näinkään dramaattisia syitä, jollain se voi lähteä siitä että on raskas työ ja se vaatii raskaat huvit niinsanotusti, siis sillä päihteenkäytöllä puretaan esim stressiä, vaikka oikeasti tähän olisi huomattavasti parempiakin keinoja.

Mutta ongelma on että sitä positiivista vaikutusta ei saa loputtomiin aineista koska aineissa ei ole stabiilia vaikutusta.

jos käytät ainetta säännöllisesti sen vaikutus usein muuttuu ja positiivinen vaikutus heikkenee ja negatiiviset lieveilmiöt kasvaa. Sekä keho mukautuu aineeseen ja siihen tulee fyysinen riippuvuus. Ei liene yhtään ainetta maailmassa joka loputtomasti tuottaa ihmiselle vain hyvää oloa. Miltei kaikista tulee jossain vaiheessa lieveilmiöitä, on kyse alkoholista, heroiinista, amfetamiinista, SSRI-lääkkeestä tai jopa vähäpätöiseltä tuntuvasta kofeiinista ainakin jos näihin paljon turvautuu.

Toki myös voi tulla henkistä riippuvuutta ja henkinen ulottuvuus. On olemassa addiktiota ja on olemassa dependenceä ja nämä ovat eri asia.. Dependence voi edesauttaa sitä addiktiotakin jossa käyttää pakonomaisesti jotain ainetta koska fysiologisesti on riippuvainen aineesta ja kehon homeostaasi mukautuu aineen alaisuuteen. Ja tämä dependence ilmiö ei mitenkään eroittele sitä onko kyse huumeesta vai lääkärin tarjoamasta psykoaktiivisesta aineesta, se voi tulla kumpaankin. Ongelmana on se että ihmiset eivät tajua tätä alkaessaan käyttämään lääkärien tarjoamia aineita koska he eivät tee "informed consenttia" välttämättä aiheesta koska lääkäri puhuu vain että lääke ei aiheuta riippuvuutta.

Ongelmana dependencestä on esimerkiksi se että pössyttelijä sanoo että "saan vain pössyllä unta" mutta siinä on käynyt niin että pössyttelijä on pössyllä saanut alunperinkin itselleen unettomuuden jota hän hoitaa pössyllä. Ongelma dependencessä voi olla myös se että käyttää SSRI-lääkettä estääkseen SSRI-lääkkeen aiheuttamat vieroitusoireer mm. epämukavat olot ja mielialojen heittelyt muut koska ei kestä käydä niitä läpi tai ei mahdollisesti hahmota että aineesta voi olla tällaisia seuraamuksia ja erehtyy luulemaan näitä omiksi ongelmikseen ja on huonosti informoitu.

Toki päästäkseen aineista eroon pitää tehdä ennenkaikkea henkistä työtä. On kyse huumeesta tai lääkkeestä johon on fysiologisesti riippuvainen tai henkisellä tasolla koukussa. Mutta se ei silti tarkoita etteikö aineista poisrimpuilu olisi aika perkeleellistäkin vieroitusoireiden vuoksi jotka voivat sotkea monenlaista unesta lähtien ja oireet voi olla henkisiä ja fyysisiä. Ne voi olla myös pitkittyneitä "protracted withdrawal".. Pitää myös opetella uusia selviytymiskeinoja jos on aiemmin aineilla tottunut käsittelemään tunteita: ahdistusta ynnä muuta.

Yhtälailla voit pitää riippuvuutena kaikenlaista ihmisvuorovaikutusta, somea ja kaikkea muuta. Kaikki muu on nojatuolipsykologiaasi.

Lääkkeiden sivuvaikutukset ja huumeet voivat vaikuttaa negatiivisesti mielenterveyteen ja hyvin todennäköisesti haitallisesti aivoterveyteenkin. Yksi yhteinen asia huumeissa ja lääkkeissä on kanssa, esim serotonergisesti vaikuttavat huumeet aiheuttavat seksuaalisen puolen häiriöitä. En ihmettelisi lainkaan vaikka huumeissa ja lääkkeissä olisi pitkä lista yhteneväisyyksiä pitemmän käyttöajan ongelmissa sen lisäksi että niitä koskevat psykotroopisiin aineisiin lukeutuvat lait (esim toleranssi, vieroitusoireet, dependence, adaptaatio), esim siinä että saat itsellesi hommattua kroonistunutta masennusta (tardive dysphoria) kun yrität jollain kemikaalilla jatkuvasti nostaa keinotekoisesti mielialaasi

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33224471/

Aineilla on potentiaali tehdä ihmisen oloa kurjemmaksi ja sotkea oman mielenterveyden hoitoa siltä osin koska niillä voi olla ihmiselämässä luonnottomia seurauksia kun alat pakkomuuttamaan erilaisten evoluution aikana rakentuneiden systeemien toimintaa toisenlaiseksi jossain labrassa kyhätyllä kemikaalilla joka on suunniteltu ohittamaan kehosi säätelyjärjestelmät.

Lue lisää

Tässä mielenkiintoinen tarina siitä mitä opiaattiriippuvuus voi tehdä elämälle:

https://www.ted.com/talks/travis_rieder_the_agony_of_opioid_withdrawal_and_what_doctors_should_tell_patients_about_it

Se lähti tällä henkilöllä onnettomuudesta. Henkilö kuvaa tuossa TED-talksissaan myös fyysisen huonon olon lisäksi sitä henkistä pahaa oloa ja masennusta mitä vieroitus aikaansai. Amerikassa on ollut "opioidiepidemia" jossa lääkeyhtiöt ovat puskeneet massiivisia määriä opiaatteja markkinoille ja ovat yrittäneet valkopestä niitä ja lääkärit on vastuuttomastikin näitä määränneet. Se on tappanutkin paljon ihmisiä.

Tässä tapauksessa ihmisellä oli vahva dependence aineeseensa eikä hänellä ollut käsitystä miten voimakkaita aineita hänelle oli määrätty.

Ongelma ei ole välttämättä vain määräys vaan myös se miten ihmisiä vieroitetaan koska vääräntyyppinen vieroitus voi nostaa vieroitusoireet todella voimakkaiksi. Tietysti tässä vaiheessa saattaa olla että ihmisille tungetaan lisää lääkkeitä hoitamaan sitten niitä oireita joka on yhden tyyppistä medikalisaatiota jossa iatrogeenisesti aiheutettua ongelmaa lääkitään ja lääkitään lisää ja sen oireita.

Oliko tällä kaverilla joku erityinen riippuvuussairaus kun päätyi tähän tilanteeseen joka oli iatrogeenisesti aiheutettu?

Vaikka tarina on opioidiriippuvuudesta yhtälailla uskon että samantyyppisiä ongelmia seuraa psyykenlääkkeistä. Ihmisiä vieroitetaan miten sattuu mistä seuraa lisääntynyttä pahaa oloa.. Ja yhtälailla niistä voi tulla henkistä ja fyysistä pahaa oloa joka voi olla ihan omassa luokassaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä mielenkiintoinen tarina siitä mitä opiaattiriippuvuus voi tehdä elämälle:

https://www.ted.com/talks/travis_rieder_the_agony_of_opioid_withdrawal_and_what_doctors_should_tell_patients_about_it

Se lähti tällä henkilöllä onnettomuudesta. Henkilö kuvaa tuossa TED-talksissaan myös fyysisen huonon olon lisäksi sitä henkistä pahaa oloa ja masennusta mitä vieroitus aikaansai. Amerikassa on ollut "opioidiepidemia" jossa lääkeyhtiöt ovat puskeneet massiivisia määriä opiaatteja markkinoille ja ovat yrittäneet valkopestä niitä ja lääkärit on vastuuttomastikin näitä määränneet. Se on tappanutkin paljon ihmisiä.

Tässä tapauksessa ihmisellä oli vahva dependence aineeseensa eikä hänellä ollut käsitystä miten voimakkaita aineita hänelle oli määrätty.

Ongelma ei ole välttämättä vain määräys vaan myös se miten ihmisiä vieroitetaan koska vääräntyyppinen vieroitus voi nostaa vieroitusoireet todella voimakkaiksi. Tietysti tässä vaiheessa saattaa olla että ihmisille tungetaan lisää lääkkeitä hoitamaan sitten niitä oireita joka on yhden tyyppistä medikalisaatiota jossa iatrogeenisesti aiheutettua ongelmaa lääkitään ja lääkitään lisää ja sen oireita.

Oliko tällä kaverilla joku erityinen riippuvuussairaus kun päätyi tähän tilanteeseen joka oli iatrogeenisesti aiheutettu?

Vaikka tarina on opioidiriippuvuudesta yhtälailla uskon että samantyyppisiä ongelmia seuraa psyykenlääkkeistä. Ihmisiä vieroitetaan miten sattuu mistä seuraa lisääntynyttä pahaa oloa.. Ja yhtälailla niistä voi tulla henkistä ja fyysistä pahaa oloa joka voi olla ihan omassa luokassaan.

Lue lisää

Ongelmat lienevät samantyyppisiä monissa eri psykoaktiivisissa aineissa. Uni häiriintyy, aineen käytön jälkeen on henkisiä ja fyysisiä oireita. Voi masentaa ja olla erilainen itselle normaalista vieras olo. Tulla levottomuutta, mitä lie. Antipsykooteissa lienee omat pulmansa, esim supersensitivity psychosis-teoriakin siitä kertoo. Nämä oireet mitkä vieroituksessa puhkeaa voi olla hyvin erilaisia mihin on ennen tottunut. Oireilu voi tuntua lähtökohtaisestikin rajummalta.

Näistä lukuisista syistä alasajo voi tuntua hankalalta.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmat lienevät samantyyppisiä monissa eri psykoaktiivisissa aineissa. Uni häiriintyy, aineen käytön jälkeen on henkisiä ja fyysisiä oireita. Voi masentaa ja olla erilainen itselle normaalista vieras olo. Tulla levottomuutta, mitä lie. Antipsykooteissa lienee omat pulmansa, esim supersensitivity psychosis-teoriakin siitä kertoo. Nämä oireet mitkä vieroituksessa puhkeaa voi olla hyvin erilaisia mihin on ennen tottunut. Oireilu voi tuntua lähtökohtaisestikin rajummalta.

Näistä lukuisista syistä alasajo voi tuntua hankalalta.

Lue lisää

"Sairaus tai ajatusvääristymä ei poistu esimerkiksi sillä että lopettaa jonkun lääkkeen syönnin"

Niin näinhän ihmiset usein ajattelevat mutta unohtavat kumminkin asioita kuten
iatrogeenisesti tuotetut ongelmat erilaisista lääkeaineista.

Se on muka vain se sairaus joka siellä taustalla piilee eikä mikään muu lääkkeen alasajoprosessissa huononna oloa tai pitkäaikaiskäytössä monimutkaista asioita aineen kanssa dependencestä johtuen.

Ihminen joka alasajelee aineitaan voi joutua kamppailemaan paljon muunkin kanssa kuin vain oman sairautensa kanssa ja sitä saattaa oppia melkoisen listan selviytymiskeinoja aineen alasajossa jotka kaikki ei välttämättä edes liity siihen omaan alkuperäiseen sairauteen vaan iatrogeenisesti tuotettuun pahaan oloon joka johtuu siitä että vuosia käytät jotain ainetta, josta voi seurata haittoja ja vieroitusoireita ja aineen vaikutustavan muutosta. Käytät siis aineita joita tutkitaan kuukausia lääketutkimuksissa esim vuosia tai kenties koktaileja joita tutkitaan vielä vähemmän. What could go wrong? Olet tietämättäsi osa ei kontrolloitua pitkän ajan lääketutkimusta.

Siis toki, kun purkaa mitä tahansa ainetta niin pitää tehdä töitä itsensä kanssa ja etsiä jotain korvaavia selviytymiskeinoja. Ongelma mihin lääkettä soi ei välttämättä katoa mihinkään kun aineen alasajaa. Mutta tässä pitää myös ottaa huomioon se että lääke voi tehdä uusia ongelmia vanhojen päälle ja monimutkaistaa entisiä ongelmia.

Sekin vähän riippuu onko lääkkeissä vähemmän haittavaikutuksia kuin esim huumeissa. Se on hyvin suhteellista. Väittäisin että monissa lääkärin tarjoamissa aineissa voi olla jopa pahempia vieroitusoireita kuin huumeissa. Riippuen tietysti käyttötavoista ja aineesta.

Esimerkki. Aluksi sinulla on ahdistus. Sitten sinulla on alkuperäistä jopa pahempi ahdistus vieroituksessa, vieroitusunettomuus ja esim lääkkeen käytön jälkeen jatkuvat seksuaalisen toiminnan häiriöt jotka ahdistavat sinua. Vieroitusvaihe voi altistaa sinua pahentuneelle ololle joka voi olla sen laukaisemaa että kehosi on mukautunut aineeseen jopa vuosia ja sitten purat sen ja kehon pitää etsiä uusi homeostaasitila. Pahimmillaan tämä johtaa medikalisaatioon missä jonkun pahentunutta oloa lääkitään lisää ja pahennetaan lisää.

Mutta joo sovitaan että kaikki on niin yksinkertaista että millään aineilla ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia ja kun ne lopettaa niin vaan omat ongelmat tulee ilmi eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Ja aineen vaikutus on aina samanlainen, vuodesta toiseen. Ehkä sen voi vaan ongelmitta lopettaa jos tulee ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

"Sairaus tai ajatusvääristymä ei poistu esimerkiksi sillä että lopettaa jonkun lääkkeen syönnin"

Niin näinhän ihmiset usein ajattelevat mutta unohtavat kumminkin asioita kuten
iatrogeenisesti tuotetut ongelmat erilaisista lääkeaineista.

Se on muka vain se sairaus joka siellä taustalla piilee eikä mikään muu lääkkeen alasajoprosessissa huononna oloa tai pitkäaikaiskäytössä monimutkaista asioita aineen kanssa dependencestä johtuen.

Ihminen joka alasajelee aineitaan voi joutua kamppailemaan paljon muunkin kanssa kuin vain oman sairautensa kanssa ja sitä saattaa oppia melkoisen listan selviytymiskeinoja aineen alasajossa jotka kaikki ei välttämättä edes liity siihen omaan alkuperäiseen sairauteen vaan iatrogeenisesti tuotettuun pahaan oloon joka johtuu siitä että vuosia käytät jotain ainetta, josta voi seurata haittoja ja vieroitusoireita ja aineen vaikutustavan muutosta. Käytät siis aineita joita tutkitaan kuukausia lääketutkimuksissa esim vuosia tai kenties koktaileja joita tutkitaan vielä vähemmän. What could go wrong? Olet tietämättäsi osa ei kontrolloitua pitkän ajan lääketutkimusta.

Siis toki, kun purkaa mitä tahansa ainetta niin pitää tehdä töitä itsensä kanssa ja etsiä jotain korvaavia selviytymiskeinoja. Ongelma mihin lääkettä soi ei välttämättä katoa mihinkään kun aineen alasajaa. Mutta tässä pitää myös ottaa huomioon se että lääke voi tehdä uusia ongelmia vanhojen päälle ja monimutkaistaa entisiä ongelmia.

Sekin vähän riippuu onko lääkkeissä vähemmän haittavaikutuksia kuin esim huumeissa. Se on hyvin suhteellista. Väittäisin että monissa lääkärin tarjoamissa aineissa voi olla jopa pahempia vieroitusoireita kuin huumeissa. Riippuen tietysti käyttötavoista ja aineesta.

Esimerkki. Aluksi sinulla on ahdistus. Sitten sinulla on alkuperäistä jopa pahempi ahdistus vieroituksessa, vieroitusunettomuus ja esim lääkkeen käytön jälkeen jatkuvat seksuaalisen toiminnan häiriöt jotka ahdistavat sinua. Vieroitusvaihe voi altistaa sinua pahentuneelle ololle joka voi olla sen laukaisemaa että kehosi on mukautunut aineeseen jopa vuosia ja sitten purat sen ja kehon pitää etsiä uusi homeostaasitila. Pahimmillaan tämä johtaa medikalisaatioon missä jonkun pahentunutta oloa lääkitään lisää ja pahennetaan lisää.

Mutta joo sovitaan että kaikki on niin yksinkertaista että millään aineilla ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia ja kun ne lopettaa niin vaan omat ongelmat tulee ilmi eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Ja aineen vaikutus on aina samanlainen, vuodesta toiseen. Ehkä sen voi vaan ongelmitta lopettaa jos tulee ongelmia.

Lue lisää

Ja joo ehkä on väärin sanoa että ihmiset käyttäisivät huumeita esim pelkästään euforian takia. Kyllähän syitä voi olla monet rentoutumisesta, mielialan hetkelliseen nousuun, pahan olon pakenemiseen ja vain toiveeseen kokea erilaisia tajunnantiloja esim arjen tylsyyden keskellä. Taustalla voi olla myös sosiaalinen paine esim ryhmä käyttää alkoholia tai esim sosiaalisen ahdistuneisuuden lievittäminen. Kyllähän jotkut aineet voivat lisätä sellaisia huippukokemuksia mitä ei välttämättä muuten elämässä koe.

Syyt huumeidenkäytölle eivät ole typistettävissä vain yhdeksi vaan vaihtelevat yksilöstä riippuen. Varmaan jollakin on alttiutta tällaiseen pakkomielteiseen tapaan jatkaa aineen käyttöä kun aivot antavat palkitsevan kokemuksen. Toki siinä varmaan päästään riippuvuussairauksien ytimeen miksi näin on.

Esim heroiinista sanotaan että heroiiniin liittyvä nousu voi tuntua äärimmäisenä euforiana ja mielihyvän tunteena. Mutta jälkikäteen siitä voi tullakin väsymys, tokkuraisuus, hitaus ja esim puheen sammaltaminen. Heroiinin käyttö voi aiheuttaa lämmintä tunnetta, rentoutumista ja mukavaa oloa.

Mutta heroiinin high tunne ei jatku kun henkilö alkaa rakentaa toleranssia aineeseen.Lopulta heroiinia käytetään välttääkseen vieroitusoireita enemmän kuin saadakseen siitä nousuja.

Lääkkeenkäyttäjä tuskin saa samantyylisiä dramaattisia high kokemuksia. Toki kokemukset voivat olla esim alussa myönteisiä ja loppupuolella lääkkeen vaikutus voi alkaa tuntua enemmän turruttavalta ja täten muuttua esim vähemmän suotuisan ja toimivan tuntuiseksi. Dependence ilmiö koskee sekä lääkettä että huumetta. Yhtälailla psyykenlääkkeenkäyttäjä voi kokea tarvetta jatkaa lääkkeenkäyttöä koska esim pelkää oloa mitä vieroituksessa tulee ja täten haluaa jatkaa pitääkseen olon tasaisena.

Mikä osa siitä on sitten lääkkeen hyödyllistä vaikutusta, mikä osa lääkkeen dependence-ongelmia ja mikä osa vain henkistä koukkua lääkkeeseen? Koukkua todennäköisesti ylläpitää kuvailut joilla ihminen esim hoitaa jotain biologista aivo-ongelmaansa aineella tai se että joskus ollut huonoja kokemuksia vieroituksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ja joo ehkä on väärin sanoa että ihmiset käyttäisivät huumeita esim pelkästään euforian takia. Kyllähän syitä voi olla monet rentoutumisesta, mielialan hetkelliseen nousuun, pahan olon pakenemiseen ja vain toiveeseen kokea erilaisia tajunnantiloja esim arjen tylsyyden keskellä. Taustalla voi olla myös sosiaalinen paine esim ryhmä käyttää alkoholia tai esim sosiaalisen ahdistuneisuuden lievittäminen. Kyllähän jotkut aineet voivat lisätä sellaisia huippukokemuksia mitä ei välttämättä muuten elämässä koe.

Syyt huumeidenkäytölle eivät ole typistettävissä vain yhdeksi vaan vaihtelevat yksilöstä riippuen. Varmaan jollakin on alttiutta tällaiseen pakkomielteiseen tapaan jatkaa aineen käyttöä kun aivot antavat palkitsevan kokemuksen. Toki siinä varmaan päästään riippuvuussairauksien ytimeen miksi näin on.

Esim heroiinista sanotaan että heroiiniin liittyvä nousu voi tuntua äärimmäisenä euforiana ja mielihyvän tunteena. Mutta jälkikäteen siitä voi tullakin väsymys, tokkuraisuus, hitaus ja esim puheen sammaltaminen. Heroiinin käyttö voi aiheuttaa lämmintä tunnetta, rentoutumista ja mukavaa oloa.

Mutta heroiinin high tunne ei jatku kun henkilö alkaa rakentaa toleranssia aineeseen.Lopulta heroiinia käytetään välttääkseen vieroitusoireita enemmän kuin saadakseen siitä nousuja.

Lääkkeenkäyttäjä tuskin saa samantyylisiä dramaattisia high kokemuksia. Toki kokemukset voivat olla esim alussa myönteisiä ja loppupuolella lääkkeen vaikutus voi alkaa tuntua enemmän turruttavalta ja täten muuttua esim vähemmän suotuisan ja toimivan tuntuiseksi. Dependence ilmiö koskee sekä lääkettä että huumetta. Yhtälailla psyykenlääkkeenkäyttäjä voi kokea tarvetta jatkaa lääkkeenkäyttöä koska esim pelkää oloa mitä vieroituksessa tulee ja täten haluaa jatkaa pitääkseen olon tasaisena.

Mikä osa siitä on sitten lääkkeen hyödyllistä vaikutusta, mikä osa lääkkeen dependence-ongelmia ja mikä osa vain henkistä koukkua lääkkeeseen? Koukkua todennäköisesti ylläpitää kuvailut joilla ihminen esim hoitaa jotain biologista aivo-ongelmaansa aineella tai se että joskus ollut huonoja kokemuksia vieroituksesta.

Lue lisää

"Varmaan jollakin on alttiutta tällaiseen pakkomielteiseen tapaan jatkaa aineen käyttöä kun aivot antavat palkitsevan kokemuksen"
Ja aivoissa tapahtuu jotain aineen seurauksena myös, mikä voi neurobiologisesti altistaa tälle addiktiolle. Siis dependencenkin lisäksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Sairaus tai ajatusvääristymä ei poistu esimerkiksi sillä että lopettaa jonkun lääkkeen syönnin"

Niin näinhän ihmiset usein ajattelevat mutta unohtavat kumminkin asioita kuten
iatrogeenisesti tuotetut ongelmat erilaisista lääkeaineista.

Se on muka vain se sairaus joka siellä taustalla piilee eikä mikään muu lääkkeen alasajoprosessissa huononna oloa tai pitkäaikaiskäytössä monimutkaista asioita aineen kanssa dependencestä johtuen.

Ihminen joka alasajelee aineitaan voi joutua kamppailemaan paljon muunkin kanssa kuin vain oman sairautensa kanssa ja sitä saattaa oppia melkoisen listan selviytymiskeinoja aineen alasajossa jotka kaikki ei välttämättä edes liity siihen omaan alkuperäiseen sairauteen vaan iatrogeenisesti tuotettuun pahaan oloon joka johtuu siitä että vuosia käytät jotain ainetta, josta voi seurata haittoja ja vieroitusoireita ja aineen vaikutustavan muutosta. Käytät siis aineita joita tutkitaan kuukausia lääketutkimuksissa esim vuosia tai kenties koktaileja joita tutkitaan vielä vähemmän. What could go wrong? Olet tietämättäsi osa ei kontrolloitua pitkän ajan lääketutkimusta.

Siis toki, kun purkaa mitä tahansa ainetta niin pitää tehdä töitä itsensä kanssa ja etsiä jotain korvaavia selviytymiskeinoja. Ongelma mihin lääkettä soi ei välttämättä katoa mihinkään kun aineen alasajaa. Mutta tässä pitää myös ottaa huomioon se että lääke voi tehdä uusia ongelmia vanhojen päälle ja monimutkaistaa entisiä ongelmia.

Sekin vähän riippuu onko lääkkeissä vähemmän haittavaikutuksia kuin esim huumeissa. Se on hyvin suhteellista. Väittäisin että monissa lääkärin tarjoamissa aineissa voi olla jopa pahempia vieroitusoireita kuin huumeissa. Riippuen tietysti käyttötavoista ja aineesta.

Esimerkki. Aluksi sinulla on ahdistus. Sitten sinulla on alkuperäistä jopa pahempi ahdistus vieroituksessa, vieroitusunettomuus ja esim lääkkeen käytön jälkeen jatkuvat seksuaalisen toiminnan häiriöt jotka ahdistavat sinua. Vieroitusvaihe voi altistaa sinua pahentuneelle ololle joka voi olla sen laukaisemaa että kehosi on mukautunut aineeseen jopa vuosia ja sitten purat sen ja kehon pitää etsiä uusi homeostaasitila. Pahimmillaan tämä johtaa medikalisaatioon missä jonkun pahentunutta oloa lääkitään lisää ja pahennetaan lisää.

Mutta joo sovitaan että kaikki on niin yksinkertaista että millään aineilla ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia ja kun ne lopettaa niin vaan omat ongelmat tulee ilmi eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Ja aineen vaikutus on aina samanlainen, vuodesta toiseen. Ehkä sen voi vaan ongelmitta lopettaa jos tulee ongelmia.

Lue lisää

Ei voi kun taas ihailla sitä ajatusagrobatian määrää, millä mustakin kääntyy valkoiseksi.

Sairaus on sairaus, ja vieroitusoire ei ole. Nämä kaksi asiaa erottaa hyvin toiseistaan heti kun tunnistaa sairauden.

Anonyymi kirjoitti:

Ei voi kun taas ihailla sitä ajatusagrobatian määrää, millä mustakin kääntyy valkoiseksi.

Sairaus on sairaus, ja vieroitusoire ei ole. Nämä kaksi asiaa erottaa hyvin toiseistaan heti kun tunnistaa sairauden.

Lue lisää

Lääkkeen aiheuttaman tuhon ja sairauden erottaminen ainakin oman perspektiivin mukaan on aika hankalaa. Lääkkeen aiheuttama tuho lisää pahaa oloa.

Sairaudet on ainakin psykiatriassa itsellä menettäneet merkitystä kun olen omalla kohdalla kokenut lääkkeen aiheuttamat tuhot.

Psykiatrian pillerit lisää pahaa oloa ja turtuneisuutta ja vahingoittaa aivoja ja terveyttä pitemmällä aikavälillä.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeen aiheuttaman tuhon ja sairauden erottaminen ainakin oman perspektiivin mukaan on aika hankalaa. Lääkkeen aiheuttama tuho lisää pahaa oloa.

Sairaudet on ainakin psykiatriassa itsellä menettäneet merkitystä kun olen omalla kohdalla kokenut lääkkeen aiheuttamat tuhot.

Psykiatrian pillerit lisää pahaa oloa ja turtuneisuutta ja vahingoittaa aivoja ja terveyttä pitemmällä aikavälillä.

Lue lisää

Psykiatrit tuntuvat mielellään diagnosoivan iatrogeenisesti tuotetut ongelmat psyykensairauksina. Sitä tarkoitan.
Koettu on.

Anonyymi kirjoitti:

Taidat vähän iloita pätemisestä. Teet sitä varmaan mielenterveyttäsi kokonaisvaltaisesti tarkastellen ja ylläpitäen.

No jo taas tuli tyypillinen kommentti, ei ole hänen pätemisestä kysymys ollenkaan jos nyt niin mielikuvittelet.
Hän kirjoitti hyvin selvän tekstin jonka jokainen itsekeskeinen sairautta poteva voisi lukea. Oikein ajatuksen kanssa .
Ei hyvällä itseluottamuksella varustetulla ihmisellä ole ongelmana pätemisen tarve Hän kirjoitti vaan miten asia on, ja sinä tapasi mukaan tietysti sen heti kohdistat johonkin pätemisen .miten normaaleilla asioilla pidetään mielestäsi ?
Käänsit vastauksesi hänen persoonaan , sekin osittaa jo aikaa alhaista tasoa ihmiseltä jolla on huono itseluottamus ja pönkittää sitä ilkeyksiä latelemalla
Ota ja lue teksti ja ajattele mitä hän kirjoittaa se kun hyökkäilet typeryyksillä jotka ei kuulu edes sivistyneiden ihmisten tapoihin .

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeen aiheuttaman tuhon ja sairauden erottaminen ainakin oman perspektiivin mukaan on aika hankalaa. Lääkkeen aiheuttama tuho lisää pahaa oloa.

Sairaudet on ainakin psykiatriassa itsellä menettäneet merkitystä kun olen omalla kohdalla kokenut lääkkeen aiheuttamat tuhot.

Psykiatrian pillerit lisää pahaa oloa ja turtuneisuutta ja vahingoittaa aivoja ja terveyttä pitemmällä aikavälillä.

Lue lisää

Se voisi selittää sen sairaanomaisen tarpeen puhua lääkkeistä täällä, eikä lääkkeille varatuissa keskustelu osioissa.

Anonyymi kirjoitti:

No jo taas tuli tyypillinen kommentti, ei ole hänen pätemisestä kysymys ollenkaan jos nyt niin mielikuvittelet.
Hän kirjoitti hyvin selvän tekstin jonka jokainen itsekeskeinen sairautta poteva voisi lukea. Oikein ajatuksen kanssa .
Ei hyvällä itseluottamuksella varustetulla ihmisellä ole ongelmana pätemisen tarve Hän kirjoitti vaan miten asia on, ja sinä tapasi mukaan tietysti sen heti kohdistat johonkin pätemisen .miten normaaleilla asioilla pidetään mielestäsi ?
Käänsit vastauksesi hänen persoonaan , sekin osittaa jo aikaa alhaista tasoa ihmiseltä jolla on huono itseluottamus ja pönkittää sitä ilkeyksiä latelemalla
Ota ja lue teksti ja ajattele mitä hän kirjoittaa se kun hyökkäilet typeryyksillä jotka ei kuulu edes sivistyneiden ihmisten tapoihin .

Lue lisää

Ai hänen kirjoituksensa ei ole passiivisaggressiivisia :D

Anonyymi kirjoitti:

Se voisi selittää sen sairaanomaisen tarpeen puhua lääkkeistä täällä, eikä lääkkeille varatuissa keskustelu osioissa.

Miksi pitäisi puhua erityisesti lääkkeisiin keskittyvällä sivulla? Jos mt hoito on monella lääkekeskeistä miksei täällä voi puhua haitoista?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi puhua erityisesti lääkkeisiin keskittyvällä sivulla? Jos mt hoito on monella lääkekeskeistä miksei täällä voi puhua haitoista?

Koska tuolla sinun logiikalla lääke osiossa pitäisi puhua myös kaikesta muusta hoidosta. Eikö hoito ole vain lääkekeskeistä, jos on kieltäytynyt muusta hoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Koska tuolla sinun logiikalla lääke osiossa pitäisi puhua myös kaikesta muusta hoidosta. Eikö hoito ole vain lääkekeskeistä, jos on kieltäytynyt muusta hoidosta.

Monilla jää reseptit päälle vuosiksi. Syytä voisi tutkia mutta se ei välttämättä ole "on kieltäytynyt muusta hoidosta".

Anonyymi kirjoitti:

Monilla jää reseptit päälle vuosiksi. Syytä voisi tutkia mutta se ei välttämättä ole "on kieltäytynyt muusta hoidosta".

Lisäksi nykyajan psykiatrisessa suuntauksessa iso osa kansasta on lääkityksistä. Iso osa kansasta on sedatoituna ja voi kärsiä esim tunteiden leikkautumisesta tai seksuaalihäiriö iästä. Psykiatria ja medikalisaatio on syöpä yhteiskunnassa

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi puhua erityisesti lääkkeisiin keskittyvällä sivulla? Jos mt hoito on monella lääkekeskeistä miksei täällä voi puhua haitoista?

Miksi maailmassa pitäisi olla jotain järkeä? Miksi kaikki ei voi olla sulaa hulluutta?

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi nykyajan psykiatrisessa suuntauksessa iso osa kansasta on lääkityksistä. Iso osa kansasta on sedatoituna ja voi kärsiä esim tunteiden leikkautumisesta tai seksuaalihäiriö iästä. Psykiatria ja medikalisaatio on syöpä yhteiskunnassa

Lue lisää

Tarkoitatko, että nyky hoito on aivan liian passivoivaa, eikä nykyiseltä oleilusukupolvelta oikein vaadita mitään?

Siksi kuulostaisi järjevämmältä syödä lääkkeitä joissa on vähemmän haittavaikutuksia jos ei pärjää ilman.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi kuulostaisi järjevämmältä syödä lääkkeitä joissa on vähemmän haittavaikutuksia jos ei pärjää ilman.

Lääkkeet ja huumeet. Niiden raja on nykyään psykiatriassa häilyvä. Ketamiini, psilosybiini....

Ihmiset eivät käsitä, että huumausaine on pohjimmiltaan juridinen käsite. Mitään farmakologista eroa ei ole lääkkeiden ja huumeiden välillä, päin vastoin monet tehokkaimmiksi mielletyt lääkkeet on luokiteltu myös huumeiksi. Sellaisia lääkkeitä ei luokitella huumeiksi, jotka eivät vaikuta positiivisesti henkilön mielihyväjärjestelmään, esimerkiksi lisää dopamiinin tai opioidien määrää keskushermostossa. Ei vaadi kauheasti hoksottimia, miksi esimerkiksi suuri osa ADHD-lääkkeistä on luokiteltu huumeiksi ja miksi neuroleptejä ei: ne vaikuttavat päin vastaisesti keskushermostoon. Kukaan ei käytä neuroleptejä ns. väärin, koska ne eivät aiheuta kiksejä eivätkä energian lisääntymistä vaan päin vastoin. Hyvin monet psyykenlääkkeet, kuten rauhoittavat tai ADHD-lääkkeet ja kipulääkkeet taas ovat luokiteltu huumeiksi.

Näiden psykoaktiivisten eli keskushermostoon vaikuttavien aineiden vaikutusmekanismeilla ei myöskään ole mitään perustavanlaatuista eroa siinä mielessä, että ne kaikki aiheuttavat hermoston adaptaatiota eli mukautumista ja siinä mielessä fyysistä riippuvuutta. Tämän johdosta esimerkiksi tutkijat pohtivat jo 70-luvulla, mahtaako neuroleptien heikko teho pitkäaikaiskäytössä johtua skitsofreenikoilla siitä, että hermosto adaptoituu neuroleptien vaikutuksiin eli hermosto herkistyy dopamiinin vaikutuksille eli pienempi määrä dopamiinia tuottaa saman singaalivasteen, johon ennen neuroleptilääkitystä oli tarvittu paljon suurempi määrä. Harhojen eli toisin sanoen lääketieteellisen lobotomian, eli etuotsalohkon ja limbisen järjestelmän välisen singaalien kulun heikentäminen, vaatii toleranssin kasvaessa entistä suuremman annoksen neuroleptiä. Harhat tai ahdistavat ajatuskulut eivät koskaan poistu, ihminen ei vain prosessoi eikä reagoi niihin tietoisesti yhtä voimakkaasti, koska singaalit vaimenevat. Tätä zombimaisuutta kutsutaan remissioksi, vaikka se on oikeasti aika vakavasta henkisestä taantumisesta kertova tila kestäessään pitkään. Koska relapsi on lähes varma tällä hoitomenetelmällä, ja lääkityksen määrä pitää usein nostaa tai lääkitystä vaihtaa, niin kierre on valmis. Ihmisen vakavat psyykkiset ongelmat jäävät näin käsittelemättä ja neuroleptien haittavaikutukset alkavat korostumaan niiden lyhyen aikavälin hyötyjen sijasta. Monilla ei toki ole pitkäkestoisia vakavia ja ahdistavia harhoja, joten hoitoannosta ei tarvitse nostaa, mutta se tuskin on lääkehoidon ansiota ensisijaisesti vaan johtuu siitä, miten ihmisen psyyke on rakentunut eli onko ihmisen psyykkiset ongelmat kroonisia vai lyhytestoisia.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset eivät käsitä, että huumausaine on pohjimmiltaan juridinen käsite. Mitään farmakologista eroa ei ole lääkkeiden ja huumeiden välillä, päin vastoin monet tehokkaimmiksi mielletyt lääkkeet on luokiteltu myös huumeiksi. Sellaisia lääkkeitä ei luokitella huumeiksi, jotka eivät vaikuta positiivisesti henkilön mielihyväjärjestelmään, esimerkiksi lisää dopamiinin tai opioidien määrää keskushermostossa. Ei vaadi kauheasti hoksottimia, miksi esimerkiksi suuri osa ADHD-lääkkeistä on luokiteltu huumeiksi ja miksi neuroleptejä ei: ne vaikuttavat päin vastaisesti keskushermostoon. Kukaan ei käytä neuroleptejä ns. väärin, koska ne eivät aiheuta kiksejä eivätkä energian lisääntymistä vaan päin vastoin. Hyvin monet psyykenlääkkeet, kuten rauhoittavat tai ADHD-lääkkeet ja kipulääkkeet taas ovat luokiteltu huumeiksi.

Näiden psykoaktiivisten eli keskushermostoon vaikuttavien aineiden vaikutusmekanismeilla ei myöskään ole mitään perustavanlaatuista eroa siinä mielessä, että ne kaikki aiheuttavat hermoston adaptaatiota eli mukautumista ja siinä mielessä fyysistä riippuvuutta. Tämän johdosta esimerkiksi tutkijat pohtivat jo 70-luvulla, mahtaako neuroleptien heikko teho pitkäaikaiskäytössä johtua skitsofreenikoilla siitä, että hermosto adaptoituu neuroleptien vaikutuksiin eli hermosto herkistyy dopamiinin vaikutuksille eli pienempi määrä dopamiinia tuottaa saman singaalivasteen, johon ennen neuroleptilääkitystä oli tarvittu paljon suurempi määrä. Harhojen eli toisin sanoen lääketieteellisen lobotomian, eli etuotsalohkon ja limbisen järjestelmän välisen singaalien kulun heikentäminen, vaatii toleranssin kasvaessa entistä suuremman annoksen neuroleptiä. Harhat tai ahdistavat ajatuskulut eivät koskaan poistu, ihminen ei vain prosessoi eikä reagoi niihin tietoisesti yhtä voimakkaasti, koska singaalit vaimenevat. Tätä zombimaisuutta kutsutaan remissioksi, vaikka se on oikeasti aika vakavasta henkisestä taantumisesta kertova tila kestäessään pitkään. Koska relapsi on lähes varma tällä hoitomenetelmällä, ja lääkityksen määrä pitää usein nostaa tai lääkitystä vaihtaa, niin kierre on valmis. Ihmisen vakavat psyykkiset ongelmat jäävät näin käsittelemättä ja neuroleptien haittavaikutukset alkavat korostumaan niiden lyhyen aikavälin hyötyjen sijasta. Monilla ei toki ole pitkäkestoisia vakavia ja ahdistavia harhoja, joten hoitoannosta ei tarvitse nostaa, mutta se tuskin on lääkehoidon ansiota ensisijaisesti vaan johtuu siitä, miten ihmisen psyyke on rakentunut eli onko ihmisen psyykkiset ongelmat kroonisia vai lyhytestoisia.

Lue lisää

Hyvin tiivistetty. Huumeen ja lääkkeen raja on ennenkaikkea juridinen. Entisaikaan vuosikymmeniä sitten heroiinia käytettiin lääkkeenä. Jopa yskänlääkkeessäkin sitä oli. Sitten oli Pervitrin, siihenkin kannattaa tutustua. Nykyään ketamiini on alkanut tulla osaksi masennuksenhoitorepertuaaria vaikkakin käyttö on hallitumpaa kuin monessa muussa lääkkeessä.

Jotkut kauhistelevat syvästi jos esimerkiksi psyykenlääkkeitä vertaa huumeisiin. Ei ne ole mitään huumeita! Huume on paha. Lääke on hyvä.

Toki siis jokaisessa keskushermostoon vaikuttavassa psykoaktiivisessa aineessa on omanlaisensa vaikutus profiili, esim joitakin psyykenongelmien hoitamiseen tarkoitettuja lääkkeitä voi koskea todennäköisemmin toleranssiongelmat ja niissä on enemmän potentiaalia ns väärinkäyttöön ja siksi niiden käyttöä valvotaan tiukemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin tiivistetty. Huumeen ja lääkkeen raja on ennenkaikkea juridinen. Entisaikaan vuosikymmeniä sitten heroiinia käytettiin lääkkeenä. Jopa yskänlääkkeessäkin sitä oli. Sitten oli Pervitrin, siihenkin kannattaa tutustua. Nykyään ketamiini on alkanut tulla osaksi masennuksenhoitorepertuaaria vaikkakin käyttö on hallitumpaa kuin monessa muussa lääkkeessä.

Jotkut kauhistelevat syvästi jos esimerkiksi psyykenlääkkeitä vertaa huumeisiin. Ei ne ole mitään huumeita! Huume on paha. Lääke on hyvä.

Toki siis jokaisessa keskushermostoon vaikuttavassa psykoaktiivisessa aineessa on omanlaisensa vaikutus profiili, esim joitakin psyykenongelmien hoitamiseen tarkoitettuja lääkkeitä voi koskea todennäköisemmin toleranssiongelmat ja niissä on enemmän potentiaalia ns väärinkäyttöön ja siksi niiden käyttöä valvotaan tiukemmin.

Lue lisää

Niin kukapa neuroleptejä käyttäisi ilokseen ja niillä olisi myyntiarvoa katukaupassa? Stimulantit ja euforisia oloja tuottavat aineet lienee suositumpia katukaupassa, ja sedatoivia bentsot. Ainut neurolepti jonka kanssa pärjäsi ja olo oli suht ihmismäinen oli Ketipinor 25 mg aikanaan. Otti pillerin ja vaipui syvään raukeus tilaan ja nukkui. En ymmärrä miten tuota olisi voinut esim ahdistukseen käyttää koska käytännössä en olisi toimintakykyinen silloin koska aine on väsyttävä ja sedatoiva.Ongelmana oli aamuheräämiset koska sedaatio oli voimakasta vielä aamulla. Ajanjakso jona tuota käytin tuntuu olevan jotenkin heikommin muistissa ja aivoterveydelle tuo paska ei varmaan kovin hyväksi ole. Lieköhän tuollaisia saattaa jotkut käyttääkin esim downerina.

Nykyään en siedä edes tuota sen jälkeen kun extrapyramidaalioireita puhkesivat aikanaan. Parempi olla ilman mitään. Ja ilmankin pärjää kun siihen oppii. Tunteiden lääkitseminen on tapa josta voi päästä eroon ja nukkua voi jopa paremmin ilman mitään aineita.

Anonyymi kirjoitti:

Niin kukapa neuroleptejä käyttäisi ilokseen ja niillä olisi myyntiarvoa katukaupassa? Stimulantit ja euforisia oloja tuottavat aineet lienee suositumpia katukaupassa, ja sedatoivia bentsot. Ainut neurolepti jonka kanssa pärjäsi ja olo oli suht ihmismäinen oli Ketipinor 25 mg aikanaan. Otti pillerin ja vaipui syvään raukeus tilaan ja nukkui. En ymmärrä miten tuota olisi voinut esim ahdistukseen käyttää koska käytännössä en olisi toimintakykyinen silloin koska aine on väsyttävä ja sedatoiva.Ongelmana oli aamuheräämiset koska sedaatio oli voimakasta vielä aamulla. Ajanjakso jona tuota käytin tuntuu olevan jotenkin heikommin muistissa ja aivoterveydelle tuo paska ei varmaan kovin hyväksi ole. Lieköhän tuollaisia saattaa jotkut käyttääkin esim downerina.

Nykyään en siedä edes tuota sen jälkeen kun extrapyramidaalioireita puhkesivat aikanaan. Parempi olla ilman mitään. Ja ilmankin pärjää kun siihen oppii. Tunteiden lääkitseminen on tapa josta voi päästä eroon ja nukkua voi jopa paremmin ilman mitään aineita.

Lue lisää

Neuroleptit annoksilla mitä psykiatriassa määrättiin olivat karmeita. Psykiatriassa matka vie toleranssejen ynnä muiden kasvavien haittojen vuoksi kohti isompia ainemääriä jossa aineella yritetään korjata toisen tuottamaa harmia. Lopetin psykiatria urani maksimimäärästä neuroleptia (toki pakkauksen maksimimäärä ei psykiatreja pidättele määräämään enemmänkin) hermorauniona jolla oli extrapyramidaalioireita hermosto vahingoitettuna. En vielä tiennyt nuorempana millaista elämä tulee olemaan kun "psykiatriauraa" jatkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Siksi kuulostaisi järjevämmältä syödä lääkkeitä joissa on vähemmän haittavaikutuksia jos ei pärjää ilman.

Siis mitä lääkkeitä ehdottaisit. Kaikki lääkkeet on tutkittu isoissa ryhmissä ja todettu sopiviksi. Mutta normaali ihminen ei hakemalla hae esim sivuvaikutuksia lääkkeen mukana tulevasta lapusta vaan katsoo sitten vasta mahdolliset sivuvaikutukset jos jotain ilmenee, ja tavallisesti ei ilmene yhtään mitään.
Miten voi olla mahdollista että Suomessa ainoastaan huudellaan näistä asioista muualla Pohjoismaissa ei näistä huudella vaan tavallisesti potilaat ovat tyytyväisiä hoitoon. Jos jo lääkityksen alussa on kovat ennakkoluulot lääkettä kohtaan niin tottakai alkaa oireilemaan mites muuten.
Toisinaan tulee vastaanotolle ihmisiä jotka sanovat että ovat seuranneet televisio sarjaa jossa joku sai syövän ja nyt heillä on samat oireet ja voivat huonosti . Siis niin vaikutuksen alkaisi ovat ihmisen aivot ennakkoluuloille että menevät lääkäriin kun TV sarjan päähenkilö sai sai roolissaan syövän.
Samalla systeemillä toimii aivot kaikkien sivuoireiden kanssa , ihminen joka lukee sivuvaikutuksista liikaa saa niitä myöskin.
Lääkärit ovat hyvin tietoisia tästä mekanismista , ja ehkä näkevät ettei sellaiselle potilaalle voi mitään edes selittää koska tieto ei mene jakeluun , ainoastaan mielivitukselliset ennakkoluulot ovat niitä joiden kanssa monet täyttää elämänsä.ja puhuvat myrkyistä ja pakottamisesta niitä syömään. Kukaan ei pakota ainoastaan selittää potilaalle että kyseinen lääke olisi paras hänen vaivoihinsa . Se että luottaa omaan lääkärinsä on ensi ehto hyvälle hoidolle .

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit annoksilla mitä psykiatriassa määrättiin olivat karmeita. Psykiatriassa matka vie toleranssejen ynnä muiden kasvavien haittojen vuoksi kohti isompia ainemääriä jossa aineella yritetään korjata toisen tuottamaa harmia. Lopetin psykiatria urani maksimimäärästä neuroleptia (toki pakkauksen maksimimäärä ei psykiatreja pidättele määräämään enemmänkin) hermorauniona jolla oli extrapyramidaalioireita hermosto vahingoitettuna. En vielä tiennyt nuorempana millaista elämä tulee olemaan kun "psykiatriauraa" jatkaa.

Lue lisää

Jaa että oikein karmeita määrikän oli annettu. Ämistä sinäkin osaat arvioida lääkkeiden määrät mihinkin oireeseen .onko sinulla jotenkin luulo että jos milligrammoja on enemmän nii se on vaaraksi sinulle
Karmeista määristä puhut. En usko että kukaan lääkäri niitä karmeita määriä suosittelee ainoastaan kirjoittavat lääkkeen tarpeeseen . Siis minkä asteinen psyykkinen häiriö ihmisellä on .
Ei pitäisi kouluttamattomien edes keskustella lääkkeestä sillä usein on sairaus se joka aiheuttaa ongelmia ei lääkkeet

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että oikein karmeita määrikän oli annettu. Ämistä sinäkin osaat arvioida lääkkeiden määrät mihinkin oireeseen .onko sinulla jotenkin luulo että jos milligrammoja on enemmän nii se on vaaraksi sinulle
Karmeista määristä puhut. En usko että kukaan lääkäri niitä karmeita määriä suosittelee ainoastaan kirjoittavat lääkkeen tarpeeseen . Siis minkä asteinen psyykkinen häiriö ihmisellä on .
Ei pitäisi kouluttamattomien edes keskustella lääkkeestä sillä usein on sairaus se joka aiheuttaa ongelmia ei lääkkeet

Lue lisää

Lääkitystä voi olla karmeat määrät riippumatta millimääristä.
Jos on päällekkäin 2-3 eri neuroleptiä, mukana 2-3 eri masennus-/mielialalääkettä, ja vielä joitain muita mahdollisia niiden kanssa, silloin voidaan puhua karmivista määristä, vaikka ne millimäärät olisivat pienempiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa että oikein karmeita määrikän oli annettu. Ämistä sinäkin osaat arvioida lääkkeiden määrät mihinkin oireeseen .onko sinulla jotenkin luulo että jos milligrammoja on enemmän nii se on vaaraksi sinulle
Karmeista määristä puhut. En usko että kukaan lääkäri niitä karmeita määriä suosittelee ainoastaan kirjoittavat lääkkeen tarpeeseen . Siis minkä asteinen psyykkinen häiriö ihmisellä on .
Ei pitäisi kouluttamattomien edes keskustella lääkkeestä sillä usein on sairaus se joka aiheuttaa ongelmia ei lääkkeet

Lue lisää

Se on yksilöllistä mikä kellekin on karmea määrä. Jos saa extrapyramidaalisia oireita se on silloin karmea määrä.
Jos on lääkeherkkä ja lääkäri määrää maksimiannosta se on karmea määrä. Jos olo huononee ja lääkäri yrittää vaan ratkaista ongelmaa pumppaamalla annosta ylös se on karmea määrä. Neurolepteissä miltei mikä tahansa määrä on karmea määrä koska nuo lääkkeet on niin hirveitä.

Sen tiedän että mielenterveyshäiriöni taso helpotti kun alasajon lääkkeitä

Anonyymi kirjoitti:

Lääkitystä voi olla karmeat määrät riippumatta millimääristä.
Jos on päällekkäin 2-3 eri neuroleptiä, mukana 2-3 eri masennus-/mielialalääkettä, ja vielä joitain muita mahdollisia niiden kanssa, silloin voidaan puhua karmivista määristä, vaikka ne millimäärät olisivat pienempiä.

Lue lisää

Joo sen tiedän että psykiatriassa ainemäärät on suhteettomia kun siellä kaikkea pidetään pienenä määränä. Senkin vastuuttomat possut lääkitsevät ihmisiä huonosti tutkituilla koktaileillaan :P ja kutsuvat sitä lääketieteeksi

Anonyymi kirjoitti:

Siis mitä lääkkeitä ehdottaisit. Kaikki lääkkeet on tutkittu isoissa ryhmissä ja todettu sopiviksi. Mutta normaali ihminen ei hakemalla hae esim sivuvaikutuksia lääkkeen mukana tulevasta lapusta vaan katsoo sitten vasta mahdolliset sivuvaikutukset jos jotain ilmenee, ja tavallisesti ei ilmene yhtään mitään.
Miten voi olla mahdollista että Suomessa ainoastaan huudellaan näistä asioista muualla Pohjoismaissa ei näistä huudella vaan tavallisesti potilaat ovat tyytyväisiä hoitoon. Jos jo lääkityksen alussa on kovat ennakkoluulot lääkettä kohtaan niin tottakai alkaa oireilemaan mites muuten.
Toisinaan tulee vastaanotolle ihmisiä jotka sanovat että ovat seuranneet televisio sarjaa jossa joku sai syövän ja nyt heillä on samat oireet ja voivat huonosti . Siis niin vaikutuksen alkaisi ovat ihmisen aivot ennakkoluuloille että menevät lääkäriin kun TV sarjan päähenkilö sai sai roolissaan syövän.
Samalla systeemillä toimii aivot kaikkien sivuoireiden kanssa , ihminen joka lukee sivuvaikutuksista liikaa saa niitä myöskin.
Lääkärit ovat hyvin tietoisia tästä mekanismista , ja ehkä näkevät ettei sellaiselle potilaalle voi mitään edes selittää koska tieto ei mene jakeluun , ainoastaan mielivitukselliset ennakkoluulot ovat niitä joiden kanssa monet täyttää elämänsä.ja puhuvat myrkyistä ja pakottamisesta niitä syömään. Kukaan ei pakota ainoastaan selittää potilaalle että kyseinen lääke olisi paras hänen vaivoihinsa . Se että luottaa omaan lääkärinsä on ensi ehto hyvälle hoidolle .

Lue lisää

Elämäni suurin moka oli kun luotin lääkäreihin ja psykiatreihin. Ne ei kerro puoliakaan ongelmista mitä lääkkeisiin liittyy, ainakaan se ei oma kokemukseni ole. Mistä sinä revit tuota pohjoismaajuttua?

Anonyymi kirjoitti:

Elämäni suurin moka oli kun luotin lääkäreihin ja psykiatreihin. Ne ei kerro puoliakaan ongelmista mitä lääkkeisiin liittyy, ainakaan se ei oma kokemukseni ole. Mistä sinä revit tuota pohjoismaajuttua?

Lue lisää

Tuossa näkyy se peruskäsitys psykiatriassa, kaikki ihmiset on keskivertoa jolle pitää tehdä tasan samat toimenpiteet lääkitysten suhteen, on monesti pieni nainen tai iso mies tai lääkkeille herkkä tai mitälie. Katsotaann oire, sitten lääke. Vaikka tuntisi olonsa zombiksi lääkkeissä niin "eihän sulla mennyt edes iso annos kun ei mennyt viittä lääkettä päällekkäin kun perus Pasi-Petterilläkin meni ja sitten vasta saa valittaa". Tokihan Pasi Petteri voi olla kroonikko laitoksessa ja ehkä Pasi Petterillä voi olla kroonisesti pää sekaisin mutta se on vain pasipetterin sairaus, ei se että hänen hoitonsa saattanee olla hieman korostuneen lääkekeskeistä ja sedatiivipitoista.

Psykiatriassa on ihan sama vaikka laitoksissa potilas olisi puoli tajuton tai täysin henkisesti ja fyysisesti lamaantunut ja poissaoleva.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa näkyy se peruskäsitys psykiatriassa, kaikki ihmiset on keskivertoa jolle pitää tehdä tasan samat toimenpiteet lääkitysten suhteen, on monesti pieni nainen tai iso mies tai lääkkeille herkkä tai mitälie. Katsotaann oire, sitten lääke. Vaikka tuntisi olonsa zombiksi lääkkeissä niin "eihän sulla mennyt edes iso annos kun ei mennyt viittä lääkettä päällekkäin kun perus Pasi-Petterilläkin meni ja sitten vasta saa valittaa". Tokihan Pasi Petteri voi olla kroonikko laitoksessa ja ehkä Pasi Petterillä voi olla kroonisesti pää sekaisin mutta se on vain pasipetterin sairaus, ei se että hänen hoitonsa saattanee olla hieman korostuneen lääkekeskeistä ja sedatiivipitoista.

Psykiatriassa on ihan sama vaikka laitoksissa potilas olisi puoli tajuton tai täysin henkisesti ja fyysisesti lamaantunut ja poissaoleva.

Lue lisää

Toki osa lääkäreistä saattanee purkaa ja yksinkertaistaa lääkityksiä mutta niilläkin pakkomielteenä on se että homma menee psykiatrian oppikirjan mukaan, ei välttämättä se miten potilas oikeasti voi. Psykiatriassa vaikka mieluummin määrätään sairauksiin lääkityksiä ja niiden haittoihin vielä uusia lääkityksiä kuin suostutaan koskaan myöntämään että ehkä lääkintä on saattanutkin olla huono asia ja johtaa ketjureaktiomaisesti huonompaan vointiin koska pakko olla terapeuttinen lääke. Kun työkalu on vasara kaikki ongelmat näyttää nauloilta.

Anonyymi kirjoitti:

Siis mitä lääkkeitä ehdottaisit. Kaikki lääkkeet on tutkittu isoissa ryhmissä ja todettu sopiviksi. Mutta normaali ihminen ei hakemalla hae esim sivuvaikutuksia lääkkeen mukana tulevasta lapusta vaan katsoo sitten vasta mahdolliset sivuvaikutukset jos jotain ilmenee, ja tavallisesti ei ilmene yhtään mitään.
Miten voi olla mahdollista että Suomessa ainoastaan huudellaan näistä asioista muualla Pohjoismaissa ei näistä huudella vaan tavallisesti potilaat ovat tyytyväisiä hoitoon. Jos jo lääkityksen alussa on kovat ennakkoluulot lääkettä kohtaan niin tottakai alkaa oireilemaan mites muuten.
Toisinaan tulee vastaanotolle ihmisiä jotka sanovat että ovat seuranneet televisio sarjaa jossa joku sai syövän ja nyt heillä on samat oireet ja voivat huonosti . Siis niin vaikutuksen alkaisi ovat ihmisen aivot ennakkoluuloille että menevät lääkäriin kun TV sarjan päähenkilö sai sai roolissaan syövän.
Samalla systeemillä toimii aivot kaikkien sivuoireiden kanssa , ihminen joka lukee sivuvaikutuksista liikaa saa niitä myöskin.
Lääkärit ovat hyvin tietoisia tästä mekanismista , ja ehkä näkevät ettei sellaiselle potilaalle voi mitään edes selittää koska tieto ei mene jakeluun , ainoastaan mielivitukselliset ennakkoluulot ovat niitä joiden kanssa monet täyttää elämänsä.ja puhuvat myrkyistä ja pakottamisesta niitä syömään. Kukaan ei pakota ainoastaan selittää potilaalle että kyseinen lääke olisi paras hänen vaivoihinsa . Se että luottaa omaan lääkärinsä on ensi ehto hyvälle hoidolle .

Lue lisää

Tuohon viimeisiksi esittämääsi lauseisiin tuo väittämäsi, että lääkkeitä ei muka pakotettaisi ottamaan ja käyttämään ei päde tahdonvastaiseen hoitoon joutuneiden kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon viimeisiksi esittämääsi lauseisiin tuo väittämäsi, että lääkkeitä ei muka pakotettaisi ottamaan ja käyttämään ei päde tahdonvastaiseen hoitoon joutuneiden kohdalla.

Lue lisää

No mut eikös ne omin avuin lopettele puolen tusinaa kertaa, että miten sen riippuvuuden nyt sitten ottaa.

Anonyymi kirjoitti:

No mut eikös ne omin avuin lopettele puolen tusinaa kertaa, että miten sen riippuvuuden nyt sitten ottaa.

Onko AP suomen ainoa ihminen, joka ei omatoimisesti saa lopetettua lääkkteitä, ihan vain sen takia, kun eihän niitä kukaan koskaan tarvitse?

Kyllähän tässä pieni ristiriita tuntuisi olevan.

Anonyymi kirjoitti:

Onko AP suomen ainoa ihminen, joka ei omatoimisesti saa lopetettua lääkkteitä, ihan vain sen takia, kun eihän niitä kukaan koskaan tarvitse?

Kyllähän tässä pieni ristiriita tuntuisi olevan.

Lue lisää

Niin voihan sille naureskella kun joku ei saa lopetettua lääkkeitä joihin psykiatri on heidät koukuttanut kertomatta dependence - ilmiöstä laisinkaan tai tarpeesta "lopetella hitaasti" koska esim unet voi mennä . Ja on niin kertonut kuinka tämä lääke ei sitten laukaise riippuvuutta. Heh heh onpa hauskaa.

Miksi ne ei saa lopetettua lääkkeitään?

Ymmärrän täysin esim vuosien käytöllä miksi lopetus on hankalaa. Toki jos riittävän hitaasti itseään esim vieroittaa jos on ongelmia vieroituksessa tai mieli tai keho reagoi siihen negatiivisesti niin voi se olla mahdollista. psykiatrien tai yleislääkärien antamat vieroitusohjeetkin voi olla mitä on. Prioriteettilistalla lääketutkimuksessa ei ole vuosiin ollut mahdollisimman aivo/hermosto terveellinen tapa vieroittautua aineita. "pistä puoliks ja sitten puolikas" - tapa ei ole mitään kovin eksaktisti tutkittua tiedettä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin voihan sille naureskella kun joku ei saa lopetettua lääkkeitä joihin psykiatri on heidät koukuttanut kertomatta dependence - ilmiöstä laisinkaan tai tarpeesta "lopetella hitaasti" koska esim unet voi mennä . Ja on niin kertonut kuinka tämä lääke ei sitten laukaise riippuvuutta. Heh heh onpa hauskaa.

Miksi ne ei saa lopetettua lääkkeitään?

Ymmärrän täysin esim vuosien käytöllä miksi lopetus on hankalaa. Toki jos riittävän hitaasti itseään esim vieroittaa jos on ongelmia vieroituksessa tai mieli tai keho reagoi siihen negatiivisesti niin voi se olla mahdollista. psykiatrien tai yleislääkärien antamat vieroitusohjeetkin voi olla mitä on. Prioriteettilistalla lääketutkimuksessa ei ole vuosiin ollut mahdollisimman aivo/hermosto terveellinen tapa vieroittautua aineita. "pistä puoliks ja sitten puolikas" - tapa ei ole mitään kovin eksaktisti tutkittua tiedettä.

Lue lisää

Mitenkäs ihminen oppii käsittelemään tunteita ilman aineita tai esim hoitamaan unettomuutta ilman aineita jos ihminen opetetaan aineilla hoitamaan ongelmia? Vieroitus prosessin aikana voi olla paljon opeteltavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mitenkäs ihminen oppii käsittelemään tunteita ilman aineita tai esim hoitamaan unettomuutta ilman aineita jos ihminen opetetaan aineilla hoitamaan ongelmia? Vieroitus prosessin aikana voi olla paljon opeteltavaa.

Lue lisää

Kannattaa hakea asiaa kokeneilta apua jos on ongelmia vieroituksessa.

Asia ei ole niin yksioikoinen että "no sairaus vaan uusii" koska vieroitus voi puhkaista monenlaista pahaa oloa.

Toki voi olla että joskus ne ongelmat mitä lääkkeellä on hoitanut pahenee lopettaessa mutta kuten sanoin, lääkkeen purku ongelma voi olla myös sitä että tarvii opetella uusia selviytymiskeinoja jos haluaa lääkkeestä eroon ja dependence tekee lääkkeestä luopumisesta hankalaa. Voi myös olla monenlaisia uskomuksia ja pelkoja mitkä tekee lääkkeestä luopumisesta hankalaa jos on esim tullut aivopestyä psykiatrian toimesta tarpeesta loputtomaan lääkehoitoon turvallisena tukea tai luulee että omat aivot on kemiallisesti vajavaiset ilman lääkettä (esim serotoniinivajeteoria).

Päästäkseen eroon pitää tehdä töitä itsensä eteen ja kyseenalaistaa ajatusmalleja mitä päähän on laitettu

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa hakea asiaa kokeneilta apua jos on ongelmia vieroituksessa.

Asia ei ole niin yksioikoinen että "no sairaus vaan uusii" koska vieroitus voi puhkaista monenlaista pahaa oloa.

Toki voi olla että joskus ne ongelmat mitä lääkkeellä on hoitanut pahenee lopettaessa mutta kuten sanoin, lääkkeen purku ongelma voi olla myös sitä että tarvii opetella uusia selviytymiskeinoja jos haluaa lääkkeestä eroon ja dependence tekee lääkkeestä luopumisesta hankalaa. Voi myös olla monenlaisia uskomuksia ja pelkoja mitkä tekee lääkkeestä luopumisesta hankalaa jos on esim tullut aivopestyä psykiatrian toimesta tarpeesta loputtomaan lääkehoitoon turvallisena tukea tai luulee että omat aivot on kemiallisesti vajavaiset ilman lääkettä (esim serotoniinivajeteoria).

Päästäkseen eroon pitää tehdä töitä itsensä eteen ja kyseenalaistaa ajatusmalleja mitä päähän on laitettu

Lue lisää

Kun psykiatrian lääketutkimuksiin tutustuu tarkemmin huomaa että ei lääkkeitä niin hyvin ole tutkittu. Ei ne siedä lähempää tarkastelua

Anonyymi kirjoitti:

Niin voihan sille naureskella kun joku ei saa lopetettua lääkkeitä joihin psykiatri on heidät koukuttanut kertomatta dependence - ilmiöstä laisinkaan tai tarpeesta "lopetella hitaasti" koska esim unet voi mennä . Ja on niin kertonut kuinka tämä lääke ei sitten laukaise riippuvuutta. Heh heh onpa hauskaa.

Miksi ne ei saa lopetettua lääkkeitään?

Ymmärrän täysin esim vuosien käytöllä miksi lopetus on hankalaa. Toki jos riittävän hitaasti itseään esim vieroittaa jos on ongelmia vieroituksessa tai mieli tai keho reagoi siihen negatiivisesti niin voi se olla mahdollista. psykiatrien tai yleislääkärien antamat vieroitusohjeetkin voi olla mitä on. Prioriteettilistalla lääketutkimuksessa ei ole vuosiin ollut mahdollisimman aivo/hermosto terveellinen tapa vieroittautua aineita. "pistä puoliks ja sitten puolikas" - tapa ei ole mitään kovin eksaktisti tutkittua tiedettä.

Lue lisää

Siinä taidettiin enemmän naureskella tälle yhteisölle, kun jollekkin yksilölle.

Onhan se mahdollista että aloitus on ihan Legit. Mutta foorumin vakiokävijänä sinäkin ymmärrät miten epätodennäköistä se on.

Edelliseen pieni lisäys ja korjaus: Että jos on sattunut käyttämään mt-palveluita, on annettu ja saanut diagnoosin, niin kerran mt-potilas on aina mt-potilas jatkossakin. Oireistaan kertomaan mennyt ei koskaan tiedä minkälaiseen kamalaan pyöritykseen oikeasti joutuu. Diagnooseja annetaan liukuhihnalla, potilaita kohdellaan huonosti, alentuvasti ja töykeästi, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ei ole mitään tietoakaan. Diagnosoiduilla ei ole mitään ihmisarvoa tässä systeemissä. Kaiken lisäksi lääkkeiden sivuvaikutuksista ei informoida, alalla olevat sivuuttavat ne kokonaan, ja potilaan havainnot haittavaikutuksista mitätöidään, tai niitä pidetään psyykesairauden oireena, sekä potilaat joutuvat itse ottamaan lääkkeiden haittavaikutuksista selvää. Eikä näitä asioita vaan myönnetä, että näin siellä edelleen toimitaan. Kannattaako todella koskaan käyttää mt-palveluita, jos sen hintana on kenties oman terveyden, hyvinvoinnin ja jopa elämän vahingoittuminen?

Millaisen lääkärin vastaanotolla olet ollut, koska kyllä lääkärit tavallisesti haluavat tietää miten potilas tuntee vointinsa sekin on yksi tärkeä asia hoidossa. Ja muutenkin kyselevät asioita. Suosittelevat jotain lääkettä jos kuulostaa että potilaan vointi ei ole priimaa

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen pieni lisäys ja korjaus: Että jos on sattunut käyttämään mt-palveluita, on annettu ja saanut diagnoosin, niin kerran mt-potilas on aina mt-potilas jatkossakin. Oireistaan kertomaan mennyt ei koskaan tiedä minkälaiseen kamalaan pyöritykseen oikeasti joutuu. Diagnooseja annetaan liukuhihnalla, potilaita kohdellaan huonosti, alentuvasti ja töykeästi, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ei ole mitään tietoakaan. Diagnosoiduilla ei ole mitään ihmisarvoa tässä systeemissä. Kaiken lisäksi lääkkeiden sivuvaikutuksista ei informoida, alalla olevat sivuuttavat ne kokonaan, ja potilaan havainnot haittavaikutuksista mitätöidään, tai niitä pidetään psyykesairauden oireena, sekä potilaat joutuvat itse ottamaan lääkkeiden haittavaikutuksista selvää. Eikä näitä asioita vaan myönnetä, että näin siellä edelleen toimitaan. Kannattaako todella koskaan käyttää mt-palveluita, jos sen hintana on kenties oman terveyden, hyvinvoinnin ja jopa elämän vahingoittuminen?

Lue lisää

Tuohon en usko että jos joskus on ollut masentunut niin että sen jälkeen laitetaan ihminen johonkin karsinaan.
Lääkärit tietävät ettei joku vuosien takainen juttu mitenkään vaikuta nykypäivän sairauteen
Mutta ihmisen huono itseluottamusta sen että luulee että aikaisemmat jutut vaikuttava nykyisiin
Lääkärit ei mitätöi mitenkään, vaan yleensä kyllä näkevät aika pian mistä on kysymys
Mutta se että haittavaikutuksista ei puhuta on niin että kaikki eivät saa minkäänlaisia haittavaikutuksia . Joskus sekin on hyvä asia kun ei niistä puhuta vaan potilas saa keskittyä ainoastaan tervehtymiseensä eikä haittavaikutukseen jotka omat ” mahdollisia” mutta ei mitenkään niin että niitä kaikki saavat. Ne jotka saavat ovat niitä jotka työkseen lukevat lääkkeistään ja sairaudestaan . Ihminen joka keskittyy omaan hoitoonsa ja paranemiseen tulee myöskin terveeksi .

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon en usko että jos joskus on ollut masentunut niin että sen jälkeen laitetaan ihminen johonkin karsinaan.
Lääkärit tietävät ettei joku vuosien takainen juttu mitenkään vaikuta nykypäivän sairauteen
Mutta ihmisen huono itseluottamusta sen että luulee että aikaisemmat jutut vaikuttava nykyisiin
Lääkärit ei mitätöi mitenkään, vaan yleensä kyllä näkevät aika pian mistä on kysymys
Mutta se että haittavaikutuksista ei puhuta on niin että kaikki eivät saa minkäänlaisia haittavaikutuksia . Joskus sekin on hyvä asia kun ei niistä puhuta vaan potilas saa keskittyä ainoastaan tervehtymiseensä eikä haittavaikutukseen jotka omat ” mahdollisia” mutta ei mitenkään niin että niitä kaikki saavat. Ne jotka saavat ovat niitä jotka työkseen lukevat lääkkeistään ja sairaudestaan . Ihminen joka keskittyy omaan hoitoonsa ja paranemiseen tulee myöskin terveeksi .

Lue lisää

Nyt tulee niin paksua juttua, että....
Vai vuosien takaiset mt-ongelmat eivät vaikuttaisi mitenkään terveydenhuollossa tänä päivänä ? Siis somaattisella puolella.
Kyllä ne vaikuttavat, toki ei ihan aina, mutta liian usein kuitenkin.
Eikä se ole pelkkää luuloa, niin monet ovat asiaan törmänneet, että johan se olisi joku joukkoluulo, ja kaikilla olisi muka samanlaiset aukot itseluottamuksessa, jne.

Totta toki sekin on, että on ihmisiä, jotka herkkänä saattavat " luulla " ehkä liikojakin, jos saavat huonompaa kohtelua. Itsetuntoja ja itseluottamuksia on erilaisia yhtä paljon kuin on ihmisiäkin.
Mutta turha väittää, ettei menneisyys vaikuttaisi nykyisyyteen, aina jollakin tavalla. Sekin on ihmisestä kiinni, kuinka hän suhtautuu toisen menneisyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon en usko että jos joskus on ollut masentunut niin että sen jälkeen laitetaan ihminen johonkin karsinaan.
Lääkärit tietävät ettei joku vuosien takainen juttu mitenkään vaikuta nykypäivän sairauteen
Mutta ihmisen huono itseluottamusta sen että luulee että aikaisemmat jutut vaikuttava nykyisiin
Lääkärit ei mitätöi mitenkään, vaan yleensä kyllä näkevät aika pian mistä on kysymys
Mutta se että haittavaikutuksista ei puhuta on niin että kaikki eivät saa minkäänlaisia haittavaikutuksia . Joskus sekin on hyvä asia kun ei niistä puhuta vaan potilas saa keskittyä ainoastaan tervehtymiseensä eikä haittavaikutukseen jotka omat ” mahdollisia” mutta ei mitenkään niin että niitä kaikki saavat. Ne jotka saavat ovat niitä jotka työkseen lukevat lääkkeistään ja sairaudestaan . Ihminen joka keskittyy omaan hoitoonsa ja paranemiseen tulee myöskin terveeksi .

Lue lisää

"ihminen joka keskittyy omaan hoitoonsa ja paranemiseen tulee myöskin terveeksi ."

Aivan hemmetin törkeää todeta tuollaista lääke haittoja kokeneille ja väittää että jos vaan ei lue haittoja niitä ei tule.

Anonyymi kirjoitti:

"ihminen joka keskittyy omaan hoitoonsa ja paranemiseen tulee myöskin terveeksi ."

Aivan hemmetin törkeää todeta tuollaista lääke haittoja kokeneille ja väittää että jos vaan ei lue haittoja niitä ei tule.

Lue lisää

Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että tulisivat sillä omalla tahdollaan terveeksi. Mutta sanotaan niin päin, että ihminen joka ei halua parantua, ei sitä myöskään voi tehdä.

Jos haluaa mm. saada infarktin, sairastua sydän ja verisuonitauteihin, sekä dementoitua ja kuollakin ennen aikaisesti, useita vuosikymmeniä etuajassa, niin siinä tapauksessa silloin pitää ja kannattaakin käyttää ja syödä niitä neuroleptejä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluaa mm. saada infarktin, sairastua sydän ja verisuonitauteihin, sekä dementoitua ja kuollakin ennen aikaisesti, useita vuosikymmeniä etuajassa, niin siinä tapauksessa silloin pitää ja kannattaakin käyttää ja syödä niitä neuroleptejä.

Lue lisää

Jos kuolisisin...vuosikymmeniä ennenaikaisesti, niin vanhaksikohan oikeasti eläisin.
Nyt ei ole enää kuuteenkymppiin kovin pitkä matka, ja vuosikausien neuroleptit takavuosina syötyinä, eli tuolla logiikalla, joka on edellisessä kommentissa, niin kenties eläisin pitkälle yli satavuotiaaksi....siis ilman niitä aikoinani käyttämiä neuroleptejä..

Minä en kysynyt yhdeltäkään lääkäriltä, enkä kysyisi nytkään, enkä tule koskaan vastaamaankaan, että miksi lopetan diagnosoituun sairauteeni määrättyjä myrkkyjä, nimeltä neuroleptit. Enkä tule koskaan kysymäänkään yhdeltäkään lääkäriltä lupaa siihen, mitä teen ja miksi. Siksi, koska en halua saada infarkteja, sairastua metaboliseen oireyhtymään, tai muihin somaattisiin sairauksiin, enkä sairastua ennen aikaisesti dementiaan. Lopetin kyseisten lääkkeiden "nauttimisen" kaksi, tai kolme vuotta sitten, enkä ole saanut mitään psykoosoireita.

Haluan pitää sentään edes jonkinlaisen toimintakyvyn, liikkua normaalisti, enkä kärsiä mm. tardiivista dyskinesiasta ja pitää edes jonkinlaisen muistin. Vaikka tosin terveydenhuoltojärjestelmä, tai psykiatria on jo tuhonnut peruuttamattomasti ja pysyvästi terveyttäni määräämiensä myrkkyjen takia. Ja tätä on tehty myös lukemattomille muille ja kenties useille sadoille tuhansille ihmisille tässä maassa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en kysynyt yhdeltäkään lääkäriltä, enkä kysyisi nytkään, enkä tule koskaan vastaamaankaan, että miksi lopetan diagnosoituun sairauteeni määrättyjä myrkkyjä, nimeltä neuroleptit. Enkä tule koskaan kysymäänkään yhdeltäkään lääkäriltä lupaa siihen, mitä teen ja miksi. Siksi, koska en halua saada infarkteja, sairastua metaboliseen oireyhtymään, tai muihin somaattisiin sairauksiin, enkä sairastua ennen aikaisesti dementiaan. Lopetin kyseisten lääkkeiden "nauttimisen" kaksi, tai kolme vuotta sitten, enkä ole saanut mitään psykoosoireita.

Haluan pitää sentään edes jonkinlaisen toimintakyvyn, liikkua normaalisti, enkä kärsiä mm. tardiivista dyskinesiasta ja pitää edes jonkinlaisen muistin. Vaikka tosin terveydenhuoltojärjestelmä, tai psykiatria on jo tuhonnut peruuttamattomasti ja pysyvästi terveyttäni määräämiensä myrkkyjen takia. Ja tätä on tehty myös lukemattomille muille ja kenties useille sadoille tuhansille ihmisille tässä maassa.

Lue lisää

Eikä kukaan ota mitään vastuuta, eikä myöskään myönnä, että mitä vahinkoa ja tuhoa heidän määräämänsä neuroleptit aiheuttavat ihmisille, etenkin pitkäaikaiskäytössä. Tutkitaanko edes koko kyseistä asiaa? Epäilen pahinta, että ei. Se olisi aivan liian vaikea ja häpeällinen asia myönnettäväksi ja kerrottavaksi julkisesti. Nimittäin se totuus kaikesta ja koko asiasta.

No itse söin masislääkkeitä vuosia ja kun sain vieroitusoireita minulle vain sanottiin että kyllähän diabeetikotkin käyttää insuliinia diabetekseen eli olin vain lopettanut toimivan lääkitysen. Vieroituksessa en saanut lääkäreiltä juuri mitään käytännöllistä tukea siihen miten esimerkiksi olisin välttänyt sähköiskutuntemukset päässä joita tuli annosta alasajettaessa. Uneni myös häiriintyi. Oli kokonaisvaltaisesti paha olla. Ja kyllä, minulle oli ehdotettu lääkkeen alasjajoa.

Kun aloin oirehtia tässä vaiheessa se tietenkin oli vain uusiutuva sairauteni. Sitten lähtikin lääkeputki. Ensin unen hoitoon, sitten masennukseen, yhtäkkiä minulla oli vielä psykoottinenkin masennus noina aikoina. Aloin lopettamaan lääkkeitä seinään koska minun oli pakko extrapyramidaalioireiden vuoksi mitä lääkäri vähätteli. Ei niillä kiinnostanut vittuakaan vaikka koko terveyteni oli tuusannuuskana kaiken tuon seurauksena ja hermostooni jäi tuosta pysyviä jälkiä kun haittaa lääkittiin. Edelleenkin hermostossani menee sellainen tunne koko lääkeputken seurauksena kuin olisin sähköjohdolla kiinni seinässä ja pitkin hermostoa menee värinän tunnetta, kuin sähkö kulkisi väreilynä pitkin hermostoa. Se oli vain sairaus, ikäänkuin mieli olisi täysin irrallaan kaikesta mitä kehossa tapahtuu.

En ihmettele lainkaan kun tuossa yhdessä Ted-talksissa joku jolle oli määrätty opiaatteja ja purki niitä kuinka kuvasi itsemurha-ajatuksia. Kokemus oli todella pelottava kun ei ymmärrä että hei mistä tässä kaikessa harmissa on kysymys, milloin tämä loppuu, loppuuko tämä.

On vaarallista että psykiatriassa kaikkea tulkitaan vain psykiatrian sairausmallista käsin, kaikkea mitä pahaa hekin voivat tuottaa tunkemalla vaikka mitä lääkkeitä mistä tulee vaikka minkäsorttista haittaa.

Niin vain olo tokeni ja pää selkeni aineita alasajaessa vaikka sanottiin että minulla piti psykoosisairauteni vuoksi käyttää 2 vuotta lääkkeitä. Vieroitusvaiheessa tunsin suurta kärsimystä johon psykiatria oli tyyliin "syvä huokaus, miksi lopettelet lääkkeitä" No siksi koska elämä ei tunnu miltään niissä eikä ole hyvä olla!!!!!

No en käyttänyt kahta vuotta, antipsykootit olivat todella ahdistava kokemus. Ahdistus jäi kaikista haitoista mitä koin. Lääkäri markkinoi vielä antipsykootit masennukseen auttavina. Anna mun nauraa. :D Minulla on käsitys siitä että antipsykootit eivät todellakaan selkeytä sekavuustilaa vaan se että alasajaa lääkkeitä joka parantaa hahmotuskykyä.

Miksi ihmiset sitten haluavat lopettaa lääkkeitä? Siihen voi olla ihan syitäkin. Ei jaksa olla kokoajan sen armoilla että muistaa ottaa pillerin. Jos itse unohdin sen kyllä huomasi. Vuosien käytössä vaikutus voi muuttua lääkkeestä, itselläkin on kokemusta alun piristävyydestä mutta vuosien saatossa päiväväsymys alkaa korostua ja alkaa ollakin enemmän apaattinen olo. Jos yhden annioksenkin unohti, olo oli tokkurainen, epämukava ja päässä meni sähköiskuja. Ei sedatoituna ole välttämättä kiva elää. Seksuaalielämä voi kuolla täysin. Ei ole välttämättä kiva olo lääkkeissä.

Lopussa sitten alasajoin loput lääkkeet huomattavan hitaasti ja se auttoi myös tasapainottumaan. Jos joltakin puretaan pitkäaikaiskäyttö muutamassa kuukaudessa se voi myös vaatia pitempää purkua joissain tapauksissa, puhutaan vuodesta tai jopa vuosista kun lääkettä voi laskea. Jos olisin alunperinkin ymmärtänyt sen mitä ymmärrän vieroituksesta nykyään voi olla että ei olisi koko romahdusta tapahtunut.

Jos joku tarviikin lääkettä pysyväisluonteisesti tuon käsityksen ulottaminen lähes kaikkiin jotka alkaa oirehtia lääkepurussa on väärin. Siinä voi mennä pitkän aikaa että hermosto tasapainottuu lääkityksiä alasajaessa plus pitää opetella samaan aikaan uusia selviytymiskeinoja.

Anonyymi kirjoitti:

No itse söin masislääkkeitä vuosia ja kun sain vieroitusoireita minulle vain sanottiin että kyllähän diabeetikotkin käyttää insuliinia diabetekseen eli olin vain lopettanut toimivan lääkitysen. Vieroituksessa en saanut lääkäreiltä juuri mitään käytännöllistä tukea siihen miten esimerkiksi olisin välttänyt sähköiskutuntemukset päässä joita tuli annosta alasajettaessa. Uneni myös häiriintyi. Oli kokonaisvaltaisesti paha olla. Ja kyllä, minulle oli ehdotettu lääkkeen alasjajoa.

Kun aloin oirehtia tässä vaiheessa se tietenkin oli vain uusiutuva sairauteni. Sitten lähtikin lääkeputki. Ensin unen hoitoon, sitten masennukseen, yhtäkkiä minulla oli vielä psykoottinenkin masennus noina aikoina. Aloin lopettamaan lääkkeitä seinään koska minun oli pakko extrapyramidaalioireiden vuoksi mitä lääkäri vähätteli. Ei niillä kiinnostanut vittuakaan vaikka koko terveyteni oli tuusannuuskana kaiken tuon seurauksena ja hermostooni jäi tuosta pysyviä jälkiä kun haittaa lääkittiin. Edelleenkin hermostossani menee sellainen tunne koko lääkeputken seurauksena kuin olisin sähköjohdolla kiinni seinässä ja pitkin hermostoa menee värinän tunnetta, kuin sähkö kulkisi väreilynä pitkin hermostoa. Se oli vain sairaus, ikäänkuin mieli olisi täysin irrallaan kaikesta mitä kehossa tapahtuu.

En ihmettele lainkaan kun tuossa yhdessä Ted-talksissa joku jolle oli määrätty opiaatteja ja purki niitä kuinka kuvasi itsemurha-ajatuksia. Kokemus oli todella pelottava kun ei ymmärrä että hei mistä tässä kaikessa harmissa on kysymys, milloin tämä loppuu, loppuuko tämä.

On vaarallista että psykiatriassa kaikkea tulkitaan vain psykiatrian sairausmallista käsin, kaikkea mitä pahaa hekin voivat tuottaa tunkemalla vaikka mitä lääkkeitä mistä tulee vaikka minkäsorttista haittaa.

Niin vain olo tokeni ja pää selkeni aineita alasajaessa vaikka sanottiin että minulla piti psykoosisairauteni vuoksi käyttää 2 vuotta lääkkeitä. Vieroitusvaiheessa tunsin suurta kärsimystä johon psykiatria oli tyyliin "syvä huokaus, miksi lopettelet lääkkeitä" No siksi koska elämä ei tunnu miltään niissä eikä ole hyvä olla!!!!!

No en käyttänyt kahta vuotta, antipsykootit olivat todella ahdistava kokemus. Ahdistus jäi kaikista haitoista mitä koin. Lääkäri markkinoi vielä antipsykootit masennukseen auttavina. Anna mun nauraa. :D Minulla on käsitys siitä että antipsykootit eivät todellakaan selkeytä sekavuustilaa vaan se että alasajaa lääkkeitä joka parantaa hahmotuskykyä.

Miksi ihmiset sitten haluavat lopettaa lääkkeitä? Siihen voi olla ihan syitäkin. Ei jaksa olla kokoajan sen armoilla että muistaa ottaa pillerin. Jos itse unohdin sen kyllä huomasi. Vuosien käytössä vaikutus voi muuttua lääkkeestä, itselläkin on kokemusta alun piristävyydestä mutta vuosien saatossa päiväväsymys alkaa korostua ja alkaa ollakin enemmän apaattinen olo. Jos yhden annioksenkin unohti, olo oli tokkurainen, epämukava ja päässä meni sähköiskuja. Ei sedatoituna ole välttämättä kiva elää. Seksuaalielämä voi kuolla täysin. Ei ole välttämättä kiva olo lääkkeissä.

Lopussa sitten alasajoin loput lääkkeet huomattavan hitaasti ja se auttoi myös tasapainottumaan. Jos joltakin puretaan pitkäaikaiskäyttö muutamassa kuukaudessa se voi myös vaatia pitempää purkua joissain tapauksissa, puhutaan vuodesta tai jopa vuosista kun lääkettä voi laskea. Jos olisin alunperinkin ymmärtänyt sen mitä ymmärrän vieroituksesta nykyään voi olla että ei olisi koko romahdusta tapahtunut.

Jos joku tarviikin lääkettä pysyväisluonteisesti tuon käsityksen ulottaminen lähes kaikkiin jotka alkaa oirehtia lääkepurussa on väärin. Siinä voi mennä pitkän aikaa että hermosto tasapainottuu lääkityksiä alasajaessa plus pitää opetella samaan aikaan uusia selviytymiskeinoja.

Lue lisää

Oman sairauteni laatu olisi ollut varmaan syy jatkaa lääkkeitä hamaan tappiin asti psykiatrian mielestä. Ja jälkikäteen ajatellen jos olisin voinut välttää kaiken tuon mitä koin mahdollisesti sillä että yksinkertaisesti olisin vain jatkanut pillerin käyttöä pienemmällä annoksella millä ehkä haitat olisi olleet siedettävämpiä tai sitten olisin tehnyt alasajon jossain järkevämmässä elämäntilanteessa (mikä vitsi onkaan psykiatrien toteamus että lääkkeen voi lopettaa milloin vain, kokeilkaapa kun on ruuhkavuodet jollain meneillään).

Lääkkeen jatkaminen ei ollut mahdollista, en reagoinut siihen samalla tavalla kun uudelleenaloittelin sitä vieroituksessa. Sinä aikana tuli haittojenkin lääkitseminen tutuksi, varsinainen lääkekierre pahaa oloa.

Ei elämäni ole nykyään mukavaa. Minulla on mm. PSSD eli lääkkeen puhkaisemat seksuaalihäiriöt ei koskaan korjautuneet, kehossani menee tuntohäiriöitä ja kognitio on ottanut osumaa. Minulla on muitakin fyysisiä oireita joiden yhteyttä vuosien psyykenlääkkeisiin epäilen. Epäilen myös että minulla oli pitkään autonomisen hermoston oireita mitkä kenties puhkesivat lääkepurusta.

Toivon että en olisi alunperinkään lääkityksiin koskenut enkä varsinkaan lähtenyt pitkäaikaiskäyttäjäksi. Jos nykyään elelen ilman miksi en olisi silloin aikanaankin pärjännyt samalla tavoin?

Koen että psykiatrian hoito vieroitusoireita saavana puhkaisi erinäköisiä oireita ja se jakso milloin lääkkeitä vaihdeltiin, nosteltiin, vaihdeltiin, laskettiin teki jotain hermostolleni. En koskaan saa vahvistusta mitä se teki koska ei kukaan tutki lääkkeen a,b,c,d,e ja vieroitusten ja kaiken räiskimistä samaan aikaan ja putkeen vaikutusta hermostoihin. Ei kellään kiinnosta.

Elämä kaiken harmin jälkeen ei ole kivaa. Ei ole kiva miettiä joka päivä että mitä tuo pillerikasa teki minulle, kuinka se minua muutti (sen tiedän että elämä ei enää tunnu samalta eikä ole samaa kaiken tuon lääkekasan jälkeen) ja elää seuraamusten kanssa jotka ovat kestäneet vuosia. Toki parempaankin suuntaan on jossain suhteessa menty. Kognitio ei edelleenkään ole samalla tasolla mitä se oli ennen lääkekasaa mutta pärjäillään.

Psykiatrian potilas ei ansaitse tietää seuraamuksia mitä aineista voi tulla. Psykiatrian potilas ei ansaitse kuin syyllistämistä "no mitäs et mennyt terapiaan ja siten ongelmiasi ratkonut kurja ja otit lääkkeet". Vaikka hoitomalli on lääkekeskeinen.

Anonyymi kirjoitti:

Oman sairauteni laatu olisi ollut varmaan syy jatkaa lääkkeitä hamaan tappiin asti psykiatrian mielestä. Ja jälkikäteen ajatellen jos olisin voinut välttää kaiken tuon mitä koin mahdollisesti sillä että yksinkertaisesti olisin vain jatkanut pillerin käyttöä pienemmällä annoksella millä ehkä haitat olisi olleet siedettävämpiä tai sitten olisin tehnyt alasajon jossain järkevämmässä elämäntilanteessa (mikä vitsi onkaan psykiatrien toteamus että lääkkeen voi lopettaa milloin vain, kokeilkaapa kun on ruuhkavuodet jollain meneillään).

Lääkkeen jatkaminen ei ollut mahdollista, en reagoinut siihen samalla tavalla kun uudelleenaloittelin sitä vieroituksessa. Sinä aikana tuli haittojenkin lääkitseminen tutuksi, varsinainen lääkekierre pahaa oloa.

Ei elämäni ole nykyään mukavaa. Minulla on mm. PSSD eli lääkkeen puhkaisemat seksuaalihäiriöt ei koskaan korjautuneet, kehossani menee tuntohäiriöitä ja kognitio on ottanut osumaa. Minulla on muitakin fyysisiä oireita joiden yhteyttä vuosien psyykenlääkkeisiin epäilen. Epäilen myös että minulla oli pitkään autonomisen hermoston oireita mitkä kenties puhkesivat lääkepurusta.

Toivon että en olisi alunperinkään lääkityksiin koskenut enkä varsinkaan lähtenyt pitkäaikaiskäyttäjäksi. Jos nykyään elelen ilman miksi en olisi silloin aikanaankin pärjännyt samalla tavoin?

Koen että psykiatrian hoito vieroitusoireita saavana puhkaisi erinäköisiä oireita ja se jakso milloin lääkkeitä vaihdeltiin, nosteltiin, vaihdeltiin, laskettiin teki jotain hermostolleni. En koskaan saa vahvistusta mitä se teki koska ei kukaan tutki lääkkeen a,b,c,d,e ja vieroitusten ja kaiken räiskimistä samaan aikaan ja putkeen vaikutusta hermostoihin. Ei kellään kiinnosta.

Elämä kaiken harmin jälkeen ei ole kivaa. Ei ole kiva miettiä joka päivä että mitä tuo pillerikasa teki minulle, kuinka se minua muutti (sen tiedän että elämä ei enää tunnu samalta eikä ole samaa kaiken tuon lääkekasan jälkeen) ja elää seuraamusten kanssa jotka ovat kestäneet vuosia. Toki parempaankin suuntaan on jossain suhteessa menty. Kognitio ei edelleenkään ole samalla tasolla mitä se oli ennen lääkekasaa mutta pärjäillään.

Psykiatrian potilas ei ansaitse tietää seuraamuksia mitä aineista voi tulla. Psykiatrian potilas ei ansaitse kuin syyllistämistä "no mitäs et mennyt terapiaan ja siten ongelmiasi ratkonut kurja ja otit lääkkeet". Vaikka hoitomalli on lääkekeskeinen.

Lue lisää

Ja en sinänsä kadehdi esim niitä tuttavia kellä menee joku polyfarmasiakoktaili jossa jos joku lääke unohtuu ottaa niin sitten ahdistaa ja pää leviää. On jotain selittämättömiä kehollisia ahdistuksia. Sitten otetaan aamulääkkeet ja iltalääkkeet ja ties mitkä lääkkeet. En jaksaisi olla tuollalailla kellon armoilla. Tuntuu huomattavasti selkeämmältä kun tietää suunnilleen mistä pahat olot johtuu eikä tarvi spekuloida että ehkä se johtuu siitä että otin lääkkeet myöhässä. Tietää vaikka että okei nukuin huonosti, ei tarvi miettiä lääkkeenottoaikojen vaikutusta siihen tai heitteleviä pitoisuuksia.

Kyllä psykiatriakin voi sairastuttaa kehoa. Sairaassa ei optimaalisesti toimivassa kehossa ei mielikään voi hyvin.

Toki osa ajattelee jotenkin niin että asiat olisi vain niin yksinkertaisia että lääkkeen ajaa alas kun siitä on esim harmia. Kyllä siinä pitää merkittävästi tehdä myös töitä itsensä kanssa että oppii olemaan aineetta johon keho on tottunut jopa vuosien ajan ja lisäksi tulee se ihan oma ulottuvuus pahaa oloa mikä voi seurata lääkepurusta ja epämukavuutta voi joutua kestämään. Hankalinta on esim jos uni häiriintyy mutta senkin eteen voi tehdä töitä esim stressinhallinnalla, valitsemalla rauhallisen purkuajankohdan, sekä rauhallisella vieroituksella sekä tekemällä unettomuden lääkkeettömiä hoitokeinoja samaan aikaan. Itse jouduin kyllä vieroituksessa käymään aika brutaaliakin unettomuutta läpi.

Itselläni ei ole kokemusta siitä että joku lääke pitäisi olon tasaisena ja hyvänä ja sitten alasajo jotenkin erityisesti murskaa kaiken ja pitää vaan loputtomasti jatkaa lääkitystä. Minulla on kokemusta siitä että itse pystyy elintavoillaan vaikuttamaan siihen millainen olo on (paitsi fyysisiin haittoihin mitä lääkkeistä on puhjennut, valitettavasti). Olen myös tosiaan pari kertaa alkanut ajaa lääkkeitä alas kun olen miettinyt onko niistä enää mitään hyötyä vai voiko olla että ne tosiaan ovat isossa roolissa olon huonoudessa.

Joskus helpointa on vain jatkaa aineen käyttöä jos siihen on dependence ja kokee että olo on tasainen lääkettä käyttäesssä. Aineen alasajoyritykset voi keinuttaa venettä huomattavasti ja aiheuttaa tuskaa. Mutta hyvä kysymys on onko tuska pelkästään omasta mielestä ja sairaudesta peräisin vai voiko vuosien fyysinen mukautuminen lääkkeeseen ja tilanteen muuttuminen jo itsessäänkin laukaista pahaa oloa?

Anonyymi kirjoitti:

No itse söin masislääkkeitä vuosia ja kun sain vieroitusoireita minulle vain sanottiin että kyllähän diabeetikotkin käyttää insuliinia diabetekseen eli olin vain lopettanut toimivan lääkitysen. Vieroituksessa en saanut lääkäreiltä juuri mitään käytännöllistä tukea siihen miten esimerkiksi olisin välttänyt sähköiskutuntemukset päässä joita tuli annosta alasajettaessa. Uneni myös häiriintyi. Oli kokonaisvaltaisesti paha olla. Ja kyllä, minulle oli ehdotettu lääkkeen alasjajoa.

Kun aloin oirehtia tässä vaiheessa se tietenkin oli vain uusiutuva sairauteni. Sitten lähtikin lääkeputki. Ensin unen hoitoon, sitten masennukseen, yhtäkkiä minulla oli vielä psykoottinenkin masennus noina aikoina. Aloin lopettamaan lääkkeitä seinään koska minun oli pakko extrapyramidaalioireiden vuoksi mitä lääkäri vähätteli. Ei niillä kiinnostanut vittuakaan vaikka koko terveyteni oli tuusannuuskana kaiken tuon seurauksena ja hermostooni jäi tuosta pysyviä jälkiä kun haittaa lääkittiin. Edelleenkin hermostossani menee sellainen tunne koko lääkeputken seurauksena kuin olisin sähköjohdolla kiinni seinässä ja pitkin hermostoa menee värinän tunnetta, kuin sähkö kulkisi väreilynä pitkin hermostoa. Se oli vain sairaus, ikäänkuin mieli olisi täysin irrallaan kaikesta mitä kehossa tapahtuu.

En ihmettele lainkaan kun tuossa yhdessä Ted-talksissa joku jolle oli määrätty opiaatteja ja purki niitä kuinka kuvasi itsemurha-ajatuksia. Kokemus oli todella pelottava kun ei ymmärrä että hei mistä tässä kaikessa harmissa on kysymys, milloin tämä loppuu, loppuuko tämä.

On vaarallista että psykiatriassa kaikkea tulkitaan vain psykiatrian sairausmallista käsin, kaikkea mitä pahaa hekin voivat tuottaa tunkemalla vaikka mitä lääkkeitä mistä tulee vaikka minkäsorttista haittaa.

Niin vain olo tokeni ja pää selkeni aineita alasajaessa vaikka sanottiin että minulla piti psykoosisairauteni vuoksi käyttää 2 vuotta lääkkeitä. Vieroitusvaiheessa tunsin suurta kärsimystä johon psykiatria oli tyyliin "syvä huokaus, miksi lopettelet lääkkeitä" No siksi koska elämä ei tunnu miltään niissä eikä ole hyvä olla!!!!!

No en käyttänyt kahta vuotta, antipsykootit olivat todella ahdistava kokemus. Ahdistus jäi kaikista haitoista mitä koin. Lääkäri markkinoi vielä antipsykootit masennukseen auttavina. Anna mun nauraa. :D Minulla on käsitys siitä että antipsykootit eivät todellakaan selkeytä sekavuustilaa vaan se että alasajaa lääkkeitä joka parantaa hahmotuskykyä.

Miksi ihmiset sitten haluavat lopettaa lääkkeitä? Siihen voi olla ihan syitäkin. Ei jaksa olla kokoajan sen armoilla että muistaa ottaa pillerin. Jos itse unohdin sen kyllä huomasi. Vuosien käytössä vaikutus voi muuttua lääkkeestä, itselläkin on kokemusta alun piristävyydestä mutta vuosien saatossa päiväväsymys alkaa korostua ja alkaa ollakin enemmän apaattinen olo. Jos yhden annioksenkin unohti, olo oli tokkurainen, epämukava ja päässä meni sähköiskuja. Ei sedatoituna ole välttämättä kiva elää. Seksuaalielämä voi kuolla täysin. Ei ole välttämättä kiva olo lääkkeissä.

Lopussa sitten alasajoin loput lääkkeet huomattavan hitaasti ja se auttoi myös tasapainottumaan. Jos joltakin puretaan pitkäaikaiskäyttö muutamassa kuukaudessa se voi myös vaatia pitempää purkua joissain tapauksissa, puhutaan vuodesta tai jopa vuosista kun lääkettä voi laskea. Jos olisin alunperinkin ymmärtänyt sen mitä ymmärrän vieroituksesta nykyään voi olla että ei olisi koko romahdusta tapahtunut.

Jos joku tarviikin lääkettä pysyväisluonteisesti tuon käsityksen ulottaminen lähes kaikkiin jotka alkaa oirehtia lääkepurussa on väärin. Siinä voi mennä pitkän aikaa että hermosto tasapainottuu lääkityksiä alasajaessa plus pitää opetella samaan aikaan uusia selviytymiskeinoja.

Lue lisää

Esim moni jolla on ollut syvä masennus lopettaa lääkkeet tuntiessaan ettei niitä tarvitse, ja vähentää niitä hyvin pitkällä tähtäimellä ja sillon; lopettaminen tuottaa hyvän tuloksen mutta monella on lääkitys näihinkin asioihin koko elämänsä ajan hieman samalla systeemillä kun diabeetikoille on insuliini. Jokainen tapaus on erilainen ihmisestä riippuen , se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .
Siksipä niitä ei voi vertailla muiden kanssa . Jokaisella on ihan oma kokemuksensa potilas joka ymmärtää oman tilansa sellaisena kun se on !paranee nopeammin kun se joka syyttelee lääkäreitä että kun kirjoitti ” hullun” lääkkeet vaikka on selkä kipeä , siis se potilas ei ole mitenkään tietoinen omasta tilastaan ja silloin on paraneminenkin aika vaikeaa.
Paljon on epätietoisuutta näistä asioista , siksi kun ihmiset joilla ei lue koulutusta tekevät omia dignoosejaan kuten ennakkkoluuloiset ovat oma tehneet

Anonyymi kirjoitti:

Minä en kysynyt yhdeltäkään lääkäriltä, enkä kysyisi nytkään, enkä tule koskaan vastaamaankaan, että miksi lopetan diagnosoituun sairauteeni määrättyjä myrkkyjä, nimeltä neuroleptit. Enkä tule koskaan kysymäänkään yhdeltäkään lääkäriltä lupaa siihen, mitä teen ja miksi. Siksi, koska en halua saada infarkteja, sairastua metaboliseen oireyhtymään, tai muihin somaattisiin sairauksiin, enkä sairastua ennen aikaisesti dementiaan. Lopetin kyseisten lääkkeiden "nauttimisen" kaksi, tai kolme vuotta sitten, enkä ole saanut mitään psykoosoireita.

Haluan pitää sentään edes jonkinlaisen toimintakyvyn, liikkua normaalisti, enkä kärsiä mm. tardiivista dyskinesiasta ja pitää edes jonkinlaisen muistin. Vaikka tosin terveydenhuoltojärjestelmä, tai psykiatria on jo tuhonnut peruuttamattomasti ja pysyvästi terveyttäni määräämiensä myrkkyjen takia. Ja tätä on tehty myös lukemattomille muille ja kenties useille sadoille tuhansille ihmisille tässä maassa.

Lue lisää

En minäkään lupaa kysellyt lopettaessani neuroleptit, mutta kerroin kyllä psykiatrille lopettaneeni ne. Kerroin myös, minkä takia lopetin, kerroin haitat, kerroin millaista on ollut elää ja olla ilman lääkkeitä.
Eihän tuo tyytyväinen ollut, mutta sille en voinut mitään.
Hyvin on mennyt jo monta vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Oman sairauteni laatu olisi ollut varmaan syy jatkaa lääkkeitä hamaan tappiin asti psykiatrian mielestä. Ja jälkikäteen ajatellen jos olisin voinut välttää kaiken tuon mitä koin mahdollisesti sillä että yksinkertaisesti olisin vain jatkanut pillerin käyttöä pienemmällä annoksella millä ehkä haitat olisi olleet siedettävämpiä tai sitten olisin tehnyt alasajon jossain järkevämmässä elämäntilanteessa (mikä vitsi onkaan psykiatrien toteamus että lääkkeen voi lopettaa milloin vain, kokeilkaapa kun on ruuhkavuodet jollain meneillään).

Lääkkeen jatkaminen ei ollut mahdollista, en reagoinut siihen samalla tavalla kun uudelleenaloittelin sitä vieroituksessa. Sinä aikana tuli haittojenkin lääkitseminen tutuksi, varsinainen lääkekierre pahaa oloa.

Ei elämäni ole nykyään mukavaa. Minulla on mm. PSSD eli lääkkeen puhkaisemat seksuaalihäiriöt ei koskaan korjautuneet, kehossani menee tuntohäiriöitä ja kognitio on ottanut osumaa. Minulla on muitakin fyysisiä oireita joiden yhteyttä vuosien psyykenlääkkeisiin epäilen. Epäilen myös että minulla oli pitkään autonomisen hermoston oireita mitkä kenties puhkesivat lääkepurusta.

Toivon että en olisi alunperinkään lääkityksiin koskenut enkä varsinkaan lähtenyt pitkäaikaiskäyttäjäksi. Jos nykyään elelen ilman miksi en olisi silloin aikanaankin pärjännyt samalla tavoin?

Koen että psykiatrian hoito vieroitusoireita saavana puhkaisi erinäköisiä oireita ja se jakso milloin lääkkeitä vaihdeltiin, nosteltiin, vaihdeltiin, laskettiin teki jotain hermostolleni. En koskaan saa vahvistusta mitä se teki koska ei kukaan tutki lääkkeen a,b,c,d,e ja vieroitusten ja kaiken räiskimistä samaan aikaan ja putkeen vaikutusta hermostoihin. Ei kellään kiinnosta.

Elämä kaiken harmin jälkeen ei ole kivaa. Ei ole kiva miettiä joka päivä että mitä tuo pillerikasa teki minulle, kuinka se minua muutti (sen tiedän että elämä ei enää tunnu samalta eikä ole samaa kaiken tuon lääkekasan jälkeen) ja elää seuraamusten kanssa jotka ovat kestäneet vuosia. Toki parempaankin suuntaan on jossain suhteessa menty. Kognitio ei edelleenkään ole samalla tasolla mitä se oli ennen lääkekasaa mutta pärjäillään.

Psykiatrian potilas ei ansaitse tietää seuraamuksia mitä aineista voi tulla. Psykiatrian potilas ei ansaitse kuin syyllistämistä "no mitäs et mennyt terapiaan ja siten ongelmiasi ratkonut kurja ja otit lääkkeet". Vaikka hoitomalli on lääkekeskeinen.

Lue lisää

Tuohon voin yhtyä, että elämä ei niin kivaa ole kaiken harmin jälkeen, ja jonkun jäljelle jääneen harmin kanssa.
Mutta mielestäni elämä on kuitenkin kivampaa kuin lääkittynä. Ja sekin auttaa asiassa, kun ei mieti " joka päivä " sitä kaikkea, mitä ne lääkkeet aikanaan aiheuttivat.
On hermostovaivaa, ongelmia kognitiossa, mutta muutoin kyllä kaikki on paremmin kuin vuosia sitten.
Oma asenne ja ajatustavat ratkaisevat aika paljon, millaista elämä on, miten pystyy elämään, vaikka on vaikeita kokenutkin.

Anonyymi kirjoitti:

Esim moni jolla on ollut syvä masennus lopettaa lääkkeet tuntiessaan ettei niitä tarvitse, ja vähentää niitä hyvin pitkällä tähtäimellä ja sillon; lopettaminen tuottaa hyvän tuloksen mutta monella on lääkitys näihinkin asioihin koko elämänsä ajan hieman samalla systeemillä kun diabeetikoille on insuliini. Jokainen tapaus on erilainen ihmisestä riippuen , se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle .
Siksipä niitä ei voi vertailla muiden kanssa . Jokaisella on ihan oma kokemuksensa potilas joka ymmärtää oman tilansa sellaisena kun se on !paranee nopeammin kun se joka syyttelee lääkäreitä että kun kirjoitti ” hullun” lääkkeet vaikka on selkä kipeä , siis se potilas ei ole mitenkään tietoinen omasta tilastaan ja silloin on paraneminenkin aika vaikeaa.
Paljon on epätietoisuutta näistä asioista , siksi kun ihmiset joilla ei lue koulutusta tekevät omia dignoosejaan kuten ennakkkoluuloiset ovat oma tehneet

Lue lisää

Ihminen ei tarvi masennuslääkkeitä kuin diabeetikko insuliinia. Vertaus on täysin väärä. Kyse on psykoaktiivisista hermostoon vaikuttavasta aineesta jota kehosta ei puutu eikä mistään insuliinista diabeetikolle. Psyykenlääkityksien pitkän tähtäimen hyödyt ovat kyseenalaiset, pitkän tähtäimen tutkimus on heikkoa (kun niitä käyttää loppuelämän onko niitä edes tutkittu loppuelämän käytön suhteen) ja voivat jopa pahentaa tilaa mitä niiden on tarkoitus hoitaa pitemmällä aikavälillä lisäten kroonistuneita oireita. Nekin relapsit mitä ihmiset kokee kun alas ajavat lääkkeitä voivat liittyä myös pelkkään dependenceen aineista ja tuollainen ainekoukuttautuminen lisää riskiä heittelylle kun aineita purkaa. Jonkun mielenterveys voi jo rakoilla siitä kun kroppaa on sotkettu tai uni kärsii vieroituksessa ym eikä sillä ole suoraa yhteyttä henkilön kokemaan ns sairauteen.

Kuten huumeissa, opiaateissa ynnä muussa voi mielenterveys järkkyä kun aineita ajaa alas koska oireet on henkisiä ja fyysisiä.

Pidän psykiatriaa nykyään pseudotieteenä enkä niin usko uskomuksiisi että puheen perusteella todettuun "sairauteen" pitää hamaan tappiin vetää psykoaktiivisia aineita että kestää elämää.

Pahimmillaan siis tuon tason rohdoista voi saada esim pakko liikkumista tai pakkoliikkeitä tai uni voi sotkeentua jne joten purku kannattaa tehdä huolella.

Mikä on lääketieteellinen tapa määritellä voiko potilas lopettaa lääkkeen? Laitat rasti ruutuun masennus kyselyssä? Sinulla ei kuuteen kuukauteen ollut alakuloa vaikka lapsi kuoli ja oli silleen vähän raskasta ja työuupumusoireiluakin oli mutta kaikkihan oli siis masennuksen syytä ja hyvä jatkaa lääkitystä reliabiliteetilta kyseenalaiseen sairauteen johon kuuluvaksi voidaan ämpätä vaikka minkälainen mielipaha, eksistentiaalinen perskipu? Tai ehkä ei vaan äärimmäisen luotettavat diagnoosit sattuneet kohdalleen tällä kertaa?

Vaikea sanoa, mutta onhan tällä foorumilla sellainen outo trendi, että lääkehaitta asiantuntija tulee aina "muina miehinä" kyselemään jotain, mihin sitten yleensä nämä samat asiantuntijat vastailevat mieleisiään vastauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikea sanoa, mutta onhan tällä foorumilla sellainen outo trendi, että lääkehaitta asiantuntija tulee aina "muina miehinä" kyselemään jotain, mihin sitten yleensä nämä samat asiantuntijat vastailevat mieleisiään vastauksia.

Lue lisää

Olen ollut huomaavinani samaa trendiä. Pikkasen aivokuolluttahan tämä keskutelu on, siihen nähden, että siinä olisi todellisuudessa lukuisia osallistujia.

Tällä foorumilla on paljon keskusteluja missä joku keskustelee esim ongelmistaan ja itsemurha-ajatuksistaan vailla lääke kritiikkiä apua hakien. Sinne mars. Miksi te olette lääkekriittisessä ketjussa?

Jos ei pärjää ilman, niin ei pärjää.

Omakohtaisten, noin 20 vuoden kokemuksen perusteella kyseiset myrkyt, joita lääkkeiksi kutsutaan ja lääkäreiden puolelta diagnoosin perusteella potilaille määrätään, eivät tee mitään hyvää aivoterveydelle ja muistille, ainakaan pitkäaikaiskäytössä.

Psykotrooppisten aineiden lainalaisuudet: adaptaatio, mahdollinen toleranssi, fyysinen riippuvuus josta seuraa vieroitusoireet.

"If it looks like a duck, swims like a duck, and quacks like a duck, then it probably is a duck"