Miten huolehdit ikääntyneistä vanhemmistasi ym aikana, kun he olivat vanhoja?

Hyvin, äitimme ei tarvinnu kunnallista kodin avustajaa, järjestimme koti avustan siihen asti kunnes oli pakko saada laitoshoitoon.

Faija kuoli ennen vanhuuttaan ja mutsi asui kanssamme ja pari loppuvuotta laitoksessa.

Kolme sisarusta ja yksi miniä hoitivat, yksi sisar eniten. He olivat paikan päällä. Soitin joka viikko kauempaa, muuten en hoitanut. Kävin kerran pari vuodessa.
Minä menen luultavasti hoitokotiin, sitten kun en syystä tai tosesta enää yksin pärjää, edes kotihoitajien käynneistä huolimatta. Varmasti lapset ja lapsenlapsetkin käyvät tervehtimässä ja olen jo tilannut että liikuttavat ulkona mahdollisimman usein. Uskon että tuovat tarvittavat vaatteet ja shampoot ja vieväyt hammas- tai silmälääkäriin.
Itse hoitokoti hieman pelottaa, en usko että viihdyn siellä yhtenäisessä komennossa ilman mitään yksilöllisyyttä, mutta toivon olevani väärässä. Ehkä osaan ja saan keksiä tekemistä siellä, jotain pyykinavustuspuuhaa tai muuta järjestelemistä.

Isä kuoli sydäriin jo vuosikymmenet sitten ja äiti asumispalveluyksikössä ja kotihoitajat käy monta kertaa päivässä, nuoremmat sisarukseni hoitaa asiat kun ovat lähellä ja minä en halua niihin täältä kymmenien kilometrien päästä puuttua kun kulkeminenkin julkisten varassa.
Omasta tulevaisuudesta en ole huolestunut, kaikki tarvittava on selvitetty ja toivonmukaan ainut lapseni huolehtii.

Vanhempani rakensivat 1970-luvulla kahden perheen talon Vantaalle ja ottivat toiseen asuntoon veljeni perheineen asumaan. Minun ei tarvinnut vanhemmistani siis huolehtia, mutta ei veljenikään, vanhempani kuolivat hyväkuntoisina suht "nuorina" vanhuksina sairauskohtaukseen kumpikin. Pärjäsivät hyvin ilman veljeni apua, isä vielä teki pihatyötkin ettei veljeni tarvinnut vaivautua.

Itseläni ainoa huoltaja isäni kuoli 69v.Olin silloin 11 vuotias tyttö,Jäin orvoksi.Äiti kyllä eli ja hänet kohtasin 20 vuotiaana ja kuoli siitä sydis 57 vuotiaana. Vanhemillani oli ihäeroa 21v. Joten vanhat sukulaiset kohtasin eläkeläni.Joten ojensin sen pyyntetömän puhtaan käden. Kun heidän omansa uraputkessa ei aikaa. 2 ystävänikin sinä mukana.Kuolet alzmer ja nyt sisko alzmer alku vaihe. Koska en vastussa en palkalinen henkilö kuten en koskaan ollutkaan.Osaan nyt omasta jaksamisesta pitää huolta ja katson siskoni edunvalvoja,läheinen on vastussa siivous hankkii ymm tarvittaessa kauppa palvelun ymm.En vedä en ää itseäni rikki.Olen toki läsnä kun hän haluaa kun asuu lähellä ja huonolla säälä käyn kaupassa hänellä vaikka itsekään en huippu kunossa.Kokeilee kyllä siivoisinko hänen roskis kaapin.kun hän ei polvilla voi olla,olen en on polvieni nivelrikot.kokeile veisinkä hänen matot ulos ja tampaisin.en koska on kulumat kädet,ranteet ja olka nivelet.Lista olisi mieletön.Kiltikin saa rauhan kun oppii sanoo ei.terv.Helsingin itäinen alue 71 vuotias.

Minä huolehdin yksin kaikin tavoin, kun sisareni "päätti",
että se "sopii"¨minulle, kun hän asuu vähän kauempana.
Niin sitä pääsee luistamaan yhteisestä vastuusta.
Hän olisi hyvin voinut tuurata minua monta kertaa
vuoden ja vuosien varrella.

Muistan mummo asui samassa talossa omalla sisään käynnillä, entis aikaan oli tapana pitää huoli vanhemmista. Mummo ei jääny ilman hoitoa samoin äidin kanssa, sairaus vaati useamman vuoden hoitajan päivittäin, saimme hänelle hyvän hoitajan ja sisarusten apua oli käytössä, lopulta joutui hoitolaitokseen.
Oma kohtalo on arvoitus, lähiomaisia ei montaa enää paikkakunnalla, hyvin vielä mennöö.

Kerran vuodessa kävin kahtomassa.- Molemmat aikoja sitten Näsinmäellä :(
Toivon että lähtöni olis ku lampun sammuttais, ettei tartte laitokselle omaan paskaan lillumaan !

Skånepåg

Olen toivonut, että laitokseen siinä vaiheessa, kun en itse tule toimeen. En halua olla kenenkään harmina. Tuhkat pusikkoon, kun kuolen. Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Mattikin.

Kumpainenkaan ei kerennyt olla missään hoivakodissa. Nopeat lähdöt.
Isä huolehti äidistä, ei käynyt puuttuminen.
Ja ei käynyt myöhemmin isän jäätyä leskeksi puuttuminen.
Autoimme arkisissa jutuissa jonkin verran.
Ikääntyvä itsenäisyyteen tottunut ihminen ei periksi anna ja haluaa toimia oman pään mukaan.
Ehkä itsekin aikanaan.
Beng