Meillä on kultaisennoutajan pentu, ihan vasta 9 viikkoinen. Olemme tutustuneet sen kanssa jo jonkin verran vieraisiin koiriin. Kokemukset ovat olleet hyviä, kunnes tänään naapurin mäyräkoira rähähti sille. Oma koiramme oli vapaana, mutta naapuri ei halunnut päästää irti omaa koiraansa (varmaankin tarkoitti pentumme parasta). Olin aiemmin kysynyt, pitääkö koira pennuista ja koiran piti olla penturakas.
Pentumme yritti leikkiä koiran kanssa, jolloin naapurin koira sotkeutui remmiinsä ja ymmärrettävästi rähähti pennullemme kunnolla. Pentu säikähti pahasti.
Pääsimme pois tilanteesta siten, että naapuri otti koiransa syliin ja lähti pois.
Naapuri siis ei lainkaan ymmärtänyt koirien kieltä ja sitä, että tottakai koira hermostui kireässä hihnassa.
Mitä nyt kannattaisi tehdä? Yrittää löytää muita leikkikavereita vai vaatia, että koiramme saa joku päivä tutustua naapurimme koiraan siten, että molemmat ovat vapaana? Jäikö tästä pysyvä viha näiden koirien välille, vai voiko tilanteen vielä paikata?
Pelkään myös, että koiramme muuttuu epäluuloiseksi kaikkia koiria kohtaan tämän tapahtuman vuoksi. Onhan sen kuitenkin niin herkässä iässä.
Pentumme yritti leikkiä koiran kanssa, jolloin naapurin koira sotkeutui remmiinsä ja ymmärrettävästi rähähti pennullemme kunnolla. Pentu säikähti pahasti.
Pääsimme pois tilanteesta siten, että naapuri otti koiransa syliin ja lähti pois.
Naapuri siis ei lainkaan ymmärtänyt koirien kieltä ja sitä, että tottakai koira hermostui kireässä hihnassa.
Mitä nyt kannattaisi tehdä? Yrittää löytää muita leikkikavereita vai vaatia, että koiramme saa joku päivä tutustua naapurimme koiraan siten, että molemmat ovat vapaana? Jäikö tästä pysyvä viha näiden koirien välille, vai voiko tilanteen vielä paikata?
Pelkään myös, että koiramme muuttuu epäluuloiseksi kaikkia koiria kohtaan tämän tapahtuman vuoksi. Onhan sen kuitenkin niin herkässä iässä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sanotaan näin suoraan mäyräkoirista, jotka rähisee. Mäyrishän on metsästyskoira, joka on tarkoitettu ketunpesiä yms. raivaamaan. Olen tuntenut elämässäni kolme mäyristä ja jokainen toinen toistaan kiukkuisempi otus. Sori vaan mäykkyjen omistajat. Ehkä nämä tapaamani koirat olivat "väärällä" omistajalla.
Ei tuo niin vaarallista ole. Minun koiralle moni koira rähähti kun se oli ihan pentu. Tosin meidän koira oli jo 9 viikon ikäisenä hieman kiukkuinen ja rähisi jopa isoille koirille. Ei mitään traumoja ole meillä jäännyt. Koira on nyt 1,5v.
Koirasi "traumojen" määrä tapauksesta riippuu kai paljon siitä miten itse suhtauduit tapaukseen? Ethän vaan lohduttanut pentua ja hätääntynyt itse. Jos jatkossa käy jotain "pientä" ja pentu pelästyy, kannattaa vain itse jatkaa kuin kaikki olisi täysin normaalisti. Silloin pentukin selviää parhaiten traumoitta.
luonteesta miten se ottaa pentuajan tapahtumat.Meidän pentu sai 11 vk todella turpaansa 11v sakemanni urokselta kun meidän pentu meni ottamaan siltä luuta.Meidän pennulta irtosi hammas ja kuonoon tuli reikä.Muutama vanha uros lenkillä alisti pennun,mut kun kaikki menee koirankielellä,niin ei siitä jää pennulle mitään traumoja.Onhan se emo opettanut pennulle miten aikuinen komentaa pentua.
Aikuiset urokset muutenkin kohtelee pentuja kaltoin.Koirat yleensä selvittää "riidat" itse.Jos aikuinen alistaa pennun niin yleensä hyvitys tulee saman tien.Mut siinä välissä ihminen on jo napannut jomman kumman syliin ja asia jää tavallaan kesken.
Koiratappelut on sit asia erikseen,niistä voi jäädä pennulle loppuelämän trauma.Mutta eipä kukaan viekkään pentua rähjäävän koiran luo.
Ei sun pennulle käynyt kuinkaan.Herkin ikä koiralle on 6 kk-12 kk,siinä (tietty muutenkin)iässä pitäisi kaikki koiratuttavuudet olla pelkästään positiivisia.
Hyvää kesää pennun kanssa!
taas on sellaisia kokemuksia, että urokseni ovat pennuille selvästi hellempiä kuin narttuni. Nartut komentaa helposti vierasta (siis ei omaa) pentua. Urokset taas kestää pentuja paljon kauemmin ennen kuin hieman urahtaa.
Kyllähän aikuiset koirat pistää välillä pentuja ojennukseen. Muutenhan ne hyppii muiden koirien päälle miten sattuu.
Meidän aikuinen uros on kerran näykännyt nuorempaa narttukoiraamme (9kk-ikäinen), eikä siitä mitään traumoja ole jäänyt. Edelleenkin narttupentumme "kiusaa" urosta hyppimällä sen päälle ja roikkumalla sen korvista..
Eri asia on sitten, jos aikuinen koira oikein hyökkää pennun päälle, etä haaveri sattuu.
Muuten on normaalia, että aikuinen joskun murisee tai näykkää pentua. Sillä tavalla se vain opettaa pentua.
Kiitoksia viesteistänne! Eli jatkossakin siis rohkeasti muihin tutustumaan ja hyviä koirakontakteja hankkimaan! :)
"Herkin vaihe koiralla on 6kk-12kk iässä." Tuo on täysin tuulesta temmattu ajatus. Kyllä asianlaita on niin, että kokemukset viidestä viikosta eteenpäin vaikuttavat pentuun eniten. Siksi koiran koulutuskin tulisi aloittaa HETI sen saavutua kotiin, puolivuotiaana se voi jopa olla myöhäistä tiettyjen asioiden suhteen. Sosiaalistaminen ja hyvät kokemukset ovat kaikkein tärkeimpiä pennun ollessa alle puolivuotias, tämän jälkeen alkaa useimmiten se kuuluisa "kokeileminen". Riippuu täysin pennun varhaisimmista kokemuksista, miten tämä vaihe menee. Pentu, jolla on paljon negatiivisia kokemuksia toisista koirista, ihmisistä jne. alkaa näyttää tuntojaan ja käyttää oppimaansa kieltä: se alkaa osoittaa pelkoonsa perustuvaa aggressiivisuutta näitä asioita kohtaan.
Puolivuotiaana voi olla siis monen asian suhteen myöhäistä!
Kysyjälle: Vahvista pennun myönteistä kuvaa koirista antamalla sen leikkiä ainoastaan sellaisten koirien kanssa, joiden tiedät olevan sille ystävällisiä. Pehmeä koira muistaa kokemukset pitkään, joten varovainen on syytä olla. Tuosta kokemuksesta se tuskin on vielä rikki mennyt.
koulutuksesta tai kokemuksista???Vaikka olisi kuinka 5 viikkosesta huippukoulutettu koira,niin sen henkinen herkkävaihe on 6 kk-12 kk.
Kuinka monta vuoden ikäistä koiraa sulla on ollut??
tuore kokemus aikuisen koiran vihaisuudesta pentua kohtaan.10-vuotias uros otti 8-viikkoisen vastaan tosi hyvin,mutta 5-vuotias uros yritti ottaa pienen hengiltä,ei toki päässyt kiinni yrityksistään huolimatta.
Kastroitiin häirikkökoira kun pentu oli ollut meillä kuukauden,ja samalla jatkettiin tuloksettomia sopeuttamisharjoituksia.Kun leikkauksesta oli vajaa 2 kuukautta raivopäisyys katosi kuin salamaniskusta.
Nyt sama uros joka olisi listinyt vielä huhtikuulla tuon pennun on koiralapsen rakkain seuralainen.Eli ei saanut pentu minkään sortin traumoja,on kyllä vahvaluontoista rotua.Arempi olisi saanut kyllä kauhun kun toinen suu vaahdossa yritti kimppuun.
Koira ei voi olla mainostamasi "huippukoulutettu" viisiviikkoisena. Tarkoitin tekstilläni sitä, että kaikkein otollisin vaihe traumojen kehittämiseen ja itseluottamuksen kasvattamiseen (tai tuhoamiseen) on viisiviikkoisesta pennusta eteenpäin.
Noin puolivuotiaalla koiralla on sitten riittävästi tai riittävän vähän tuota itseluottamusta, kokemuksia ja taitoa alkaa "kokeilla" ympäristöään. Tätä vaihetta kansankielellä kutsutaan uhmaiäksi. Joillakin koirilla se alkaa viisikuisena, joillakin vajaan vuoden iässä rodusta ja henkisestä kypsymisestä riippuen. Jos kokemukset ovat olleet pääosin negatiivisia, se näkyy koiran käyttäytymisestä toisia koiria kohtaan, myös omistajaansa kohtaan, koska tämä ei ole kyennyt suojelemaan pentua. Toisin sanoen, koira kokee olevansa vastuussa itsestään, omistajastaan ja ympäristöstään. Käytös ilmenee ylettömänä suojeluviettinä, aggressiivisuutena, uhoamisena jne.
Tämän takia monet vastuuntuntoiset kasvattajat eivät myy pentua ennen kuin se on kahdeksanviikkoinen. Kokemukset emon ja sisarusten luona ovat erittäin tärkeät sosiaalisen peruspohjan luomiseen. Tästä vielä monta kuukautta on sitä herkkää aikaa, mutta kyllä ne ensimmäiset kuukaudet merkitsevät erityisen paljon.
Olen toiminut ongelmakoirakouluttajana neljä vuotta, enkä usko olevan sattumaa, että pahimmat ja pitkäkestoisimmat traumat koirilla ovat syntyneet tuossa vaiheessa. Negatiivisia ja pelottavia tilanteita voi syntyä koska tahansa koiran elämän varrella. Se, millaiset eväät se on pentuna saanut, vaikuttaa sen tapaan kohdata ne ja mielessään työstää.
Ensimmäistä kertaa kuulen kenenkään olevan huolissaan tuollaisesta asiasta. Tosin en tiedä asiantuntijoiden mielipiteitä asiasta, mutta ainoat kokemukset minulla on mitä olen omien koirien kanssa kokenut, kuten myös mitä olen kuullut kaikkien tuntemieni koiran omistajien suusta... Aina on mielipide ollut vaan, että hyvä kun ärähti. Oppii pentu tavoille.
Jos koira on "normaali", en usko että se voisi ärähtää pennulle ilman, että se ärsyttää. Sellainen pentu, joka voi käydä toisen hermoon tuskin on mitenkään estynyt ja arka, sellainen joka voisi saada traumoja ärähtelystä. yleensä sellaiset pennut ovat oikeita riesoja vanhemmille; ne riehkuvat, purevat, haukkuvat, ennenkaikkea ne roikkuvat koko ajan kiinni.
Että taas saisi tälläisen "normaalin" koiran, joka rähähtää vasta asiasta, eikä jatkuvasti, tarvii koiraa sosiaalistaa toisiin jo varhain ja antaa sen koiran sosiaalistua koko ikänsä, niin, että koira hoitaa hommat, eikä ihminen räpellä siinä välissä.
Olen samaa mieltä tuosta sosiaalistamisesta ja siitä, että täytyisi antaa koirien hoitaa tutustuminen keskenään ilman ihmisten höpötyksiä (siis ilman remmiä!). Olen siitäkin samaa mieltä, että on hyvä, että vanhemmat koirat ärähtävät liian innokkaalle pennulle tarvittaessa (muistaahan taas paikkansa). Mutta tämä mäyris ei ainoastaan ärähtänyt, vaan yritti käydä kiinni pentuuni niskavillat pystyssä.
Pentuni ei juurikaan ehtinyt ärsyttää toista koiraa, vaan yritti haastaa mäyristä leikkiin ja tämä rähähti sille 1-2 sekunnin päästä siitä kun ne päästivät toistensa luokse. Eli siis pentuni silmin tilanne oli odottamaton.
Olen nähnyt kyseisen mäyräkoiran leikkivän vapaana muiden koirien kanssa ihan normaalisti, joten mistään muusta ei voinut olla kyse kuin kireän remmin aiheuttamasta epävarmuudesta (tai sitten pentuvihasta).
Ja olen siis huolissani ainoastaan siksi, että koirani näkökulmasta mäyris hermostui ilman mitään syytä (eihän pentuni ymmärrä remmin vaikutusta). Ja siksi pelkään, että koirastani tulee epävarma muita koiria kohtaan.
pennun nyt tutustua sellaisiin koiriin jotka taatusti eivät hyökkää,vaan sietävät lapsukaiselta enemmän,niin eiköhän se säikähdys unohdu.Kyllä koira oppii etteivät kaikki niin äksyjä ole,vaikka pieni onkin.
Nyt vaan hyviä koirakokemuksia hankkimaan ja kaikki on o.k.
Kiitos kaikille viesteistä! Meillä ei ole yhtään tuttua koirakaveria, joten on vain pakko luottaa siihen, mitä puolitutut kertovat koiristaan (tuo naapurihan sanoi koiransa olevan penturakas). Se on pienoinen ongelma. Toivotaan, että vastaisuudessa kokemukset ovat parempia! :)
Ei kannata päästää molempia irti..