Miehet vaihtuu, mutta vasemmistoliittojen, Pro, PAM, Teollisuusliitto ja Paperiliitto, AKT, toimintatavat eivät ole muuttuneet. Ei välitetä sopimisesta. Kolmikanta ei kiinnosta. Uhkaillaan ja kiristetään. Rettelöidään.
1990-luvun alussa tehtiin yhteiskuntasopimus, jonka SAK hyväksyi. MUTTA Teollisuusliiton edeltäjä Metalliliitto ja Paperiliitto eivät siihen lähteneet, minkä takia Suomi joutui devalvoimaan ja yhteiskunta ajautui valtavaan lamaan.
Metallin ja Paperiliiton rettelöijät pullistelivat silloin, eivätkä välittäneet koko kansan edusta, liittojen päättäjät ajoivat tietoisesti Suomen syvään lamaan.
Milloin rettelöitsijät viisastuvat ja lopettavat yhteiskunnan kurmuuttamisen? Milloin heidät asetetaan edesvastuuseen tahallaan aiheuttamista vahingoista?
Tässä dokumenttia 1990-luvun tapahtumista:
"AHO palaa lama-aikaan tänään perjantaina julkaistavassa kirjassaan 1991 – Mustien joutsenten vuosi.
Hallituksensa säästötoimien vuoksi kansan epäsuosioon ajautunut ex-pääministeri avaa siinä lamavuosien päätöksenteon taustoja ja tulee samalla kumonneeksi monia aikaan liittyviä sitkeitä väitteitä.
Eniten Ahoa on jäänyt lamasta kaivelemaan juuri yhteiskuntasopimuksen kariutuminen.
Kalevi Sorsan johdolla neuvotellussa sopimuksessa oli tarkoitus toteuttaa sisäinen devalvaatio ja sitoutua kustannusten alentamiseen niin, että se olisi ratkaissut sekä viennin, velkaantuneen kotimarkkinasektorin että julkisen talouden ongelmia.
– Nyt on pyrittävä kunnolliseen ratkaisuun, sopimukseen, joka alentaa kustannuksia. Palkkalinjana se tarkoittaa nolla miinus lomarahat vuosille 1992 ja 1993. Jos sellaista sopimusta ei synny, budjetti on pakko tehdä kovimman jälkeen. Myös devalvaatio on siinä tapauksessa lähellä. Muuten ei selvitä, nuori pääministeri merkitsi päiväkirjaansa 8. elokuuta 1991.
TYÖNTEKIJÄJÄRJESTÖT eivät sopimisesta innostuneet. Ne tyrmäsivät kaikki hallituksen kaavailemat säästötoimet eivätkä pyynnöstä huolimatta esittäneet omiaan.
Vaikka kaikki myönsivät kansantalouden romahduksen ja siitä seuraavan julkisen talouden ahdingon, kukaan ei halunnut hyväksyä pienintäkään puuttumista oman jäsenkuntansa etuihin.
Viimein 19. lokakuuta yöllä puristettiin sovittelijaksi suostuneen Sorsan johdolla sopimus, jonka kustannusvaikutus olisi vastannut hallituksen tavoittelemaa 7,5 prosentin tasoa. Se olisi saatu laskemalla vakuutetun TEL-maksua neljä prosenttia sekä tulojen alennuksella, joka olisi vastannut 60 prosenttia lomarahasta.
Työantajajärjestöt ja SAK:n Lauri Ihalainen hyväksyivät ratkaisun, mutta Paperiliiton Antero Mäki ja Metalliliiton Pehr-Erik Lundh sanoivat kiertelemättä haluavansa devalvaation.
– Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä, Aho kertoo ay-johtajien sanoneen."
Paperiliitto ja Metalliliitto ajoivat Suomen syvään lamaan 1990-luvulla. Se on häpeä. Liiton jäseniä pidetään pelinappuloina pelissä, jossa kysymys ei ole vallasta, koska valtaa jota ei ole annettu, ei voi myöskään ottaa pois. Ammattiliitoilla ei ole valtaa Eduskunnan päätöksiin. Kysymys on vain ammattiliittojen päättäjien rettelöinnistä. Ryhmätyhmyyttä. Viisaammat ammattiliitot ovat eri maata.
Suomessa on 2,5 miljoonaa duunaria. SAK:n jäseniä on alle 400 000. YTK:ssa on jäseniä yli 500 000. SDP:n kannatus laskee kohti 10%:a. Poliittiset lakot ovat SDP:n ja Vasemmistoliiton kiukuttelua Perussuomalaisille. Kuka lähtee mukaan?
1990-luvun alussa tehtiin yhteiskuntasopimus, jonka SAK hyväksyi. MUTTA Teollisuusliiton edeltäjä Metalliliitto ja Paperiliitto eivät siihen lähteneet, minkä takia Suomi joutui devalvoimaan ja yhteiskunta ajautui valtavaan lamaan.
Metallin ja Paperiliiton rettelöijät pullistelivat silloin, eivätkä välittäneet koko kansan edusta, liittojen päättäjät ajoivat tietoisesti Suomen syvään lamaan.
Milloin rettelöitsijät viisastuvat ja lopettavat yhteiskunnan kurmuuttamisen? Milloin heidät asetetaan edesvastuuseen tahallaan aiheuttamista vahingoista?
Tässä dokumenttia 1990-luvun tapahtumista:
"AHO palaa lama-aikaan tänään perjantaina julkaistavassa kirjassaan 1991 – Mustien joutsenten vuosi.
Hallituksensa säästötoimien vuoksi kansan epäsuosioon ajautunut ex-pääministeri avaa siinä lamavuosien päätöksenteon taustoja ja tulee samalla kumonneeksi monia aikaan liittyviä sitkeitä väitteitä.
Eniten Ahoa on jäänyt lamasta kaivelemaan juuri yhteiskuntasopimuksen kariutuminen.
Kalevi Sorsan johdolla neuvotellussa sopimuksessa oli tarkoitus toteuttaa sisäinen devalvaatio ja sitoutua kustannusten alentamiseen niin, että se olisi ratkaissut sekä viennin, velkaantuneen kotimarkkinasektorin että julkisen talouden ongelmia.
– Nyt on pyrittävä kunnolliseen ratkaisuun, sopimukseen, joka alentaa kustannuksia. Palkkalinjana se tarkoittaa nolla miinus lomarahat vuosille 1992 ja 1993. Jos sellaista sopimusta ei synny, budjetti on pakko tehdä kovimman jälkeen. Myös devalvaatio on siinä tapauksessa lähellä. Muuten ei selvitä, nuori pääministeri merkitsi päiväkirjaansa 8. elokuuta 1991.
TYÖNTEKIJÄJÄRJESTÖT eivät sopimisesta innostuneet. Ne tyrmäsivät kaikki hallituksen kaavailemat säästötoimet eivätkä pyynnöstä huolimatta esittäneet omiaan.
Vaikka kaikki myönsivät kansantalouden romahduksen ja siitä seuraavan julkisen talouden ahdingon, kukaan ei halunnut hyväksyä pienintäkään puuttumista oman jäsenkuntansa etuihin.
Viimein 19. lokakuuta yöllä puristettiin sovittelijaksi suostuneen Sorsan johdolla sopimus, jonka kustannusvaikutus olisi vastannut hallituksen tavoittelemaa 7,5 prosentin tasoa. Se olisi saatu laskemalla vakuutetun TEL-maksua neljä prosenttia sekä tulojen alennuksella, joka olisi vastannut 60 prosenttia lomarahasta.
Työantajajärjestöt ja SAK:n Lauri Ihalainen hyväksyivät ratkaisun, mutta Paperiliiton Antero Mäki ja Metalliliiton Pehr-Erik Lundh sanoivat kiertelemättä haluavansa devalvaation.
– Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä, Aho kertoo ay-johtajien sanoneen."
Paperiliitto ja Metalliliitto ajoivat Suomen syvään lamaan 1990-luvulla. Se on häpeä. Liiton jäseniä pidetään pelinappuloina pelissä, jossa kysymys ei ole vallasta, koska valtaa jota ei ole annettu, ei voi myöskään ottaa pois. Ammattiliitoilla ei ole valtaa Eduskunnan päätöksiin. Kysymys on vain ammattiliittojen päättäjien rettelöinnistä. Ryhmätyhmyyttä. Viisaammat ammattiliitot ovat eri maata.
Suomessa on 2,5 miljoonaa duunaria. SAK:n jäseniä on alle 400 000. YTK:ssa on jäseniä yli 500 000. SDP:n kannatus laskee kohti 10%:a. Poliittiset lakot ovat SDP:n ja Vasemmistoliiton kiukuttelua Perussuomalaisille. Kuka lähtee mukaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Milloin kokoomus ja persut viisastuvat ja lopettavat suomalaisen työntekijän kurmuuttamisen? Milloin heidät asetetaan edesvastuuseen tahallaan aiheuttamista vahingoista?
Nythän verot pienenee ja työntekijät ovat paranee mutta tämä on valtava loiseläjä pummilauma Suomessa on se joutuu vähän ahtaalle