Tirskuttaako?

Lasten kirkuminen sisäpihalla häiritsee ja kovaa. Huutavat kaikki asiansa.

Moi, tai mooi kuten hollantilaiset sanovat kun ihastelevat jotain.

Minulla on hyvä kuulo. Jos nukkumaan mennessä kuulen jotain jatkuvaa ääntä, jopa pientäkin ääntä se ärsyttää. Linnunlaulua en koe pahaksi päinvastoin. Kesällä mökkiolosuhteissa tykkään kesän äänistä, paitsi koirien haukunnasta järvenrannoilla, jossa äänet kaikuu kauas.

Minun yöuntani (tai ettosiani) ei häiritse jatkuva, tasainen ääni, joka tulee ulkoa. Mies voi jyrryttää nurmikkoa makuuhuoneen ikkunan alla, ei haittaa. Sisätiloista tulevat voimakkaat äänet voivat häiritä ja ulkoakin, jos ääni on voimakas ja äkillinen, niin kuin viime aikoina lumien romahdukset jyrkältä peltikatolta.

Mikään luonnonääni ei varsinaisesti ylitä ärsytyskynnystäni. Lintujen laulu, tuulen humina, sateen ropina ovat musiikkia korvilleni (ukkosen jyrähdykset säikäyttävät, mutta se on ohimenevää).

Kaupunkioloissa normaali liikenteen meteli, ihmisäänet rapussa, pihoilla, kaduilla, lasten huudahtelut, nauru, vieraskielinen puhe eivät ärsytä. Elämän äänet ovat todistus siitä että en ole yksin ja elän muiden joukossa.

Kuuloni on myös vielä kohtalaisen hyvä, vaikka hiljainen puhe etenkin toisesta huoneesta on vaikeaa erottaa sanoja jos tv on päällä.

Jo on outo asukki!
Varpusetkin nukkuvat öisin.
Jos varpusia ylipäätään enää maailmassa löytyy, niin lienevät kaikki valittajan pihapensaissa.
Varpunen on katoamassa.
Mkr.

Onko korppis , siellä korvessa kuullut suden ulvomista?
Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva tuttuni kertoi , kuulleensa kuulaana pakkasiltana , suden ulvovan.
Sanoi tunteneensa melkein vilunväreitä.

Itse en häiriinny mitenkään äänistä , jos nukun niin en herää ääniin. Kesällä kun naapuri talossa nuoriso piti kovia juhlia ja kovaäänisistä raikui musiikki heidän terassillaan , niin nukuin enkä kuullut mitään , ja aamulla muut naapuri pitivät palaveria josko tekisivät ilmoituksen yö rauhan häiritsemisestä . En kirjoittanut listaan nimeäni koska en ollut häiriintynyt.
Toisella kerralla oli myrsky ja ukon ilma ja iso koivu kaatui meidän molempien autojen päälle, mies sanoi että ihmetteli kun en sitä pamausta kuullut vaan nukuin ihan rauhallisesti .
Itsellä ollut kolme lasta ja kun he olivat siinä teini-ikää lähellä niin aina jokaisen huoneessa soi eri musiikki ja stereot täysillä . Ei häirinnyt minua.
Olen usein ajatellut että olisko syynä melun kestäminen se kun lapsena asuimme rautatie aseman vieressä ja junia meni yötä , päivää että jo silloin tottui siihen meteliin, paha puoli on sinänsä kun on sikeä uninen että jos vaikka palohälyytin alkaisi huutamaan niin kuulisinko sen. Joku vika siinä täytyy olla kun ei herää kovaan ukonilman jolloin muut ihmiset heräävät .
Naapurin isäntä huudattaa mustankiansa usein kesällä myöhään yöhön pihassaan ja jos lapsen lapsista on joku täällä yöstä niin eivät voi nukkua siinä metelissä . Minä voin

Ei häiritse mikään mun talossa liiankin hiljaista välillä

Ongelmia ei ole

Ei häiritse puute ei pula

Ei häiritse pikkulintujen äänet, eikä oikeastaan mitkään. Taitaa olla Malminkartanossa jollain pinna kireällä jostain muusta syystä.
Itse olen välillä ihan täydessä hiljaisuudessa. Tekee hyvää.

Sallinette rönsyilyn. Tuo "tirskuminen" P-Karjalassa tarkoitti aivastamista, tirskutti.
Nuoret tytöt "tirskuivat". Pitivät kättä suun edessä ettei ope näe. Kikattaminen on sitten äänekkäämpää.

Kävin asioilla ja herra bussipysäkillä osoitti lumipenkkaa ja sanoi, että on korkeat töyryt. En ollut töyry-sanaa kuullut lumivalleihin liittyen.
Helsingissä on Töyrynummi, lähiö. Yritin pinnistellä, että onko siellä kumpareita, töyryjä. En muista.
"Tyttö seisoi rantatöyräällä katsoen ulpalle". Töyräs onkin eri asia, tuli vaan mieleen.

"Tsirpuiksi" lapseni aikoinaan nimittivät varpusia.

Tytär kertoi viime keväänä naakkaparven pitäneen hirveää meteliä varhain aamuöisin. Kun siihen herää, ei unta enää saa.

Lokit olivat lehdissä jokin vuosi sitten. Poikasiaan suojellakseen syöksyivät ihmisten kimppuun.

Että pikkulintujen viserrys käy hermoille, se on uutta.

Luonnon äänet ovat luonnollisia, sopusointuisia ja tarkoituksenmukaisia. Tuulen humina, aaltojen kohina, laineiden liplatus, ukkosen jylinä, sateen ropina. Odotettu kevät tuo myös lintujen kosiokonsertit ja kesään kuuluu myös poikasten siritykser, syksyllä haikeat jäähyväiset.

Talvinen hiljainen metsä on oikeastaan lepoa korville. Ihmetyttää tapa kuunnella musiikkia kuulokkeilla luonnossakin ja yleensä kokoaikainen taustamusiikki, melkoisen kovaäninenkin. Kuulokkeet sentään rajaavat äänimaailman , hyvä keksintö.

Varpusten häiriöistä valittajalla pitää olla hyvin alhainen sietokynnys, kohteena on ilmeisesti kaupunkiympäristöissä viihtyvä pikkuvarpunen, yksi harvoista jotka ilahduttavat urbaanikin ihmistä. Varpunen painaa 20-30 grammaa, se ei kilpaile samasta ruuasta eikä asunnosta ihmisten kanssa. Se pesii tiheissä pensaikoissa ja rakennustenkin koloissa, mutta ei se rakennuksia tuhoa. Meillä pikkuvarpusille kelpaa hyvin linnunpöntöt. Varpusen ääntely on hillittyä, samoin koko käytös. Väliin lehahtavat pikkuparvina esiin, ja eikös vaatimatonta ihmistäkin verrata harmaaseen varpuseen. Desibelit eivät yllä lähellekkään kaakkuria, kurkea, joutsenta tai satakieltä. Ja kuka on satakielen äänekkyydestä valittanut?

Tirsk tirsk , rupes tekee saunaa mieleen ,näinköhän loppuu tipaton tammikuu ?

Gubbe 74