Se on nähty jo mikä suomalainen on

Persuilla on herne molemmissa sieraimissa, joka tekee elämän vaikeaksi.

Savolaiset eivät oikeastaan ole edes suomalaisia, äkkivääräistä ja röyhkeää kekkeruusista kansaa. Enemmän verrattavissa ryssiin tai mustalaisiin kuin suomalaisiin deekuihin.

Pahimmat perseilijät ovat hieman ristiriitaisesti myös herkkähipiäisimpiä.

Jos on oma nenä ja omat herneet niin siitä vaan
Vaikka on se melko perverssiä työntää herneitä nenään ja saattaapi hyvinkin olla että jotkut työntää herneitä ja muitakin syötäväksi tarkoitettuja elintarvikkeita mahdollisesti jopa perseeseensä vaikka sieltähän niiden pitäisi lopulta tulla pois. Tapansa kullakin.

Ruben tänään arrrrrrvvoiista!

Rubenilla oli kaksi teemaa, jotka hän halusi yhdistää samaan kontekstiin noin yhteiskunnallisessa omien arvojensa muille kasvatus ja johdattelumielessä.

Hän sanoi: Ällkkää puhuko niisstä arrrvohyvyykksissstännne somessa.
Juu, juu -eipä ei, -eipä ei! Ymmärsin hänen viestinsä tarkoituksen.
Piiloviesti häneltä: ”Ällkkäää kerrrtoko niistä omista arrrvoisstannne.
Vaan seuratkaa minun oikeita arvojani.” -Eli ateistista liberaalidemokratiaa?
Niitä hän pitää ateistista rationaalisina ja viisaina?))) -Muutt arrrrvott ärrsyttävät. (;A))

Olen samaa mieltä. Arvot ovat tärkeitä. Toisille ateistinen liberaalidemokratia, toislle joku muu. Uskomisen liittäminen arvokeskusteluun voi joissakin konteksteissa ja genreissä olla relevantti. Vaikka uskon kysymykset eivät olekaan arvokysymyksiä, tai no on joissakin uskonnoissa. Lähinnä niissä, joissa usko perustuu arvoihin. Olen opiskellut noita asioita myös yliopistossa ja minulla on muutakin kun mututietoa ja arvokeskustelutietoa.

Toinen kysymys tänään koski sitä, että hän tarkoituksellisesti oli yhdistänyt seksuaalirikokset ja uskonnolliset kysymykset. Ei voi välttyä oletuksesta, että noiden yhdistäminen on leimaustarkoitus ja joiden omien tavoitteiden alleviivaaminen negatiivisessa tarkoituksessa. Hän ja hänen tarkoituksella haettu asiantuntijansa painottivat sitä tosiasiaa, että joissakin tapauksissa langettavaan tuomioon tuomittu ei tunnista syyllisyyttään. Noissa tapauksissa on usein kysymys 59 vuodeksi salaisiksi julistetuista prosesseista ja tuomioista? Jos niin on, oli tarpeellista kysyä väärin tuomitulta oikeus ja avoimesti ja julkisesti ja rehellisesti etukäteen valitsematta oman totuutensa käsitellä kaikki syyteoikeuden olemassaolosta, määrittelyihin, prosessioikeusnormien noudattamiseen, diskursiivisuusvattimusten noudattamiseen, lainmukaisuuteen, objektiivisten totuuskriteerien rehelliseen selvittämiseen ja argumentointiin, yhteisellä kansalaisten pohdinnalla ja tietenkin myös riippumattomilla tutkijoiden ja esim. oikeuspsykologien lausunnoilla.

Se, että jotkut kokevat olevansa tuomittu väärin, eivätkä näe tehneensä rikosta, ei, vaikka Rubenista sitä pyrittäisiin tuomaan esille vastaväittäjän ja väärin kokeneen ongelmaksi, ole todiste siitä, että tuomittu olisi syyllinen. Jos syytetty ei ole saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, eikä esim. prosessioikeusnormeja ole noudatettu oikeusprosessissa ja sen jälkeen asia ja koko oikeusprosessi on vielä salattu 50 vuodeksi, antaa aihetta kysyä miksi on harrastettu tuon laatuisia lainvastaisuuksia. Noissa tilanteissa, joissa syytetty kokee tulleensa väärin tuomituksi, olisi käsiteltävä perusteellisemmin. Usein myös USA:ssa on oikeistuksin vääriä tuomioita. Instanssien ja instituutioiden puolustaminen väärinpelaamisissa ei ole toimittajaltakaan kunniallista menettelyä.

Hengitä rauhallisesti syvään. Ja äänestä! Etkö vieläkään ole äänestänyt sitä oikeaa presidenttiehdokasta?

- - Mistä tuo savu nousee?! Liber…moralistista?

Virtsankarkausongelmissa kannattaa hypätä linkin sijasta junaan https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/31d3aa22-40dd-4eb3-830c-c5495edb68eb
Kakkiakin saa vauhdissaaaaa