Sanon heti alkuun, älkää menkö avustajan töihin jollette aidosti välitä sairaista ja vammaisista ihmisistä.
Olen korkeastikoulutettu ystävällinen avustettava ja viime päivät olen lukenut näitä ketjuja missä avustajat haukkuu meitä vammaisia.
Itselläni ollut noin 20-30 erilaista henkilökohtaista avustajaa (suurin osa vain yhden työvuoron, en ole halunnut tavata toiste) ja aina on lopulta löytynyt "se oikea" jonka kanssa koemme elämää ja kumpikaan ei pompota toista. Jokainen näistä 20-30 avustajasta olisi halunnut alkaa pysyväksi avustajakseni jo ihan siitä syytä että avustamiseni ei sisällä kotitöitä vaan on ns vapaa-ajan avustamista.
Mietin mitä eroa on hyvällä ja huonolla avustajalla, kukaan ei ole täydellinen. Se ero on tunteissa ja asenteissa. Sen aistii onko henkilökohtainen avustaja aidosti läsnä, välittääkö aidosti vaiko ei. Sen vain aistii. Jos avustaja on vain neutraalisti paikalla, ei sellaista halua toiste nähdä. Avustaja pitää kuitenkin päästää kaikista yksityisimpään paikkaan, kotiin. Kotiin haluaa vain ihmisiä jotka aidosti välittävät. Ja sen näkee, onko tunteet aitoja.
Tässä teille mietittävää. Menkää tehtaalle töihin jos haluatte olla robotteja.
Olen korkeastikoulutettu ystävällinen avustettava ja viime päivät olen lukenut näitä ketjuja missä avustajat haukkuu meitä vammaisia.
Itselläni ollut noin 20-30 erilaista henkilökohtaista avustajaa (suurin osa vain yhden työvuoron, en ole halunnut tavata toiste) ja aina on lopulta löytynyt "se oikea" jonka kanssa koemme elämää ja kumpikaan ei pompota toista. Jokainen näistä 20-30 avustajasta olisi halunnut alkaa pysyväksi avustajakseni jo ihan siitä syytä että avustamiseni ei sisällä kotitöitä vaan on ns vapaa-ajan avustamista.
Mietin mitä eroa on hyvällä ja huonolla avustajalla, kukaan ei ole täydellinen. Se ero on tunteissa ja asenteissa. Sen aistii onko henkilökohtainen avustaja aidosti läsnä, välittääkö aidosti vaiko ei. Sen vain aistii. Jos avustaja on vain neutraalisti paikalla, ei sellaista halua toiste nähdä. Avustaja pitää kuitenkin päästää kaikista yksityisimpään paikkaan, kotiin. Kotiin haluaa vain ihmisiä jotka aidosti välittävät. Ja sen näkee, onko tunteet aitoja.
Tässä teille mietittävää. Menkää tehtaalle töihin jos haluatte olla robotteja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kirjoitat kyllä asiaa. Olen avustajana joutunut täällä lukemaan paljon myös tosi epäasiallisia kommentteja avustajilta asiakkaistaan.
Mutta tuosta neutraaliudesta. Asiakassuhde syvenee kun avustettava oppii tuntemaan avustettavansa ja päinvastoin. Tämä ei tapahdu päivässä vaan aikaa menee paljon enemmän "hitsautua yhteen",
Asenne ja auttamisen tahto, ymmärtämisen tahto on varmasti avainasemassa. Ehkä kannattaisi antaa kuitenkin avustajalle enemmän armonaikaa kuin se yksi työvuoro, jos näet hänessä yhtään potentiaalia!
Mitä tuo neutraalisti paikalla tarkoittaa? Kaipaat enemmän avustajan osallistumista harrastukseesi?
Oikea asenne. Sitä joko on tai ei ole. Jos näkee että toinen on pakotettuna vastoin tahtoaan kotonasi töissä, et todellakaan halua sellaista ihmistä töihin uudestaan!!!
Asut ilmeisesti kaupungissa ja vähintään keskisuuressa sellaisessa? Pienellä paikkakunnalla ei ole kovin paljon valittavaa. Jos saat hankalan maineen, kukaan ei halua tulla sinun avustajaksesi. Täällä on yksi, josta varoitellaan uusia avustajia. Hän hankaloittaa muidenkin avustettavien avustajan saamista.
Tiestysti puhut asiaa, kun sanot, ettet halua ketään pakotettua töihisi. Täällä tuo yksi jutteli parin siiderin jälkeen, miten oli soitellut työkkäriin ja kysellyt nykysäännöt. Suunnitteli kai järjestävänsä karenssin jollekin tms. Toivon, että löydät hyvän avustajan.
Käytän avustusfirmoja, en palkkaa itse. Sekä Päijät-Hämeessä että Pääkaupunkiseudulla kummenittäin eri avustajia tarjolla, 70-200 joista valita mieluisa. Kun asuin pienellä paikkakunnalla, avustajia tuli myös kaupungeista autollaan, ei siis tarvitse asua samassa paikassa.
Voihan sitä ajella autolla, mutta eri asia, onko se taloudellisesti järkevää. Ei tuolla palkalla maksella asuntolainaa eikä oikein auton osariakaan. Itse olen ajellut ehkä 20km sivu, mutten tällä hetkellä ajele enkä enää osa-aikatyön perässä ajele.
Jos haluat kokoaikatyötä tehdä niin hankit niin monta asiakasta että kyseessä on kokoaikatyö. Ensimmäinen avustajani oli vuosia minulla ja teki kokoajan ylitöitä (pikkukaupunki kyseessä)
No entäs sitten kun aika usein ne avustettavat haluavat että joustetaan työajoissa tai vaikka työpäivissäkin? Toki avustettavatkin joutunevat joustamaan tuollaisissa tapauksissa, mutta aikamoinen sovitteleminen voi olla työajoissa sillä avustajalla, joka yrittää sompailla useamman avustettavan apuna.
Jonkun avustajia välittävän firman kanssa on käytettävissä toisia avustajia, sikäli mikäli heitä on saatavilla.
Työvuorot reilusti sovitaan etukäteen eikä niitä muuteta. Näin avustusfirmoissa.
Iso osa avustettavista ei työllistä nykyään kuin muutaman tunnin pari kertaa viikossa. Pitäisi olla ainakin pari avustettava per päivä ja viitenä päivänä viikossa eli kolme- viisi avustettavaa vakituisena. Saattaa toimia ja minulla nyt hetken toiminutkin, mutta vaatii sumplimista. Minulla ei avustajana ole varaa pitää autoa, julkisten varassa olen.
Voin tehdä osa-aika- tai kokoaikatyötä, mutten halua käyttää autoa. Joskus on pakko, kun ei ole julkista liikennettä, joka mulle sopisi.
Yllättävän kuormittavaa työtähän tämä avustajan työ on.
Kun ei vain osaa käydä " vain töissä".
Yöllä herää monesti miettimään vammaisen asioita ja hänen murheitaan.
Vapaapäivinä myls usein tulee pohdittua näitä työasioita.
Olen käsittänyt, että avustajat joutuvatkin usen ssirauslomille henkisen loppuunpalamisen takia.
Useinkaan vammautunrilla/ avuntarvitsijoilla ei ole muita kontakteja kuin avustaja, lääkäri, fysioterapeutti ja satunnaisesti kaupan myyjä.
Kunpa avustettavat muistaisivat olla kuormittamatta meitä avustajia. Monet meistä ovat hyväsydämisiä ja empaattisia ihmisiä, jopa liiallisuuksiin asti.
Tiedän alan haasteet ja teen kaikkeni sen eteen että avustaja tuntisi olonsa tyytyväiseksi ja arvostetuksi kun on luonani. Vaikeita asiakkaita on. Itse tunnen pelkästään kiitollisuutta avustajiani kohtaan, ollut vuosia aina sama. Lisäksi muutama vara-avustaja. Kaikkia heitä arvostan.
Ehkä se asenne korreloi palkankin kanssa? On monia, jotka ei varsinaisesti hakeudu avustajan töihin, vaan työkkäri pakottaa, jolloin sillä avustajakokelaalla ei ole motivaatiota, etenkin, kun palkkain on niin hiivatin huono... Se on kuitenkin loppujen lopuksi melko raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti (mm vaikeasti vammaiset). Jos avustettavan työhön kuuluu kaikki kotityötkin mattojen tamppaamisesta lähtien, niin en ihmettele, ettei tyyliin 11€:n tuntipalkalla saa kovin motivoitunutta porukkaa töihin. Itsekin miettinyt kakkostyöksi avustajan töitä, koska tykkäisin siitä sinällään työnä, mutta tuo 10 - 11€:n tuntipalkka (täälläpäin ne liikkuu noissa summissa bruttona) ei maksa vaivaa, varsinkin, kun siitä menee sivutulona 40% veroa... Teen mielummin sitten lähihoitajana vaikka yhden-pari extravuoroa omissa töissä, niin nettoan siitä paljon paremmin.
Suurin ongelma varmaan on se, että työkkärit tuuppaavat karenssin uhalla niin henkilökohtaisiksi avustajiksi kuin lähihoitajakouluunkin kaikenkarvaisia tolloja jotka eivät minnekään muualle työllisty. Tämä on niin nähty alalla toimiessani. Tyypeillä ei ole motivaatiota, järjenjuoksukin monesti sitäsuntätä, tekevät vain minimaalisimman, ei ole empatiakykyä, jne.
Aloittaja, oletko mielestäsi hyvä avustettava? Tai edes siedettävä? Et kuulosta ihmistuntijalta. Moni on ujo ensi tapaamisella ja vähitellen paljastuu puheliaaksi, mielenkiintoiseksi ihmiseksi. Mitä voisit tehdä, jotta osaisit tuoda ihmiset paremmin kuorestaan? Ihmissuhde se sekin on. Voit harjaantua siinä.