Sosiaali ja terveysministeri vannoo, että nuoret tulevat saamaan terapiatakuun

- Paitsi, että kaikkea ei kannata mennä vannomaan. Kaikki nyt tehdyt päätökset saatetaan perua, tai tullaan muuttamaan niitä, talous, tai jostakin muusta syystä.

Vaikka se tultaisiinkin toteuttamaan, niin se ei käytännössä tule välttämättä muuttamaan yhtään mitään paremmaksi. Nimittäin alalla on työvoimavajetta, eli pulaa työntekijöistä. Alalla on joukkopako parempipalkkaisiin ja paremmat työtolot varmistaviin töihin. Lisäksi psykiatriassa edelleenkin käytössä olevat hoitokeinot ovat lähinnä vain potilaiden diagnosointeja, arviointeja ja hoito pohjautuu pääosin lääkityksiin. Edelleenkin käytössä olevilla lääkkeillä ei oireiden taustalla olevia asioita ja tekijöitä korjata ja paranneta. Useilla lääkkeillä on aivan liikaa sivu ja haittavaikutuksia, jotka saattavat sairastuttaa niiden käyttäjät muihin somaattisiin, jopa vakaviin sairauksiin. Esim. joillakin neurolepteillä ja masennuslääkkeillä on vaikutusta aineenvaihduntaan, potilaat lihovat, jolloin potilas saattaa sairastua metaboliseen oireyhtymään, josta seuraa lisäsairauksia.

Psykiatriassa on jo useiden vuosikymmenten ajan pohjattu hoito sairauskeskeiseen ajatteluun ja kuvitellaan, että lääkkeillä ne kaikki oireiden taustalla olevat ongelmat hoituvat. Julkisella puolella ei anneta kovinkaan paljon esim. traumaterapiaa. Pelkkä terapiatakuu ei riitä varmistamaan sitä, että mt-palveluiden laatu on varmasti hyvätasoista. Viimeisten vuosikymmenten monien potilaiden omakohtaisten kokemusten perusteella hoitohenkilöstön asenne ja potilaiden kohtelu, kuunteleminen ja hoidon laatu eivät ole olleet mitään kovin kummoisia. Esim. moni skitsofreniadiagnoosin saaneen tilanne on pysynyt ennallaan. Lääkitykset ovat vain myös pahentaneet heidän terveyttään ja elämäntilannettaan. Moni takavuosikymmeninä diagnoosin saanut on jäänyt pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle ja syrjäytynyt tästä yhteiskunnasta. Heidän toimintakykynsä vain alentui lääkkeiden käytön takia. Käytännössä heille määrätyistä lääkkeistä ja "hoidoista" ei ollut heille mitään hyötyä. He eivät kuntoutuneet, eivätkä palanneet takaisin työelämään. Joten psykiatrian tarjoamat hoitokeinot, ja niiden laatu, ainakin psykoosiin sairastuneiden kohdalla ovat olemattomat.

Ainakin takavuosikymmenten omakohtaisella kokemuksella voin myös sanoa sen, että ellei kyseisessä hoitokulttuurissa tapahdu merkittäviä uudistuksia ja muutoksia tavoissa kohdata ja auttaa , vaikeuksissa olevia ja henkisesti pahoinvoivia, tai ongelmissa olevia ihmisiä, sekä keskitytä oireiden taustalla oleviin syihin ja tekijöihin, niin kyseisiä palveluita ei kannata edes lähteä koskaan käyttämään. Myös siitä syystä, että mt-diagnoosin saaneita potilaita leimataan kyseisessä systeemissä ja potilaalle tulee tästä syystä myöhemmin suuria vaikeuksia saada asiallista kohtelua, tutkimuksia ja hoitoa esim. somaattisiin oireisiin ja somaattisiin sairauksiin.