skifiharrastajat ovat oman kokemukseni mukaan juuri sellaisia, kuin itse viihdekin... ei vakavasti otettavia. Eivät ole kasvaneet aikuisiksi, haihattelevat ja elävät omissa maailmoissaan haluamatta, että taide tai kirjallisuus käsittelee mitään aikamme oikeita asioita.
Ei minulla mitään ketään vastaan, mutta kaikki tuntematni fantsu ja skifituttavat ovat juuri tuollaisia.
Ei minulla mitään ketään vastaan, mutta kaikki tuntematni fantsu ja skifituttavat ovat juuri tuollaisia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
> skifiharrastajat ovat oman kokemukseni mukaan juuri sellaisia, kuin
> itse viihdekin... ei vakavasti otettavia.
Mikä sitten pitäisi ottaa vakavasti? Joku kirjallisuudenlaji? Muistokirjoitukset varmaan, mutta niiden lisäksi?
Scifi on hyvin pitkälti samanlaista kuin mikä muukin kirjallisuudenlaji. 99% eriasteista paskaa ja 1% hyviä kirjoja, ehkä 0,001% loistavia merkkiteoksia.
Scifin "tehtävä" kirjallisuudessa on perinteisesti ollut kritisoida nykymaailmaa joko kärjistämällä se tulevaisuuteen tai esittämällä vaihtoehtoinen elämäntapa. Paljon muutakin - hyvääkin - löytyy toki, mutta näin siis yleensä ajatellaan.
Esimerkkejä kritiikistä löytyy pilvin pimein: 1984 ja Uusi uljas maailma, vain kaksi klassikkoa mainitakseni. Kirjoittamisen taso on usein heikkoa ja sitä onkin korvattu joko vision vahvuudella tai teknisillä yksityiskohdilla. Kumpikaan ei ole riittänyt säilyttämään kirjan klassikkoarvoa, vaikka niitäkin scifissä yleensä tarvitaa. Uudempi scifi ei tosin kovin tieteellistä kantaa asioihin yleensä ota, vaan sciencen puolelta ollaan tultu yhä enenevissä määrin fiction puolelle.
Entäpä scifiharrastajat? En tunne kovin montaa, itseni lisäksi. Olen harrastanut scifiä tuollaiset viisitoista vuotta, ja kirjoja on tullut luettua muutama. Kirjat jotka nuorempana vetosivat eivät iske enää samalla tavalla, ja nykyään tulee luettua kirjoja joita teininä ei välttämättä olisi pystynyt lukemaan loppuun. Arvelisin ainakin kirjallisuusmakuni puolesta olevani aikuistumassa. Paljon yleisempi harraste tuntuu olevan fantasiakirjallisuus. Olen toki itsekin lukenut jonkin verran sitä, varsinkin kun monien hyvienkin kirjailijoiden töistä löytyy molempia alan merkkikirjoja (Köh, Ursula K. Le Guin). Tällä hetkellä fantasia vain on niin kovin trendikästä, ja kenties sen takia järkevä fantasia ja järkevät harrastajat ovat hautautuneet "Elijah on ihqu" -neitien vyöryn alle.
> Eivät ole kasvaneet aikuisiksi, haihattelevat ja elävät omissa maailmoissaan haluamatta,
> että taide tai kirjallisuus käsittelee mitään aikamme oikeita asioita.
Siis scifihän nimen omaan käsittelee meidän aikamme asioita - ja ihmiset ovat ajasta riippumatta kovin samanlaisia, varsinkin kirjallisuudessa. Scifissä tapahtumat siirretään pois tunnetusta maailmasta, jotta valittu teema saataisiin paremmin esille - ja tietysti jotta tietty lukijakunta saataisiin kiinnostumaan siitä.
Esimerkkejä voisi valita moniakin. Vähän aikaa sitten palauttelin mieliin (= luin) Hoylen Mustan pilven. Kertomus poliitikkojen idioottimaisuudesta ja nerouden ylistys. Tosin aikakaudeltaan tuo on jo menneisyyttä ja teknologisesti kovin vanhentunutta, mutta tarina ei sinänsä ole kärsinyt oikeastaan yhtään.
> Ei minulla mitään ketään vastaan, mutta kaikki tuntematni fantsu
> ja skifituttavat ovat juuri tuollaisia.
Luulen että päätelmäsi kertovat enemmän itsestäsi ja siitä millaiseen tuttavapiiriin olet valikoitunut, kuin fantasia- tai scifikirjallisuudesta tai sitä harrastavista ihmisistä. Kovin moni nykyään pitää itseään scifiharrastajana jos on lukenut Adamsin Linnunradan käsikirjan liftareilla jatko-osineen (ihan hauskaa luettavaa, ei siinä mitään) ja kymmenen Star Wars -pokkaria. Edistynyt harrastaja saattaa jopa nimeltä tunnistaa sellaisia kirjailijoita kuin Asimov, Clarke, Sturgeon, Hoyle, Herbert, Simmons, Le Guin, Bradbury, Lem, Dick, ... Listaa voisi jatkaa aika pitkään. :D
Ja nyt riitti, sanoi shamaani. :)
Haihattelijoita???
Yhtä asiaa olen aina ihmetellyt (varsinkin meissä suomalaisissa) että pitää yleistää!! Kun jonkun ryhmän henkilöt usein on jonkunlaisia niin sitten on kaikki. HEi oletko kuullut että poikkeus vahvistaa säännön!!!! Ja yleensäkin ihmiset joiden tarvitsee tulla nettiin ja etsiytyä jonkin asian harrastajien sivuille arvostelemaan näitä on pakko olla ahdasmielinen tai jotain muuta...
Olisiko niin että olet itse lukenut scifiä etkä ymmärtänyt sitä???
Ja nykyisin tuntuu että mikä tahansa kirja jossa on jotain yliluonnollista luetaan fantasiaksi ja monet fantasia-fanit jotka näkivät TSH-leffat eivät edes tiedä että se pohjautuu kirjaan. Mutta Suomi onkin siitä ihana että se vielä on vapaa ja jokainen saa olla sellainen kuin haluaa. Kyllä meitä tänne mahtuu erilaisiakin =)
Ja haloo miten suuri osa kirjallisuudesta pohjautuu tosi tapahtumiin??ja miten tylsää olisi jos maalarit eivät käyttäysi mielikuvitustaan?? Ja sattumoisin fantasia saa alkunsa esim. Kreikan ja Rooman mytologiasta jotka ovat melkein vanhempia kuin aika itse!! Jos kerran ainoa sanomisen ja maalaamiseen arvoinen asia on fakta niin eipä jää taiteilijoille kovinkaan paljon tekemistä...Kuka sun ihanne on Hitler kenties...
The Rat mahtava toi heitto muistokirjoituksista :)
Olipa kerrankin tekstiä ns. varttuneelle lukijal-
le.Olin ajat sitten lopettanut näiden palstojen
lukemisen,tuntien olevani muinaismuisto.
En olekaan ainoa aikuinen joka harrastaa scifi-
ja fantasiakirjallisuutta(kin).
Osa on haihattelijoita, osa ei. Itse scifi-kirjallisuus ei tosin aina sitä ole, jos väität muuta, et tunne genreä.
Se, että kaveraat omissa maailmoissa elävien haihtattelijoiden kanssa ei kerro kirjallisuudesta mitään, vain sinusta ja kaveripiiristäsi.
Yleistystä taas! Ai että minä inhoan..
Fantasia & scifi säilyy usein läpi sukupolvien, eli se ei "vanhene". Voin hyvin kuvitella lapsenlapsenlapsenlapseni lukemassa Tolkienia tai Stephen Baxteria ym. Itse asiassa, kun tarkemmin ajattelee niin fantasiassa ja scifissä on usein jokin sanoma, mutta se on usein kätketty ja pitää miettiä hetki ennen kuin sen hoksaa. Ja eikö ole hyvä pitää yllä mielikuvitustaan?
Ja lopuksi: hyvät ihmiset, lopettakaa yleistäminen, kiitos.
olen, olen pyörinyt piireissä jotakin kolmekymmentä vuotta, olen kirjoittanut itsekin. Et ole kovin välkky, eivätkä ole ystäväsikään. Luepa jotakin kunnollista ja keskustelemme sitten. Ihan hihasta tempaisten, kokeile vaikka Ursula LeGuinin "Always Coming Home" tai Stanislaw Lemin "Voittamaton" tai jotakin vastaavan tason ajattelua herättävää kirjaa, niin katsomme, josko rahkeet riittävät.