Minä olen suhteellisen tavallinen, kohta 23 vuotias Suomalainen mies. Elän suhteessa Suomalaiseen naiseen ja olemme molemmat vannoutuneita ja innokkaita hetero-ihmisiä. Mitä sana "hetero" sitten edes merkitsee? En tiedä. Silti minulle on koko ikäni ollut selvää, että olen yksi heistä... heteroista. Se on ollut minulle porukka, johon olen voinut kuulua riippumatta syntyperästä, yhteiskuntaluokasta tai maailmankatsomuksesta.
Nuoruusvuosinani kapinoin ajoittain, niinhän kaikki tekevät, mutta aina pysyin heterona. Se oli ainoa asia, jota en koskaan edes mielessäni kyseenalaistanut. Jokaikinen pieni toiveuni, pitkä katse kadulla kohti piukkaa peppua... kaikkien kohteena oli jo ala-aste iässä naiset. Se oli se mitä olin. Vanhempani olivat sangen rajoittuneita seksualisuuden suhteen, ja sen takia kukaan ei koskaan minulle sanonut, mitä minun tulisi olla. Se tuli syvältä sielustani. Se oli jotakin omaa, ei konemaista koulutusta niinkuin uskonto, politiikka tai trendikkäät ammatit... kenties feminiinisimmilläni olin soittaessani pianoa, mutta silloinkin jopa ne kauneimmat sävelet... ne oli selvästi mielessäni osoitettu säveltäjältä jollekulle naiselle... Se oli itsestään selvyys!!! Ei miehet kauneuden päälle ymmärrä sanottiin, ja niinhän se vähän onkin...
Kotikasvatukseni oli kuitenkin suvaitsevaista, äitini opetti ettei yksi ihminen ole välttämättä toista pahempi, vaikka olisikin "erilainen"... tästä kasvatuksesta olen edelleenkin erittäin ylpeä. Mutta silti se "heterous" tuli syvältä sisältäni. Se oli jotakin omaa, tunne sielussa, loistava polku joka osoitti mitä minusta tulisi... Kerrankin joku tavallinen, arkipäiväinen asia joka oli itsestään selvyys, jota vastaan ei edes tehnyt mieli kapinoida. Olin kenties herkkä lapsikin joskus, mutta aina umpihetero...
Minun mielestäni sana HETERO on sinällään turha, ettei mitään arkipäiväistä tarvitse kuvata erityisellä sanalla. Niin kauan kuin valtaosa maailman ihmisistä on heteroja, voidaan se sana jättää pois ja korvata sanalla normaali... ihan vain sen takia, että niinhän se on. Homoja on ollut ja tulee kai aina olemaan, mutta on oikeus ja kohtuus pitää heitä erikoisina, erilaisina, perversseinä... tms. Koska minä olen normaali ja minä olen hetero, jos sillä pilkkanimellä tahdotte normaalia kutsua.
Nuoruusvuosinani kapinoin ajoittain, niinhän kaikki tekevät, mutta aina pysyin heterona. Se oli ainoa asia, jota en koskaan edes mielessäni kyseenalaistanut. Jokaikinen pieni toiveuni, pitkä katse kadulla kohti piukkaa peppua... kaikkien kohteena oli jo ala-aste iässä naiset. Se oli se mitä olin. Vanhempani olivat sangen rajoittuneita seksualisuuden suhteen, ja sen takia kukaan ei koskaan minulle sanonut, mitä minun tulisi olla. Se tuli syvältä sielustani. Se oli jotakin omaa, ei konemaista koulutusta niinkuin uskonto, politiikka tai trendikkäät ammatit... kenties feminiinisimmilläni olin soittaessani pianoa, mutta silloinkin jopa ne kauneimmat sävelet... ne oli selvästi mielessäni osoitettu säveltäjältä jollekulle naiselle... Se oli itsestään selvyys!!! Ei miehet kauneuden päälle ymmärrä sanottiin, ja niinhän se vähän onkin...
Kotikasvatukseni oli kuitenkin suvaitsevaista, äitini opetti ettei yksi ihminen ole välttämättä toista pahempi, vaikka olisikin "erilainen"... tästä kasvatuksesta olen edelleenkin erittäin ylpeä. Mutta silti se "heterous" tuli syvältä sisältäni. Se oli jotakin omaa, tunne sielussa, loistava polku joka osoitti mitä minusta tulisi... Kerrankin joku tavallinen, arkipäiväinen asia joka oli itsestään selvyys, jota vastaan ei edes tehnyt mieli kapinoida. Olin kenties herkkä lapsikin joskus, mutta aina umpihetero...
Minun mielestäni sana HETERO on sinällään turha, ettei mitään arkipäiväistä tarvitse kuvata erityisellä sanalla. Niin kauan kuin valtaosa maailman ihmisistä on heteroja, voidaan se sana jättää pois ja korvata sanalla normaali... ihan vain sen takia, että niinhän se on. Homoja on ollut ja tulee kai aina olemaan, mutta on oikeus ja kohtuus pitää heitä erikoisina, erilaisina, perversseinä... tms. Koska minä olen normaali ja minä olen hetero, jos sillä pilkkanimellä tahdotte normaalia kutsua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä nykyaika on mennyt siihen, että homot tuntevat olevansa jotenkin "parempaa herrakansaa". Milloin olet viimeksi nähnyt tv:ssä homon, joka ei olisi ylpeä omasta valinnastaan, joka ei suhtautuisi halveksien "tekopyhiin" heteroihin ja joka ei toitottaisi, kuinka heteroutta ei enää tarvita näin keinohedelmöityksen aikakaudella?
Hei c'mon!!! Miehen tulee rakastaa naista ja naisen miestä, jos tämä elämä maailmasta loppuu, onko kaikki esi-isiemme työ ollut turhaa. Minusta on saamarin vastenmielistä katsella näitä karvaisia partureita... ajaisi omat oksettavat karvansa pois... puhumassa lehdissä, kuinka homoavomies pitäisi saada suomeen nyt venäjältä, kun ollaan pari ja kaikkea. Miksei kaikkia homoja voisi lähettää karjalaan... perustaisivat sinne näiden "uskadaaraa-ugrilaisten" kanssa oman unelmavaltionsa. Loppuisi se narina Karjalan palauttamisestakin kerta heitolla, ja kaikki olisivat tyytyväisiä?
On varmaan kivaa kirjoittaa itselleen; saa tyydyttävän vastauksen.
Voi Keke-poika sinua!
Voimme siis pitää miehiä "erikoisina, erilaisina, perversseinä... tms."
"Homoja on ollut ja tulee kai aina olemaan, mutta on oikeus ja kohtuus pitää heitä erikoisina, erilaisina, perversseinä... tms. Koska minä olen normaali ja minä olen hetero, jos sillä pilkkanimellä tahdotte normaalia kutsua."
Oikeus ja kohtuus.... No ihan miten vain, se on oma ratkaisusi. En silti ymmärrä, kerran olet niin maan perusteellisen normaali, miksi tulet "erikoisten, erilaisten, perverssien" homojen palstalle pyörimään?
Sitä "normaalien" tirkistelynhalua vai?