Elävät kuvitelmat

Tunnuit välillä häipyvän mielestäni ja vähän surinkin muiston/illuusion haalistumista, mutta tänään taas tunsin, niinkuin olisit lähelläni (sielussa), kuvittelin sitä, miten olisimme yhdessä, myös fyysisesti ja ihmettelen, miten ne kuvitelmat on niin eläviä, vaikka koskaan emme ole olleet sillätavalla lähekkäin. Vielä melkein viiden vuoden jälkeen kaipaan. Olet mysteeri. Meidän välillä oli isoja esteitä ja usein kadun, että aktiivisesti annoin niiden tulla väliimme, mutta ymmärrät varmaan, etten järjellä ajateltuna voinut tietää tunsitko todellakin minua kohtaan niinkuin minä tunsin sinua kohtaan, vai olitko vaarallinen sekopää? Vai selväjärkinen vaarallinen? Vai sydän, joka halusi vain auttaa voimiaan säästämättä? Vai oliko kaikki todellakin sattumaa? Ja jos oli, mitä maailmankaikkeus sillä haki takaa? Nykyinen luonnontiede on liian kehittymätöntä, jotta voisin uskoa vain siihen. Minä pakenin ja torjuin ja nyt en voi senkään vertaa varmaan sinua koskaan unohtaa. Ehkä siinäkin on oma kauneutensa. Täyttymättömässä kaipuussa.

MHH (n)--->AMM (m)