Tajusin jokin aika sitten pitäväni paljon erään henkilön seurasta. Kohtaamme melkein päivittäin arkisin, mutta ainoastaan ammatillisissa merkeissä. Emme työskentele samassa työpaikassa, mutta samalla alalla. Olen koittanut etsiä merkkejä hänen käytöksestään ja kohtaamisistamme, onko toinen kiinnostunut viemään näitä puhtaasti ammattimaisia kohtaamisia epävirallisempaan ja tuttavallisempaan suuntaan. Selviä merkkejä en ole saanut, mutta silti minulla on ollut vahva intuitio, etten ole tunteideni kanssa yksin. Että yhteys on, mutta kuinka syvä ja kuinka pitkälle se olisi mahdollista viedä, on ollut hämärän peitossa.
Uskalsin lähestyä häntä hiljattain viestillä, jossa varsin hienovaraisesti kerroin arvostavani kohtaamisia hänen kanssaan, johon hän vastasi ystävällisesti varsin nopeasti. Nyt emme ole vähään aikaan nähneet, joten lähetin hänelle viestin kysyäkseni kuulumisia. Siihen viestiin hän ei ole vastannut. Mitä tästäkin nyt pitäisi tulkita?
Uskalsin lähestyä häntä hiljattain viestillä, jossa varsin hienovaraisesti kerroin arvostavani kohtaamisia hänen kanssaan, johon hän vastasi ystävällisesti varsin nopeasti. Nyt emme ole vähään aikaan nähneet, joten lähetin hänelle viestin kysyäkseni kuulumisia. Siihen viestiin hän ei ole vastannut. Mitä tästäkin nyt pitäisi tulkita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Annoitko ymmärtää viestissäsi, että arvostat kohtaamisia muutenkin kuin ammatillisessa mielessä?
Ei, en antanut ymmärtää sellaista, sillä se olisi saattanut tuntua toisesta tungettelevalta ja ahdistavalta. Koitin olla hienovarainen viesteissä, sillä nämä olivat ensimmäisiä epäammattimaisia viestejä, jotka hänelle lähetin.
Tuskin ymmärsi taka-ajatuksesi, muuten olisi itse jatkanut viestimistä tai pitänyt yllä kontaktia muuten. Olettaen että kiinnostus on molemminpuolista. Juttu tulee kuitenkin selviämään ajan kanssa, koska ilmeisesti jatkossakin olette työn takia tekemisissä?
Voitko seuraavalla kerralla viedä keskustelua vapaa-ajankin suuntaan? Kertoa omasta elämästäsi ja kysyä hänen.
No sitä on koitettukin jo hiukan tehdä. Olen ollut se aloitteellisempi osapuoli, olen jotain pikkupaloja sopivissa tilanteissa kertonut, samalla kannustaen häntäkin avautumaan. Jossain määrin siinä olen onnistunutkin, sillä hänen kanssaan tuntuu helpolta ja mukavalta keskustella ihan mistä vain, olipa kyse päivän säästä tai työpäivän kulusta. Ehkä olen vain kärsimätön.