Nojaan leukaani polviin,
katson näkemättä kaukaisuuteen.
Kuuntelen sadetta,
jokaisen pisaran tarinaa.
Haluaisin selittää,
tämän tunteen jolle ei ole sanoja.
Sen kauniin haikeuden,
surumielisyyden maailman.
Havahtua siitä,
hellään kosketukseesi
Olla sylissäsi ja
tuntea sinut siinä.
katson näkemättä kaukaisuuteen.
Kuuntelen sadetta,
jokaisen pisaran tarinaa.
Haluaisin selittää,
tämän tunteen jolle ei ole sanoja.
Sen kauniin haikeuden,
surumielisyyden maailman.
Havahtua siitä,
hellään kosketukseesi
Olla sylissäsi ja
tuntea sinut siinä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suru ja haikeus kaunistaa sanojasi
Tyty, vaikka en ole hirveän surullinen. Mutta kaipa tämä sade sää saa aikaan hiukan alakuloa, varsinkin kun sitä tarkkaan kuuntelee.
surullinen, mutta usein surusta syntyy kauniita runoja
Istuin itse kalliolla,
pienellä kivellä polun päässä,
lämmin kesäkosteus laskeutui usvana kasvoilleni,
valui kaulalleni,
kuin hipaisu,
Haike..usko..
Haike..usvaanko..
Sanaton tunne ihollani.
mielenkiintoinen ja kaunis.
Soi pisaroiden soinnussa suru
Tuo sointu surun
Niin lumoavan kaunis
Haikeuden sydämmeeni tuo
Käy ajatukseni rantaan
Hiekkaan valkoiseen
mereen putoaa,
aalloilla ratsaastaa ja
hiekkaa valkoista hyväilee.
Ensi auringon säteissä,
kirkkaus on sateen.
Kimallus tuhansien sadepisaroiden.
tulipas kamala. Olisi vain pitänyt tyytyä kiittämään. Kiitos Kristallimies.
Sateella etenkin havahtuu
kuuntelemaan yksinäisten pisaroiden ropinaa,
silloin olisi kiva olla sylissä
kainalossa
lähellä
ettei niin pelottaisi
luonnonilmiöt