minkä...

ei kai sitä mitään vaadittua ikää ole? itse aloin seurustelemaan ihan syvällisesti kun täytin 15. Eikä ainakaan omasta mielestäni voi noin vain alkaa "seurusteleen kunnolla", se vaan tulee jos on tullakseen. Esimerkiksi minä ja poikaystäväni emme alkuun puhuneet oikein omista asioistamme, mutta nyt on tullut seulottua melkein kaikki salaisuudet läpi, valvottu ja itketty.

Kihloihin nyt ei ainakaan alle 16-vuotiaana, ehkä joskus 18 ikävuoden jälkeen olisi ihan sopiva ikä. Riippuu tietysti ihan ihmisestä :D Eikä mitenkään parin viikon seurustelun jälkeen, kyllä sitä pitäisi olla joku vuosi takana ja tulevaisuuden suunnitelmat edessä. Kihlaushan on lupaus avioliitosta, vaikkei Suomen laki kihlausta tunnekkaan.

Ihme jos joku jaksoi lukea loppuun asti x]

Ei ole ikäkysymys. Joku nuorempana joku vanhempana. Riippuu henkisestä iästä ja siitä, onko sattunut löytämään.

Eli..jos oot vaikka 18 ni se ei automaattisesti tarkota että seurustelet vakavasti. Tai että et seurustele. Ei ole pakko ruveta seurusteleen vakavasti, mutta ei sitä kukaan kielläkään.

Sitten, kun oot omasta mielestä valmis aloittamaan seurustelun. toiset aloittavat heti ylä asteen ikäisenä ja toiset vasta opiskelun aikana tai jälkeen. Seurustelulla ei ole mikään kiire. Kihloihin kannattaa mennä vasta, kun on seurustellut 2-4vuotta ja tietää et haluaako mennä kihloihin jne.

No aina sanotaan ettei niihin mitää kunnon ikää oo, eikä niihin oikeastaan oo. Mutta ku niihin silti periaatteessa mun mielestäni on ;). Jokanenhan sen itse päättää eikä sitä voi sanoo koska toinen on valmis ja mihin. Mut omalla kohdalla sanoisin että kyl yläasteen yli pitäis päästä ennenku alkaa ihan vakavasti kunnolla seurustella. Yläaste on sellaista sekoiluaikaa, sillon ollaan nuoria ja typeriä. Kihloihin menemisellä ei oikeastaan oo mitään ikää, mut mun mielestäni kuitenki pitäis asua jonku aikaa saman katon alla yhteisessä kämpässä ennenku kihloihin mennään. Naimisiin mennään sitte ku päästään :). Että sillee.

kerrompa oman tarinani:
vappua 2002 tapasin erään pojan, tuolloin olin juuri ja juuri 16 vuotta niin myös poika. ensin ajattelin että mitähän tästä tulee enkä odottanut kovin suuria, sitten aikaa kului jonkin verran ja deittailu muuttui toisten luona vietetyihin öihin suhde eteni normaalisti ja molemmista alkoi tuntua että tämä oli jotain erikoista. Noin 1½ vuoden seurustelun jälkeen vietimme lähes jokaisen yön ja päivän yhdessa siitä noin vuoden päästä menimme kihloihin ja nyt reilun kolmen vuoden päästä olemme yhä yhdessa ja rakastamme toisiamme todella. Me tiedämme että kihlaus on lupaus avioliitosta vaikka olemme vasta 19w molemmat. tarinan opetus:
ei iällä väliä oli sitten 15, 17, 26 tai 70 kunhan on opetellut tuntemaan toisen ja on varma tunteistaa. (mielestäni olin melko nuori kun aloin seurustella vakavasti) kyllä sen tuntee kun se on se oikea ja muutaman vuoden jälkeen jos tunteet ovat samat voi mielestäni ihan hyvin vaakinnuttaa parisuhteen.
En voi luvata että olemme kultani kanssa yhdessä loppu elämämme mutta tällä hetkellä hän on se kaikkein tärkein ihminen ja toivon todella että hän on sitä 50 vuoden päästäkin.