moi. haluaisin kertoo vähän tarinaani, ja kysyä että mikä mättää.
oon 14-v tyttö, kavereita piisaa ja elämä hymyilee. tai niin kaikki luulee. kukaan ei tunne MUA, ei sitä tyttöö joka itkee iltaisin pahaa oloaan. kaikki tuntee sen pikkusekopään, oikeen miss hymyn. on mulla pari bestistä, yks, joka oli ainoo joka loi muhun toivoo ja joka rakasti mua tälläsenään, muutti pois, vaan parin kuukauden ystävyyden jälkeen. toinen yrittää neuvoa, mutta joskus se tuntuu niin teennäiseltä, ja tunnen olevani vaan varakamu-listalla. ja kolmas. mulla on sen kanssa hauskaa, on on. mutta hauska kohdistuu aina muhun. mun pilkkaamiseen. ja täs muijjas itessään ei oo mitään vikaa.
on muitakin kamuja, mut pelkään näyttää muille millanen oikeesti oon. ei kukaan tajuais.
sit mullon viä pieni muotoinen ongelma. mun raivokohtaukset. kun mulla pimahtaa, pimahtaa kunnolla. silmissä sumenee ja paikat menee paskaks. ja sit jälkeen päin miettii, et mitä vittuu mä kuvittelin tekeväni. on ollu monta kertaa lähellä toisen ihmisen satuttaminen. oon saanu sit loppujen lopuks sen verran rauhotuttua. se on oikeesti pelottavaa. ihan ku ei pystyis hallitteen itteeni.
mitä mä teen? ystävieni sekä raivoni suhteen??
oon 14-v tyttö, kavereita piisaa ja elämä hymyilee. tai niin kaikki luulee. kukaan ei tunne MUA, ei sitä tyttöö joka itkee iltaisin pahaa oloaan. kaikki tuntee sen pikkusekopään, oikeen miss hymyn. on mulla pari bestistä, yks, joka oli ainoo joka loi muhun toivoo ja joka rakasti mua tälläsenään, muutti pois, vaan parin kuukauden ystävyyden jälkeen. toinen yrittää neuvoa, mutta joskus se tuntuu niin teennäiseltä, ja tunnen olevani vaan varakamu-listalla. ja kolmas. mulla on sen kanssa hauskaa, on on. mutta hauska kohdistuu aina muhun. mun pilkkaamiseen. ja täs muijjas itessään ei oo mitään vikaa.
on muitakin kamuja, mut pelkään näyttää muille millanen oikeesti oon. ei kukaan tajuais.
sit mullon viä pieni muotoinen ongelma. mun raivokohtaukset. kun mulla pimahtaa, pimahtaa kunnolla. silmissä sumenee ja paikat menee paskaks. ja sit jälkeen päin miettii, et mitä vittuu mä kuvittelin tekeväni. on ollu monta kertaa lähellä toisen ihmisen satuttaminen. oon saanu sit loppujen lopuks sen verran rauhotuttua. se on oikeesti pelottavaa. ihan ku ei pystyis hallitteen itteeni.
mitä mä teen? ystävieni sekä raivoni suhteen??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä hän on sinun ystäväsi, vaikka joskus tuntuisikin ouolta, kukaan ei ole täydellinen, juuh:)
Ja joskus ystäviä on niin vaikea auttaa tai neuvoa:( en minäkään auttaa osaa, vaikket edes ole ystäväni.
Ja noihin raivokohtauksiin, laskemalla voi helpottaa, laske ensin kymmenestä nollaan, sitten yhdeksästä nollaan, kahdeksasta nollaan, jne... kunnes lasket nollasta nollaan, ja huomaat rauhoittuneesi:) laske hitaasti, niin vaikuttaa paremmin :)
toivottavasti oli apua.
Jos nyt yhtään lohduttaa, niin täällä on 14-vuotias poika jolla on samat ongelmat.
Itsekin olen itkenyt joskus joka toinenkin ilta, joko jonkun tytön takia tai sitten muuten vaan. Vaikka miulla onki kaikki asiat aivan hyvin! Ei oo perheongelmia, ei oo rahahuolia eikä ne tytötkään näin järjellä ajatellen vielä niin tärkeitä ole.
Silti välillä on aivan karmee olo...
Raivokohtaukset on tuttu juttu myös. Ja oon aina luullu et oon ainoa joka on niin temperamenttinen. Eikä se ole vaan ollu lähellä se toisen ihmisen satuttaminen; välillä on menny verissä päin tappeluks...
Pirullisinta on vielä se että siitä pilaillaan miulle, vaikka mie en pirkula voi sille mitään...
Tosin, yritän ajatella valosasti. Miulla on ex. kotipaikkakunnalla hyvä kaveri joka kuuntelee aina. Hyvin loppujen lopuks kaikki asiat.
Että neuvosin siullekki: Yritä ettiä niitä aivan pieniä hyviä asioita, koska sit huomaat kuitenki että pikkujututki on tärkeitä.
Kuulostaa höntiltä ja kuluneelta, mutta muista ettet ole ainoa.
Ja nauti kesästä!!!
Mie oon 16-vuotias tyttö, tuo kuulosti tuo siun tarina ihan miun kertomalta.
Mie oon koulussa ja muualla aina ulospäinsuuntautunut, kauheen energinen ja kiva tyyppi (tai sellasena muut minut tuntee). Mutta aina joskus illalla ku oon yksin alkaa pyörimään päässä ne tutut sairaat ajatukset. Mie tiiän mistä ne johtuu.
Mulle on käyny kaikenlaista (vaikka perhesuhteet on hyvät jne), juopot on ahdistellu ja yks olis varmaan raiskannu mut jos en olis päässy karkuun siitä tilanteesta, (ite siis olen todellakin kiltti tyttö, en hillu perjantaisin kaupungilla, en juo/polta). On ollu hankalaa pari vuotta sitte kaverin kanssa joka levitteli musta paskoja juoruja ympäri koulua, menetin vähäksi aikaa kaikki ystävät. Olin ihan yksin. Nyt onneks kaikki kääntyi sitä "kaveria" vastaan mutta en ikinä unohda...
Ja puoli vuotta sitten pelkäsin kuin hullu omaa äitiäni, se löi minua talvella oikein kunnolla kun oltiin kauppareissulla, sitten jätti yksin pakkaseen kävelemään. Ja on ollut kaikenlaisia onnettomuuksia ja läheltä piti-tilanteita, melkein jäin junan alle kerran, olen meinannut hukkua laiturin alle jne.
Mula siis tuntuu olevan todellakin syytä siihen että välillä menee kaikki mustaksi, itkettää, pelottaa että teen itselleni tai jollekin läheiselle jotain pahaa.
Nyt on sitten yks poika, tuntuu olevan minuun kovastikin lätkässä, kuuntelisi varmasti kaiken minkä haluan kertoa. Mie en taas tiedä mitä mun pitäs sen kanssa tehdä kun en itse ole lätkässä, se on vaan loistava kaveri, mutta on ihanaa että joku kuuntelisi. (Sitten taas jos alan sen kanssa purkamaan näitä asioita niin se luulee että ollaan jotain enemmän) :).
Toisaalta olen kaivellut kaikki asiat pään sisällä yksin, en haluais päästää ajatuksiini ketään. Sairaaseen, hulluun ja mätään mieleen.
Kokemuksesta voin sanoo ettei mistään "laske hiiitaaasti kympistä alaspäin"-jollotuksesta ole MITÄÄN apua.
Kyllä sullakin on varmaan kaveri, jolle voit kertoa, suosittelen että kerrot tunteista, peloista ja muusta. Kuulostaa hölmöltä mutta pitää niitä ajatuksia saada purkaa. Vaikka sitten päiväkirjalle.
Ja niinkun tuo Bastard tuossa sanoikin, niin etsi sellaisia hyviä juttuja, aloitat elämäsi tavallaan alusta sen kannalta, aurinko alkaa hiljalleen paistaa ja huomaa kaikki ihmsiet ympärillä. Näin mullekin on käymässä ja se tuntuu huipulta!
Minusta välitetään, olen aikas suosittu, nyt on kesäloma.
Ihanaa kesää siulle! Nauti elämästä!
kiitos, mä yritän ajatella valoisammin ja kokeilla jopa sitä kymmeneen laskemista ;D
Mulla on täsmälleen sama ongelma. Mä kun luulin olevani ainoa...