Lapseni puolesta kyselen.

Onko aloittaja tosissaan?

Onneksi olkoon, olet todella saanut aikaan lapsellesi kusisen tilanteen. Olisit valinnut suomalaisen miehen (pieni oletus tässä kohtaa), niin todennäköisesti ei tarvitsisi tällaista sotkua jossain kohtaa selvittää. Onnea vaan lasten löytämiseksi, tiedoksiantojen toimittamiseen, dokumenttien kääntämiseen ja vahvistamiseen ynnä muuhun hienoon sotkuun.

Se, onko lapsesi perunkirjoitusvelvollinen, selviää vasta kuolinhetkellä.

Miehesi lapsille kuuluu se mitä miehesi lapsille kuuluu. Olet huolissasi ilmeisesti vain rahasta. Afrikassa suomalainen pikkuraha onkin iso raha.

Voit opastaa tytärtäsi etukäteen siihen, että hänellä on sisaruksia Afrikassa ja selvittämään heidän yhteystietonsa. Hänellä on suuri ja kansainvälinen suku. Voit myös opastaa säästämään rahaa, että hänellä on mahdollisuus hankkia jatkossa juristi hoitamaan asiaa. Tyttäresi voisi myös pyytää afrikkalaisia sisaruksia käymään Suomeen tai muuttamaan tänne, sen jälkeen kuin osoitteet ovat tiedossa. Lisäksi hän voi lähettää Afrikkaan sisaruksille rahaa, jos rahasta on puutetta.

Voi taivas! Olen sataprosenttisesti suomalainen kuten on ex-miehenikin! En ole rahan perässä (muuta kuin siinä mielessä, että isänsä on aikoinaan luvannut maksaa lapsen opiskelut, nyt on hävinnyt täysin kartalta) Vuosikaudet riippui meidän perässä avioeron jälkeen.

En siis ole millään tavalla syyllinen miehen uuteen suhteeseen (mikä alkoi vasta viisi vuotta eromme jälkeen).

Vain ja ainoastaan: miten osaisin valmistaa tytärtä siihen mitä on tulossa? MIstä saisin tietoa? Onko olemassa jotain neuvontapalvelua näissä kv. asioissa. Siis normaalituloisen ihmisen maksettavissa olevaa. Tai jopa ilmaista.

Asiaan liittyy käänteitä, minkä takia tyttärellä ei ole mitään kiinnostusta isänsä uutta "perhettä" kohtaan. Kai sitä voi perheeksi sanoa, kun asutaan maailman toisella puolen ja keskustellaan vaan skypeä yms. käyttäen.

Kiitos vinkistä. Tytär puhuu suomea kyllä ihan äidinkielenään.

Onko avioerosi jälkeen tehty omaisuuden ositus sinun ja miehesi. välillä? Jos ei, se olisi syytä tehdä kirjallisena - tai vähintäänkin ilmoitus siitä, että omaisuus on jaettu eikä kumpaisellakaan ole ositusvaatimusta toista kohtaan.

Ositus on tehty.

Jos tyttäresi on jo täysi-ikäinen tai lähellä sitä, voitte kääntyä lakihenkilön puoleen kertoen hänelle tämänhetkiset faktat. Monissa lakitoimistoissa on vartin ilmainen alkukeskustelu. Tai sitten suurimmissa kaupungeissa on kirkon puolelta ilmaista asianajoneuvontaa ( soita, kysy , googlaa ,missä on lähin, missä voitte käydä). Otatte sinne mukaan kaikki paperit mitä teillä on ja lista kysymyksistä.
Toinen asia minkä kannatta huomioida, että kukaan ei tiedä , kuka ensiksi kuolee. Se voi olla teistä kuka hyvänsä.

Kiitos asiallisista vinkeistä.: suomi-seura, seurakunta, lakimies-vartti. Suljen tämän tiketin omalta osaltani.

Jos ex-miehsi eli lapsesi isä on vähävarainen eikä jaettavaa juurikaan jää, ehdottaisin perinnöstä luopumista ja siten vapautuisi kaikista perukirjoitus- ym. velvotteista.

Jos varallisuutta suht mukavasti, tyttärenne voi esittää asioiden hoitamisesta aiheutuneet kulut perunkirjoitustilaisuudessa. Ehkä suosittelisin oikeusaputoimiston virkailijan palkkaamista hoitamaan perunkirjoituksen. Ulkomailla asuvat tunnustetut lapset näkyvät ex-miehesi virkatodistuksessa. Lasten vaan pitää esittää elossa olo -todistukset perunkirjoitukseen. Perunkirjoitukseen ei tarvitse olla paikalla.

Ei kai pesän varoista makseta matkakuluja...? Palkatkoot muun mantereen osakkaat oman asianhoitajan täältä ( sähköinen valtakirja? ) , omalla kustannuksellaan.