...milloin miehen kalastus ns. "menee yli"?
Olen seurustellut kalamiehen kanssa viitisen vuotta, kulkenut mielelläni kesällä mukana kalareissuilla, ostanut vieheitä ja muita kalastustarvikkeita ja kannustanut miestäni harrastuksessaan (joka mielestäni on hyvä sellainen). Mutta, mutta... ongelma on se että viime aikoina tämä harrastus on ikäänkuin levinnyt käsistä: enää ei voi tehdä yhteisiä lomareissuja, suunnitella perhettä, miettiä muuttoa paikkakunnalle, jossa molemmille olisi töitä, sillä kalapaikat jäävät liian kauas jne. jne. Kaikki keskustelut ym. pyörivät kalan ja kalastuksen ympärillä. Hermot alkaa mennä tällaisen miekkosen kans ja jotenkin mun ajatukset tätä harrastusta kohtaan alkaa kääntyä kielteisiksi tämän kaiken johdosta :(
Olen seurustellut kalamiehen kanssa viitisen vuotta, kulkenut mielelläni kesällä mukana kalareissuilla, ostanut vieheitä ja muita kalastustarvikkeita ja kannustanut miestäni harrastuksessaan (joka mielestäni on hyvä sellainen). Mutta, mutta... ongelma on se että viime aikoina tämä harrastus on ikäänkuin levinnyt käsistä: enää ei voi tehdä yhteisiä lomareissuja, suunnitella perhettä, miettiä muuttoa paikkakunnalle, jossa molemmille olisi töitä, sillä kalapaikat jäävät liian kauas jne. jne. Kaikki keskustelut ym. pyörivät kalan ja kalastuksen ympärillä. Hermot alkaa mennä tällaisen miekkosen kans ja jotenkin mun ajatukset tätä harrastusta kohtaan alkaa kääntyä kielteisiksi tämän kaiken johdosta :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielenkiintoisesti miehesi asennoituu kalastukseen ja koko elämään. Mielestäni harrastus kuten tässä tapauksessa kalastus toimisi normaalia elämää tukevana ajatusten ja ruumiin rentouttajana. Vaikuttaisi kuin kalastuksesta olisi tullut miehellesi ammatti. Uskon kuitenkin että hänen elämässä on kuitenkin jokin pahasti vialla koska tai siitä puuttuu jotain kun hän yrittää tai ilmeisesti täyttääkin elämänsä kalastuksella. vaikea sanoa.
Kalastus on harrastus parhaasta päästä. Harkitse tarkkaan onko syytä kieltää tai estää sitä. Sinä voisit hankkia itsellesi omia harrastuksia siksi aikaa kun miehesi on kalastamassa.
Kukaan ei ole täydellinen, varsinkaan miehet. Tunnen useita erittäin kovia kalamiehiä ja ylättävästi heidän perhe-elämänsä sujuu hyvin. Lapset ovat osalla mukana harrastuksessa kun ikää kertyy enemmän, pojat useimmin mutta monesti myös tytöt. Vaimot vaihtelevasti, usein enempi kotona.
Olen usein hämmästellyt sitä kun olemme "ukkoporukalla" kalareisussa niin menee kevyesti pari päivää pelkistä kala-asioista puhuessa, naiset ei tule edes mieleen. Saunassa otetaan pari olutta ja lämmikkeeksi rommitoti, mutta koska aamulla pitää nousta aikaisin kalalle, suurin osa viinoistakin jää juomatta.
On varmasti monia huonompia harrastuksi, niitä tuskin kannatta edes luetella. Tärkeää olisi keskustella miehesi kanssa asioista positiivisesa sävyssä. Perhe ja työ tulee olla etusijalla mutta kyllä sen jälkeen aikaa kalastuksellekin jää.
Miehellesi on tullut kalastuksesta addikti.
Mielestäni kypsä tasapainoinen ihminen osaa asettaa elämässään oikeaan järjestykseen.
Vaikeaa on toista neuvoa mutta jos mökötät ja moitit se pahentaa yleensä tilannetta.
Mutta ymmärtääkseni riippuvuus kun riippuvuus on vakava mielenterveydellinen ongelma.
Alkoholistien omaisilla ja läheisillä on Alanon ryhmiä, pitäisiköhän kalastusriippuvaistenkin omaisten ja lähimmäisten perustaa vastaavia?
Mutta vakavasti sanottuna jos miehellesi on kalastus tärkeämpää kun ihmissuhde, onko sinun järkevää jatkaa tällaista invalidisoitunutta suhdetta?
Ajattele itseäsi ja omaa parastasi niin toimii miehesikin.
Morjens!
Joo, valitettavasti näin käy helposti, siis yli meno. Itelläni se meni myös pahasti yli, mut yksin eläväl se voi olla toisin. Huomasin vaan itse, että muuta elämää ei ollut, ku kaikki vapaa-aika ja rahat meni harrastuksen kehittämiseen. Kehitin itselleni niinsanotun projektiluontoisen kalastusharrastuksen, jonka hokasin eräästä lehtipalstasta, jaa mikä vai? No, jos kalastus menee siihen et kalastetaan vaan ja seurataan trendejä eikä oo oikein kunnollista päämäärää, päädytään vararikkoon ja kaaokseen. Mulla on nyt kalalaji/väli kohtainen projekti joka kaudelle, ehkä kaksi, eikä niiden tarvitse toteutua sata prosenttisesti vaan otetaan lynkisti ja jatketaan seuraavalla kaudella. Esim. Onginta, kevät: siikaa ja lahnaa ois kiva koittaa ei muuta ja tavoite esim.jotain. Vetouistelu, kesä: kuha(iso) ja siika. Nää esimerkit on karrikoituja. Välineet karsitaan minimiin ja perustetaan vaan tarkan paikan valintaan ja tilanteen hallintaan esim sää, siis ei oteta stressiä siitä, et pitää laittaa kaikki päivät likoon.
Kun lähes kaikki mitä haluaa harrastukselta on saatu on mukava alkaa erikoistumaan lajiin ja kalastusmuotoon ja niitä riittää. Mulle tää homma on ollu aivan valtavan haasteellinen ja ns. turhat kalareissut on karsiutunu, jos sellasii ny on. Mut mulla se meni siihen et ku jotain kaupast löysi piti se heti kokeilla. Nyt ei paljoa enää viiti mukanaan kantaa, vaan pakki on vaihtunu pieneen rasiaan jonka sisällöllä oon päättäny kalan saada pannulle.
Propleemana on vaan se et pitää päähän ympätä tai itse hokata. Itse oon saanu juttuun mukaan jopa murkkuikäiset muksut ja valehtematta väittävät pitävänsä siitä, et oon vaihtanut tyyliä harrastaa enkä saa aina pulttia jos kalaa ei tule ja oon tavoitettavissa jopa puhelimella.
Nythän on niin että maailma on täynnä niin naisia kuin miehiäkin jotka ovat juuri tuollaisia kuin kerrot.Tunnen monta kilpakalastajaa joilla ei ole muuta elämää kuin kalastus.Monella menee kumminkin hyvin,ainakin siinä mielessä että vaikka vain toinen osapuoli"vain"kalastaa ovat he olleet naimisissa jo kymmeniä vuosia.Tästä voi sitten vetää mitä johtopäätöksiä kukin haluaa.Kun sanon että vain kalastaa,ei tämä tarkoita enempää tai vähempää kuin että talvella ollaan pilkillä vain joka lauantai ja sunnuntai kello 08.00-15.00 kaikkine valmisteluineen ja matkoineen.Kesä ei paljon poikkea.
Joku on sitä mieltä että kalastus on mennyt"yli",joku ei.Monen nuoremman polven suhde ei tätä kestä.Joku voi ainakin vähentää kalastusta,joku ei sitä tee.Ainakin kilpakalastajan kuvioon kuuluu että jos aikoo pärjätä vaihtoehtoja ei ole.On oltava aina kalassa.
Jokaisen on päätettävä itse milloin joku homma menee liian pitkälle,koska kaikki on yksilöllistä.
Yksi asia vaikuttais olevan melko yleistä nykypäivänä.Nimittäin että hermot menee suhteissa erittäin usein.Keneltä mistäkin syystä.Syitäkin tuntuu olevan riittämiin.
tuli vaa mieleen et pitäskö tänne alkaa laitteleen jotai et, esim. oon sen ikänen ja kalastan niin ja niin paljon ja muuten teen sitä ja tätä että mitä mieltä ootte oon hullu tai jotain...
heh vähä niinku jossain nuorten palstoilla että esim. oonko ihan hirveen läski tai jotai...no heh ..
mut harrastus ei mielestäni sai kyllä olla elämän tärkeimpiä asioita!!!...
Lakkaa menemästä yli,kun laitat ns. pyllyn likoon.
Ilmoita,että meillä tehdään lapsia lauantaina klo
14. riippumatta siitä,syökö kala vai ei.
silloin kun sä tunnet olevasi veneessä pelkkä keulapaino..........