Äänestin Aaltolaa, koska halusin lapsille paremman Suomen

Iso raha tukee.

YK-Haavistona esiintynyt Pekka puuhasi terroristien kanssa ja toi Isis-rouvat lapsineen Suomeen verorahoilla.
Suomalaiset kelpaavat maksajiksi, mutta Haavisto ei ole ollut tietävinään esim , että Suomi ei ollut ratifioinut edes kaikkia keskeisiä YK:n ihmisoikeussopimuksia. Aikaa olisi ollut noin vuodesta 2010 alkaen.
YK:sta oli huomauteltu moneen kertaan. Viran puolesta asia on kuulunut presidentti Niinistölle ja ulkoministereille. Ratifiointi kirjattiin Rinteen/Marinin hallitusohjelman, koska Suomi haluaa YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi.
Ratifiointi toteutui aivan hallituskauden viime metreillä, keväällä 2023. Senkin sisältö ehdittiin vesittää muutamassa kuukaudessa poliisihallituksen uusitulla ohjeistuksella, kun johtava psykiatri valitti eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Vaalit osoittivat, että Suomen kansa ei ole vielä ymmärtänyt täysin sitoutumattomuuden voimaa. Puhutaan siitä, että puolueiden ehdokkaat valitsevat jonkun tietyn näkökulman ja pysyvät siinä. Sitten valitetaan sitä, kuinka äänestäjiä petettiin. Näin ei käy, jos äänestää henkilövaaleissa sitoutumatonta ehdokasta. Jos presidenttiehdokas on sitoutumaton, niin hän ei lukitse näkemystään johonkin tiettyyn linjaan, ja jos hän huomaa jossakin asiassa erehtyneensä, niin hänen on helpompi myöntää se äänestäjilleen, koska taustalla vaikuttavaa puolueen ideologiaa ei ole. Täydellisen valaitumisen kokenut puolueen ehdokas joutuu käytännössä vaihtamaan puolueensa kokonaan. Sitoutumattoman ei tätä tarvitse tehdä. Sitoutumattomuus on tulevaisuuden ajattelua, ja toivon mukaan jonakin päivänä keksitään, kuinka politiikkaa on mahdollissta tehdä realistisella tavalla ilman puolueita. Tämä on vääjäämätön kehityksen suunta, sillä puoluepolitiikkaan on ilmestynyt valuvikoja, joika on nähtävissä jo nyt: Yhdysvalloissa oleva kaksipuoluejärjestelmä on polarisoituneempi kuin koskaan. Suomen vaaleissa on jouduttu äänestämään taktisesti. Autoritaarisissa maissa jotakin tiettyä ideologiaa edustava puolue on onnistunut haalimaan itselleen enemmän valtaa kuin mitä perinteinen demokratia edustaa, ja tällaista kehitystä on ollut havaittavissa esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa, jne.

Ylen presidentinvaalien jälkipuinneissa nostettiin esille eräs asia, joka antaa viitteitä siihen, että Suomessa ollaan menossa tässä suhteessa kohti parempaa. Vuonna 2006 Arto Lahti oli mukana presidentinvaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana saaden 0,4 % äänistä. Vuonna 2007 hänet tosin nähtiin kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaana. Nyt kehiin astui Mika Aaltola, ja kuten hän kiitospuheessaan asian osuvasti esitti, niin 1,5 %:n tulos vastasi jo äänimäärää, jonka pienpuolue voi vaaleissa saavuttaa. Nyt nähtiin aalto, jonka harjalta saatetiin katsoa kohti avautuvaa tulevaisuutta.

Voidaan ajatella tulevaa: voisiko se skenaario olla vaikka "Mika Aaltola presidentiksi 2030"? Mikäli tällainen tai vastaava hanke laitettaisiin etenemään 4–5 vuoden kuluttua, on muutama asia, joissa koneistoa voidaan vielä kehittää. Ehdokkaana Aaltola oli jo nyt todella hyvä, ja tälläkin palstalla olemme sen jo moneen kertaan perustelleet. Seuraavia presidentinvaaleja ajatellen olisi tärkeää, että hän onnistuisi välittämään viestinsä vielä selkeämmin sille kansanosalle, jolla ei ole korkeakoulututkintoja. Korkeasti koulutettujen on ilo kuunnella Aaltolan paikoin hyvin syväluotaavaa ja yksityiskohtaista, hyvin analyyttistä puhetta, mutta se viesti ei välttämättä aina välity vähemmän koulutetulle kansanosalle. Tämän kehityskohde tuotiin esille vaalitenttien analyyseissä. Viestintää on vielä hieman terävöitettävä.

Toinen hyvä panostuksen kohde on monikielisyys. Esimerkiksi ruotsinkielisten äänestäjien ryhmää ajatellen Aaltolalla on perusasiat hallussa ja kaksikielisessä tentissä hän täydensi välejä joillakin ruotsinkielisillä lauseilla ja ymmärsi hyvin puhetta. Kuusi vuotta riittänisi hänelle hyvin kielitaitonsa perusosaamisen kehittämiseen. Jos rahkeet riittäisivät, niin sujuva japani ja arabiakin olisivat plussaa. Yksi hyvä pointti oli myös se, että kenelläkään ehdokkaista ei havaittu olevan kampanjansa verkkosivustolla saamenkielistä osiota, joten tässäkin suhteessa olsi kuuden vuoden kuluttua hyvä erottua edukseen.

Kolmas tekijä ovat fyysiset resurssit. Rahaa ei aina tarvitse olla eniten saadakseen hyvän tuloksen. Rehnin, ...tarkoitan RKP:n Elisabeth Rehnin nousu toiselle kierrokselle vuonna 1994 oli tästä hyvä osoitus. Rahaakin tarvitaan, ja on tärkeää, että kuudessa vuodessa keksitään uusia innovaatioita sen keräämiseksi ehdokkaille, jotka tulevat puoluekoneistojen ulkopuolelta. Vaalirahoituskaton lobbaaminenkin voisi olla demokratian kehittämisen kannalta hyvä asia.

Neljäntenä tulevat kampanjakoneiston henkiset resurssit, kuten viestintä: Instagram oli hallussa, mutta kampanjakoneisto tarvitsee lisää osaajia tavoittaakseen nuoret äänestäjät eri somen palvelujen kautta. Ehdokkaan itsensä ei tarvitse käyttää niitä kaikkia, mutta on tärkeää, että kampanjakoneisto tuntee nämä mahdollisuudet erittäin hyvin ja osaa hyödyntää niitä taitavasti ja tehokkaasti.

Viidennes on tekijä, jota varsinkaan Aaltolan kohdalla ei tarvitse epäillä. On tärkeää, että hänen kantansa näkyvät edelleen julkisessa keskustelussa säännöllisesti, ja näin henkilöbrändiä saadaan rakennettua tehokkaasti enemmän kuin nyt vajaat kaksi vuotta oli tehty. Kaikkein parasta brändäystä olisi se, että vallalla oleva hallitus ja tuleva presidentti kertoisivat julkisuudessa tarvitsevansa säännöllisesti Aaltolan ja UPIn strategisia neuvoja.

Ainekset parempaan ovat olemassa tai helpohkosti saavutettavissa. Tulevaisuuden rakentaminen kannattaa aloittaa nyt kaikkien sitoutumattomiksi presindenttiehdokkaiksi tulevaisuudessa haluavien osalta. Tarvitaan siis isompi aalto – tsunami – mutta positiivisessa mielessä.

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Presidentin sisäpoliittinen valta on hyvin vähäinen. Arvojohtajina he voivat nostaa asioita keskusteluun. Lainsäädäntö ja sisäpolitiikka kuuluvat hallitukselle ja eduskunnalle. Mika Aaltolalla olisi ollut hyvin heikot eväät paremman Suomen tekemiseksi.

Ja nyt kahden miljoonan euron Stubb tulee viemään suomen perikatoon.

Minäkin äänestin Aaltolaa.

Rahalla saa. Stubb ei sovi presidentiksi.
Suusta tulee tauotta ihan mitä vaan.