He haluavat ottaa oppiaineen "perheopinnot" käyttöön kouluissa. Hyvät ja huonot puolet

Tänä vuonna koulun opetussuunnitelmaan saatetaan sisällyttää uusi aine - "perheopinnot", joka kehittäjien mukaan "valmistaa teini-ikäisiä tulevaan perhe-elämään ja lasten saamiseen". Minkä ikäisenä ja mikä on oikea tapa puhua lapselle tästä herkästä aiheesta? Joskus hän näkee tv-sarjoissa tai verkkovideoissa asioita, joihin mikään kouluaine ei voi valmistautua.

Ammattimainen ääni
Igor Zaika, psykologi, Vologdan alueen isien liiton puheenjohtaja, 4 lapsen isä:

Suosittelen aloittamaan lapsen kiinnostuksesta. Vaikka hän jo 5-vuotiaana kysyy, koska hän näki jossain suoraa tietoa, tämä on syy keskusteluun.

Nykyaikaisissa lapsissa tämä kiinnostus herää aikaisin. Siksi 6-vuotiaasta lähtien voit puhua siitä, kuinka pojat eroavat tytöistä ja mistä lapset tulevat. Keskustelussa lapsen kanssa on parempi käyttää kuvia, vanhemmille lapsille on suositeltavaa käyttää tieteellisiä termejä eikä missään tapauksessa mautonta, puhekieltä.

Jos perheeseen ilmestyy nuorempia lapsia tai lapsi näkee raskaana olevan naisen kadulla ja kysyy, on tämäkin aihetta keskusteluun. Ja yritä välttää kaalivitsejä. Neuvostoaikana kasvoimme tietotyhjiössä, ja sitten se toimi. Nykyään lapsi, jolla on älypuhelin ja pääsy tietoon, ei enää tyydy selityksiin kaalista ja haikaroista.

Ja mikä tärkeintä: jos seksuaalista koskemattomuutta vastaan ​​yritettiin rikosta, mukaan lukien verhottu toiminta (joku kosketti jotakuta jossain, kysyi jotain), älä jätä sitä huomiotta, selitä, miksi tätä ei pitäisi sallia.

Lasten murrosikä alkaa nykyään usein aikaisemmin. Jo kolmannella luokalla jotkut tytöt alkavat näyttää naisellisia ominaisuuksia. Siksi kuukautiskierron alkaminen ja rintojen muodostuminen on syy olla aloittamatta keskustelua, vaan jatkaa. Meidän olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin.

Ja kysymys tunteista ei ole yhtä tärkeä tässä. Moderni kulttuuri asettaa normiksi asenteen seksielämään ja rakkaudettomaan avioliittoon. On välttämätöntä puhua siitä, että tämä prosessi miehen ja naisen välillä on korkeampi, eikä vain fysiologia. Tämä erottaa meidät eläimistä.


Uskon näkökulmasta
Diana Bakieva, Pietarin uskonnonhistorian museon lastenohjelmien johtaja:

Eri uskonnollisten vakaumusten edustajilla ei ole yhtä näkemystä siitä, kuinka paljon seksuaalikasvatusta lapsille tarvitaan.

Esimerkiksi arkaaisissa uskonnoissa taitojen ja seksuaalisen tiedon hankkiminen välitettiin vaikean kokeen - vihkimyksen - hetkellä. Rituaaliin osallistuivat 11–14-vuotiaat teini-ikäiset, jotka kirjaimellisesti uppoutuivat aikuisen maailmaan.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa ihmiskehoa pidettiin jumalan kaltaisena, minkä vuoksi seksin aihe ei ollut tabu. Mutta kristinuskon vakiinnuttua maailmanuskontoksi fyysisyydestä ja seksistä tuli tabu. Sitä pidettiin vain välttämättömyytenä ihmiskunnan jatkumisen kannalta. Ihmisen oli pysyttävä puhtaana avioliittoon asti. Ja muut Abrahamilaiset uskonnot - islam ja juutalaisuus - tähtäävät perheen säilyttämiseen ainoana ainutlaatuisena arvona, tämä on kasvatettu lapsissa.

Entä koulu?
Aleksei Golubitsky, Kaliningradin alueen tulevaisuuden koulun johtaja:

Uudelle aineelle ei ole vielä ohjelmaa, joten aihepiiriin ei ole mahdollisuutta tutustua. Mutta isänä, koulunjohtajana ja opettajana toivon, että se on perhetiedettä. Toisin sanoen kurssi tähtää vahvan perheen ja perinteisten perhearvojen luomiseen, eikä siinä keskity seksuaalisuuteen ja varsinkaan seksikasvatukseen. Tällä hetkellä nämä ongelmat eivät kuulu koulutusohjelmien piiriin, eivätkä ne todennäköisesti palaa sinne.

Valitettavasti rajoitamme usein miehen ja naisen välisen suhteen makuuhuoneeseen. Ja perhe-elämä, lievästi sanottuna, ei lopu tähän. Meidän on opetettava lapsille, kuinka ratkaista konflikteja perheessä, mikä on isän ja äidin rooli lapsen elämässä. Koulun johtajana olen kohdannut sen tosiasian, että äidit ja isät eron jälkeen jakavat lapsen ja käyttävät sitä koston aseena toiselle puoliskolle.

Lapsen vahvin kasvatuksellinen tekijä on tietysti perhe itse. Sitä, miten äidin ja isän välinen suhde vaikuttaa kasvavaan persoonallisuuteen, ei voi ohittaa millään tavalla. Ja silti haluan uskoa, että jos meillä on tämä kurssi, se vaikuttaa johonkin perheeseen. Tšehov sanoi myös, että kulttuuri piilee juuri näiden asioiden hillitsemisessä. Ei ole turhaa, että intiimejä suhteita kutsutaan intiimeiksi. Tätä ei ole tapana osoittaa tai puhua siitä äänekkäästi, jatkuvasti, ärsyttävästi.

Suuri opettaja Sukhomlinsky kirjoitti, kuinka tärkeää on juurruttaa nuoriin miehiin ja naisiin perhesuhteiden arvo. Hän opetti: jos pidät tytöstä, yritä rakastaa häntä, ennen kaikkea syntymättömän lapsesi äitiä ja sitten naista.

Tällaisia ​​keskusteluja lasten kanssa todella tarvitaan koulussa.