Moraalinen ongelma koiran kanssa

Hei, minulla on 2 vuotias iso uros seefferi jonka varttuessa on ilmennyt ongelmia koiralle käyneiden trauma tilanteiden vuoksi, koiran kimppuun on siis hyökännyt amstaffi koiran ollessa pentu (4kk) ja muuton yhteydessä toiselle paikkakunnalle myös toinen koira, nyt aikuisiällä koirani oli tappelussa erään juopon karkailevan koiran kanssa ja koirastani on tullut erittäin pelokas muita koiria kohtaan enkä tiedä miten pärjään sen kanssa etenkin kun edessäni olisi muutto kaupunkialueelle jossa koiria tulee jatkuvasti vastaan, omat voimavarani alkavat olla lopussa. Koira pystyisi muuten olemaan vanhemmillani taajaman ulkopuolella isossa omakotitalossa jossa on myös iso piha jossa koira saa olla vapaana. Mutta siskollani on pieniä lapsia joiden kanssa koira ei enää tule toimeen sillä yksi lapsista jolla on Asperger tyylisiä oireita on lyönyt koiraani monta kertaa ja nyt koira suhtautuu varautuneesti lapsia kohtaan ja saattaa näykkiä lapsia kun ne juoksevat ja huutavat, pitäisikö minun pinnistellä ja ottaa koira mukaan kaupunkiin ja viedä se koirakouluun vai antaa se jollekkin joka voisi antaa sille ansaitsemansa kodin, jossain rauhallisella alueella. Tunnen olevani paskin koiranomistaja ikinä kun edes mietin tämmöistä mutta minusta tuntuu ettei taitoni tai hermoni enää riitä koiran pitämiseen, olisiko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? HUOM en kaipaa enempää moralisointia sillä taistelen tämän asian kanssa joka ikinen päivä muutenkin joten pelkät rakentavat vastaukset tulevat huomioon