En tiedä millä palstalla voisi löytää keskustelukumppania,kun tällä hetkellä on niin vaikeaa ettei tiedä kenelle uskaltaa puhua!
Ukkokultani sairastaa syöpää(keuhkosellaista)ja on iäkkäämpi kuin minä 70 kymppinen.
Itse olen iloluonteinen ja optimistinen,mutta kun
tuo elämänkumppanini vaatii kaiken tuen,(eikä sekään riitä) niin on viisainta hakea itselleen jotain kontaktia,jotta jaksaa.----Nyt soitti tyttärentytär juuri ja tulee kylään...jaba daba duu-u! :D jo muuttui iloksi.
Eiköhän se piristä ukkoanikin jahka herää päiväuniltaan.En haluaisi tällä seurustelukanavalla olla mikään valittaja,mutta jokin raja minun täytyy tehdä,mihin asti jaksan seurata ihmisen kamppailua niin vanhuutta kuin sairautta vastaan!Tuntuu joskus,että on vielä paljon opittavaa tuolla puolisollani----Hei sitten tällä kertaa! Kesäterveisin.
Ukkokultani sairastaa syöpää(keuhkosellaista)ja on iäkkäämpi kuin minä 70 kymppinen.
Itse olen iloluonteinen ja optimistinen,mutta kun
tuo elämänkumppanini vaatii kaiken tuen,(eikä sekään riitä) niin on viisainta hakea itselleen jotain kontaktia,jotta jaksaa.----Nyt soitti tyttärentytär juuri ja tulee kylään...jaba daba duu-u! :D jo muuttui iloksi.
Eiköhän se piristä ukkoanikin jahka herää päiväuniltaan.En haluaisi tällä seurustelukanavalla olla mikään valittaja,mutta jokin raja minun täytyy tehdä,mihin asti jaksan seurata ihmisen kamppailua niin vanhuutta kuin sairautta vastaan!Tuntuu joskus,että on vielä paljon opittavaa tuolla puolisollani----Hei sitten tällä kertaa! Kesäterveisin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyllä tämä palsta on Sinuakin varten.
Valittaakin varmaan saat. Spede-vainaa keksi valittaa hyvin vähän muita rasittavasti eli seuraavasti: Aijaijaijai voivoivoivoi.
Älä nyt vaan luule, että pilkkaan kenenkään tarvetta valittaa.
Onhan se mukavaa istahtaa tähän virtuaalikahvilaan jossa saa jutustella kun on tarvetta.
Tänään on päivä paistanut niin ihanasti koko päivän,että surulle ja huolelle ei ole tilaa,huomenna alkaa taas soluhoidot ukkokullalleni,vaan se on huomenna se.Tyttärentyttären kanssa ollaan hurvitelleet ostoksilla,laittaneet hyvää ruokaa ja pitäneet yllä hyvää mieltä kaikesta huolimatta!
Ens kerralla muistan sen Speden tyylin ja ja sanon Aijjai-jai gun on gauheeta tää elämän vaatimukset:D Kiitos.
Annan sp-osoitteeni, johon voit kirjoittaa
[email protected]
kun tuntuu,että tekisin sen salassa koska Ruuneperi on mies,enkä tahtoisi millään tavoin ukoltani salaa edes kirjoittaa tai puhua toiselle miehelle,näistä vaikeista asioista.
Palstalla kyllä voin keskustella avoimesti vaikka mistä(pienin varauksin),joten toivon etten loukannut hyvää tarkoitustasi!
Iloinen olen todella,että näinkin saa kontaktia toisiin ihmisiin :D
Ei - kiitos,ei!!
minulle voit laittaa viestiä jos kaipaat juttu seuraa.elämän tilanteesi on vaikea kun asialle ei voi mitään tehdä ja varmaan tekisit jos pystyisit.jotenkin en löydä sanoja.tiedän että raskasta on mutta positiivisesta ajattelusta on hyötyä ja aina on toivoa...
oli lukea lohduttava kirjeesi.Elät rikasta elämää,jota minäkin aikanani elin ,eläinten (joita myös rakastan)ympäröimänä maalaismaisemassa.Se aika on nyt muistoissa,enkä voi ottaa koiraa---- jota todella kaipaan,kun tuo ukkokulta on astmaattinen.Toki on elämäni rikasta nytkin,kaikkineen,ollaan mökillä ja luonto kukoistaa ympärillä ihanimmin.
Ehkä juuri se ,ja tämä vastakohta sairauden kanssa kamppaileminen on ristiriitaista.Minä kun en voi muuta kuin pitää huolta ravinnosta ja perustarpeista.Olenkin joutunut sanomaan, että lääkärin kanssa voi keskustella.(Lääkäri kyllä sanoi viime tapaamisella:tehän olette jo saanut vuoden lisäaikaa)kun hoito tehosi.Tämä haluaisi nuoruutensakin takaisin,johon lääkäri hymähti!
No meitä on monenlaisia ihmisiä,ja onhan hän jo 84
elokuussa.
Erittäin hyväkuntoinen ikäisekseen,nyt kyllä on pahoinvoiva eilisen sytostaattihoidon jälkeen,mikä on normaalia.Olen neljätoista vuotta nuorempi,joten jaksan kyllä tämän vaiheen,kunhan vain ukkoni ei kiukuttele suotta.
Olen huomannut itsessessäni toisten ihmisten tarpeen,saada hetkeksi unohtaa paineet ja iloita elämästäni(Lapset kyllä tukevat,mutta ei heitä halua rasittaa)
Muuten elämä hymyilee,ja toivoa olen täynnä,että tälläkin kertaa hoito tehoaisi:)
Kiitos,että sain kirjoittaa,se kyllä helpottaa.
Heippa.
Monesti on kaikkein vaikeinta seurata rakkaimpansa kärsimyksiä tällaisina hetkinä. Itse tuntee avuttomuuden ja ahdistuksen ehkä selvemmin kuin lähtijä itse. Pelko,etteivät ystävät käsitä tai konkreettisena näiden häipyminen taka-alalle, ne kuluttuvat henkisiä voimavaroja. Tällaisen kriisin sattuessa on hyvä tietää erilaisten vertaisryhmien osoitteet.
Miehesi on ilmeisesti ollut ainakin jaksottain jossain sairaalassa. Laitoksen kuraattori tietää varmasti tällaisia osotteita. Eri eläkeläisyhdistyksillä on myös tällaista toimintaa sekä näiden järjestöjen kautta pystyy myös hakemaan noin sanottuja tuettuja lomia. Käytännössä tämä merkitsee lomaa, jonka kustannuksista jotuu itse maksamaan vain osan. Joko yhdessä miehesi kanssa tai yksin, sen päätät Sinä. Siksi aikaa on mahdollista anoa potilaalle hoitopaikkaa kodin ulkopuolella. Omaishoitajien suurin vika on se, että he itse viimeksi hakevat apua taakan käydessä ylivoimaiseksi, älä tee tätä virhettä.
Enpä ole tosiaankaan tajunnut,että yhteiskunta voisi tulla vastaan.
Lapsetkin kaihtavat puhua vaikeista asoista,ja ymmärtäähän sen,mutta sen verran realistinen olen,että kun ikä on ylittänyt (84)jolloin moni mies jo on autuaammilla metsästysmailla,pitäisi omaistenkin tajuta että lähtö voi olla milloin tahansa ilman syöpääkin!
Enhän minä haluaisi kultaani pois antaa,vaan ilotsen sittenkin joka päivästä joilloin saamme vielä yhdessä olla.
Kyllä tämä aika antaa meille kehittymisen mahdollisuudenkin,kas silmuja kun on aukeamatta ihmisellä loppuun asti:)
Kiitollisena välittämisestäsi toivotan hyvää kesäaamua.
Naiset alkaa valittaa heti kun tulee vaikeuksia.
Mietipä mitä miehesi on tehnyt sinun hyväksi.
perjantaikossun vai alakerran aivojen ikiomaa tuotetta? Ainakin harvinaisen mautonta tässä yhteydessä.
monet kerrat kiitollisuudella mitä hän on hyväkseni tehnyt,siitähän tässä ei ole kysymys,joten en näe syytä jatkaa keskustelua Erkin kanssa.Muuten toivon kaikkea hyvää :)
aina löytyy matkan varrelta. Eipä kannata
välittää.
Olen tässä lueskellut sinun tekstejäsi ja
huomaan, että jaksat kuitenkin aika valoisasti
suhtautua tämän hetkiseen elämän tilanteeseesi.
Helppoahan se ei varmaan ole. Seurasin aikoinaan
äitini kamppailua. Syöpä vatsassa oli päässyt
liian pitkälle. Asiaa ei voinut mitenkään
auttaa. Morfiinia vain, aina ja aina enemmän.
Nykyään hoidot ja mahdollisuudet ovat varmaankin
paremmat. Ehkäpä saatte vielä lisä aikaa
yhdessä oloonne.
Kestämistä toivon sinulle!
Kas kun olen huomannut että kumppanini on pirteämpi kun yritän viettää niin normaalia elämää kuin suinkin,eikähän se minulle olekaan vaikeaa,toisin on tuo emigrantin poika,jonka venäläisessä perimässä ilmeisesti on melankoliaa ja draaaaamaaa runsain mitoin.Minua se ei aina jaksa kiinnostaa,ja nauraahan hän itsekin sille joskus jälkeenpäin!
Olen jo saanut niin paljon tukea,että kiitollisuus ja lämpö täyttää mieleni :) heippa
Tämä tuntuu todennäköisesti tekaistulta
jutulta, olisko iso sisko vai liekö pikku sisko
asialla!!
tällaisella asialla viitsisi leikkiä?
Toivoisin,ettei nimimerkkiäni käytettäisi omiin sepustuksiin,kiitos kuitenkin kaikille joilta olen saanut henkistä tukea.
kyllä minulla on rekattukin nim. Jostain syystä tuntuu että kerrot taruja ,Pyyhkeitä voit antaa nim. Edellinenkin oli minun tuotantoa, joten kaksinverroin.
eihän ole pakko kertoa, ja pahoittaa kenenkään mieltä.
Kyllähän täällä on syytä kaikki laittaa suurennuslasin alle,mutta en usko kenenkään tälläisellä asialla leikkivän.
Meillä jokaisella on elämä kirjoitusten takana,mikä se on ,sitä hyvin harvoin tiedämme,joten jätetään arvelut ja yritetään ottaa täydestä.
Voimia sinulle miehesi kanssa ja aina on toivoa,että asiat paranee.
Hyvää kesän jatkoa teille kummallekin ja samoin muille osallistujille.
Miksi sinä Kritisoit, voin vain sanoa että terve epälys on aina paikallaan. Tuskinpa minun sanani olivat niin voimakkaat, että ne muita loukkasi kuin sinua.
tästä kinaa halua.
Sanoin vain tuntemukseni,en edes halunnut kritisoida,siis vain mielipide,eikä sanasi loukannut minua, ymmärsin,että jotakin toista.
Pyysit pyyhkeitä, tietenkin oli asiatonta minun niitä antaa ,sori vaan.
Ehkä asianomaisella on muuta mietittävää.
Onpa hienoa että palstalla on yksi ihminen joka tietää ja hallitsee kaiken. Paljon on haluja mutta taitoa vähän.
Harvoin kun avaan koneen, pistän käteni ristiin ja kiitän ettei palstalla ole kuin yksi skillan
hallitsevani mitään,en edes yritä sitä.
Kovin olet tyytyväinen elämääsi,kun vain minä olen kivenä kengässä.
Kierrä kaukaa,sekin murhe on näin poistunut.
Onnea vain edelleen päivääsi,toivottavasti en enää sinun mieltäsi pahoita.
Minä nyt kirjotan ensimäistä kertaa täälä,ja haluan vastata skillanille.
Onko täälä tyytyväisiä ihmisiä jotka hallitsevat elämänsä täysin.
En tiedä kenen kengässä olet kivenä,muta minä luulla et ole kenkään kengäsä kivi.
Saako täälä vastata kenele haluaa,vai onko joku rooli jako?
En ole rekanu nikkiäni,vaan saahan näinkin kirjotaa.
käytän tätä samaa sitten koko aika kun täälä olen.
Hyvää päivä jatkoa sinule.Ann-Sofia
sinullekin.
Kirjoittele vain kelle haluat tai kenen kanssa haluat mielipiteitä vaihtaa.
Kaikkiahan ei voi miellyttää ja sille ei voi mitään,mielipiteitään saa jokainen esille tuoda.
Tälläistä se on tämä elämä,yksi tykkää yhdestä,toinen toisesta,mutta kaikki vain ollaan ja eletään ja hymyllä asiat kuitataan.
Minä kerron millä periaatteella minä olen kirjoitellut. Minun puheenvuoroihin ei hirveän paljon vaikuta, kuka on sanonut vaan mitä on sanottu. Ja kiinnostaako kommentoida. Joka soppaan ei kannata lusikkaansa pistää. Mutta voi senkin tehdä, jos haluaa. Kunhan vain ohjeita noudattaa, niin kirjoitukset saavat olla luettavissa ja kommentoitavissa. Voi itsekin keksiä puheenaiheen.
Aamu on alkanut ja aamiainen nautittu täällä mökillä.
Takana on toinen hoitokerta sytostaateilla,ja tiedossa on lievää pahoinvointia tuolla ukkokullallani.Lastenlapset tulevat aamupäivällä töihin,ansaitakseen taskurahaa,koulu kun on ohi taas.
Mieli on virkeä,kesä kauneimmillaan,ja luulenpa oppineeni etten pyri muuttamaan mitä en voi.Antaudun tosiasioiden edessä ja tunnen mielenrauhaa,kun teen omalta osaltani minkä kykenen.Elämä on sittenkin niin ihanaa:D
Kesäterkkuja kaikille.
Voimia Sinulle sinisirkku.Tuo on ihana asenne.Minun kumppani meni aikoinaan niin pian että mitään ei ollut tehtävissä.Kerittiin kyllä puhua asiat ja hyvästit heittää.Kovaahan se oli mutta aika tosiaan parantaa,kuten sanotaan ja muistot kultaantuu.Eteenpäinhän se on katsottava.
On rankkaa elää tuota vaihetta. Olen sen kokenut. Hyvät hetket nousevat arvoon arvaamattomaan. Välillä uuvuttaa, mutta taas saa voimia. On lupa nauttia hyvistä hetkistä, kauniista kesäilmasta ja mökilläolosta. Olet oikeassa siitä, että etukäteen murehtiminen ei auta. Huominen pitää murheen itsestään.Jospa ulkona varjossa istuminen helpottaa miehesi oloa.
tyyntä mieltäsi Sinisirkku ja te toisetkin,jotka olette sairauden puolisoitanne kanssa eläneet.
Minun mieheni kuoli äkkiä,joten en osaa varmaan oikealla tavalla kuvitella jaksamistanne.
Sinisirkku sinä olet vahva ihminen,minä tuskin säilyttäisin iloisuuttani.
Se on valtavan tärkeä miehesi hoidon kannalta ja toivonkin ,että jaksat jatkaa samaa rataa,voimia sinulle.
Luulen ,että miehesikin virkistyy sinun kauttasi,kestää paremmin hoidot ,kun on vierellä rakastava ihminen.
Olen saanut teiltä palstalaisilta niin paljon kannustusta,etten voi kuin iloita ihmisyydestä joka ympäröi minua ja puolisoani.
Kyllä tämä kahvitupa on kiva paikka istahtaa,tuntuu kuin syreenipensaat antaisivat sekä tuoksuaan,että varjoa auringolta.Tänään onkin kuuma päivä,tyttärentyttäret seulovat kompostimultaa ja minä siroittelen sitä peruna ja sipulimaalle,kukista puhumattakaan.Sisällä onkin vilpoisempaa ja nyt tulivat hiestä märkinä mennäkseen sadevesitynnyrin luo huuhtoman ihonsa.
Potilaani meni tunniksi vintille nukkumaan ,jonka jälkeen herätän syömään.
Jk.Aamulla rakkaani oli virkeämpi ja keitti aamukahvit :D Vielä kiitos uusille ystävilleni
tuestanne.Terveisin sinisirkku.
Rutkimuspyyntö
viesteilystänne.
Paitsioon laitan oitis.
Voi miten ihanaa oli lukea tuo lämmin myötätunto jonka koin palstalaisilta, ollessani
keskellä mieheni luopumiskamppailua. Ihan sydäntä lämmittävää oli löytää tämäkin osallisumiseni, 2008 hän sitten menehtyi syöpään.
Minulle jäi niin hyvä mieli silloisesta vastaanotosta, että 2008-9 aloin vakituiseen kirjoittaa palstalle. Se onkin antanut paljon sisältöä elämääni yksin ollessani, jopa ihan ystävänkin olen saanut palstalta, josta iloitsen.
Vielä kiitos niille silloisille mukanaolijoille, se on luonut pohjaa luottamukselle, jota vieläkin tunnen sydämessäni.
Sinä sini-sirkku olet saanut olla viimehetket miehesi lähellä ,toivottavast sait sitä apua jota Lokari sinulle sillon ehdotti .
Me lesket tiedetään mitä kuolema tekee meille kun katsomme rakkaamme viime hetkiä .
Minä olen kanssa kohtalotoveri - Mutta koitetaan päästä "normaaliin" elämänrytmiin -- Nämä luopumiset on se pahin aika omassa elämässämme . Mutta aina hän joka on ollut Rakas --ei poistu mielestä .
Elämän on vaan jatkuttava -- ja nyt haluaisin nauttia tästäpäivästä -- onhan uusi sukupolvi jatkamassa minua ja miestäni .
Noinhan se on nähtävä. Meitä tämän ikäpolven naisleskiä on enemmistö, siihen on ollut sopeuduttava. Nyt on juuri 6 vuotta kulunut jo tuosta ajasta,
ja surukin on muuttunut muistamiseksi.
Itsenäistä elämää vietän, omat tekemiseni ja tekemättä jättämiseni päätän nyt itse, ja siinä viihdyn ihan hyvin. Juuri keskustelin poikani kanssa tästä asunnon myynnistä, turhan isohan tämä on yksineläjälle.
Hän sanoikin, että sinä sen päätät itse mitä haluat, ja hyvältähän se tuntui. Nyt pitää vaan saada käyntiin tuo myynti, ja näillä mennään eteenpäin taas, moikka:D
Kuolemaa voi pitää ystävänä useistakin syistä. Tietysti pitkään sairastaneelle se on odotettu lähtö, ennättää myös sopeutua lopullisen eron totuuteen, hyvästellä kunnolla. Joidenkin kohdalla ihmiselle on helpotus päästä pois, elämä on niinkuin valmis, ei odotuksia eikä tavoitteita enää. Joilekin elämä on henkisesti kärsimystä, erilaisista syistä johtuen, on loputtoman väsynyt jo elämään.
Joten ei loputtomaan suremiseen ja kaipaamiseen tarvitse jäädä, kyllä monesti kuolema tietää, milloin se tulee hakemaan. On se myös pelastus.
Onhan toisissa kulttuureissa erilainen suhtautuminen kuolemaan, meillä pääsääntöisesti murheellinen ja musta.