Eli taas jouduimme pettymään, ei tärpännyt vieläkään...:( Surkujen surku!!!!!!!!! Kohta vaivun synkkyyteen..alkaa epätoivo vaivaamaan. Miten voi raskaaksi tuleminen olla näin vaikeaa???
Menkkojen piti alkaa eilen, no mitään ei kuulunut, eikä edes vaikuttanut siltä että alkaisi, iltasella yökötti ja olin taas aivan varma, että NYT JA VIHDOIN ON MEITÄ ONNISTANUT!
Mutta EI, NIIN EI; EI SITTEN MILLÄÄN! Vuoto ei vielä ole kunnolla alkanut kyllä vieläkään, tulee sellaista tuhrua, mutta kivista päätellen illalla tai viimestään huomenna alkaa se älytön vuoto! Nipistelee aivan kamalasti, olen ottanut jo 2 Buranaa, eikä niistäkään mitään apua! Varmaankin mun munasarjat vihoittelee mun kanssa tälle lapsettomuudelle!
Yritystä meillä takana kohta jo 2 vuotta! Ja mitään ei lääkäreiden mielestä ole meissä kummassakaan vialla... (mutta pakkohan on jotain ongelmaa olla!!!)
Kiitos , kun sain purkaa pahaa oloani tänne ja että jaksoitte lukea! Tämä aihe on minulle henk.koht. niin vaikea, että siitä on läheisille niin vaikea puhua! Mieheni kyllä tietää tilanteen ja asia on myös hänelle arka paikka, mutta tekee välillä hyvää, kun saa purkautua, vaikka tuntemattomille, kohtalotovereille, näin netin välityksellä! Kiitos siitä! Ja kaikille "siskoille" ONNEA!
Menkkojen piti alkaa eilen, no mitään ei kuulunut, eikä edes vaikuttanut siltä että alkaisi, iltasella yökötti ja olin taas aivan varma, että NYT JA VIHDOIN ON MEITÄ ONNISTANUT!
Mutta EI, NIIN EI; EI SITTEN MILLÄÄN! Vuoto ei vielä ole kunnolla alkanut kyllä vieläkään, tulee sellaista tuhrua, mutta kivista päätellen illalla tai viimestään huomenna alkaa se älytön vuoto! Nipistelee aivan kamalasti, olen ottanut jo 2 Buranaa, eikä niistäkään mitään apua! Varmaankin mun munasarjat vihoittelee mun kanssa tälle lapsettomuudelle!
Yritystä meillä takana kohta jo 2 vuotta! Ja mitään ei lääkäreiden mielestä ole meissä kummassakaan vialla... (mutta pakkohan on jotain ongelmaa olla!!!)
Kiitos , kun sain purkaa pahaa oloani tänne ja että jaksoitte lukea! Tämä aihe on minulle henk.koht. niin vaikea, että siitä on läheisille niin vaikea puhua! Mieheni kyllä tietää tilanteen ja asia on myös hänelle arka paikka, mutta tekee välillä hyvää, kun saa purkautua, vaikka tuntemattomille, kohtalotovereille, näin netin välityksellä! Kiitos siitä! Ja kaikille "siskoille" ONNEA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
jonain päivänä on se oikea aika.Itsellekin arka aihe ja oli ihanaa löytää tämä paikka jonne voi kirjoittaa kun ei pysty ystäville oikein kun eivät ole tässä tilanteessa.Sitä niin joka kuukausi toivoo ja välillä oireita kuvittelee. Kun ne sit kuitenkin alkaa masennus on hirveä itken ja huudan pahaa oloa. Mies yksin joutuu kuuntelee lohduttaa yrittää mutta ei kukaan taida osata sillä hetkellä.Pari päivää menee ettei oikeen tahdo jaksaa mitään ei mistään iloita mielummin vain makaisi sängyssä. Mutta aina se olo siitä paranee kun pääsee taas yrittään toivoa silti löytyy vielä.PLUSSA ONNEA SINULLE!
Olen tämän saman jutun muutamaan otteeseen kertonut eri yhteyksissä, mutta ajattelin sen kertoa sinullekin.
Työkaverini kertoi minulle hänen yrittäneen esikoistaan miehensä kanssa kaksi vuotta ennen kuin heillä tärppäsi. Vuoden jälkeen he olivat käyneet tutkimuksissa, ja mitään vikaa ei kummastakaan löytynyt. Haikara antoi vain odottaa itseään "hieman" kauemmin.
Joten älä vielä vaivu epätoivoon, vaikka tiedän itsekin varsin hyvin kuinka suuri pettymys se on kun ne menkat alkavat... Itselläni pitäisi myös alkaa torstaina, ja olen varma että alkavatkin, on sellainen tunne tuolla masussa.
Voimaa sinulle, ja toivottavasti jaksat taas uskoa siihen että kyllä se teitäkin vielä onnistaa, kunhan menkat loppuvat ja pääset taas tositoimiin.. Aurinkoista ja plussantäyteistä kesää!