Ihmiset kysyvät yleensä kolme kysymystä: "Mistä tämä luomus on peräisin? Miksi tämä maailma luotiin? Ja milloin luominen tapahtui?" Eri koulukunnat antavat näihin kysymyksiin erilaisia vastauksia. On olemassa useita empiirisiä kysymyksiä, joiden empiirinen ratkaiseminen on pohjimmiltaan mahdotonta. Kaikista tätä aihetta koskevista mielipiteistä suositellaan tarkasteltavaksemme kahta vastausta: Mayavadin filosofisen koulukunnan antamaa ensimmäistä ja Vaishnavan koulukunnan antamaa toista. Ensin mainittu siirtyy tunnetusta tuntemattomaan, eli yrittää itse asiassa ratkaista tämän ongelman empiirisesti. Jälkimmäinen siirtyy kätketystä absoluuttisesta tiedosta ymmärrettävään maailmaan ja ratkaisee kaikki esiin nousevat kysymykset pyhien kirjoitusten ohjauksen avulla, jotka muodostavat erehtymättömän todistuksen henkisissä asioissa.
Eri filosofiset koulukunnat antavat kokonaan erilaisia vastauksia
Anonyymi-ap
37713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 28 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mayavadit eivät usko persoonallisen Jumalan olemassaoloon, joka toimii maailman luojana. Heidän filosofiansa mukaan Jumala on täysin persoonaton. Häntä ei voi personoida. Siksi ei ole ketään, joka tuntisi Hänet ja jolle Hän antaisi tiedon Itsestään. Maailman luominen johtuu mayasta eli tietämättömyydestä. Tämä maailma on epätodellinen ja täysin ilmiömäinen. Tällainen on illuusion vaikutus. Tietämättömyys, joka on luomisen syy, ei ole ikuinen, ja siksi luomisen kaltainen ilmiö ei myöskään ole ikuinen. Te luulette sen olevan olemassa, ja siksi se on olemassa. Mutta heti kun alatte ajatella toisin, se lakkaa olemasta teille. Tämä maailma on teidän oma luomuksenne, ja te olette kaiken sen luoja, mikä ympäröi teitä. Olette sekä luomisenne subjekti että objekti. Mutta heti kun oivallatte itsenne, kaikki tämä Meum et Tuum, tämän maailman erottelu ja erillisyys katoavat samalla hetkellä. Se, mikä jää jäljelle, on Brahman, ja te olette Tuo.
Mietitään nyt, miten löytää joku, joka voi ratkaista tämän ongelmasi tai johdattaa sinut sen ratkaisuun. Niin kauan kuin olette mayan vallassa, ette voi luottaa itseenne ja kaikkiin niihin, jotka ovat samassa riippuvaisessa asemassa. Kenelläkään teistä - ei teillä itsellänne eikä neuvonantajillanne - ei ole locus standia, vankkaa jalansijaa korkeimmassa positiivisessa todellisuudessa. Mutta tämä ongelman ratkaiseminen on täysin teistä itsestänne kiinni. Oivallatte sen ja tiedätte sen. Kyse on kokemuksesta, ei luottamuksesta. Teidän ei pitäisi esittää näitä kysymyksiä, sillä näin tehdessänne erotatte tämän maailman itsestänne. Ette voi mitata tätä maailmaa näiden "mistä?", "miksi?" ja "milloin?" kysymysten avulla, sillä nämä kysymykset ovat itse tätä maailmaa, ja harhakuvitelmanne, joka itse määrittelee "mistä, miksi ja milloin" tämä maailma on luotu, on itse erottamaton kaikista näistä käsitteistä. Ymmärtääksenne tämän maailman teidän on erotuttava siitä, teidän on ylitettävä se. Mutta te ette ole. Olette tämän maailman luotu ja siksi kykenemätön ymmärtämään sitä. Kun ihminen näkee unta, hän ei pysty sanomaan, milloin uni alkoi. Nukkuva minä ja unen kohde ilmestyvät unessa samaan aikaan, ja siksi ne molemmat ovat pohjimmiltaan unta.
Toisaalta vaisnavat (todellisena vedantistina) pitävät tällaista tulkintaa jumalanpilkkana. He sanovat: "Jumala on olemassa, ja myös tämä maailma ja jiva, yksilön sielu, ovat olemassa." Jumala ja jivat ovat erillisiä olentoja, jotka elävät rinnakkain. Mikään niistä ei ole väärä.
Tämä maailma on alati muuttuva todellisuus, kun taas Jumala ja jiva ovat muuttumattomia, ja heitä yhdistää Herran ja palvelijan suhde. Aivan kuten aurinko ja auringonsäteet ovat yhtä, Jumala ja jiva ovat samassa määrin identtisiä. "Isäni ja minä olemme yhtä." Jumala on täynnä kaikkea tietoa, eikä Hän voi unohtaa itseään tulemalla ihmiseksi. Hän on ikuisesti täydellinen, eikä unohdus voi tunkeutua Hänen luontoonsa. Hänellä on kaikki tämän maailman voima, eikä mikään ole Häntä vahvempaa. Hän on aina tietämättömyyden eli mayan yläpuolella.
Toisaalta vaisnavojen Jumala on transsendentaalinen Persoona. Hän on Korkein Olento. Hänellä ei ole vertaistaan. Hän on kaikkien energioiden Lähde, joista kolme tunnetaan nimillä atma-shakti, jiva-shakti ja maya-shakti. Atma-shakti ilmentää chitin eli Vaikunthan maailman. Jiva-shakti ilmentää rajoitettuja ja epätäydellisiä sieluja (jivoja), ja maya-shakti ilmentää achitin maailmaa, jonka havaitsemme aistien kautta. Eloton luonto on syy elottomaan aineelliseen maailmaan, joka luo fyysiset kehomme.
Epätäydellisyytemme saa meidät etsimään nautintoa Jumalasta riippumattomalla mielialalla, ja ... olemme vangittuina tämän ruumiin kuoreen.
Kehoon ruumiillistuneina unohdamme todellisen itsemme ja samaistumme jatkuvasti kehoon. Tämä on tietämättömyytemme luonne. Jos pääsemme eroon tietämättömyydestämme, ymmärrämme olevamme Jumalan palvelijoita.
Ikuisen itsemme tunnistaminen ei ole illusorista; päinvastoin, samaistumisemme aineelliseen kehoomme on illusorista. Jos joskus pääsemme ehdollistuneen olemassaolon illuusion yli, emme koskaan enää lankea siihen.
Langenneille yksittäisille sieluille tämä maailma alkaa olla olemassa sillä hetkellä, kun he tulevat siitä tietoisiksi. Siksi emme yksinkertaisesti pysty määrittämään, mistä, miksi ja milloin tämä maailma syntyi. Koska pysymme siinä, emme voi mitata sitä kunnolla. Tästä huolimatta tämä maailma on kuitenkin todellinen.
Se ei ole valheellinen eikä illusorinen, kuten mayavadit uskovat. Jiva ja tämä maailma ovat samanaikaisesti Jumalasta erillisiä ja yhtä Hänen kanssaan. Ihmisen käsitykselle tämä samanaikainen ero ja ykseys on täysin käsittämätöntä. Silti kaikki tämä on mahdollista korkeimmassa ja harmonisessa todellisuudessa. Emme voi erottaa tämän maailman havaitsemista Jumalan havaitsemisesta. Jumala ja tämä maailma ovat yhtä. Niin kauan kuin on olemassa Jumala, on olemassa tämä maailma, aivan kuten niin kauan kuin on olemassa aurinko, on olemassa sen säteet.
Prof. Nimananda Dasadhicary Sevatirtha, B. Ag., B. T.
Views on Creation
Journal ‘The Harmonist’
Edited by
Shrila Bhaktisiddhanta Saraswati Thakur
(No. 1, Vol. XXVII, June 1929)
Palautetaan poistetut, koska aihe on tärkeä!
----------------
Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.
Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.
-----------------------------
Ehdollistunut elävä olento
Tuli mieleen lisätä tämä tekstiin, koska toisessa keskustelussa puhuttiin hyvästä ja pahasta, ja puhe kääntyi ehollistuneeseen elävään olentoon.
Se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.
Ehdollistunut elävä olento” (sanskritiksi usein baddha-jīva) tarkoittaa: sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan ja jonka tietoisuus on peittynyt halujen, karmallisten vaikutusten ja egon vuoksi eli se on olento, joka elää tottumusten, halujen ja ulkoisten vaikutusten ohjaamana.
Joku kirjoitti:
"Kerro mulle, millanen on ns "hyvä" ihminen??"
Emme erottele ketään sillä kriteerillä; kyse on vain siitä, kuinka paljon alkuperäinen olemus on edollistunut.
Hyvä ihminen ei filosofiassamme tarkoita samaa kuin länsimaisessa moraalijärjestelmässä, jossa ihmisiä arvioidaan erilaisten hyveiden ja paheiden listojen kautta ja asetetaan niiden perusteella paremmuusjärjestykseen.
Koska “hyvyys” ei siis ole identiteetti, jota joku voisi omistaa tai josta voisi sanoa “olen hyvä ihminen”, vaan pikemminkin suunta tai tila, joka ilmenee siinä, miten tietoisuus toimii ja mihin se kohdistuu. Mitä vähemmän toiminta pyörii egon ympärillä ja mitä vähemmän kaikki rakentuu oman itsen keskittämisen varaan, sitä vähemmän tietoisuus on sidottu ehdollistaviin rakenteisiin.
Tähän liittyy myös käsitys sadhu-luonteesta ja sat-sangasta: “sadhu” ei viittaa täydelliseen tai virheettömään ihmiseen, vaan henkilöön, joka vilpittömästi pyrkii totuuteen ja samalla vähentää itsekkäiden motiivien ohjaamaa toimintaa. Tällainen ihminen ei ole moraalisesti ylentynyt muiden yläpuolelle, vaan enemmänkin suuntautunut eri tavalla – pois itsekeskeisyydestä ja kohti syvempää ymmärrystä ja yhteyttä. Samalla korostuu myötätunto ja väkivallattomuus.
Koska ketään erotella hyvän tai huonon ihmisen kriteerillä, se tarkoittaa juuri tätä: ero ei ole olemuksellinen vaan tilallinen.
Kukaan ei ole lähtökohtaisesti toista parempi tai huonompi, vaan kyse on siitä, kuinka paljon alkuperäinen tietoisuus on peittynyt ehdollistumisen alle ja kuinka kirkkaasti sen oma luonne pääsee esiin toiminnassa ja tietoisuudessa.
Joku kirjotti:
"Ihan teiltä kaikilta joitten mielestä, naiset ei yhtä arvosia... Oonko väärässä??"
Vastaus:
Itse asiassa me emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi
Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.
Jokaisella sielulla on oma alkuperäinen identiteettinsä eli svarūpa.
Kun sielu on yhteydessä aineelliseen maailmaan, tämä todellinen identiteetti ei näy täydellisesti.
Ihmisen arkipäiväinen kokemus identiteetistä näyttää hyvin erilaiselta. Tavallisesti ihminen määrittelee itsensä monien kerrosten kautta: kehon, mielen, muistojen, elämäntarinan ja sosiaalisten roolien avulla. Nämä tekijät muodostavat yhdessä sen, mitä kutsumme persoonallisuudeksi. Ihminen kokee olevansa tietty fyysinen keho, jolla on tietty historia, tietty luonne ja tietty paikka yhteiskunnassa. Nämä kerrokset ovat kuitenkin väliaikaisia. Ne ovat todellisia kokemuksen tasolla, mutta ne eivät ole sielun lopullinen olemus.
Palautetaan poistetut, koska aihe on tärkeä!
----------------
Ensimmäinen näistä kerroksista on keho. Ihminen syntyy tiettyyn biologiseen muotoon, tiettyyn sukupuoleen ja tiettyyn kulttuuriseen ympäristöön. Kehon kautta hän kokee maailman ja toimii siinä. Keho vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa ja millaisia rajoituksia siihen liittyy. Samalla keho luo voimakkaan identifikaation: ihminen alkaa ajatella olevansa juuri tämä fyysinen organismi, mutta keho on kuitenkin vain väline, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Kun keho kuolee, sielu jatkaa olemassaoloaan, ja siksi keho ei voi olla sielun pysyvä identiteetti.
Kehon lisäksi identiteetti rakentuu mielestä. Mieli sisältää ajatuksia, tunteita, toiveita, pelkoja ja mielikuvia, jotka jatkuvasti muuttuvat. Ihminen voi olla nuorena täysin erilainen kuin vanhana, koska hänen mielensä on muovautunut kokemusten kautta. Vaikka mieli tuntuu hyvin henkilökohtaiselta ja intiimiltä, sekään ei ole sielu itse. Mieli on psykologinen instrumentti, jonka kautta sielu havaitsee ja tulkitsee maailmaa.
Kolmas kerros liittyy muistoihin ja elämäntarinaan. Ihminen rakentaa käsityksen itsestään menneisyyden tapahtumien avulla: lapsuudesta, ihmissuhteista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Näistä muodostuu narratiivi, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Mutta tämäkin identiteetti on väliaikainen. Kun keho ja mieli muuttuvat tai kun sielu siirtyy uuteen syntymään, tämä elämäntarina katoaa tai muuttuu perusteellisesti. Se ei voi olla sielun ikuinen olemus.
Hindupalstojen poistaminen kiihtyy.
Poistaminen ei ole tapa käännyttää ihmisiä "oikeaan uskontoon".
Poistaminen saa ihmiset etsimään tietoa enemmän, koska "kielletty hedelmä" on makea.
Palautetaan poistetut, koska aihe on tärkeä!
----------------
Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä
----------------
Lisäksi identiteetti muodostuu sosiaalisista rooleista. Ihminen voi olla esimerkiksi vanhempi, ystävä, työntekijä, kansalainen tai tietyn kulttuurin jäsen. Nämä roolit ovat merkityksellisiä käytännön elämässä, mutta ne riippuvat täysin ympäristöstä ja historiallisista olosuhteista. Jos ihminen syntyisi toiseen maahan tai toiseen aikaan, hänen roolinsa olisi täysin erilainen. Siksi nämä roolit eivät voi olla sielun pysyvä identiteetti.
Kun nämä kaikki kerrokset – keho, mieli, muistot ja roolit – yhdistyvät, syntyy se kokonaisuus, jota tavallisesti kutsumme “minäksi”. Se tuntuu vakaalta ja todelliselta, mutta se on eräänlainen väliaikainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Se ei ole täysin illusorinen, mutta se ei myöskään ole lopullinen todellisuus.
Jokaisella sielulla on oma ainutlaatuinen tapa osallistua tähän jumalalliseen suhteeseen.
Tämä näkemys muuttaa radikaalisti käsityksen identiteetistä. Monissa filosofioissa ajatellaan, että identiteetti rakentuu vähitellen elämän aikana kokemusten kautta. Gaudiya--perinteessä identiteetti ei kuitenkaan synny, vaan se paljastuu. Sielulla on jo alun perin oma todellinen identiteettinsä, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.
Tämän vuoksi identiteettiä ei pidetä vain psykologisena kysymyksenä, vaan ontologisena kysymyksenä. Se koskee sitä, mikä ihminen todella on kaikkein syvimmällä tasolla. Kun sielu oivaltaa oman svarūpansa, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, historian tai yhteiskunnallisten roolien kautta.
Mieltä tarkastellaan osana hienovaraisempaa aineellista rakennetta. Fyysisen kehon lisäksi ihmisellä ajatellaan olevan hienojakoinen keho, johon kuuluvat mieli, äly ja ego. Nämä muodostavat psykologisen mekanismin, joka suodattaa kaiken kokemuksen. Kun ihminen näkee jotakin, kokemus ei ole pelkkä aistihavainto. Se kulkee mielen läpi, joka antaa sille merkityksen, liittää siihen tunteen ja suhteuttaa sen aikaisempiin kokemuksiin. Siksi kaksi ihmistä voi kokea saman tilanteen täysin eri tavalla.
Mielen rinnalla identiteetti rakentuu myös muistojen varaan. Ihminen ei koe itseään vain hetkellisenä tietoisuutena, vaan jatkuvana tarinana. Hän muistaa menneisyyden tapahtumia ja yhdistää ne kertomukseksi omasta elämästään. Lapsuuden kokemukset, ystävyyssuhteet, onnistumiset ja pettymykset muodostavat narratiivin, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on. Tämä elämäntarina toimii eräänlaisena psykologisena karttana, jonka avulla ihminen ymmärtää omaa paikkaansa maailmassa.
Kuitenkin tämäkin identiteetin kerros on väliaikainen. Muistot voivat hämärtyä tai muuttua, ja elämäntarinan merkitykset voivat tulkinnan myötä vaihtua.
Lisäksi jos sielu syntyy uudelleen toiseen kehoon, edellisen elämän muistot eivät yleensä ole tietoisesti läsnä. Tästä näkökulmasta elämäntarina ei voi olla sielun ikuinen identiteetti, koska se on sidottu yhteen tiettyyn elämään ja sen tapahtumiin.
Anonyymi00004
Kun keho, mieli, muistot ja sosiaaliset roolit yhdistyvät, syntyy kokonaisuus, jota arkikielessä kutsutaan persoonallisuudeksi tai “minäksi”. Tämä kokonaisuus tuntuu vakaalta, koska sen osat ovat jatkuvasti läsnä kokemuksessa. Silti Gaudiya-filosofian mukaan tämä minä on enemmänkin toiminnallinen järjestelmä kuin lopullinen identiteetti. Se on eräänlainen käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa.
Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.
Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.
Tällöin identiteettiä ei enää koeta ensisijaisesti psykologisena tai sosiaalisena kysymyksenä. Se muuttuu ontologiseksi kysymykseksi: mitä ihminen on olemukseltaan. Gaudiya-perinteessä lopullinen vastaus tähän kysymykseen löytyy sielun ikuisesta suhteesta Jumalaan. Kun tämä suhde tulee täysin tietoiseksi, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, mielen tai elämäntarinan kautta, vaan oman svarūpansa kautta – sen ainutlaatuisen rakkaussuhteen kautta.
Hindupalstojen poistaminen kiihtyy.
Poistaminen ei ole tapa käännyttää ihmisiä "oikeaan uskontoon".
Poistaminen saa ihmiset etsimään tietoa enemmän, koska "kielletty hedelmä" on makea.
Palautetaan poistetut, koska aihe on tärkeä!
----------------
Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä
----------------
Tämän käyttöliittymän taustalla on sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa ei synny elämän aikana eikä muutu kokemusten mukana. Se on sielun alkuperäinen ja ikuinen olemus.
Tämä näkökulma muuttaa identiteetin käsitteen perusteellisesti. Monissa filosofioissa identiteetti nähdään prosessina, joka rakentuu vähitellen kokemusten, muistojen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Gaudiya-vaiṣṇava-traditiossa identiteettiä ei kuitenkaan luoda, vaan se paljastuu. Sielun todellinen luonto on jo olemassa, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle.
Nykyiset hindut ja entiset kristityt eivät pidä naisia alempiarvoisina, vaikka entisessä kristillisessä seurakunnassa olikin joskus sellainen meininki.
Itse asiassa me nykyisin emme edes erottele ketään miehiksi ja naisiksi.
Selitetty edellä, miksi.
Ehdollistunut elävä olento tarkoittaa sielua, joka on sidottu aineelliseen maailmaan tietoisuutensa ja identiteettinsä osalta.
Tämä alkuperäinen tila kuitenkin “peittyy”, kun jīva joutuu aineellisen energian vaikutuksen alle.
Tätä tilaa kutsutaan ehdollistumiseksi: sielu samaistuu kehoon ja mieleen.
Vapautuminen ei ole vain “paluu johonkin alkuperäiseen paikkaan”, vaan tietoisuuden uudelleenherääminen ja rakkaudellinen suhteen löytämisen prosessi.
Tällöin identiteettiä ei enää koeta ensisijaisesti psykologisena tai sosiaalisena kysymyksenä. Se muuttuu ontologiseksi kysymykseksi: mitä ihminen on olemukseltaan. Gaudiya-perinteessä lopullinen vastaus tähän kysymykseen löytyy sielun ikuisesta suhteesta Jumalaan. Kun tämä suhde tulee täysin tietoiseksi, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, mielen tai elämäntarinan kautta, vaan oman svarūpansa kautta – sen ainutlaatuisen rakkaussuhteen kautta.
Ehdollistuminen on tietoisuuden väärä suuntautuminen, ei lopullinen muutos luonteessa
vapautuminen on todellisen tietoisuuden uudelleen herääminen bhaktin kautta.
Ehdollistuminen on tietoisuuden väärä suuntautuminen, ei lopullinen muutos luonteessa
vapautuminen on todellisen tietoisuuden uudelleen herääminen bhaktin kautta.
Onko jīva on “langennut” henki maailmasta aineelliseen maailmaan?
Ei ihan niin!
SCS Math: korostaa enemmän, että kyse ei ole kirjaimellisesta putoamisesta jostain paikasta, vaan tietoisuuden kääntymisestä pois Krishna-tietoisuudesta. “Lankeaminen” on enemmän metafora kuin historiallinen tapahtuma.
SCS Math: painottaa filosofista ja tietoisuuskeskeistä tulkintaa: ehdollistuminen on sisäinen väärä suuntautuminen, ei niinkään fyysinen siirtymä maailmojen välillä.
SCS Math: korostaa enemmän suhteen laadullista palautumista — rakkauden ja palvelun heräämistä, ei niinkään “paikan vaihtoa”.
SCS Math: “sielu ei ole oikeasti lähtenyt minnekään, vaan on unohtanut itsensä
apautuminen ei ole paikan vaihtoa, vaan todellisuuden oikea näkeminen.
Filosofiamme:
SCS Math- enemmän: filosofinen kuuntelu (śravaṇa), sisäisen ymmärryksen syventäminen ja guru-tattvan ja tietoisuuden analyysi.
Jīva ei ole koskaan ollut erillisenä toimijana henkimaailmassa.
Aineelliseen maailmaan saapuminen - kyse on tietoisuuden tasosta, ei kosmisesta matkasta.
Lankeaminen on tietoisuuden ilmiö, ei ontologinen tapahtuma.
Olet aina ollut Krishna-suhteinen henkinen olento -joskus tietoisuus peittyy - suhde herää uudelleen
Miten kaikki alkoi, mistä olemme tulleet ja miksi olemme niin surkeassa tilanteessa.
Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).
Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan (jota kristinuskossa sanotaan saatanaksi).
-------------------
Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharajan luennosta katkelma, käännösvirheet suomen kielellä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Ei pidä ottaa kirjaimellisesti, kyseessä on filosofinen kategoria.
Absoluutin persoonattoman ja persoonallisen olemuksen oivaltaminen
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Seuraavassa muutama katkelma A. Maharajan tekstistä, eri kohdista.
Käännän vain muutaman lauseen – tämä on käännöksen alustava luonnos, joten en aio oikolukea sitä perusteellisesti, vaan tuon esiin vain muutaman seikan.
----------------
Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen kyky kokea tietyt henkiset totuudet menneiden inkarnaatioiden ja syntymien seurauksena. Siksi yksi ihminen voi kosketuksessaan henkiseen opettajaan nopeasti saavuttaa henkisen tiedon, kun taas toinen ihminen, vähemmän henkisesti vastaanottavainen, etenee hitaammin – ja tämäkin on täysin luonnollista.
Siksi Vedat kuvaavat erilaisia vaiheita ja joogajärjestelmiä, jotka voivat auttaa ihmistä hänen henkisessä kohottumisessaan.
Vedat kuvaavat myös jumalallisen rajattomana aspektina.
Vedat jakavat persoonalliseen ja persoonattomaan aspektiin. Toiset palvovat Absoluutin persoonatonta aspektia, kun taas toiset seuraavat sen persoonallista aspektia.
Persoonaton aspekti on tietoisuuden ilmentymä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Se on jumalallinen tietoisuus, josta koko tämä maailma koostuu. Sillä ei ole mitään olemassa muuta kuin Jumalallinen. Aine itsessään on jumalallisen alhaisempi ilmentymä. Sekin on jumalallinen luonto, mutta ilmenee alempana luonnonmuotona.
Jumalallisen, eli Jumalan, persoonallinen kuva perustuu Hänen ominaisuuksiinsa. Kaikella tässä maailmassa on ominaisuuksia, ja siksi Krishna vetää kaikkia puoleensa. Jumalan tärkein ominaisuus on Hänen kauneutensa – kyky houkutella jokaista elävää olentoa.
Mutta sen lisäksi Hän on varustettu myös muilla ominaisuuksilla: kauneus on ensimmäinen periaate, voima toinen periaate ja tieto kolmas periaate. Silti Hän ei ole sidottu mihinkään. Hän on korkeammalla kuin muut.
Vaikka Krishna omaa kaikki ominaisuudet täydellisesti – voiman, kauneuden ja tiedon – Hän ei kuitenkaan ole kiintynyt niihin, Hän ei ole omien rikkauksiensakaan vanki, vaan on täysin vapaa. Siksi tärkein periaate on luopumisen periaate. Kauneus, joka hallitsee kaikkien elävien olentojen sydämet, ja puolueettomuus, joka sallii Jumalan olla täysin yhdenvertainen kaikkien elävien olentojen kanssa, ovat olennaisia piirteitä.
Aina ollut, alkupamausta ei ole ollut.
Kaikki henkinen kasvu syntyy tietoisuudesta, ja totuuden oivaltaminen tapahtuu asteittain
Persoonallisen ja persoonattoman aspektin ymmärtäminen ei ole kilpaileva tieto, vaan kokonaisuus: persoonaton tarjoaa perustan ja alkuvalon, persoonallinen taas vie syvimpään ymmärrykseen ja rakkauteen. Kaikki Vedojen opetukset johtavat siihen, että sielu voi kokea Jumalan ominaisuudet suoraan, ei pelkän käsitteen tai käsityksen kautta.
Persoonattoman kokemuksen vaihe katsotaan henkisen polun alkuvaiheeksi.
Alkuvaihe: Persoonaton – tietoisuuden valon kokemus, abstrakti ja muodoton.
Syvempi vaihe: Persoonallinen Jumala – Ylin Persoona, muoto, nimi, ominaisuudet ja rakkauden kokemus.
Jotkut ihmiset ovat luonnostaan enemmän kiinnostuneita ja vastaanottavaisia persoonattomaan aspektiin, kun taas toiset hakeutuvat helpommin persoonallisen Jumalan kokemukseen.
Jokaisella sielulla on erilainen kyky kokea henkistä totuutta, kertynyt menneistä inkarnaatioista ja karmallisista vaikutuksista. Tämä määrää, millainen aspekti heitä luonnostaan vetää. Jotkut ovat intuitiivisesti kiinnostuneempia Brahmanin muodottomasta, rajattomasta tietoisuudesta – heitä viehättää abstrakti, universaali energia ja tietoisuuden ykseyden kokemus.
Henkilöt, jotka kokevat syvää rauhaa ja kiinnostusta abstrakteihin filosofisiin totuuksiin, voivat edetä alkuvaiheessa persoonattoman polun kautta. Tämä ei tarkoita, etteivät he voisi myöhemmin siirtyä persoonalliseen jumalasuhteeseen; usein henkilökohtainen omistautuminen (bhakti) avaa lopulta tämän syvemmän kokemuksen.