Joudutan tätä tarinaa vähäsen kun jatko-osien kirjoittaminen on hankaloitnut ajankäytön vuoksi koska olen hionut perustarinaanikin joka vie aikaa kesä töiden lisäksi. No toivottavasti kelpaa.
Kertokaa kommenttinne, niin risut kuin ruusutkin.
Radec oli viettänyt uusien liittolaistensa kanssa muutamia viikkoja eivätkä demonit olleet hyökänneet kylän porteille kertaakaan. Kylän papitar sanoi sen johtuvan hiiseistä ja örkeistä jotka olivat kummallista kyllä yhdistäneet voimansa ja taistelleet yhdessä demoneja vastaan pitäen invaasion mahdollisuudet pieninä. Demonien päämajassa ei ollut erillistä helvetinporttia vaan ryhmä kutsujia jotka ohjasivat joukkonsa kuolevaisten maailmaan. Luonnollisesti niiden eliminoiminen lopettaisi koko ongelman joka oli osunut noille seuduille. Radec oli vahvistanut itseään hiukkasen tehtäväänsä varten. Tehtävä oli kutsujien salamurha. Siitä edespäin hiidet ja örkit hoitaisivat viimeistelyn. Radec oli koonnut mukaansa pienen saattueen johon kuuluivat hänen uusi ystävänsä Atrin ja muutama ihminen. Nerion oli myös mukana. He olivat kulkeneet hävitetyn ihmisten kylän tuntumaan ja jääneet tarkkailemaan tilannetta. Kylän ympärille oli ilmestynyt korkea aita. Taivaalla oli täysikuu. Pöllö huhuili jossakin lehvästössä. "Oletko varma tästä", Atrin kysyi kuiskaten jostakin Radecin alapuolelta. Radec tarkkaili puussa muurien ylitse jonka takana leimusi satunnaisia soihtuja. "Sitä vartenhan tänne tultiin." Radec tuli alas puusta. "Te pysytte täällä ja olette hiljaa. Jos en palaa ennen aamua, lähdette takaisin kylään ilman minua."
Atrin nyökkäsi myöntyvästi. "Ole varovainen siellä", hän toivotteli. Radec antoi miekkansa ystävälleen ja hiippaili muureille. Hän sulautti haarniskan yltään ja kiipesi vaivihkaa toiselle puolelle. Hän suuntasi kaupungin hallille varjoja ja pimeitä kujia hyväksi käyttäen. Kaupungin hallissa oli niiden päämaja. Äänettömästi liikkuminenkin kuului eliitin koulutukseen siinä missä kaikki muukin ja kaduilla partioivat rividemonit eivät huomanneet häntä hyvästä pimeänäöstään huolimatta. Öinen tappaja saapui perille ja sai kiivettyä katolle. Ikkunaluukusta hämärään rakennukseen ja tehtävä saattoi alkaa. Radec otti kaksi pitkää ja käyräteräistä tikaria käsiinsä. Ne oli noettu ja Radecin naama oli tummenettu jotta liikkuminen varjoissa olisi huomaamattomampaa. Pääsalissa olisi hänen kohteensa. Käytäviä pitkin hiippaillen ja piileskellen hän pääsi saliin. Radec yllättyi. Vain yksi kutsuja. Tehtävä helpottui juuri. Se oli mustaan kaapuun pukeutunut ja oli selin Radeciin päin. Hän katseli varjoista soihtujen loimutessa kun se oli saastaisen jumalansa kuvan edessä ja varmaan rukoili jotakin. Se rukoili pahan herransa siunausta taistelun varalle. Radec päätti toimia ja hiipi kohteensa selän taakse. Hän oli jo aivan lähellä. Hän tarrasi kohteensa otsaan vetäen sitä itseensä päin jolloin kaula paljastui ja toinen tikareista viilsi kurkun auki selkärankaan asti. Uhri korisi ja kurlutti verta kammottavasti lyyhistyen lattialle. Oliko se muka noin helppoa? Niin kai sitten. Ruumis syttyi tuleen ja hiiltyi olemattomiin. Tehtävä suoritettu. Radec poistui hiljaa mutta vikkelästi jättäen vihollisen alueet taakseen. Saattue oli siellä missä pitikin. Atrin ojensi miekan takaisin oikealle omistajalleen. He poistuivat ja matkasivat takaisin susi-ihmisten kylään. Joitakin viikkoja myöhemmin yhteenotot hiisien ja örkkien kanssa vähensivät demonien väkiluvun niin alhaiseksi että ihmiset saattoivat viimein lunastaa omansa takaisin. Radec ja muut susi-ihmiset auttoivat jälleenrakentamaan kaupungin kuten se oli ennenkin. Hän kuuli joltakin tyypiltä valitusta ja tämän saattueesta. Mies oli matkannut itsekin maailmalla ja kuullut valitun teoista. Kaupunki oli pian uuden veroinen ja Radec päätti jatkaa taivallustaan. Hän hyvästeli susi-ihmisystävänsä ja lupasi tulla vielä joskus käymään. Radec jätti susi-ihmiset ja uudistetun kaupungin taakseen ja jatkoi matkaansa. Seuraavaksi hän ehkä voisi yrittää löytää tämän valitun josta oli kuullut puhuttavan. Ennen pitkää hän varmastikin pääsisi valitun jäljille ja ehkä liittyisi tämän saattueen kanssa taisteluun. Sota demonien ja kuolevaisten välillä oli kaukana lopusta. Niin myös Radecin osalta. Hänen uusi seikkailunsa oli vasta edessäpäin.
Kertokaa kommenttinne, niin risut kuin ruusutkin.
Radec oli viettänyt uusien liittolaistensa kanssa muutamia viikkoja eivätkä demonit olleet hyökänneet kylän porteille kertaakaan. Kylän papitar sanoi sen johtuvan hiiseistä ja örkeistä jotka olivat kummallista kyllä yhdistäneet voimansa ja taistelleet yhdessä demoneja vastaan pitäen invaasion mahdollisuudet pieninä. Demonien päämajassa ei ollut erillistä helvetinporttia vaan ryhmä kutsujia jotka ohjasivat joukkonsa kuolevaisten maailmaan. Luonnollisesti niiden eliminoiminen lopettaisi koko ongelman joka oli osunut noille seuduille. Radec oli vahvistanut itseään hiukkasen tehtäväänsä varten. Tehtävä oli kutsujien salamurha. Siitä edespäin hiidet ja örkit hoitaisivat viimeistelyn. Radec oli koonnut mukaansa pienen saattueen johon kuuluivat hänen uusi ystävänsä Atrin ja muutama ihminen. Nerion oli myös mukana. He olivat kulkeneet hävitetyn ihmisten kylän tuntumaan ja jääneet tarkkailemaan tilannetta. Kylän ympärille oli ilmestynyt korkea aita. Taivaalla oli täysikuu. Pöllö huhuili jossakin lehvästössä. "Oletko varma tästä", Atrin kysyi kuiskaten jostakin Radecin alapuolelta. Radec tarkkaili puussa muurien ylitse jonka takana leimusi satunnaisia soihtuja. "Sitä vartenhan tänne tultiin." Radec tuli alas puusta. "Te pysytte täällä ja olette hiljaa. Jos en palaa ennen aamua, lähdette takaisin kylään ilman minua."
Atrin nyökkäsi myöntyvästi. "Ole varovainen siellä", hän toivotteli. Radec antoi miekkansa ystävälleen ja hiippaili muureille. Hän sulautti haarniskan yltään ja kiipesi vaivihkaa toiselle puolelle. Hän suuntasi kaupungin hallille varjoja ja pimeitä kujia hyväksi käyttäen. Kaupungin hallissa oli niiden päämaja. Äänettömästi liikkuminenkin kuului eliitin koulutukseen siinä missä kaikki muukin ja kaduilla partioivat rividemonit eivät huomanneet häntä hyvästä pimeänäöstään huolimatta. Öinen tappaja saapui perille ja sai kiivettyä katolle. Ikkunaluukusta hämärään rakennukseen ja tehtävä saattoi alkaa. Radec otti kaksi pitkää ja käyräteräistä tikaria käsiinsä. Ne oli noettu ja Radecin naama oli tummenettu jotta liikkuminen varjoissa olisi huomaamattomampaa. Pääsalissa olisi hänen kohteensa. Käytäviä pitkin hiippaillen ja piileskellen hän pääsi saliin. Radec yllättyi. Vain yksi kutsuja. Tehtävä helpottui juuri. Se oli mustaan kaapuun pukeutunut ja oli selin Radeciin päin. Hän katseli varjoista soihtujen loimutessa kun se oli saastaisen jumalansa kuvan edessä ja varmaan rukoili jotakin. Se rukoili pahan herransa siunausta taistelun varalle. Radec päätti toimia ja hiipi kohteensa selän taakse. Hän oli jo aivan lähellä. Hän tarrasi kohteensa otsaan vetäen sitä itseensä päin jolloin kaula paljastui ja toinen tikareista viilsi kurkun auki selkärankaan asti. Uhri korisi ja kurlutti verta kammottavasti lyyhistyen lattialle. Oliko se muka noin helppoa? Niin kai sitten. Ruumis syttyi tuleen ja hiiltyi olemattomiin. Tehtävä suoritettu. Radec poistui hiljaa mutta vikkelästi jättäen vihollisen alueet taakseen. Saattue oli siellä missä pitikin. Atrin ojensi miekan takaisin oikealle omistajalleen. He poistuivat ja matkasivat takaisin susi-ihmisten kylään. Joitakin viikkoja myöhemmin yhteenotot hiisien ja örkkien kanssa vähensivät demonien väkiluvun niin alhaiseksi että ihmiset saattoivat viimein lunastaa omansa takaisin. Radec ja muut susi-ihmiset auttoivat jälleenrakentamaan kaupungin kuten se oli ennenkin. Hän kuuli joltakin tyypiltä valitusta ja tämän saattueesta. Mies oli matkannut itsekin maailmalla ja kuullut valitun teoista. Kaupunki oli pian uuden veroinen ja Radec päätti jatkaa taivallustaan. Hän hyvästeli susi-ihmisystävänsä ja lupasi tulla vielä joskus käymään. Radec jätti susi-ihmiset ja uudistetun kaupungin taakseen ja jatkoi matkaansa. Seuraavaksi hän ehkä voisi yrittää löytää tämän valitun josta oli kuullut puhuttavan. Ennen pitkää hän varmastikin pääsisi valitun jäljille ja ehkä liittyisi tämän saattueen kanssa taisteluun. Sota demonien ja kuolevaisten välillä oli kaukana lopusta. Niin myös Radecin osalta. Hänen uusi seikkailunsa oli vasta edessäpäin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Parannettavaa löytyy oikeastaan joka alueella. Suosittelisin että kirjoittaisit jo valmiin tekstin kuntoon, ennen kuin jatkat eteenpäin.
...siitä että jouduin hiukan kiiruhtamaan tämän kanssa, olisi saanut siitä paremmankin mutta aikaa ei ollut joten tein siitä semmoisen kuin pystyin.
Tarina oli jotenkin mielenkiinnottomasti kirjoitettu. Yksityiskohtia tarvitaan paljon, paljon enemmän, mutta ymmärrän, että et tänne varmaan koko kirjaasi kirjoita. Juoni on varmaankin hyvä, mutta sitä pitää selittää paljon enemmän( ei tyyliin: hän meni sinne ja parin päivän päästä lähti), näin se ei oikein jaksa kiinnostaa.
Kieli oli hyvää ja monipuolista, ihan pieniä muutoksia olisin jonnekin tehnyt.
Mutta jatka kirjoittamista, tekemällä oppii ja taidot hioutuvat!
Juuri näin. Kannattaa yrittää saada tarinaan lukuisia kerroksia. Tästä jää hieman vaikutelma että kiiruhdat eteenpäin. Siispä vanhan sananlaskun mukaan: kiiruhda hitaasti.
Kieliasu ja tekstin sujuvuus kaipaavat myös hiomista. Ja koska tarinasi luetaan palstalta, kannattaa kappaleet jaotella tyhjän rivin avulla. Ajattele kappaleita suupaloina jotka voi haukata yhdellä silmäyksellä.
Toisaalta en vaivautuisi arvostelemaan ellen uskoisi että hiellä ja tuskalla voit saada aikaan erinomaista jälkeä. Ja miksei tavoitella samalla kirjailijan tasoa?
Kokonaisuudessa luulen että sinulta on jäänyt miettimättä tarinan elementit ennen kuin aloitit kirjoittamisen. Lennosta kirjoittinen ei pidemmän päälle lyö leiville.
sinulla.
Mutta niinkuin kumppanit ovat jo sanoneet, on vähän äkkiä kirjoitetun tuntuinen. Ihan kuin sinulla olisi ollut paljon enemmänkin sanottavaa, mutta kova kiire tehdä tarina valmiiksi.
Kuka näistä tykkää, niin mikä ettei. Itse taidan olla liian vanha innostumaan tällaisista mörkötarinoista.
Mutta onhan tässä ihan "ammattimainen" ote. Ja lukijoita näillekin löytyy. Tuli mieleen Taru Sormusten Herrasta. En tosin sitäkään ole lukenut. Mutta leffat katsellut.
Jos olisin x-sherlokki antaisin tästä
kunnioittavan 8.
Ai niin. Lopetin puskissa piileskelyn ja liputin tämän nickin itselleni. Profiilia en vielä jaksanut tehdä, mutta sekin tulee varmaan vielä.
...lisätä tänne jossain vaiheessa korjatun version sitten kun ehdin. Sen kanssa en aio kiirehtiä:)
En oikein tykkää tämäkaltaisesta tarinoinnista. Varsinkin nimet saavat voimaan pahoin. Miksi aina ulkolaisia/keksittyjä nimiä?
Jos kirjoittaisit tektin hieman lukijaystävällisemmin, ehkä pisteet nousisivat?
Arvoasteikolla 1-10
Tästä Radekmainen 4
T. Sherlokki (c)2005