Hei!
Kirjoitan juttua Aamulehden viikkoliitteeseen Valoon aiheesta hää-, rippi-, ja kastelahjat. Olisin kiinnostunut liittämään juttuun mukaan ihmisten kertomuksia parhaimmista/kamalimmista/oudoimmista/hienoimmista lahjoista joita olette joko saaneet/antaneet/kuulleet ystävältänne jne.
Juttu ilmestyy lehdessä 24.6. Mikäli vastauksia tulee, siteeraan kiinnostavimpia vastauksia tai osia niistä kirjoittajan nimimerkillä varustettuna kyseisessä jutussa.
Kiittäen, Kaisa Kuikkaniemi
Kirjoitan juttua Aamulehden viikkoliitteeseen Valoon aiheesta hää-, rippi-, ja kastelahjat. Olisin kiinnostunut liittämään juttuun mukaan ihmisten kertomuksia parhaimmista/kamalimmista/oudoimmista/hienoimmista lahjoista joita olette joko saaneet/antaneet/kuulleet ystävältänne jne.
Juttu ilmestyy lehdessä 24.6. Mikäli vastauksia tulee, siteeraan kiinnostavimpia vastauksia tai osia niistä kirjoittajan nimimerkillä varustettuna kyseisessä jutussa.
Kiittäen, Kaisa Kuikkaniemi
Vastaukset 8
Vanhimmat
saatiin miehen sukulaisilta punaisia marimekko-tekstiileitä, vaikka inhoan niin punaista kuin marimekkoakin. lempiväri ainakin oli kaikkien tiedossa, joten sen olisi voinut ottaa huomioon.
kyseiset tuotteet menivät lattiaräteiksi, ja aina pelottaa kun ovikello soi siivouksen ollessa kesken, että jos ne tulee, mitä sanon?
Tämän jutun olen kuullut ystävältäni. Hääpari oli saanut lahjaksi tusinan verran "hopealusikoita" tuttava perheeltään, johon kuului neljä henkeä. Yleensähän tapana on viedä häälahjaksi ainakin sen hintaluokan lahja, joka kattaa omat ruokakulut hääjuhlissa. Lahjassa ei olisi ollut siis mitään vikaa, jos ne tosiaan olisivat olleet hopeaa. Asia selvisi hääpärille siinä vaiheessa, kun morsian vei ne kultasepälle kaiverrettaviksi. Kultaseppä oli tokaissut, että "Kannattaakohan noita ruveta kaivertamaan. Tulee nimittäin maksamaan enemmän, kuin mitä nuo alpakkalusikat itsessään ovat maksaneet".
Vähänkö on noloa..
Saimme lahjaksi hääyön hääsviitissä! Svitti oli kerrassaan unohtumaton ja mahtava kokemus. Oli aivan toista herätä aamulla sviitistä kuin vuokra-asunnostamme. Muisto hääyöstä hykerryttää vieläkin.
En kyllä vieläkään tiedä, mikä minuun meni kun ostin nuoruuden ajan poikaystäväni siskolle ja miehellensä häälahjaksi suunnattoman norsu -pehmolelun. Eikös norsu ole joku hedelmällisyyden symboli jossain päin maailmaa.. Huumori ei riittänyt saajilla.
nyt kohta parikymmentä vuotta myöhemmin koko juttu enää naurattaa. onneksi.
Paras lahja oli työkavereiden yhdessä ostama upea digikamera, pääsi heti häämatkalla käyttöön. Eräät ystävät ostivat hopeisen pizzaleikkurin ja hopeisen sinappilastan, niille on yhdessä naurettu jo monet kerrat ja on niitä jo käytettykin, kaikessa pöyristyttävyydessään takaavat loistavat keskustelunaiheet kun ne kattaa pöytään. Vaikkei ollut lahjalistaa, hyvin ystävät tuntevat meidät ja saatiin todella kivoja lahjoja.
Sain uskovaisilta naapureiltani rippilahjaksi jonkun ihme korun, joka on jäänyt pitämättä. Joku ihme laatta se on ja siinä jotain ihme tekstiä josta kukaan ei ota selvää. Paras ja rakkain rippilahjani on aina kaulassani oleva kultainen pieni rippiristi.
saatiin häälahjaksi hopeinen kakkulapio, jossa oli kaiverrettu väärä päivä. ja yhdessä onnittelukortissa oli kyllä minun nimeni oikein, mutta miehen nimi oli väärin
Pidimme isot häät, eikä erityisiä häälahjatoiveita ollut. Saimme paljon kaikenlaista, mutta erityisesti mieleen on jäänyt täti-ihminen-tuttavalta saatu tyynynpäällinen. Päällinen on ommeltu kulutusta kestävästä lasten haalareissa käytetystä kankaasta, siinä on applikoituna joku psykendeelinen kukka ja siihen on ommeltu paljon erilaisia nappeja.
Suurimman osan saamistamme lahjoista olemme vuosien varrella myyneet kirpputorilla, mutta tämä kummallinen tyynynpäällinen on jätetty laatikon pohjalle. On se sen verran kumma lahja.