Katselen tallenteistani tätä suomalais-ruotsalaista elokuvaa.
En juuri koskaan itke elokuvia, mutta nyt tuli itkunpurskaus tilanteessa kun sodan päätyttyä Eero-poika pakotettiinkin palaamaan Suomeen, takaisin itsekkään ja typerän äitinsä helmoihin.
Ruotsalainen "Mamma Signe" lähti itkien juoksemaan Eeroa vievän auton perään.
Elokuva kertoo Ruotsin Skåneen lähetetystä sotalapsesta, käsittääkseni tämä on Heikki Hietamiehen omaelämäkertaa.
En juuri koskaan itke elokuvia, mutta nyt tuli itkunpurskaus tilanteessa kun sodan päätyttyä Eero-poika pakotettiinkin palaamaan Suomeen, takaisin itsekkään ja typerän äitinsä helmoihin.
Ruotsalainen "Mamma Signe" lähti itkien juoksemaan Eeroa vievän auton perään.
Elokuva kertoo Ruotsin Skåneen lähetetystä sotalapsesta, käsittääkseni tämä on Heikki Hietamiehen omaelämäkertaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itku on syytä tulla, kun ajattelee koko tapahtumaa, että lähetetään lapset juuriltaan täysin uuteen kieli- ja kultuuri ympäristöön.
Niitä lapsia jaettiin sielä, jopa kahden miehen talouksiin, joissa lopputulos katastrofi.
Suomalaisia alueita oli vielä Ruotsissa mutta niihin ei näitä suomalaislapsia sijoitettu. Syytä voi vain arvella, että ei loukata naapurikansan tunteita.
Voisi kärkevästi sanoa, että vastaavassa tilanteessa ruotsalaislapset sijoitettaisiin vastaavalle kielialueelle.
Todella koskettava elokuva minustakin, aina katselen kun se tulee ohjelmistoon.
Tietysti aina ei mennyt noin: että lapseen kiinnyttiin, kohdeltiin kuin omana.
Lankoni oli sotalapsena, Skånessa hänkin, ja vielä vanhana miehenä hän muisteli sijoitusperheettään. Yhdeksänvuotiaana joutui jäämään kotimieheksi karjan vuoksi kun isäntäväki lähti kyläilemään. Kun tienasi "omaa rahaa" käpyjen keruulla ne piti luovuttaa isäntäväelle. Itku tulee tuostakin kohtelusta ja kyllä se jäljen jätti.
Työn tekemisen kuitenkin oppi ja siitä tuli se luottamus, mikä teki jatkon mahdolliseksi.
Laila Kinnunen oli Skånessa sotalapsena, ja hänellä oli hyvät muistot sijaisvanhemmista.
Muistan nähneeni filmin, kun hän kävi tapaamassa heitä Ruotsissa
Ensimmäinen mieheni oli sotalapsi.
Ruotsissa ei ole enää kuin vain yksi sotalapsi-yhdistys.
Kaikilla ei ole hyviä muistoja.
Jos Lailalla oli, niin ei voi yleistää.