Olen viime aikoina ollut kieroutuneen kiinnostunut Islannista ja haluan tietää kaiken kyseisestä maasta.Päädyinkin Islantia koskeville sivuille jossa oli huikeat kirjalistat Islantilaista kirjallisuutta.Islannissahan julkaistaan eniten kirjallisuutta kuin missään muussa pohjoismaassa jos verrataan väestöön.
Noh koska olen aikeissa joskus vuosien päästä muuttaa kyseiseen maahan päätin aloittaa alusta eli Saagoista.
Suomeksi saatavissahan on seuraavat saagat: Kuningassaagat/SnorriSturlusson, Veriveljien saaga, Viininmaan saaga, Lohilaaksolaisten saaga, Poltetun Njallin saaga ja Egillin, Kalju-Grimrinpojan saaga, Grettirin saaga ja Gísli Súrinpojan saaga.
Onko kukaan lukenut kyseisiä saagoja ja mitä pidit niistä?
Voisitko suositella minulle jotain muuta luettavaa joka liittyisi Islantiin.
kaikki ehdotukset otetaan vastaan=)
Noh koska olen aikeissa joskus vuosien päästä muuttaa kyseiseen maahan päätin aloittaa alusta eli Saagoista.
Suomeksi saatavissahan on seuraavat saagat: Kuningassaagat/SnorriSturlusson, Veriveljien saaga, Viininmaan saaga, Lohilaaksolaisten saaga, Poltetun Njallin saaga ja Egillin, Kalju-Grimrinpojan saaga, Grettirin saaga ja Gísli Súrinpojan saaga.
Onko kukaan lukenut kyseisiä saagoja ja mitä pidit niistä?
Voisitko suositella minulle jotain muuta luettavaa joka liittyisi Islantiin.
kaikki ehdotukset otetaan vastaan=)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Halldor Kiljan Laxnessin kirjat tietenkin, kuten "Islannin kello" ja "Salka Valka".
Itseeni teki vaikutuksen kyllä tuo Poltetun Njallin saaga arkaaisella tyylillään. Snorri on varhaisimmilta osiltaan valaiseva myös Suomen historiaa, mikä tuli itselleni yllätyksenä. Snorri tosin kertoo lähinnä norjalaisista.
Itse olen lukenut vain Eddaa, ja siitäkin vain noita jumalrunoja, sankarirunot kun eivät olleet alennuksessa yhtäaikaa jumalrunojen kanssa.
Edda on monessa mielessä mielenkiintoinen. Sen pantheon on jopa kiinnostavampi kuin kreikkalainen vastineensa ja suoraviivaisempi kerronta tekee siitä helpommin lähestyttävää kuin vaikkapa Metamorfooseista tai Iliaasta. Jumalperhe toilailee ehkä astetta huuruisemmissa tunnelmissa kuin olympolaiset, mikä ei anna edelleenkään kovin positiivista kuvaa jumalia (vielä)huonommista ihmisistä.
Teologiselta kannalta varsinkin Maailmanpuu - myytti Eddassa on yllättävän monimutkainen ja osoittaa paljon kehittyneempää ajattelua kuin mitä pikaisesti viikinkien ryöstä & tuhoa - kulttuuria vasten ajattelisi. En tosin sano etteikö viikinkien kulttuuri olisi pidemmän päälle ollut vähän muutakin..
Pikakurssin Eddaan saa Peter Madsenin todella hienon Valhalla - sarjiksen avulla. Jos ei huvita kuunnella koko Nibelung-oopperan 25 tuntia(tjsp), siitäkin on tarjolla hyvä sarjisversio DC:n julkaisemana ja siitä jos jostain saa irti vaikka mitä.
http://www.expresspublishing.com/ring/Images/RingCov.gif
likeltä keväällä