Marsuni sai poikakaverin heti keskiviikkona 1.6 kun sen hampaat hoidettiin tiistaina. Pojat tulevat ihan hyvin juttuun ei ole mitään ongelmia ollut.
Mutta vanhempi marsu ei edelleenkään syö kunnolla. Syö kyllä mutta esim. ruohon korren syöminen kestää ja kestää. Ajattelin huomenna olla yhteydessä eläinlääkäriin kun nyt sitten viikko hampaiden lyhennyksestä ja painoa kaverilla nyt 745 grammaa. Ja uusi kaveri painaa 1.140 että eroa on. Ja tuo vanhempi painoi viime tiistaina 790 grammaa mutta nyt on paino laskenut.
Ja minä huolissani. Jotenkin se syö oudosti että kestää pitkään valita minkä korren ottaa ja miten päin sen suuhunsa laittaa.
Kertokaa please että onko marsu aivan liian laiha jos se painaa 700-750 grammaa?????
Marsun turkki on ok, mutta selkää silitettäessä selkäranka erottuu helposti. Ja tosiaan marsulta leikattiin viikko sitten hampaat mutta nyt paino on laskenut viikkosestakin vielä. Mitä neuvoksi??
Huomenna soitan eläinlääkärille ja kysyn mitä teen. Marsulla on myös vatsa ollut jo pitkään sellaisessa tilassa että sieltä ei tule kunnon papanoita vaan suttua mutta ei löysää. Ja kerrottakoon että marsu on nyt antibioottikuurilla hampaiden leikkauksen vuoksi.
Kerroin eläinlääkärille viikko sitten marsun vatsaongelmasta ja kysyin onko sitten sopivaa antaa antibioottia kun muutenkin vatsa reistaa niin antibiootit oli hyvä aloittaa mahdollisten haavaumien hoitoon suussa. Mutta siihen vatsaongelmaan lääkäri ei kauheasti ottanut kantaa.
Soitin parin päivän päästä leikkauksesta taas eläinlääkärille ja sanoin vatsaongelmasta ja syömisestä niin syömistä hän käski seurata ja vatsan löysyyteen hän neuvoi ananasmehua ja sitten maitohappobakteerijauhetta. Molempia olen nyt kokeillut tuloksetta. Kun tuntuu tyhmältä antaa niitä ja silti antaa antibioottia, joka taas voi löystyttää vatsaa.
Millä saan marsun papanoimaan normaalisti? Olen myös syöttänyt toisen marsun papanoista jauhettua vesikoktailia ruiskulla. Keinot loppuu.
Ja anteeksi hyvin sekava teksti. Mutta huomenna otan yhteyttä toiseen eläinlääkäriin.
Mutta vanhempi marsu ei edelleenkään syö kunnolla. Syö kyllä mutta esim. ruohon korren syöminen kestää ja kestää. Ajattelin huomenna olla yhteydessä eläinlääkäriin kun nyt sitten viikko hampaiden lyhennyksestä ja painoa kaverilla nyt 745 grammaa. Ja uusi kaveri painaa 1.140 että eroa on. Ja tuo vanhempi painoi viime tiistaina 790 grammaa mutta nyt on paino laskenut.
Ja minä huolissani. Jotenkin se syö oudosti että kestää pitkään valita minkä korren ottaa ja miten päin sen suuhunsa laittaa.
Kertokaa please että onko marsu aivan liian laiha jos se painaa 700-750 grammaa?????
Marsun turkki on ok, mutta selkää silitettäessä selkäranka erottuu helposti. Ja tosiaan marsulta leikattiin viikko sitten hampaat mutta nyt paino on laskenut viikkosestakin vielä. Mitä neuvoksi??
Huomenna soitan eläinlääkärille ja kysyn mitä teen. Marsulla on myös vatsa ollut jo pitkään sellaisessa tilassa että sieltä ei tule kunnon papanoita vaan suttua mutta ei löysää. Ja kerrottakoon että marsu on nyt antibioottikuurilla hampaiden leikkauksen vuoksi.
Kerroin eläinlääkärille viikko sitten marsun vatsaongelmasta ja kysyin onko sitten sopivaa antaa antibioottia kun muutenkin vatsa reistaa niin antibiootit oli hyvä aloittaa mahdollisten haavaumien hoitoon suussa. Mutta siihen vatsaongelmaan lääkäri ei kauheasti ottanut kantaa.
Soitin parin päivän päästä leikkauksesta taas eläinlääkärille ja sanoin vatsaongelmasta ja syömisestä niin syömistä hän käski seurata ja vatsan löysyyteen hän neuvoi ananasmehua ja sitten maitohappobakteerijauhetta. Molempia olen nyt kokeillut tuloksetta. Kun tuntuu tyhmältä antaa niitä ja silti antaa antibioottia, joka taas voi löystyttää vatsaa.
Millä saan marsun papanoimaan normaalisti? Olen myös syöttänyt toisen marsun papanoista jauhettua vesikoktailia ruiskulla. Keinot loppuu.
Ja anteeksi hyvin sekava teksti. Mutta huomenna otan yhteyttä toiseen eläinlääkäriin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Pojat tulevat ihan hyvin juttuun ei ole mitään ongelmia ollut."
Minä olen uskonut "viisaampien" neuvoja aina siitä, että kahta poikaa ei kannata laittaa yhteen, että tappeluita voi olla tiedossa. Ei välttämättä, mutta paljon todennäköisempää kuin esim. kahdella tyttömarsulla.
Silti on aina määrä harrastajia, jotka ovat sitä mieltä, että pojat tulevat hyvin toimeen keskenään.
Siksi peräänkuuluttaisinkin niitä, joilla pojat ovat voineet asua sulassa sovussa yli 3 vuotta, miten olette päässeet niin hyvään lopputulokseen? Koska poikamarsuthan eivät HETI ole toistensa kurkussa kun ne laittaa samaan häkkiin vaan ilmeisesti erimielisyydet kehittyvät vasta ajan mittaan. Jännää, miten jotkut harrastajat uskaltavat ottaa sen riskin :)
Olisikin kiva jos ihmiset kertoisivat siitä miten kauan omat poikamarsut ovat asuneet yhdessä (ja tässä kohtaa puhutaan sitten vuosista, mielellään pidemmästä ajasta) ja miten on mennyt - onko kaikki mennyt hyvin vai onko ollut erimielisyyksiä. :)
Minulla on kaksi marsupoikaa, vähän yli 2- vuotiaat veljekset, jotka ovat aina asuneet yhdessä ja tulevat toimeen varsin mainiosti.
No, marsunihan ovat vasta 2-vuotiaita, eli erimielisyyksiähän vielä voi tulla. Mutta tuskinpa vaan ainakaan sillä lailla, että eräänä päivänä molemmat löytyvät uupuneina verisen taistelun jälkeen häkin pohjalta. Tai voihan tietysti niinkin käydä. Mutta tuskin - luultavasti eripuraisuus alkaisi kasvaa vähitellen. Jos tilanne sitten karkaisi käsistä, marsut täytyisi erottaa toisistaan. Eli minusta tämä kahden jo toisiinsa tottuneiden poikamarsujen pitäminen yhdessä ei sinänsä ole mikään ihan hirvittävän suuri "riski". Sitäpaitsi asianmukainen marsunomistaja seurailee ja on tekemisissä lemmikkiensä kanssa niin paljon, että vähäisenkin eripuran huomaamisen pitäisi olla helppoa. Sitä en kuitenkaan kiellä, etteikö voisi käydä niin, että marsut alkaisivat vain yhtäkkiä tapella verisesti - se mahdollisuus on aina olemassa.
Mitenkä meillä sitten yhteiselo sujuu? No, omalta osaltani olen ainakin pyrkinyt kaiken mahdollisen tekemään niin, että kaikki konfliktit voitaisiin minimoida. Juomapulloja on kaksi - jonottaa ei tarvi. Sama pätee tietenkin ruokakuppeihin. Samoin aina marsuille jotain tuoreruokaa annettaessa kumpainenkin saa oman kasan, ja vahdin vieressä, että kummaltakaan ei lopu aiemmin. Häkki on todella tilava, pituutta on puolisentoista metriä, ja leveyttä niin paljon, että kaikista virikkeistä huolimatta joka kohdassa on marsuilla tilaa ohittaa toisensa ilman mitään kontaktia, jos he niin haluavat. Tietenkin marsuni vielä viipottavat niin paljon kuin mahdollista talossa vapaana.
Eli kantani tähän asiaan on se, että jos marsupojat tulevat hyvin toimeen keskenään, ja mahdolliset konfliktit on pyritty estämään, niin miksi ne eivät voisi elää yhdessä. Minun kuikuttajani ovat ainakin niin läheisiä, että alkavat heti huutaa hädissään toisilleen, jos joutuvat vaikka hetken olemaan eri huoneissa.
Onko siis marsun kannalta parempi antaa sille onnellinen elämä lajitoverin kanssa -riskillä että tappelu voi tulla- vai antaa sen elää yksin onnellista elämää kyllä muuten, mutta ilman marsulle olennaisesti kuuluvaa lajitoveria? (poikkeuksiahan taas on, esim. yksin viihtyviä poikamarsuja, jotka eivät hyväksy kaveria, eivät tyttöä eikä poikaa, mutta tarkoitan nyt sellaista tilannetta jossa kaksi poikaa tulee toimeen keskenään.) Tämä on sellainen kysymys, johon varmaan itse kullakin on omanlaisensa vastaus riippuen siitä, minkä asettaa marsun elämässä etusijalle, ja muutenkin omista arvoista. Ja ennen kaikkea täytyy muistaa se, että kaikki marsut ovat yksilöitä. Jokainen tilanne on siis erilainen, ja sitä pitää käsitellä aina juuri kyseisen tilanteen mukaan :)
Uteliaisuudesta kysyn keiden "viisaampien" neuvoja olet kuunnellut? Itse tiedän kasvattajiakin, joilla on uroksia yhdessä samassa häkissä vaikka välillä ovat naaraidenkin luona.
Meillä on ollut uros-uros pari samassa häkissä puolitoista vuotta ilman mitään häslinkiä.
Kun on riittävästi tilaa jätää hajurakoa, ei erimielisyydetkään pääse kärjistymään liikaa. Eli iso häkki on tässä hyvä asia.
"Jännää, miten jotkut harrastajat uskaltavat ottaa sen riskin"
En nyt ymmärrä mitä riskiä on ottaa kaksi urosta? Tottakai voi olla, etteivät ne tule toimeen keskenään, sitten vain häkki kahtia tai hommataa uusi häkki, ei siinä sen kummempaa. Seuraa niistä on toisilleen niinkin (haju-, kuulo,- näköyhteys ym.). Ja useimmiten jaloittelu onnistuu kuitenkin yhdessä.
Ja samalla tavalla naaraatkin voivat riitaantua. Onhan se uroksilla varmaan yleisempää, mutta kaikki on niin kovasti kiinni luonteista. Ja jos vielä riskeistä puhutaan niin aina ei edes oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin uros-uros. Kuten esim. meillä. Aluksi oltiin otettu vain yksi marsu, ja kun sitten vihdoin sain vanhemmat ymmärtämään, että marsut ovat laumaeläimiä, marsu-uroksemme oli jo melkein 3 v. Sen ikäistä en enää halunnut lähteä kastroimaan enkä muutenkaan pitänyt ajatuksesta. Niimpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi toinen uros. Vai olisiko muka ollut parempi olla hankkimatta kaveria ollenkaan ottamatta "riskiä", etteivät tule toimeen?
Niin, ja omistaja tuntee marsunsa parhaiten ja osaa itse miettiä mikä olisi paras keino totuttaa marsut toisiinsa. Jotkut jakavat häkin verkolla kahtia, jolloin pääsevät haistelemaan toisiansa verkon läpi, kun taas jotkut (kuten minä) päästää marsut samantien juoksentelemaan yhdessä.
Viikon ajan meidän marsut kuitenkin olivat aina eri häkeissä kun kukaan ei ollut valvomassa niitä, muuten aina saivat liikkua vapaana lattialla vierailemaan toistensa häkeissä.
Parhaiten uroksista varmaan tulevat toimeen vanhahko-luovutusikäinen poikanen yhdistelmä tai poikanen-poikanen. Kahta täysikasvuista, täysin toisilleen vierasta urosta voikin sitten olla vaikeampi saada tottumaan toisiinsa.
Kiitos kummallekin kirjoittajalle! :)
Eli "viisaammilla" tarkoitan kasvattajia joiden kanssa olen asiasta keskustellut. Viisaus on tietysti katsojan korvienvälissä, eikö vain ;)
Hienoa, että teillä joillakin urokset pystyvät olemaan yhdessä sulassa sovussa, mietin vain, että jos kerran urokset tulevat aina toimeen yhtähyvin kuin tyttösetkin, niin mistä on sitten syntynyt moinen legenda, että pojat eivät tulisi toimeen keskenään? Hmpf
Mutta tosiaan on erittäin hienoa, että teillä poitsut tulee hyvin toimeen keskenään :)
Silloin viimeviikolla kun minä soitin kasvattajalle kysyäkseni voisinko ottaa poikamarsun toisen pojan kaveriksi kun tiedän että kahta poikaa ei suositella kaveriksi kommentoi kasvattaja näin:
On aika vanhaa tietoa, että kahta urosta ei voi laittaa yhteen ja että hänellä itsellään ei ole ainakaan tullut mitään ongelmia uroksien kanssa. Ja varsinkin kun niitä uroksia pidetään välillä naaraiden kanssa parittelemassa ja sitten taas keskenään niin ei mitään ongelmia ole ollut. Tietenkin hän mainitsi, että aina saattaa olla että kaksi urosta ei tule juttuun, mutta pääasiassa marsu on aika lempeä eläin.
Toiseksi, minulla on vanhempi marsu rodultaan rex ja tämä uudempi on nyt myös rex. Kasvattaja sanoi, että rexit ovat marsurotujen lempeimmästä päästä.
Ja kolmanneksi vielä hän oli valmis ottamaan marsun takaisin jos ne eivät tule juttuun.
Neljänneksi hän sanoi, että ei kannata missään nimessä ottaa sitä riskiä, että alkaisi kastrointi puuhiin noin vanhan eläimen kohdalla kuin 2,5-3-vuotias.
Tämä kasvattaja kuuluu myös Suomen Marsuyhdistys Ry:hyn ja hänellä on paljon eri rotuja ja näyttelyissä pärjääviä yksilöitä.
Että minä ainakin uskoin häntä täydellisesti. Ja tosiaan mitään ongelmia ei edelleenkään ole marsulassani. Paitsi ne mitä olen jo luetellut vanhemman uroksen kohdalla. Ja soitin tänään eläinlääkärille niin nyt sitten poju alkoi lihotuskuurin ja antibiootti lopetettiin.
Mukavaa kesää kaikille uikuttajille