Metalliliitto (nykyisin Teollisuusliitto) ja Paperiliitto ajoivat Suomen lamaan 1990-luvulla

Tässä dokumenttia 1990-luvun tapahtumista. Näin Suomi ajautui syvään lamaan 1990-luvulla:

"AHO palaa lama-aikaan tänään perjantaina julkaistavassa kirjassaan 1991 – Mustien joutsenten vuosi.

Hallituksensa säästötoimien vuoksi kansan epäsuosioon ajautunut ex-pääministeri avaa siinä lamavuosien päätöksenteon taustoja ja tulee samalla kumonneeksi monia aikaan liittyviä sitkeitä väitteitä.

Eniten Ahoa on jäänyt lamasta kaivelemaan juuri yhteiskuntasopimuksen kariutuminen.

Kalevi Sorsan johdolla neuvotellussa sopimuksessa oli tarkoitus toteuttaa sisäinen devalvaatio ja sitoutua kustannusten alentamiseen niin, että se olisi ratkaissut sekä viennin, velkaantuneen kotimarkkinasektorin että julkisen talouden ongelmia.

– Nyt on pyrittävä kunnolliseen ratkaisuun, sopimukseen, joka alentaa kustannuksia. Palkkalinjana se tarkoittaa nolla miinus lomarahat vuosille 1992 ja 1993. Jos sellaista sopimusta ei synny, budjetti on pakko tehdä kovimman jälkeen. Myös devalvaatio on siinä tapauksessa lähellä. Muuten ei selvitä, nuori pääministeri merkitsi päiväkirjaansa 8. elokuuta 1991.

TYÖNTEKIJÄJÄRJESTÖT eivät sopimisesta innostuneet. Ne tyrmäsivät kaikki hallituksen kaavailemat säästötoimet eivätkä pyynnöstä huolimatta esittäneet omiaan.

Vaikka kaikki myönsivät kansantalouden romahduksen ja siitä seuraavan julkisen talouden ahdingon, kukaan ei halunnut hyväksyä pienintäkään puuttumista oman jäsenkuntansa etuihin.

Viimein 19. lokakuuta yöllä puristettiin sovittelijaksi suostuneen Sorsan johdolla sopimus, jonka kustannusvaikutus olisi vastannut hallituksen tavoittelemaa 7,5 prosentin tasoa. Se olisi saatu laskemalla vakuutetun TEL-maksua neljä prosenttia sekä tulojen alennuksella, joka olisi vastannut 60 prosenttia lomarahasta.

Työantajajärjestöt ja SAK:n Lauri Ihalainen hyväksyivät ratkaisun, mutta Paperiliiton Antero Mäki ja Metalliliiton Pehr-Erik Lundh sanoivat kiertelemättä haluavansa devalvaation.

– ­Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei laskemaan niitä, Aho kertoo ay-johtajien sanoneen."

Paperiliitto ja Metalliliitto käytännössä ajoivat Suomen syvään lamaan, näin, vaikka SAK oli hyväksynyt yhteiskuntasopimuksen. Suomi joutui devalvoimaan. Siinä ei ihmisten ostovoima kasvanut. Kenelle Mäki ja Lundh halusivat näyttää keskisormea?

Tänä päivänä Teollisuusliiton johto jatkaa kiukuttelua Orpon hallitusta vastaan tietäen, että poliittisista lakoista ei ole mitään hyötyä, vain haittaa, yrityksille, jäsenkunnalle ja koko kansalle. Siitä ei Teollisuusliiton johto välitä. Sipilän hallituksen aikana poliittisista lakoista ei myöskään ollut hyötyä.

SDP oli oppositiossa Ahon hallituksen aikana, SDP oli oppositiossa Sipilän poliittisten lakkojen aikana. SDP on oppositiossa nyt hävittyään vaalit viime keväänä. Eikö ole kumma yhteensattuma?