Istuin, sylissäni kissa, jonka salaa halusin olevan sinä…. Sinä, joka et koskaan tahtonut minulle pahaa… Sinä jonka hyväilyt tuntuivat olevan minulle elämä… Sinä, joka et satuttanut…. Sinä jota vihasin….
Sinä päivänä istuin koulun käytävällä, päälläni tavallista lyhyempi mekko… Siinä välkehti kultaista kimallusta ja alareunassa oleva pitsi hiplasi reisiäni… Oli kuuma, kevään ensimmäiset kukkaset olivat avautuneet… Näin poikien ilmeistä olevani tarjottimella, istuessani kaiteella ja näpyttäessäni tekstiviestiä sille ketä todella rakastin…
Seisoit edessäni, tartuit riuhtaisten paitaani ja vedit sen yltäni… Kyyneleet vihlaisivat silmiäni… Kosketit rintaani, sellaista, jonka vajaa 17-vuotias oli vaivoin yrittänyt tuoda esille… Suutelit kasvojani, kielesi seikkaili pitkin kaulani… Olin armoillasi… Tunsin hengityksesi ihollani, kun polvistuit ja tartuit hameeni vyötäröön… Hengitin raskaasti… En tahtonut niin tapahtuvan… laskit hameeni, kosketit häpyäni pikkuisten alushousujeni päältä… Hävetti, en tahtonut sinun huomaavaan pientä karvatupsua… En tahtonut sinun koskettavan, mutta teit sen silti… Tunsin hengityksesi hävylläni… vedit housuni pois, jättäen kaiken minulle pyhän silmiesi eteen, kosketettavaksesi… suutelit pyhimpääni ja huokaisin… tunsin kostuvani, sitä haluamattani…
Vedit minut alas… työnsit selälleni ja tulit päälleni…. Katsoit silmiin ja hymyilit… ”en minä satuta….” Sanoi hymyillen… silmäni kostuivat kun suutelit vatsaani valuen alemmas… Tunsin vaativan kuuman kielesi hävylläni, tunsin kuinka se sukelsi sisimpääni… Värähtäen toivotin sen puoliksi vasten tahtoani tervetulleeksi… Värähtelin ja hengitin yhä tiheämmin…. Tunsin värähtelyn… Tunsin kuinka lihakseni jännittyivät, en tiennyt mitä se oli, tuntui hyvältä, samalla kauhistuttavalta…
Olit taas päälläni, nyt sinäkin ilman vaatteita…. Katsoit silmiini ja hymyilet…” ei tämä satu..” totesit julmemmin… tunsin jotain reidelläni, katsahdin vauhkona alas… Näin ensi kertaa sen mitä miehet niin taitavasti salailivat… En tahtonut sitä, pudistin päätäni ja tartuin kynsilläni niskaasi… Murahdit… ”sait jo oman nautintosi, on minun vuoroni..” tunsin sen sykkivän lähellä kauneuttani… Tunsin, en tahtonut ajatella sitä, tahdoin pois…. Tunsin, kuinka hiljaa, se puhkaisi koskemattomuuteni, suljin silmäni ja tunsin polttavat kyyneleet silmäluomissani, samalla kietoen käteni kaulaasi… Työnnyit syvemmälle minuun… työnnyit suurella elimelläsi, yhä syvemmälle koskemattomuuteeni ja sitten, en enää tuntenut tuskaa…
Olin onnellinen, tunsin iloa ja nautintoa… sinä huohotit päälläni, työnsit itseäsi vasten kehoani, joka sykki yhteisen sydämemme tahdissa… Se ei merkinnyt sinulle mitään, tiesin sen… Olin hetken hurmio, kesämekossani… Minulle se oli kaikki, se ainut, ensimmäinen… Tunsin sykäykseni sisälläni ja samalla tunsin aaltojen lähtevän jostain syvältä… olin yhtä kanssasi, kehoni värisi, mutta tunteillani aistin kaiken huoneessa…. Tunsin hikipisarat otsallasi, suuren elimesi aukossani…
Olit poissa… Se oli kestänyt hetken… vain muutaman hetken, ja nyt olin nainen… Katumus ja syyttely juoksivat kohti aivojani, mutta jokin pysäytti ne… Hymyilin… Puin paitani ja hameeni… tungin pikkupöksyni laukkuuni ja kävelin takasin ihmisten luo…
Istun kissa sylissäni… En tunne muuta kuin vihaa ja jollain salatulla taholla kiitollisuutta… Puhelin piipittää tekstiviestin merkiksi… ”Rakastan sinua… Nähdään pian.” Hymyilen. Näpytän vastauksen…”nähdään, muistathan suunnitelmamme… ” painan lähetä ja ajattelen… Etpähän koskaan saa tietää kesäpäivän seikkailuista…
Oli ensimmäiseni, joten pahoittelen kurjaa asua… En pyydä kommentteja, vaadin niitä… ;) no ei… ihme on jos jaksoit lukea…
[email protected]
Sinä päivänä istuin koulun käytävällä, päälläni tavallista lyhyempi mekko… Siinä välkehti kultaista kimallusta ja alareunassa oleva pitsi hiplasi reisiäni… Oli kuuma, kevään ensimmäiset kukkaset olivat avautuneet… Näin poikien ilmeistä olevani tarjottimella, istuessani kaiteella ja näpyttäessäni tekstiviestiä sille ketä todella rakastin…
Seisoit edessäni, tartuit riuhtaisten paitaani ja vedit sen yltäni… Kyyneleet vihlaisivat silmiäni… Kosketit rintaani, sellaista, jonka vajaa 17-vuotias oli vaivoin yrittänyt tuoda esille… Suutelit kasvojani, kielesi seikkaili pitkin kaulani… Olin armoillasi… Tunsin hengityksesi ihollani, kun polvistuit ja tartuit hameeni vyötäröön… Hengitin raskaasti… En tahtonut niin tapahtuvan… laskit hameeni, kosketit häpyäni pikkuisten alushousujeni päältä… Hävetti, en tahtonut sinun huomaavaan pientä karvatupsua… En tahtonut sinun koskettavan, mutta teit sen silti… Tunsin hengityksesi hävylläni… vedit housuni pois, jättäen kaiken minulle pyhän silmiesi eteen, kosketettavaksesi… suutelit pyhimpääni ja huokaisin… tunsin kostuvani, sitä haluamattani…
Vedit minut alas… työnsit selälleni ja tulit päälleni…. Katsoit silmiin ja hymyilit… ”en minä satuta….” Sanoi hymyillen… silmäni kostuivat kun suutelit vatsaani valuen alemmas… Tunsin vaativan kuuman kielesi hävylläni, tunsin kuinka se sukelsi sisimpääni… Värähtäen toivotin sen puoliksi vasten tahtoani tervetulleeksi… Värähtelin ja hengitin yhä tiheämmin…. Tunsin värähtelyn… Tunsin kuinka lihakseni jännittyivät, en tiennyt mitä se oli, tuntui hyvältä, samalla kauhistuttavalta…
Olit taas päälläni, nyt sinäkin ilman vaatteita…. Katsoit silmiini ja hymyilet…” ei tämä satu..” totesit julmemmin… tunsin jotain reidelläni, katsahdin vauhkona alas… Näin ensi kertaa sen mitä miehet niin taitavasti salailivat… En tahtonut sitä, pudistin päätäni ja tartuin kynsilläni niskaasi… Murahdit… ”sait jo oman nautintosi, on minun vuoroni..” tunsin sen sykkivän lähellä kauneuttani… Tunsin, en tahtonut ajatella sitä, tahdoin pois…. Tunsin, kuinka hiljaa, se puhkaisi koskemattomuuteni, suljin silmäni ja tunsin polttavat kyyneleet silmäluomissani, samalla kietoen käteni kaulaasi… Työnnyit syvemmälle minuun… työnnyit suurella elimelläsi, yhä syvemmälle koskemattomuuteeni ja sitten, en enää tuntenut tuskaa…
Olin onnellinen, tunsin iloa ja nautintoa… sinä huohotit päälläni, työnsit itseäsi vasten kehoani, joka sykki yhteisen sydämemme tahdissa… Se ei merkinnyt sinulle mitään, tiesin sen… Olin hetken hurmio, kesämekossani… Minulle se oli kaikki, se ainut, ensimmäinen… Tunsin sykäykseni sisälläni ja samalla tunsin aaltojen lähtevän jostain syvältä… olin yhtä kanssasi, kehoni värisi, mutta tunteillani aistin kaiken huoneessa…. Tunsin hikipisarat otsallasi, suuren elimesi aukossani…
Olit poissa… Se oli kestänyt hetken… vain muutaman hetken, ja nyt olin nainen… Katumus ja syyttely juoksivat kohti aivojani, mutta jokin pysäytti ne… Hymyilin… Puin paitani ja hameeni… tungin pikkupöksyni laukkuuni ja kävelin takasin ihmisten luo…
Istun kissa sylissäni… En tunne muuta kuin vihaa ja jollain salatulla taholla kiitollisuutta… Puhelin piipittää tekstiviestin merkiksi… ”Rakastan sinua… Nähdään pian.” Hymyilen. Näpytän vastauksen…”nähdään, muistathan suunnitelmamme… ” painan lähetä ja ajattelen… Etpähän koskaan saa tietää kesäpäivän seikkailuista…
Oli ensimmäiseni, joten pahoittelen kurjaa asua… En pyydä kommentteja, vaadin niitä… ;) no ei… ihme on jos jaksoit lukea…
[email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä mein freudin tarkoittaa. Osaan kyllä saksaa, harmillinen virhe. Kyllä sinulla kirjoitustaitoa on, joskaan en pidän noin "ilmauksellisesta" minä-muotoisesta kerronnasta, joka on hekumointia.
hehe... yöllisiä höpinöitä, en osaa saksaa sanaakaan nyt silleen, mutta mutta.... Se nyt vaan tuli jostakin... :)
"..." oli aika yleinen lauseen pääte, mitähän se mahtoi tarkoittaa... rupesi vain tuo tautologia painamaan mieltä...
Paha tapa tarttunut mukaan, luo minusta nättiä kuvaa tekstiin ja no jättää jotain auki... ;)