Varoitus Haukkakatu 6, 00770 Helsinki Alppikylä asuntoihin muuttoa harkitseville!

Mie ihmettelinkin et miks siel helssingin pääs on tuol osottees noin monta asuntoo vappaana. Mie suosittelen Oulunkylän / veräjälaakson uusii kohteit, tullee mieleen koto-kaupunki Oulu.

Parvekkeilla pesii rotat ja sokeritoukat vilistävät asunnoissa. Luteitakin ollut ainakin yhdessä asunnossa. Asukkaat vaihtuvat tiuhaan ja yksi asukas muutti muutaman kuukauden asumisen jälkeen, koska rotta oli pesiytynyt hänen parvekkeelleen. Vuokra yksiöstä vanhoille asukkaille on 785,64€ ja uusia vuokralaisia yritetään houkutella alemmalla vuokralla 695€, koska asukkaita ei muuten saada. Samoja surkeita ontelolaatta asuntoja kuin 70-luvulla rakennetut.

Kyseisessä osoitteessa asuneena voin yhtyä kaikkiin ongelmakohtiin. Tällaisten riistohintaisten melukoppien rakentaminen pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Kotona pitäisi saada olla rauhassa eikä joutua kärsimään naapureista ja ulkoa tulevasta melusta. Älä missään nimessä muuta tuonne jos haluat säilyttää mielenterveytesi.

Ihanat luhtalat.


Alppikylä on värikäs ja ainutlaatuinen asuinalue Helsingissä.

Arkkitehdit Hilla Rudanko ja Elizaveta Parkkonen kehuvat alueen monimuotoisuutta.

Alueella on pääasiassa tiiviisti rakennettuja kaupunkipientaloja ja muutama kerrostalo.

Kulkuyhteydet ja palvelut ovat osin puutteelliset.

Alppikylä on saavuttanut mainetta ja palkintoja kansainvälisesti.

Asuntonäytöissä nähtyä – vastuu ja laatu hukassa

Haluan varoittaa muita asunnonetsijöitä eräästä kokemuksesta, joka herätti vakavia kysymyksiä vuokra-asuntojen luovutuskunnosta ja vastuista.

Kävin äskettäin katsomassa yläkerran kulma-asuntoa B 17, joka oli esittelyssä uudelle asukkaalle. Asunto oli kuitenkin kaukana siitä, mitä voisi pitää normaalina tai hyväksyttävänä luovutuskuntoisena asuntona.

Loppusiivous oli jätetty kokonaan tekemättä. Keittiö oli kauttaaltaan rasvalian peitossa, putkissa näkyi selviä saostumia, liesituulettimen rasvasuodatinta ei ollut pesty ja uuni oli likainen. Kylpyhuoneessa oli runsaasti kalkkisaostumia, suihkukaivoa ei ollut puhdistettu ja kosteusvaurioita näkyi ovissa ja allaskaapin ovissa, jotka olivat pahasti turvonneet.

Lisäksi asunnossa oli useita reikiä seinissä, ikkunaseinän nurkissa oli jopa sentin levyisiä halkeamia lattiasta kattoon, liesituulettimesta puuttui painike ja parvekkeen ovi oli kauttaaltaan homeen näköinen. Kattolistat olivat kellastuneet tupakoinnin seurauksena, ja varastokopin ovi oli täynnä mustia kädenjälkiä. Lista havainnoista olisi vielä tätäkin pidempi – kyseessä vaikutti olevan lähinnä työmaa, ei muuttovalmis asunto.

Erityisen huolestuttavaa oli kuulla, että edellisen asukkaan vakuus oli jo palautettu, jolloin loppusiivouksen tai asunnon kunnon ei katsottu enää olevan kenenkään vastuulla.

Kirjoitan tästä siksi, että mielestäni tällainen käytäntö ei ole hyväksyttävää. Asunnonhakijoilla on oikeus tietää, mihin ovat sitoutumassa, ja vuokranantajilla sekä isännöinnillä tulisi olla vastuu asunnon kunnosta ennen uuden asukkaan etsimistä.

Toivon, että tämä herättää keskustelua ja kannustaa sekä vuokranantajia että välittäjiä huolehtimaan siitä, että asunnot ovat asianmukaisessa kunnossa ennen kuin niitä esitellään eteenpäin.

Vastaan tässä kirjoituksessa samaa osoitetta koskevaan mielipidekirjoitukseen ja sitä seuranneeseen viestiketjuun. Kirjoitan omien kokemusteni pohjalta osoitteessa Haukkakatu 6, jossa asumismukavuutta heikentävät merkittävät ääni- ja tärinäongelmat.

Asun yläkerrassa, ja alakerrasta kantautuvat äänet kuuluvat asuntooni poikkeuksellisen voimakkaina. Tavallinen kävely, ovien sulkeminen ja muu normaali asuminen kuulostavat ajoittain siltä kuin alakerrassa soitettaisiin rumpuja. Äänet eivät ole vain kuultavissa, vaan ne tuntuvat myös fyysisesti: lattiat tärisevät jatkuvasti.

Tärinää aiheuttavat sekä alakerran asukkaiden kantapääkävely että rakennuksen ohi kulkeva raskas ajoneuvoliikenne. Kyse ei ole yksittäisistä häiriöistä tai poikkeuksellisesta toiminnasta, vaan toistuvasta ja arkeen vaikuttavasta ilmiöstä. Tämä vaikeuttaa nukkumista, työntekoa ja palautumista omassa kodissa.

On tärkeää todeta, että ongelma ei liity yksittäisiin naapureihin tai heidän toimintaansa. Kyse on rakenteellisesta ongelmasta, joka asettaa asukkaat vastakkain, vaikka todellinen syy löytyy rakennuksen äänieristyksestä ja tärinän välittymisestä.

Kirjoitan tämän toivoen, että keskustelu siirtyisi syyttelystä ratkaisuihin. Ääni- ja tärinäongelmat tulisi tunnistaa ja ottaa vakavasti, ja niiden selvittämiseen tarvitaan taloyhtiön, isännöinnin ja tarvittaessa asiantuntijoiden panosta. Asukkailla on oikeus kohtuulliseen asumisrauhaan.