Kristitty vasten tahtoaan

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/kertomus/kristitty-vasten-tahtoaan/
Kognitiivinen dissonanssi kävi hiljalleen liian suureksi ja pohdin uskoani tarkemmin sairauslomallani. Usko ei minua pelastanut. En kokenut olevani enää uskovainen millään muotoa. Erosin myös kirkosta. Tästä kesti hetki, että uskalsin laskea ristin kaulastani. Se oli “suojellut” minua vuosia. Hiljalleen aloin kuitenkin tuntea tietynlaista vapautta. Minua ei kontrolloisi enää mikään ulkopuolinen voima, vaan saisin olla aivan oma itseni. Se tuntui hyvältä. Siitä alkoi hiljalleen matkani kohti arvoja, jotka eivät perustu kaksituhatta vuotta vanhoihin kirjoituksiin vaan nykyaikaisiin arvokäsityksiin. Enää en suostuisi alistumaan jumalille, jotka eivät esimerkiksi hyväksy sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä.

Ensimmäisistä uskonnollisista ajatuksistani on jo yli 30 vuotta ja mieleltäni olen ollut agnostinen ateisti nyt jo useamman vuoden. Silti, jos joku toteaa tarjolla olevan Jeesuksen muotoinen perunalastu, ensimmäinen ajatukseni on, ettei niin saa sanoa; Jahve suuttuu. Entä, jos minua kuitenkin rangaistaan, kun en usko? Olen käynyt tätä kamppailua pääni sisällä joitakin vuosia ja tulen käymään vielä pitkään. Mahdollisesti koko loppuelämäni.

Olen uskonnon uhri.

Tuskailija
9269
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Ei oo kaunista luettavaa.

Äänestä
  • Islam ei suvaitse homoja. Joten islamissa on enemmän moraalia.

    Äänestä

  • Anonyymi00002 kirjoitti:

    Islam ei suvaitse homoja. Joten islamissa on enemmän moraalia.

    Moskeijat ei vihkii homoja avioliittoon. Joten islam.

    Äänestä

  • Anonyymi00003 kirjoitti:

    Moskeijat ei vihkii homoja avioliittoon. Joten islam.

    kristinusko on menettänyt moraalin ja puhtauden.

    Äänestä

  • Anonyymi00004 kirjoitti:

    kristinusko on menettänyt moraalin ja puhtauden.

    Onko sitä edes ollut koskaan?

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Onko sitä edes ollut koskaan?

    Oli, kaksituhatta vuotta sitten.

    Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    Oli, kaksituhatta vuotta sitten.

    Siihen asti kun tämä itämaisten uskonnollisten suuntausten vihamies jatkaa valheiden levittämistä itämaisista uskonnoista, me jatkamme kristinuskon pahoista aikeista ja väärinkäytöksistä kertomista. Meille ei anneta muuta vaihtoehtoa, kun tehdä niin.

    Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Siihen asti kun tämä itämaisten uskonnollisten suuntausten vihamies jatkaa valheiden levittämistä itämaisista uskonnoista, me jatkamme kristinuskon pahoista aikeista ja väärinkäytöksistä kertomista. Meille ei anneta muuta vaihtoehtoa, kun tehdä niin.

    Mitta on tullut täyteen. Emme enää aio sietää kristittyjen vihaa meitä kohtaan. Nyt riittää.
    Rauhallisen rinnakkaiselon aika on ohi.

    Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    Oli, kaksituhatta vuotta sitten.

    Aivan.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/kertomus/kristitty-vasten-tahtoaan/
Kognitiivinen dissonanssi kävi hiljalleen liian suureksi ja pohdin uskoani tarkemmin sairauslomallani. Usko ei minua pelastanut. En kokenut olevani enää uskovainen millään muotoa. Erosin myös kirkosta. Tästä kesti hetki, että uskalsin laskea ristin kaulastani. Se oli “suojellut” minua vuosia. Hiljalleen aloin kuitenkin tuntea tietynlaista vapautta. Minua ei kontrolloisi enää mikään ulkopuolinen voima, vaan saisin olla aivan oma itseni. Se tuntui hyvältä. Siitä alkoi hiljalleen matkani kohti arvoja, jotka eivät perustu kaksituhatta vuotta vanhoihin kirjoituksiin vaan nykyaikaisiin arvokäsityksiin. Enää en suostuisi alistumaan jumalille, jotka eivät esimerkiksi hyväksy sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä.

Ensimmäisistä uskonnollisista ajatuksistani on jo yli 30 vuotta ja mieleltäni olen ollut agnostinen ateisti nyt jo useamman vuoden. Silti, jos joku toteaa tarjolla olevan Jeesuksen muotoinen perunalastu, ensimmäinen ajatukseni on, ettei niin saa sanoa; Jahve suuttuu. Entä, jos minua kuitenkin rangaistaan, kun en usko? Olen käynyt tätä kamppailua pääni sisällä joitakin vuosia ja tulen käymään vielä pitkään. Mahdollisesti koko loppuelämäni.

Olen uskonnon uhri.

Tuskailija

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu