Kuumaa sähköä.

Eräänä aamuna lähdin normaalisti töihin ja avasin työpisteeni, kuten aivan tavallisena päivänä kohtasimme käytävällä. Hän käveli ohitseni ja tunsin kuinka hän kääntyi kannoiltaan katsoi perääni, jatkoin matkaani. Neljältä sain viestin: ”Tule käymään”.

Olin jo ehtinyt vaihtamaan vaatteeni, mutta poikkesin toimiston kautta. Hän oli puhelimessa. Odotin ja tunsin jännitystä ilmassa, tätä jännitettä oli ja on välillämme, mutta koska kunnioitamme työtämme ja työyhteisöämme, on asian annettu olla. Flirttailua ja vitsailua, että ainakaan kosteisiin pikkujouluihin emme voisi mennä. Niinhän kaikki pikainen tapahtuu työporukasssa.

Puhelu päättyi.
-”Katso tätä.”

Kumarruin pöydän ääreen ja katsoin näyttöä, tilaustyö.
-”En jaksa, haluan kotiin” -sanoin.

-”Tämä pitää suunnitella vielä tänään”.

Huoh, ei auta kuin aloittaa. Syvennyimme työhön, keskittymiseni oli hankalaa, koska tänään erityisesti tunsin hänen läsnäolonsa enemmän kuin tavallisesti. Saimme suunnitelman kuitenkin melkein valmiiksi, suhteellisen nopeasti koska olimme tottuneet tekemään töitä yhdessä. Olimmehan tehneet tätä useamman vuoden ajan. Tuskastuin.

”Eiköhän tämä ollut osaltani tässä?” Sanoin.

”Ei vielä” Tunsin kuinka käsi kosketti selkääni, päälläni oli löysä neule ja vartaloni läpi meni sähköä, kostuin. Puna nousi poskilleni, koska tälläinen pieni kosketus välillämme oli normaalia, vaikkakin todella sopimatonta.

Kiusoittelua. ”Jumalauta taas, miksi?” Ajattelin.
Kuten jo on käynyt selväksi, välillämme on sanomatonta halua. Vitsailua, katseita, kosketuksia ja vihjailua, joka on täysin sopimatonta, flirttailu piristää kummasti harmaata syksyä. Asiat eivät vain voineet edetä, tiesimme sen.

Naurahdin ja siirsin katseeni suoraan häneen ja tokaisin pilke silmäkulmassa takaisin: ”Kyllä tämä oli tässä, ellet sitten halua hoitaa kerralla valmiiksi?” Nyt kumpikaan ei siirtänyt katsettaan pois ja hänen kätensä ei poistunut, vaan otti kunnolla kiinni kyljestäni. Pian viiden vuoden latauksella olisi voinut ladata vaikka sähköauton.

Tiesin, että nyt ylitämme rajan ammatillisuudessa, jos en lopeta ja anna periksi. Tätä oli kuitenkin jatkunut jo monta vuotta ja vetovoima ei ollut yksipuolista tai kuvitelmaa. Jatkoin, vaikka tiesin että jomman kumman meistä pitää lopettaa, nyt heti. Jokainen soluni huusi pakene, ja jokainen henkäys toivoi enemmän. Ei helvetti.

Hän veti minut lähemmäksi, emme kuitenkaan koskeneet toisiamme, vielä. Siirsin katseeni takaisin tietokoneeseen. Olimme hiljaa ja tuijotimme näyttöä. Silmissä sumeni. Tunsin hänen hengityksen ihollani ja halusin, halusin lähemmäs. Hänen tuoksunsa oli tuttu, makea olematta imelä. Vedin syvään henkeä, luovutin ja olin nousemassa, ei näin voi tehdä.

Hän istui tuolillaan ja veti minut syliinsä, hengitti minua. Hiljaa istuin hänen sylissään ja nautin tilanteesta, kihelmöinnistä, pelosta ja halusta että tilanne riistäytyy käsistä, vääryydestä joka oli jo väistämätöntä. Hänen molemmat kätensä meni paitani alle vyötärölleni. Puristi ja veti lähemmäksi, tunsin hänen puolikovan kalunsa.

Hänen lämmin käsi vakaasti vyötärölläni tuntui sähköltä, himo oli kuin paksu sumu ympärillämme. Tiesimme että olemme viimeiset toimistolla. Käytävät oli pimeänä. Kädet alkoivat hyväillä selkääni.

-”Joko selvitetään tämä asia?” Hän sanoi ja viittasi siihen mitä olimme vältelleet jo useita vuosia. Samalla kädellään käänsi leukaani ja suuteli huuliani. Hänen huulet liikkuivat alas niskassani, korvanlehteni joutui hänen hampaiden väliin. Huokaisin ja käännyin hajareisin hänen syliinsä.

-”Selvä” vastasin.

Suutelin häntä, hänen kätensä tarrautuivat selkääni, nappasin hänen huulensa hampaideni väliin hellästi. hänen käsi nousi niskaani ja ohjasi minua. Tunsin kuinka hänen kalunsa alkoi kovettua allani. Se tarvitsi tilaa. Laskeuduin alas, samalla nostin leukaani ja lukitsin katseeni hänen silmiinsä. Aloin avaamaan housuja, samalla edelleen katsoen suoraan silmiin. Halusin nähdä epäröinnin, perääntymisen, luovutuksen, jota en saanut. Hänen elin oli jo täysin kovana. Otin sen ulos housuista, suutelin vartta kauttaaltaan. Hän henkäisi, ääni oli helpotuksen huokaisu. Katsoin välillä häntä, varmuudeksi, kunnes otin pään suuhuni. Pyöritin kieltäni sen ympäri. Hänen lantionsa nousi hieman ja koko elin upposi suuhuni. Liikutin päätäni edestakaisin, huuleni liikkuivat sulavasti elimen ympärillä ylös alas hyvän tovin. Imaisin kalun alipaineella suuhuni. Hänen hengityksensä tiheni ja tunsin alkavaa sykintää.

Hän asetti sormensa leukani alle ja nosti päätäni: -”Ei vielä.” Käsi leukani alla ohjasi minut ylös seisaalleen. Kädet siirtyivät housujeni vyötärölle avaten sepalustani. Ohuet housuni valahti alas, hän laski alushousuni ja nosti minua työpöydälle. Kiitin, että olin juuri muutamaa päivää aiemmin käynyt brasilialaisessa vahauksessa, vaikka tällä hetkellä housuissani olisi saanut olla vaikka kokonainen majava, sivuseikka ajattelin. Hän riisui kenkäni, sukkani, yksitellen, samalla suudellen reisiäni, sääriäni ja niin lähti housutkin.